Oopperaillan puku

Tadaa! Ja kuvia on kaksi, koska toisessa näkyy kengät, toisessa laukku. Kiireessä kuvattiin, muu seurue hoputti jo taksiin. Illan show oli Puccinin Lännen tyttö, helposti lähestyttävä teos myös oopperaensikertalaiselle. Enkä ollut tiennyt, että Kansallisoopperassa on jopa tekstitys!

Puku, jonka tuotelapun näytin eilen, on sellainen painava, keinahtelevahelmainen kaunistus, jossa tulee samaan aikaan ylevä ja luonteva olo. Enemmän tätä! Tämä taitaa olla oman vaatekaappini ainoa puku, jossa on pudotettu vyötärölinja, mutta matalavyötäröisiä pukuja on esiintynyt silloin tällöin 50-luvulla; sellaisten kaavoja on esimerkiksi siinä vuoden 1961 Beyer Mode -lehdessä, jota täälläkin olen esitellyt.

Yläosan kirjailu näyttää helmiltä, mutta on itse asiassa jonkinlaista ohutta punosta, mustaa, jossa on aavistus punaista. Asusteväreissä päädyin käärmekuosisiin ruskeisiin kenkiin ja laukkuun sekä lähelle violettia taipuvan viininpunaisiin koruihin. Vieläkään en ole ihan varma, menikö nappiin, mutta musta olisi ollut liian ilmeinen valinta etenkin, kun eletään vielä paksujen eli mustien sukkien kautta.

Ja mistä Carnegie-puku minulle tuli? Uffilta, muistaakseni 15 eurolla. Korjattavaa on - kuvastakin näkee, että helma on venynyt epätasaiseksi, lisäksi saumoissa on häikkää ja joku on ratkonut selän muotolaskokset auki - mutta uskon, että tämä kaunotar pääsee toistekin ulos kanssani. Tänään kuitenkin jotain epämuodollista, sillä ohjelmassa on lempiklubini Soul Seed.

Helsingin vai Hämeenlinnan vanha?

Kokoelmassani on jo elämää nähnyt, silti aika ihana, Carnegie-merkkinen 1950-luvun cocktail-puku.

"A Carnegie model. It's a symphony", sanoo tuotelappu. Selvittely kertoo, että puku on New Yorkista kotoisin; mainoslausetta on käytetty ainakin 30-luvulta 60-luvulle. Tämä yksilö on itsestäänselvästi 50-lukua, joskaan ei malliltaan ihan tavallisin. Näette huomenna.

Mutta kuka tätä on käyttänyt minua ennen?

HKT on mitä ilmeisimmin jonkin kaupunginteatteri - Helsingin vai Hämeenlinnan? Ja missähän näytelmässä turkoosi-musta ihanainen mahtaa olla pyörähdellyt? Tänä iltana se kuitenkin pääsee oopperaan, johon ensikertalaisen tyyliin aion ylipukeutua komeasti.

Suuri Tupakkamainoskavalkadi

Yleinen mielipide ja suhtautuminen tupakkaan on muuttunut lähes päinvastaiseksi viime viidenkymmenen vuoden aikana. Tupakan mainonta kiellettiin Suomessa jo vuonna 1978, mutta siihen asti tupakkamainoksissa tunnelmoitiin avoimesti. Esimerkiksi ylläolevassa mainoksessa vuodelta 1960 on kiinnostava ristiriita nykyisiin varoitusteksteihin.

Sosiaalisilla suhteilla pelattiin avoimesti. Tupakointi oli ajan hengessä sosiaalisesti hyväksyttyä, miehekästä mutta myös naisille sopivaa, iloista ja jokseenkin edistyksellistä.

Time-mainoksissa vuodelta 1963 nautitaan raitista meri-ilmaa filtterin läpi ja ollaan trendikkäässä uutuustyössä, telkkarissa. Tupakkaan liitetään kuitenkin jo keveyden ja puhtauden mainintoja: "puhdas kuin Boston", sanoo allaoleva uimaranta-aiheinen mainos vuodelta 1956. Huomatkaa myös metsäpalovaroitus, joka kätkeytyy pienen pupun alle.

Tämä on oma suosikkini: katsokaa nyt miten avoimen himokas ilme (ja epäsovinnainen tyyli) tytöllä on! Ja poika vain vetää röökiä. Mainos on Seura-lehdestä vuodelta 1959.

Kaikki mainosten savukkeet olivat kotimaista valmistetta, vaikka tuotemerkki saattoi olla kansainvälinen. Suomen viimeinen tupakkatehdas, Amerin Tuusulassa sijainnut tehdas, lopetettiin vuonna 2004.

Kokeilisitko ekopaastoa?

Joskus tuntuu, että tyyliblogin pitäminen on kovin tavarakeskeistä toimintaa. Koen itse välillä ristiriitaa siinä, että pidän kauniista esineistä, mutta pyrin ekologiseen elämäntapaan. Ehkä siksi on syytä nostaa esiin vaihteeksi jotain muuta.

Ekopaasto on kampanja, jossa perinteiseen kirkkovuoden paastonaikaan haetaan uudenlaista sisältöä ja herätellään ihmisiä kokeilemaan elämäntapojensa muuttamista niin sanotusti vähähiilisemmiksi eli ilmastopäästöjään pienemmiksi, ottamaan pienen askeleen mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kampanjan takana ovat Suomen ympäristökeskus, evankelisluterilainen kirkko ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto - ja tässä harppaan jo itse mukavuusalueeni rajoille, sillä olen vakaumukseltani uskonnoton, mutta kirkon väki on erittäin hyvällä asialla.

