Otetaanpa viime postauksessa huonosti näkynyt asu uusintana. Tai itse asiassa nämä kuvat otettiin jo aikaisemmin, ammattiliittoni lehden Journalistin harrastuspalstan juttua varten. Kerron jutussa lyhyesti vintageharrastuksestani, ja pirteät kuvat otti Suvi-Tuuli Kankaanpää, jonka luvalla nyt julkaisen nämä myös Hopeapeilissä. Lue juttu täältä!
Itse mekosta vielä: puku on VintagEijalta ja se on merkitön eli luultavasti ompelijan valmistama. Magentanpunaisen, talvivillaisen kapean puvun ainoana somisteena ovat etumuksen vinoneliökuviot. Meinasin kirjoittaa, että reikäkirjailut, mutta ei tässä ole mitään kirjailtu - lankoja vain ikään kuin puuttuu tuosta kohdasta kangasta. Mikä tämän tekniikan nimi on? Ajoitan puvun 1950-luvun alkupuolelle, koska siinä on tuolloin muotiin tulleet kimonohihat ja niskasta korkea pääntie.
Ps. Minulla on myös työblogi, jossa pohdin työhön liittyviä kysymyksiä. Jos haluat lukea lisää ajatuksiani työpukeutumisesta, klikkaa tästä!
Vintage-leningit sopivat sinulle kuin nakutettu. Minulle tuli ensimmäisenä mieleen revinnäiskirjonta, kun tekniikan nimeä tiedustelit. Ehkä saat muilta vahvistuksen. Hyvää itsenäisyyspäivää Turkuun!
VastaaPoistaKiitos, samoin sinulle! Revinnäiskirjontaa se tosiaan taitaa olla, kuvahaku vahvistaa.
PoistaUpea asu, mutta minä ihastuin vaaleanpunaiseen tylli/alushameeseesi! Onko sekin vintagea? Kaunis se on joka tapauksessa.
VastaaPoistaKiitos Heidi! Tylli ei ole vintagea, vaan joskus vuosia sitten uustuotantona ostettu. Näitähän saa ihan missä väreissä hyvänsä, ja katsoin silloin, että pinkki on paras :)
PoistaKaunis mekko. Tyylikäs. Mietin jo miltä mahtaa näyttää päälläsi kuvassa käsissäsi pitämä ruutuleninki.
VastaaPoistaKiitos! Ruutupuku on ollut minulla jo vuosia, mutta voi olla, että se ei ole blogissa näkynyt. Pitääkin kokeilla, vieläkö se istuu päälle :)
Poista