Synkkänä sateisena talviaamuna lähdimme eksoottiselle junamatkalle. Ihan oikeasti, kello oli yhdeksän ja päivä hädin tuskin sarasti! Onneksi tiedossa oli kivaa.
Turku-Uusikaupunki -museojunareissu on ollut suunnitelmissamme pitkään, mutta monena vuonna aikataulutus on ollut meille huono. Museojunia ajetaan tällä välillä kahtena päivänä vuodessa, kesällä ja joulun alla. Nyt ostin liput heti niiden tultua myyntiin, ettei mitään ehtisi tulla meidän ja museojunan väliin!
Kesällä tässä taisi liikennöidä höyryveturi, nyt junaa veti vanha dieselveturi. Haapamäen museorautatieyhdistyksen sivuilta selvisi, että tämä yksilö on vuodelta 1965. Vaunut olivat kahdelta aikakaudelta: oli puurakenteisia matkustajavaunuja, joita alettiin valmistaa vuonna 1952, sekä vielä meidän aikuisiällämme käytössä olleita 1980-luvun matkustajavaunuja, joista erityisesti lasten vaunu ilahdutti sekä perheen pienintä että aikuisia. 80-lukulaiset lienevät olleet mukana fasiliteettien vuoksi - rattaat nostettiin konduktööriosastoon, lapsille oli leikkitilaa ja ravintolavaunukin palveli.
Konduktööri osasi kertoa, että näitä puuvaunujakin on ollut satunnaisesti käytössä vielä 1990-luvun puolella ja usein lomien ja juhlapyhien ylimääräisenä kalustona. Varsinaisesti ne siniset vaunut syrjäyttivät nämä 1980-luvulla, mutta tuolloin ei vielä ollut nykyisenkaltaista kiirettä hankkiutua eroon vanhasta kalustosta. Museorautatieyhdistykselläkin on useita tällaisia vaunuja käyttökunnossa.
Sisältä vaunut ovat tämän näköisiä.
Turkulaisen kahvila Sinisen junan penkit taitavat olla juuri tätä mallia hattuhyllyineen kaikkineen. Nämä ovat kestäneet aikaa todella hyvin, ja hienoa, että pienet yksityiskohdat ovat yhä vuosimallia 1952. Käymäläkin oli käyttökunnossa.
Uudessakaupungissa olisi ollut putiikkeja ja pieniä jouluisia tapahtumia, mutta koska oli aivan kamala koiranilma, päätimme aikaistaa kotiinpaluuta ja iltapäiväbussin sijaan nauttia junamatkasta myös takaisin päin. Se ei harmittanut lopulta ollenkaan: kiskot kolisivat kotoisasti, ja reitin varrelta oli hauska bongata vanhoja asemia ja seisakkeita. Tututkin maisemat lähinurkilla näyttivät ihan erilaisilta, kun katsoikin rautatieltä maantien suuntaan eikä toisin päin. Lähimatkailua parhaimmillaan.
Sitä paitsi käsilaukkuni sopii tähän ympäristöön aika hyvin, eikö?
Kiva retkivinkki! Kiitos! Käsveskasi sopi tyyliin loistavasti ja koko junaretki muutoinkin! Terveisin Tuija
VastaaPoistaSuosittelen käymään, kun museoajelu seuraavan kerran järjestetään!
PoistaOlen matkustanut noilla puuvaunuilla 80-luvulla reittiliikenteessä. Niitä liikennöi Karjaa-Hanko välillä. Matkustin pyhäaikaan. Myös lättähattuja liikennöi tuota väliä. Muistan kuika vaunuissa oli lasin takana hätäpakkaus ja siinä tais olla saha ja ehkä kirves?
VastaaPoistaHauska kuulla! Lättähatulla olen itsekin ehtinyt matkustaa, Kemistä Haaparannalle joskus 1980-luvun alussa.
PoistaIhanaa nostalgiaa!
VastaaPoistaSitä juuri!
PoistaKyllä vaan, veska sopii just eikä melkein tyyliin! Mukava oli lauantaina katsella ohi kulkevia matkustajajunia :) Varsinkin pimeällä, kun valot loistivat vaunujen ikkunoista! Ja tosiaan harvinaista, vain kahtena päivänä vuodessa.
VastaaPoistaJunabongareita nähtiin monessakin paikassa, osa kameroiden kanssa ja osa ilman!
PoistaMuseojunat ovat kyllä kivoja elämyksiä. Useamminkin olisi kiva niissä matkustaa. Viimeksi meillä oli oikein eväät mukana ja vanhat asut kirvoittivat mukavasti keskustelua kanssamatkustajien kanssa. Museorautatieyhdistyksen porukatkin tykkäävät kun matkustajat paneutuvat matkalle oikein viimeisen päälle tyyliin sopivasti.
VastaaPoistaVarmasti! Missäpäin matkustitte? Me olemme tämän lisäksi körötelleet höyryjunalla Humppilasta Jokioisille ja joskus myös tulleet Porvoosta lättähatulla.
PoistaMe ajelimme Tampereelta Nokialle ja takaisin. Tulevat pari kertaa vuodessa tänne ajamaan höyryveturilla. Tuo kun on sopivan lyhyt matka, puolisen tuntia suuntaansa.
PoistaJoku kerta vielä lähdemme Jokioisiinkin päin. Haapamäellä haluaisin myös käydä. Englannissa museorautatiet ovat suosittu harrastus, siellä on useita sellaisia jotka liikennöivät vuoden ympäri. Ehkä joku kerta sielläkin sitten pääsee kyytiin.