Kenkähyllystäni: Kaksivärisiä

Aloitan uuden sarjan, joka on suunnattu erityisesti kenkäfriikille osalle Hopeapeilin lukijoista. Kenkähyllystäni-sarja esittelee omia aarteitani sieltä sadan parin joukosta, teemoiteltuna muutaman kenkäparin kokonaisuuksiksi. Ensimmäisinä esiin pääsevät kaksiväriset avokkaat.

Kaksiväriset ovat mielestäni arkikenkiä ja kevät/kesäkenkiä. Vaalea väri on kaikissa se vallitseva, tummempi on somisteena. Monissa on käytetty punosta, joka viittaa kesään - kenkiin on vähän niin kuin asennettu tuuletus. Nämä Sisilian-matkakenkäni (joita muuten en lopulta käyttänyt siellä paljon) ovat hyvä esimerkki hellekengistä, jotka silti ovat etiketin mukaisesti peittävät.

Kengät ovat kotimaiset, El-la Trip -merkkiset. Konjakinruskeita nahkasomisteita reunustavat reikäkoristeet. Hyvin elegantit, mutta samalla helposti käytettävät kengät, jalassa mukavat ja tasapainoiset.

Seuraavat ovat vaikeammat, koska materiaali on valkoista mokkaa, joka tahraantuu pienestäkin hipaisusta.

"Hand crafted by D'Amico, Fine Feminine Footwear", lukee sisäpohjassa. Kenkä on kapean mallinen, ehkä joku on poistanut koristenauhat edestä juuri saadakseen lestiin tilaa. Ajattelin palauttaa ne ja samalla pinnoittaa mokan niin, että uskallan käyttääkin näitä kaunokaisia.

Seuraava pari on uudempaa, oletettavasti 80-luvun mallia.

Työn laatu ei ole priimaa, nämä ovat halvemmalla tehdyt kuin vanhemmat painokset. Kuitenkin punos on ihan oikeaa, ei painettua kuviota, ja kengät ovat ehjät, vaikka liimaus vähän kurkistelee. Annan sen anteeksi, koska kengät ovat räväkät ja maksoivat euron.

Harmaanbeige-ruskeat ovat aivan ihanat minirusetteineen, mutta kunnoltaan kärsineet.

Näiden merkki on kotimainen Viva - "kultamitali Suomen Messuilla 1936"! - mutta pohjassa lukee myös "Modellista Ella Manzini Italia". Pitäisikö päätellä, että muotoilutyötä on ostettu Italiasta? Näiden ongelma on nahan kuivahtaminen; ensimmäisellä käyttökerralla syntyi kuvassakin näkyvä repeämä. Eräs suutari jo otti kantaa, että nämä joutaisivat roskikseen; nahka ei kestä käyttöä. Päällystin nämä hyvälaatuisella vintaasikelpoisella kenkärasvalla (merkkiä en muista) ja jätin vaikuttamaan, mutta nyt kengät ovat tahmeat enkä uskalla kokeilla, kestäisikö nahka vielä. Repeämä on korjaamatta. Seuraava etappi voisi olla pinnan kiillotus ja toisen suutarin mielipiteen hakeminen, sillä ei tällaisia voi roskiin heittää, eihän?

Matalissa valkomustissa on aavistus teinityyliä, ehkä koron mataluuden ja kärjen suippouden korostumisen takia.

Merkki näissä on Evita. Kulumajälkeä on, mutta valkoinen kenkämaali auttaisi. Näitä en ole vielä koskaan käyttänyt, kuuluvat viime kesän legendaarisiin Myllykosken löytöihin.

Viimeisenä jo kauan minulla olleet Desirée Luxukset.

Näiden jippo on rei'ityksen väliin punottu nahkasuikale. Tummanruskeat somisteet ovat kiiltonahkaa. Kunto on lähellä täydellistä, näitä voisi ulkoiluttaa useamminkin.

Kesäasusteiden katselu on keino lievittää sitä tuskaa, jonka aiheuttavat räntäinen keli ja lähes olematon päivänvalo. Helmikuu tuo toivon mukaan jotain parempaa. Neljän viikon kuluttuahan on jo virallisesti kevät.