keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kesäjakku

Lumi sulaa auringossa, valo on hurja, villakankaat tuntuvat yhä kaukaisemmilta ratkaisuilta, vaikka sisäinen realisti ja kylmäaisti viestivät kuorossa, ettei kevät ole vielä lähelläkään. Mutta poikkesin Uffin alessa vilkaisemassa ja löysin kesäjakun. Mitä voin tehdä, muuta kuin sovittaa sitä?

Sivulta...


...ja edestä.


(Jos joku siellä nyt miettii ettei ole rouvalla tänään ihan glamour kohdallaan, se ei ole kuvittelua. Sinnikäs flunssa täyttää pään niin, että meinasin ensin skipata koko asukuvan, mutta kuten olen ennenkin sanonut: ei tämä niin vakavaa ole.)

Ihana pikkujakku on kovin 1950-lukulainen kapeanmallisena ja pikkuruutukuosisena. Materiaalin perusteella arvelin sitä ensin uudemmaksi: jakku on teryleeni-villasekoitetta. Pikagooglaus kuitenkin paljastaa, että teryleeni on tullut markkinoille jo 1950-luvun puolella. Sen etu tuon ajan muodissa oli prässien pysyvyys. Nyt kun mietin, niin teryleenillä on todennäköisesti sormensa pelissä myös vekkihameeni poimuissa. Tämä teryleenikangas ei muuten ole sellaista hiostavaa ja paksua kuten vaikka monissa 70-luvun mekoissa, vaan melko ohutta, hengeltään lähellä vahvaa puuvillakangasta.

Rajansa söpöilylläkin: rusetti ei sentään kuulu jakkuun, vaan alla olevaan pikkupuseroon.

3 kommenttia:

  1. Ei mulla vaan tuollaisia flunssa-asuja ole... Jakku on hieno, oliko valmistajan nimeä?

    VastaaPoista
  2. Ei ole, vain tuotelappu ja kokolappu.

    VastaaPoista