Onko kirppiksiä jo liikaa? eli vielä vähän Siivouspäivästä

Viikot ennen koulun kesälomaa ovat aina kiireisimpiä, kun haluaa saada töistä mahdollisimman paljon valmiiksi niin kauan kuin työrauhaa vielä on. Tänä vuonna on myös ihana kesäkoti, jota on koetettu aina kuin mahdollista käydä kunnostamassa, jotta se kesän koittaessa olisi enemmän kesäkoti kuin rakennustyömaa. Näistä syistä blogi on ollut nyt hiljaiselolla; pahoittelut ja pyrin pikku hiljaa takaisin tavalliseen postaustahtiin. Nyt poikkeuksellinen hetki kirjoittamiselle löytyi työreissulta, junasta, joka kulkee läpi Järvi-Suomen kohti lounaisrannikkoa.

Siivouspäivä tuli ja meni, ja olimme myymässä koko perheen voimin. Tavoitteeni oli, että kaman määrä vähenisi ainakin pari muovikassillista, mutta toisin kävi. Vaikka puistossa oli mukava meno, paljon myyjiä ja asiakkaita ja tuttuja ja dj soitti hyvää musaa ja kioski oli auki, myynti jäi pienemmäksi kuin viime Siivouspäivänä sekä rahassa että lähteneessä tavarassa mitattuna. Eniten taisi mennä kaupaksi koruja, mikä ei juuri näy lisääntyneenä tilana!

Naapurimyyjät valittelivat samaa: asiakkaita kävi, mutta vain harva todella osti mitään. Kun veimme muutaman kassin Uffille iltapäivän päätteeksi, myyjä sanoi, että moni muu oli käynyt samalla asialla. Hiukan turhautuneena jäin miettimään, mistä oikein oli kysymys. Decluttering-ilmiöstä, myytävän tavaran keskinkertaisuudesta, siitä, että kirppisostajat ovat erikoistuneet vain tiettyihin asioihin kuten lastenvaatteisiin tai keräilykelpoisiin, jälleenmyyntikelpoisiin astioihin? Vai yksinkertaisesti siitä, että oli kesän ensimmäinen helleviikonloppu ja uimarantakin houkutti - vai kenties siitä, että Siivouspäivä-ilmiö on tullut niin suosituksi, että suuri osa potentiaalisista asiakkaista oli itse myyjänä? Hintataso tuskin oli ongelma, sillä ainakin meidän kulmillamme oli selvästi puistokirppishinnat ja vaate vaihtoi kotia eurolla-parilla, niin kuin järkevää onkin tällaisessa tapahtumassa.

Vai onko kirpputoritapahtumia - tai kirppiksiä ylipäänsä - jo liikaa? Kirpputoriliikkeetkin ovat tupaten täynnä tavaraa, olipa kyseessä hyväntekeväisyyskirppis tai hyllypaikkoja vuokraava kirppis; siihen päälle vielä netti kirppispalstoineen ja annetaan ilmaiseksi -ryhmineen. Ne lähes kaikki täyttyvät enimmäkseen persoonattomasta sisustus- ja vaatetavarasta, jonka joukosta on vaikea seuloa aarteita. Siinä ei sinnikäskään aina onnistu, joten on ymmärrettävää, että moni kyllästyy.

Millaisia kokemuksia teillä muilla oli tästä kesän ensimmäisestä Siivouspäivästä - kävikö kauppa? Siitä olen itse tyytyväinen, että poikani sai kartutetuksi matkakassaansa yli kahdellakympillä. Kauan kaivattu Legoland-reissu on jo melkein ovella.

Silo-mainos, 1951

Silo-teemainen kevättervehdys Kotiliedestä, toukokuulta 1951. Toivotaan, että aurinko paistaa taas pian.

Hääkuva

Päivän kuva on otettu tasan kaksitoista vuotta sitten. Siinä poseeraa kovin nuoren ja kauniin näköisiä ihmisiä. Kuka (turkulainen) tunnistaa paikan?

