Suuri Sukkamainoskavalkadi

Nyt riittää sääriä! Olen jo pitkään suunnitellut käyväni läpi koko lehtivarastoni ja skannaavani tyylikkäimmät sukkamainokset. Nykyisten wolfordien mainonnassa on ehkä enemmän sadomasokistis-eroottisia elementtejä kuin näissä vanhoissa mainoksissa, mutta säären kaarta on mainospiirtäjä arvostanut nailonsukkienkin aikakaudella.

Vanhimmat löytämäni sukkakuvat ovat Eeva-lehdestä vuosilta 1938 ja 1942.

Näissä sukkia arvioivat vielä naiset itse ja säärtäkin näkyy maltillisesti. 1950-luvulle tultaessa meno muuttuu. Mainoksiin tulee miehiä, jotka avoimesti tarkastelevat naista, kuten tässä matkailuhenkisessä mainoksessa vuodelta 1952.

Tai tässä Sokoksen myymien Jeannette-sukkien mainoksessa; huomatkaa myös Bertoia-tuoli! Mahtaako siteerattu tutkimustulos enää pitää paikkaansa?

Herkkäkynäinen piirtäjä on ollut Elette-sukkamerkillä, jota valmisti nykyisin ihan muusta tunnettu Lassila & Tikanoja.

Suosittu sukkasarja oli Vision; sen merkkisiä nailoneita näkee edelleen suhteellisen paljon. Minulla on ainakin Kismetit ja Starletit. Mainokset ovat Hopeapeilistä, Eevasta ja Seurasta 1960-62.

Hauska varsinkin tuo viimeinen polkupyöräaiheinen, näin hamepukeisena pyöräilijänä arvostan!

Säärten sileydestäkin piti tietysti huolehtia. Näissä Veet-karvanpoistovoidemainoksissa piirtäjä on todella hakenut pin up -vaikutteita. Mainokset Hopeapeilistä kymmenen vuoden välein, 1952 ja 1962.

Toki, kun Suomessa ollaan, mukana on myös hieman inhorealismia.

Mutta tämä viimeinen, Seurasta 1961, äänestettiin meillä parhaaksi. Maailma jalkojen juuressa!

Vanhat mainokset kiehtovat ainakin minun mieltäni, ja Hopeapeiliin on tulossa muitakin laajoja mainospostauksia. Lähes kaiken käyttötavaran mainoksista saisi hienon koosteen: kosmetiikasta, laihdutusvalmisteista, tamponeista, elintarvikkeista, kengistä, hatuista, tupakasta... Katsotaan, koska on taas aikaa etsiä ja skannata!

Valitse oikeat asusteet (1952)

Asustaminen oli 50-luvun naisten pukeutumisessa vakava juttu. Kaiken piti mätsätä, kaikenlaista piti olla - huiveja, käsineitä, koristuksia - mutta toisaalta mitään ei saanut olla liikaa. Ei helppoa. Ei ainakaan "Maija" ja "Pirkko" paroille, jotka tässä Hopeapeilin jutussa vuodelta 1952 tuskailevat pukeutumispulmiaan. Käännösartikkelin pukeutumisasiantuntijana toimii elokuvapuvustaja Julie Harris, joka ei ole sama henkilö kuin näyttelijä Julie Harris, hieman lisätietoa täällä.

"Maija" ja "Pirkko" ovat kumpikin ostaneet keväisen kävelypuvun, mutta eivät näytäkään siinä niin ihanilta kuin ovat toivoneet. Mikä neuvoksi?

Maijalla (ylempi sivu) on jutun mukaan huonosti istuva liian pitkä hame, raidallinen pusero pilkullisen puvun kanssa, vääränlainen nelikulmainen hattu, hapsottavat hiukset, liian isot korvikset ja laukku, sateenvarjo auki ja vanhanaikaiset, huterat kengät. Voi Maijaa! Tilalle löydetään hattu, jonka lieri kohoaa ylöspäin, valkoinen pusero ja siihen mätsäävä koristekukka ja käsineet, hametta kavennetaan ja sateenvarjo suitsitaan siististi koteloon. Jo kelpaa!

Myös Pirkon puvussa on liian iso laukku; verrattuna nykyisin suosittuihin rinkan ja matkalaukun yhdistelmiin se on tosin aika vaatimattoman kokoinen. Rimpsut riisuttiin ja takki napitettiin, jolloin löytyi linjakas tyyli. Ero on kieltämättä huomattava, mutta paljonko siinä on tekemistä itse asulla ja paljonko kuvan laadulla ja mallin elekielellä...

