Muistatteko 90-luvulta tällaiset paidat? Lycraisa trikoosametti, pintaanuoleva leikkaus ja valitettavan tiukka, epämukava ja epäpukeva kilpikonnakaulus. Olen viime aikoina alkanut huomata ne uudelleen - trikoosametti on ihan vintagekelpoinen materiaali ja mukava päälläkin - mutta kilpparikaulus on paha este.
Päätin kokeilla, mitä tapahtuu, jos korkean kauluksen yksinkertaisesti leikkaa pois ja muotoilee kaula-aukon uudelleen. Ihan hyvää tapahtui.
Puin paidan ylleni ja merkkasin kohdan, johon halusin kaula-aukon yltävän. Sitten vain vapaalla kädellä sweetheart-pääntien muotoilua; toki kannattaa tarkistaa, että lopputulos on suurin piirtein symmetrinen olkasaumojen pituudessa ja kaula-aukon kulmien kohdalla. Päärmäsin kaula-aukon reunan käsin, sillä liukas ja venyvä trikoosametti on vaikea ommeltava ja symmetriasta olisi ollut turha haaveillakaan.
Leopardipaidan uuteen tulemiseen meni aikaa alle puoli tuntia. Nyt tuntuu myös, että kiinnostusta olisi taas pitempiinkin ompeluprojekteihin; viimeksi olen ommellut Hopeapeilin arkistojen mukaan lokakuussa. Materiaaleja ja kaavojakin olisi valmiina. Ehkä jo tänä viikonloppuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti