Eteisen hylly ja sohvapöytä

Kerrankin meillä on sisustettu! Viime pari vuotta kodinhallinnan fokus on ollut muussa elämässä, kuten pienempään lapseen liittyvissä järjestelyissä ja kesäkodin laittelussa. Mutta on se nyt silti vähän ihme, että menee melkein kuusi vuotta ennen kuin eteisen vähän liian iso ja pintavikainen lipasto korvataan uudella! Vanha, joka siis ostettiin tämän asunnon mukana, muutti jo uuteen kotiin enkä jaksa etsiä siitä kuvaa, mutta uusi näyttää tältä.

Uusi hylly on pienen asunnon jokatarkoituksenkaluste: lipasto, kirjoituspöytä ja kirjahylly samassa. Alle saa vielä jotain säilytykseen, vaikkapa perheenjäsenten kenkiä ja kissanhiekkamuruja kuten meillä nyt. Kirjahyllyosa on irrotettava, emmekä ole vielä sataprosenttisesti päättäneet, jääkö se tähän vai siirretäänkö olohuoneeseen lastenkirjojen hyllyksi. Siksi hylly odottelee yhä melkein tyhjillään, vaikka haluaisin jotenkin integroida tähän kokonaisuuteen ainakin mustan kissanaulakon, jonka vastikään löysin Ekotorilta.

Korkeudestaan huolimatta - edeltäjä siis oli tavallinen kolmilaatikkoinen lipasto ilman hyllyjä - uusi kaluste on tuonut tilaa eteiseen, koska se on viisi senttiä edellistä pienempi sekä leveys- että syvyyssuunnassa. Muutama puoliturha talviasuste lähti kirpputorille, koska laatikkotila väheni.

Kirjoituspöytä avautuu tähän tapaan ja sen kannen alla on lokerollista laatikkotilaa, johon lajittelin hansikkaita, heijastimia ja muuta eteisen pikkusälää. Sydänpeltirasiassa on kangasnenäliinoja. Kyllä, käytämme sellaisia.

Ja sitten vilkaistaan olohuoneeseen, johon pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin hankkia sohvapöydän. Ikkunan ääressä nojatuolien välissä oleva pieni sohvapöytä vietti joulua sohvan edessä ja se tuntui niin kivalta ja kätevältä, että kun sopiva löytyi kohtuuhinnalla ja kivassa kunnossa Turun Rautakadun Ekotorilta, ostopäätös oli nopea.

Tämä on selvästi pitempi kuin entinen pikkupöytä, oikean mittainen sohvaan nähden. Sohvan alta pilkistää kaikenlaista välttämätöntä, lähinnä lastenkirjoja ja leluja; niiden kanssa pitää vain tulla toimeen, koska taaperolla ei ole omaa huonetta. Taapero onkin jo valjastanut pöydän tehokkaasti leikkikäyttöön, kuvan siisteys pöytätasolla on silmänlumetta.

Meillähän ei tosiaan ole autoa, ja jos joku on joskus miettinyt, miten kuljetamme suurikokoisia tavaroita: tässä yksi hyvä esimerkki. Pöytä ei ole painava, mutta kun bussi heilui, vähän tuo tuotti ylimääräistä haastetta. Mutta kannatti!

Pöydällä oleva malja on saksalaisen Carstensin keramiikkaa. Jos jätämme tämän tähän, se täyttyy ennen pitkää pikkuleluilla, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua... sisustaminenhan on pitkä prosessi, kuten olemme jo huomanneet.