Kevään ensi kukkaiset

Sieltähän se tuli, flunssa. Voimia pitää vähän säännöstellä, joten enemmän blogitekstiä myöhemmin. Tässä kuitenkin lähikuvassa erään antoisan ja hinta-laatusuhteeltaan mainion kirppiskeikan satoa. Nyt huomaa jo, miten kukkakuosit alkavat kutsua puoleensa, vaikka tämänpäiväinen taianomainen lumisadekin oli ihana...

ps. Joskus tykästyn uusiinkin muotiluomuksiin. Kuten nyt vaikka tähän By Malene Birgerin näytöksessä havaittuun asuun. Joku voisi toki väittää, että siinä on aika vahvoja vintagevaikutteita.

(kuva lainattu Ellestä)

Maanantain kolme valintaa: ompelukaavoja 50-luvulta

Eilisessä ompeluaiheisessa postauksessani esittelin oman perin vaatimattoman kaavakokoelmani aarteita. Vanhoja kaavoja näkee kirpputoreilla usein, mutta useimmat ovat 1970-80-luvuilta, korkeintaan 1960-luvulta. Yhtään 1950-lukua vanhempaa ompelukaavaa en ole kirppiksiltä löytänyt, vaikka virkkaus- ja neulelehtiä on löytynyt jopa 1930-luvulta. Olen ilmeisesti ollut hyvin onnekas osuessani kerran kultasuoneen, josta löytyi peräti viisi 1950-luvun kaavapakettia suurin piirtein oikeassa koossa.

Kaavojakin etsiessä voi kääntyä nettikaupan puoleen. Käytännön ongelmaksi runsaassa tarjonnassa voi osoittautua koko: tätä postausta varten selaillessani huomasin, että rinnanympärys 30 tuumaa vaikuttaa olevan aika yleinen, vaikka minun korviini se kuulostaa enemmänkin vyötärömitalta. Amerikkalaisten kaavojen, joista ainakin Etsyn tarjonta pääasiassa koostuu, koko on ilmoitettu rinnanympäryksen mukaan. Viitseliäät myyjät listaavat myös vyötärö- ja lantiomitan. Kannattaa siis aloittaa sopivan kaavan etsintä mittanauhan ja mittayksikkömuuntimen kautta.

Jos minun pitäisi hankkia itselleni ihka ensimmäinen vanha puvunkaava, etsisin mahdollisimman yksinkertaisen peruspuvun. Vaikka tällaisen, josta selvästi näkee, että kaula-aukkoa voi muunnella tai pukuun lisätä kaiken maailman koruja, huiveja ja rusetteja:

(kuva täältä)

Toinen hyvä vaihtoehto olisi etsiä kaava, jossa on mahdollisuus sekä leveään että kapeaan helmaan, kuten vaikkapa tässä, harvinaista kyllä vielä isossa koossa:

(kuva täältä)

Kaavasta voi saada paljon irti myös, jos siinä on mukana erikoisosia, kuten tässä irrotettavia kauluksia ja rusetteja:

(kuva täältä)

Kaavojen hinnat vaihtelevat hurjasti. Kovin näkemäni hinta taisi olla 165 dollaria - käyttämättömästä, erikoisesta iltapuvun kaavasta. Alle kymmenen dollarinkin löytyy kivoja pukuja. Käytetty kaava on aina käyttämätöntä halvempi, mutta kun kaavaan suhtautuu käyttöesineenä eikä keräilykohteena, eivät vanhat nuppineulanreiät haittaa. Kannattaa olla tarkkana listauksia lukiessa: joskus myyjä mainitsee jonkin kaavanosan puuttuvan, eikä niitä noin vain piirrä uusiksi ilman alan ammattitaitoa.

Ompeluajatuksia, kankaita, kaavoja

Koska päätin, etten etsyile enää tänä keväänä, aion palata ompelukoneen äärelle. Olen pitkään ommellut lähinnä muutos- ja korjaustöitä - viimeksi, kun yritin aloittaa kokonaisen puvun ompelua, putosikin taivaasta eteen myytävänä ollut asunto, josta tuli kotimme. Mutta enhän minä sinne Sisiliaan voi lähteä ilman asianmukaisia kesävarusteita! Kankaita vähensin viime kevään muutossa, mutta parhaat jätin. Ainakin nämä pääsevät uuteen tarkasteluun ja todennäköisesti ompelupöydälle (silityslaudan kautta toki):

Valko-punaista ruusukangasta ja vaaleanpunaista kangasta on niin vähän, että niistä saa vain pienen puseron tai topin. Pilkkukankaita ja pohjalla olevaa sinapinkeltaisella ja violetilla (kuka vinkkasikaan tästä väriyhdistelmästä vähän aikaa sitten?) kuvioitua silkkiä on ainakin kapeaksi mekoksi, mutta tietysti se ihanteellinen kesäpuku olisi liehuvahelmainen...

Kaavavalikoimaa on esimerkiksi tässä

 ja tässä aarteessani, saksalaisessa ompelulehdessä suomenkielisin ohjein, numero kesältä 1961.

