Kukkia työasussa

Työasuteema jatkuu. Kun luvassa oli kevyempi, barhoppingia sisältävä työpäivä, kukkamekko tuntui järkevältä valinnalta. Valinnan järkevin osuus oli kuitenkin villatakki (ja huivi ja käsineet), sillä aamulla oli hyisen kylmä.

Villatakin alla oli vielä keltainen patellavyö, jota ei tosin paljon päivän mittaan näkynyt, kun villatakkia uskalsi raottaa vasta ihan loppupäivästä. Keltainen on poimittu mekon kukkasista, vaikka isossa kuvassa keltaista ei kuvioista erota.

Saumoina oli reikiä. Näiden mukana tuli pienet silkkinauhanpätkät, jotka olisi ilmeisesti tarkoitus pujotella reikiin ja vetää rusetille, mutten vielä ole kokeillut. Se voisi viedä asun casualista pikkujuhlaan.

Keltaista kevättä!

Pilkkuja työasussa

Vintagevaihtoehto tavallisen työpäivän asuksi voi näyttää esimerkiksi tältä: 60-luvun hengessä lyhyttä, hieman söpöilevää tyttötyyliä pastellisävyissä ja pilkkukuvioissa.

Aamuyhdeksän haastattelusta konepajalta kotiin tultua; hameen helma on matkalla näköjään sen verran rypistynyt, että vuori näkyy. Keväänvihreä takki, parin vuoden takainen Huuto.net -löytö, pelastaa onneksi paljon! Kengät ovat perusavokkaat, jotka varustin hameen polka dot -kuosia jatkavilla soljilla.

Sisältä näyttää tältä. Tukka on kolmen minuutin suttunutturalla (panta piilottaa kampauksen puutteita).

Työtilanteissa en erityisesti peittele tyyliäni, mutta käytän tietysti harkintaa. Jätän saumasukat, voimakkaat silmänrajaukset ja muut näyttävät elementit pois silloin, kun on tarkoitus kuunnella eikä näkyä. Jos keikka on ulkona, kengät tietysti pitää valita sen mukaan ja joskus hameenhelmankin malli, jos tiedossa on harppomista.

Erityisen vaikeissa töissä vaatteiden on oltava varmat: lempimekko (tai lempipusero ja -hame) ja lempikengät ovat hyvä valinta, jos ne muuten tyyliltään käyvät. Näillä keinoilla vintageharrastaja on pärjännyt monenlaisissa töissä sienimetsäreportaaseista pääjohtajahaastatteluihin jo yli vuosikymmenen!

Maanantain kolme valintaa: Piknikille!

Puissa on jo lehdet - minikokoiset, mutta kuitenkin - ja voikukat kukkivat, joten ihan pian on jo eväsretkikausi! Ulkona on ihana syödä, kunhan suojaa sokeriset ruoat ampiaisilta.

Harvaa tekemättä jäänyttä ostosta olen harmitellut niin kauan kuin sitä, että 90-luvun lopulla jätin Sarviksen (tai jonkun muun vanhan muovivalmistajan, en enää muista) tosiretron piknikpallon ostamatta Manhattanin kirppikseltä. 30 markan hinta oli opiskelijalle liikaa. Piknikpallo - eli muoviboksi, johon on pakattu astiat ja aterimet neljälle - on sittemmin löytynyt, muttei se ole ollenkaan niin hieno kuin se jälkeeni jättämä, vaikka meidän setti onkin italialainen.

Piknikille kannattaa ehdottomasti varustautua tyylikkäästi, onhan se julkinen tapahtuma. Toiset vannovat rottinkikorien ja posliinilautasten nimiin, minä olen muovifani. Retkivilttimme on tekokuituinen "villaverho" 60-luvulta, väriltään voimakkaan turkoosi.

Retkelle lähteäkseen ei tietenkään tarvitse hankkia uusia astioita, mutta tässä silti ideoita kattaukseen. Vanhoissa muoviastioissa on samaa suloutta kuin ajan posliiniastioissakin. Melmac-tuotenimellä löytää näitä 50-luvun Amerikan ihmeitä, joiden suomalaisia ikätovereita on varsin vaikea löytää.

(kuva gimcracks/Etsy)

Rottinkifaneille juomalasiteline. Lasin kaatuminen on todellinen riski epätasaisessa maastossa, ja siihen on suhtauduttava vakavasti.

(kuva evaelena/Etsy)

Mutta mitä nämä ovat?