Turkoosi, punainen, kukkainen

Kesän voi laskea alkaneeksi monesta asiasta, esimerkiksi siitä, kun ensimmäisen kerran lakkaa varpaankyntensä ja pukee sandaalit jalkaan. Kukkasia oli ravintola Koulun pihalla minun mekkoni lisäksi myös syreenissä, kastanjassa ja vaikka missä. Mainiota!

Pari menovinkkiä muuten viikonlopuksi. Ensin tietysti Siivouspäivä: kartan perusteella näyttää, että myyntipaikkojen määrä on vähintään tuplaantunut viime vuoden tapahtumista! Minut eli Läntisenkadun Teksti & Tekstiilin löytää Turun Rautatienpuistosta, jossa viihdyttää myös Lippakioski tarjonnallaan ja dj:llään. Myyjiä on ilmoittautunut nyt yksitoista, eli paikalla on varmasti parikymmentä myyntipistettä.

Ja ne teistä, jotka ette pidä kirppispistettä lauantaina ja remontoi kesäkotia sunnuntaina, käykää myös Vintage! Kyläjuhlissa Kuralan Kylämäellä. Myyntiä, hienoja autoja, kaunista musiikkia ja vintage-muotinäytös lähes autenttisessa ympäristössä, ja säänkin pitäisi suosia. Harmittaa ihan, kun en itse pääse. Mukavaa viikonloppua!

Ukkospäivän kesäinen löytö

Kaupungilta tullessani väistin mahdollisia jättiläisrakeita (mikä hieno tekosyy!) Uffin myymälään ja poimin sieltä mainion löydön:

Para-merkkiset tekstiilipintaiset kesäavokkaat ovat hyvin vähän käytetyt ja arvatenkin 50-luvulta. Tällaisiin en ole tainnut koskaan aiemmin törmätä, ja kun nyt törmään, ne tosiaan ovat sekä punaiset että minun kokoani! Para-tuotemerkistä löytyi sen verran tietoa, että se on ollut Kumiteollisuus Oy:n merkki; tehdas valmisti alun perin kumikorkoja ja kalosseja, mutta laajensi muuhunkin jalkinetuotantoon. Tehdas sulautettiin Nokian kumitehtaaseen vuonna 1966.

Rantatyyliä, 1948

Kaunis ranta-asu on Eevan kesänumeron kannessa vuodelta 1948. Kuva ei kerro, onko asussa mahdollisesti lahkeellinen uimapuku ja sen päälle kiinnitettävä erillinen hame, mutta niin arvelen. Tässä muuten kiinnittää huomion, miten ylös etumuksen yläreuna nousee verrattuna nykyisiin uima-asuihin. Uimapuku oli 40-luvulla vielä suhteellisen peittävä vaate, vaikka tässä kuvassa malli selvästi keimailee.

Mitenkähän tuo hattu pysyy päässä, kun mereltä käy tuuli?

Kirsikkainen

Työntäyteiseen viikkoon mahtui myös pari kirppiskäyntiä ja kirppislöytöä. Kirsikkakuvioinen Trashy Divan viskoosimekko tuli Kontti-kirppikseltä ja siihen sopiva laukku Uffin kolmen euron päivästä. Tähän sävyyn löytyy kaapillinen asusteita jo valmiiksi.

Käytännössä näin ohuessa puvussa oli vielä kylmä, piti kerrostaa neuletakki trenssin alle, kun lähdin asioille. Postissa virkailija kysyi, mistä ostan kauniit vaatteeni; on kuulemma ihaillut niitä ennenkin ja nyt rohkaistui kysymään. Olin tyytyväinen voidessani sanoa, että kirpputoreilta.

Mutta onko punainen vinyylilaukku uusi vai vanha? Minä arvelen, että vanha; kahvan muovi on hengeltään samaa kuin 50-luvun koruissa käytetty lusiitti, ja vuorin taskun vetoketju on metallinen. Mitään lappuja ei löydy.

Kivaa perjantai-iltaa! Vietän sitä itse tarkkailemalla keittiön ikkunasta käsin, miten Rautatienpuiston kioskia pannaan kesäkuntoon.