Beyer Modessa on sisällä muun muassa tällaista tavaraa, näihin kaikkiin (ja paljoon muuhun) on kaavat. Harmi etteivät vaakakuvat mahdu nätisti tätä suurempina, mutta klikkaa kuvia, niin näet tarkemmin!

Valitettavasti vanhojen lehtien tapaan kustakin kaavasta on tarjolla vain yksi koko. Mukana on kuitenkin sekä tyttö- että madamekokoja, ja uskoisin, että osaan myös muuntaa kaavan kokoa ainakin hieman kumpaankin suuntaan. Nyt pitää vain tarttua toimeen ja päättää, mitä mistäkin kankaasta syntyy.

Winter special (-18 C)

This is dedicated to those of my readers who live in warmer countries. We Finns know this wintery stuff but a style photo is included, too!

Oli Ravintolapäivä; kävimme Nummenpakalla pienessä kotikahvilassa tukemassa presidenttiehdokastamme. Mahat täynnä pannukakkua lähdimme pikku kävelylenkille ympäröivällä kivalla vanhalla omakotialueella. Potkukelkka olisi ollut mukava kulkuneuvo ja meillä onkin sellainen kellarissa, mutta keskustassa penteleet hiekoittavat kaikki kadut niin ettei edes reunaa pitkin voi potkutella. Sääli. Eikä sitä kelkkaa ehkä bussiinkaan voisi ottaa.

Aurinko ja kuu paistoivat yhtä aikaa.

Bussipysäkin lasit olivat huurtuneet kauttaaltaan jääkukille.

Mutta minulla jättimäisessä tekoturkissa, villaisessa midihameessa ja kaikissa muissa tykötarpeissani ei ollut erityisen kylmä.

Lehdistökatsaus ja pari pientä talvista asiaa

Pari viikkoa sitten luin ruotsalaista Min Boudoir -lehteä; nyt oli vuorossa brittiläinen Vintage Life Magazine. Tilasin lehden nettisivuilta uusimman numeron ja yhden viime syksyltä. Lehdet tulivat nopeasti ja maltillisin postikuluin, joten jos kiinnostaa, kannattaa kokeilla!

Vintage Life on ilmestynyt pari vuotta; uusin numero on viidestoista. Julkaisija on pieni kustantamo, joka tekee myös elävän historian harrastamiseen liittyvää aikakauslehteä - ja kummitusaiheista! Vintage Life painottuu kauneus- ja tyyliasioihin, mutta mielestäni ote vintageen on laajempi kuin ruotsalaislehdessä. Mukana on myös niitä kaipaamiani DIY-juttuja (tosin en heti aio alkaa askarrella puuterirasian sihtiä, mutta jos joku tarvitsee sellaisen, numerossa 13 on ohje), pieniä katsauksia historiaan ja jopa ruokasivut. Vuosikymmenten skaala kulkee näiden lehtien perusteella 1920-luvulta 1970-luvulle, mikä tietysti laajentaa lukijakuntaa.

Vaatteiden kuvia, korujen kuvia, laukkujen kuvia - mutta tässä on mukana paljon myös oikeasti vanhaa, vintageputiikkien valikoimasta poimittua. Kaikki pisteet siitä, vaikka toki uustuotannossakin on tarjolla kauniita, usein aitoja vanhoja näyttävämpiäkin asuja.

Hauskaa oli, että ainakin näissä kahdessa numerossa oli kummassakin hääjuttuja: oli vierailtu ihka oikeissa vintageteemaisissa häissä ja lisäksi annettiin vinkkejä vintagehenkisten häiden järjestämiseen ja asusteiden löytämiseen. Hyvä niin, koska häät ovat sellainen erityistapaus, johon moni vintageen hurahtamatonkin haluaa mukaan ripauksen vanhaa.

Kiva lehti sinänsä, mutta jotain hiukan amatöörimäistä jäljessä on. Osassa jutuista haastatellaan lehdessä mainostavien yritysten edustajia jopa sillä tavalla, että joutui jonkin aikaa miettimään, onko kyseessä journalistinen juttu vai advertoriaali. Kaikki kuvat eivät niin ikään olleet ihan aikakauslehtitasoa; suurin osa onneksi oli. En tilaa, mutta ostan varmasti toistekin.

Ja sitten ne lupaamani pari talvista asiaa.

Ostin UK Tights -nimisestä puodista söpöt pilkulliset talvisukkahousut, vieläpä alesta. Suosittelen, one size sopii tässä tapauksessa myös pitkäsäärisille.

Ja amaryllis, Siwan alekorista pelastettu parka, pääsi täyteen vauhtiin vasta näin kauan joulun jälkeen.

Mukavaa pakkaspäivää!