(kuva kaributler/Etsy)

Sorbettiväriset kampelat on tarkoitettu paperilautasten tueksi. Lienee tarkoitettu ensisijaisesti cocktail-seisoskelusyömiseen, mutta eikö vain näillä juhlista minkä tahansa kuviottoman bulkkipaperilautasen!

Verhoista tuli mekko

Olen ilmeisesti niitä 70-luvun tyttöjä, jotka eivät saaneet prinsessajutuista tarpeekseen silloisen muodin käytännöllisyysideaalin vuoksi, ja janoan edelleen ruusumekkoja. Minulla on ainakin viisi. Eri värisiä kuitenkin kaikki, eli jokainen on tarpeellinen. (Ja jokainen joko itse ommeltu tai käytettynä taloon tullut.) Tänäänkin kauniit vanhat ruusuverhot päätyivät kesäpuvuksi.

Kuvatessa päätimme leikkiä kesää. Parvekkeella oli kylmä eikä hellehattu päässä tuntunut kovin fiksulta. Arvatkaas, onko päivä vai yö?

Ompelin mekon käytännössä ilman kaavoja. Työpöydällä pyöri yksittäinen etukappaleen kaava, sovelsin sitä ja leikkasin takakappaleen vapaalla kädellä. Hain puvun mallia niistä söpöistä hellepuvuista, joissa on rusetille solmittavat naruolkaimet, mutta koska omat olkapääni eivät kaipaa yhtään ylimääräistä korostamista, muunsin idean hyvin kapeaolkaimiseksi venepääntieksi, joka on selästä syvemmin uurrettu. Tämä mekko lähtee mukaan Sisiliaan!

mekko itse tehty vanhoista verhoista, jotka Huuto.netistä

käsineet Huuto.net

vyö, kengät UFF

rannekorut Glitter

lierihattu Vintage Wäkkärä

sukkahousut Wolford Nola

Bi ja Gay, 1961 ja 1962

Skannaillessani alusvaatemainoksia (joista on jossain vaiheessa tulossa katsaus tänne) löysin hupaisan mainosparin, joka ansaitsee ihan oman postauksensa. Nämä kuvastavat samalla myös kielen muuttumista 1960-luvun alun päivistä.

Kesäisiä mainoksia, 1952

Kuusikymmentä vuotta sitten Suomessa valmistauduttiin olympiakesään. Hopeapeilistä 5/1952 saatiin lukea muun muassa Christian Diorin ajatuksista muodista sekä vanhasta rouvasta, joka oli ajanut jo 25 vuotta samaa autoa. Skannasin iloksenne tukun kesään valmistavia mainoksia tästä jo aika kellastuneesta lehdestä.

Ompelemalla saattoi aloittaa. Sorja-lehtiä näkee aika usein, vanhoja kaavoja enää valitettavan harvoin.

Matelijannahkasandaalit olivat kuuma juttu kesällä 1952.

Tosin Suomen kesäsään oikkuihin kannatti silloinkin varautua.

Jos ei bikinikuntoon muuten pääse, niin... Erilaisten laihdutusvalmisteiden mainoksia näkee 50-luvun lehdissä varsin usein.

Ripsivärimainoksissa osattiin ennenkin liioitella.

Talouspaperimainoksesta selviää myös tapoja viettää kesää. Ensin siivous, sitten maalle muuttaminen - nojatuolit huppuun ja viherkasvi kyytiin! Kisakesänä lienee ollut eväille tavallista kovempaa kysyntää.

Vaaleanpunaista vappua

Meidän versiomme yhteensopivista ulkoiluasuista. Asut ulkoilivat eilen Turun torilla, jossa oli tuulista ja vähän kylmää, mutta piti syödä ulkojätskit, koska oli vappuaatto.

minä: hame Huuto.net, vanhaa kaupan varastoa 80-luvulta

lila 50-luvun jakku UFF

kengät, korvakorut Butik Lilian

mies: kengät Versace for H&M

muut luultavasti UFF, käytettyä kuitenkin

Kuvaajana toimi taas poikamme. Olen antanut hänen aika surutta hääriä järjestelmäkamerani kanssa kunhan pitää ripustuslenkkiä niskansa takana; ties vaikka saataisiin ihan oikea valokuvaajakin joskus perheeseen.

Kunhan muutkin heräävät, kutsuu taas brunssi - vaikka the vappuleninki pitää pohjoistuulen vuoksi ilmeisesti verhota villatakkiin. Ihanaa toukokuuta!