Kampanjajulkkikset Esko Valtaojasta Kaisa Lekaan avaavat omia ajatuksiaan aiheesta Ekopaaston nettisivuilla. Perusideana on tietysti, että paastoaja miettii itse omaa elämäntapaansa ja sitä, mitä voisi tehdä toisin. Ei ole tarkoitus verrata itseään johonkuhun ankaran ekologisesti elävään ja todeta, etten ikinä pysty tuohon, vaan tehdä pieniä muutoksia, joissa onnistuu.

Esimerkiksi meillä kulutustavaroiden hankinta uutena on jo aika minimissä - joskin juuri sain kassillisen uuden kirjani tekijänkappaleita, ja ostettiinhan lapselle ehjät toppahousut ja pulkka... ja joo, en olisi aivan välttämättä tarvinnut niitä yksiä karvareunuskenkiä.

Autoa meillä ei ole, mutta oma elämäntapavalintani voisi löytyä ruokaostoksista. Olen jo kauan pyrkinyt vähentämään lihansyöntiä. Ekopaaston ajaksi voisin lopettaa sen kokonaan. Paastoaika alkaa siis keskiviikkona 22.2 ja päättyy pääsiäisenä 8.4.

Mitä ajatuksia ekopaasto sinussa herättää? Voisitko osallistua? Millä tavalla?

Valentine's Day

Jos erityisesti viettäisin tätä päivää, painottaisin sitä mieluummin angloamerikkalaisen romanttisen siirapin suuntaan kuin suomalaisittain ystävänpäiväksi. Kahvit voi tänään joka tapauksessa kietaista sydänkupista.

Pitkään jatkunut paksuimpien talvivaatteiden kausi on ohi ainakin tilapäisesti, ja siitä riemastuneena pukeuduin vähän viime viikkojen settiä romanttisemmin. Punaista, savunsinistä ja harkittu kampaus, jos vaikka pystyisi olemaan ulkona ilman karvalakkia. Ja katsokaa, perhosia!

Rintakorut ovat kirppislöytöjä, naarmuuntunut chignonin koristukseksi päätynyt pinni on ollut minulla lapsesta saakka. Voisikohan tuota korjata jollain tavoin, töpöttelemällä varovasti helmiäismaalia kuluneisiin kohtiin? Chignonista muuten huomio, jonka antoi viime chignonkerralla lukijani ja ystäväni Mari: kampaus on huomattavasti helpompi ja tukevampi kiinnittää hiuskammalla kuin hengettömillä. Kiitos vielä edelleenkehittelystä, Mari!

Ja miettikääs sitä, että kun olen etsinyt parin vuoden ajan punaisia T-remmikenkiä muun muassa Etsystä ja eBaysta, löydän yhtäkkiä sellaiset puolellatoista eurolla kirpputorilta. Vanhat Palmrothit ovat he, eivät enää ihan täydelliset, mutta kukapa olisi.

Hyvää ystävänpäivää, Valentinen päivää tai ihan tavallista tiistaita, rakkaat lukijat!

Maanantain kolme valintaa: matkalla

Kuvitellaanpa hetki, että olisi jo kesä. Haluaisin oikein kovasti lähteä kesämatkalle helmat liehuen, tällaisen matkalaukun kanssa.

(kuva DeluxRetro/Etsy)

Mintunvihreään pyöreään laukkuuni olisi pakattu jokseenkin näin kaunis matkaopas. (Toki myös joku uudempi, jonka tiedotkin ehkä pitäisivät paikkansa.)

(kuva vvpaperemporium/Etsy)

Ja kun tultaisiin takaisin, olisi sitruunajuustot ja muut paikalliset herkut kääritty siellä mintunvihreässä laukussa tällaiseen huiviin.

(kuva TotallyScarves/Etsy)

Lunta pienessä kirkonkylässä

Maisemaan tulee uusia graafisia elementtejä, kun yön aikana yhtäkkiä sataa paljon lunta.

Vietimme viikonlopun mökillä, tarkemmin sanottuna ammattiyhdistyksen mökillä, Kemiönsaarella. Paikka on meille keskikaupungin asukkaille ihmeellisen rauhan tyyssija: ihan oikeasti voi mennä kokonainen päivä, ettei näe ketään! Okei, tiedän, että maalla asuville tämä ei ole suuren kummastuksen aihe, mutta meille on.

Omat jälkemme jäivät päivän ainoiksi pikkutiellä. Tälle kulkijalle oli käynyt kehnosti, se löytyi jäätyneenä hangesta.

Kyläkaupan taakse meren jäälle oli viritetty napakelkka. Tämä saa toimia myös viikonlopun asukuvana.

Tällaisia kelkkoja kylällä liikennöi myös, yllättävän paljon.

Vaikka pidänkin mökkipaikastamme vallan kauheasti - ja sinne pääsee bussilla toisin kuin monille muille samankokoisille paikkakunnille - surettaa nähdä kirkonkylän hiljeneminen. Jo sen vajaan kymmenen vuoden aikana, kun olemme kylällä käyneet, sieltä on lähtenyt monta palvelua. Tässä oli joskus pankki, vakuutusyhtiön toimipiste ja kahvila, josta en oikein saa selvää, toimiiko se edelleen vai ei. Muut ovat häipyneet.

Kyläkoulu, maailman suloisin järveen viettävässä vehreässä rinteessä sijaitseva puukoulu, lakkautettiin viime keväänä. Kirjasto on auki kerran viikossa - toistaiseksi: sekin suljetaan keväällä. Yllätys, viereisen koulun sulkeminen on vähentänyt lainaajamääriä. Näin söpö on kirjastokin.

Jotain varmasti kuitenkin säilyy. Kirkko ja kirkkomaa, jonne sunnuntaina johtivat monet potkukelkanjäljet.