Puukengät olivat sodanjälkeisessä Suomessa enemmän käytännön pakko kuin trendijuttu. Nythän ne taas ovat pinnalla, esimerkiksi Swedish Hasbeensejä hehkuttaa moni ja ihan syystä, kauniita ovat. Minulle valitettavasti tulee puukengistä aina mieleen se kerta, kun oltiin pelaamassa nelimaalia Kalkkinokan kuoppaisella ruohokentällä noin vuonna 1982 ja puukengät jalassa juostessani nuljautin nilkan. Ei enää puukenkiä minulle, kiitos! Mainos on Hopeapeilistä 5-6/1946.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti