perjantai 30. joulukuuta 2011

Vihreää, kovin vihreää

Ruohonvihreä on yksi suosikkiväreistäni, kuten Hopeapeilin lukijat ovat ehkä voineet päätelläkin. Tänään tajusin, että se on eräs harvoista väreistä - ehkä kirsikanpunaisen lisäksi - joka sopii minusta kaikkiin vuodenaikoihin. Nythän maisemakin on monin paikoin ruohonvihreä, mutta se käy myös valkoiseen talveen. Löysin syksyllä Raumalta mainion vihreän villakangastakin, jolla tarkeni silloin, tarkenee nyt ja tarkenee vielä kun pakkaset tulevat (sillä kyllä ne joskus tulevat, aivan varmasti, ensi talvena viimeistään).

Halusin kokeilla, sopisiko joululahjalaukkuni vihreän pariksi. Sopi se.


 ruohonvihreä takki, harmaa villainen kellohame Rauman SPR:n kirppis
laukku Art + design
pitkät nahkakäsineet H&M/viime vuoden talviale
sukkahousut Wolford/viime vuoden talviale
kengät olette nähneet monta kertaa mutta sanotaan nyt vielä että Pelastusarmeija
turkoosi poolo (kaulus pilkistää) Emmaus
baskeri kirppislöytö

Tarvitsin käytännön syistä myös tämän. Metsovaara-sateenvarjo 60-luvulta, kierrätyskeskus Hepokatti Tampereella (se on jo lopettanut toimintansa).


Uhmasin sadetta ja tuulta päästäkseni vihoviimeisille joululahjaostoksille. Sain Eijalta ostetut ihanat mustat mokkakengät, jotka olivat hiukan pienet, ja kävin vaihtamassa ne johonkin sopivampaan. Kas kummaa, vihreää sekin. Ja vähän valkoista. Ja tyyppiesimerkki siitä, miten vintagevaate ei litteäksi aseteltuna näytä yleensä paljon miltään, kaikkine tyhjiksi jäävine muotolaskoksineen.


 
Rusetti! Helminauhassa kulmikas muoto ja kirkkaat helmet valkoisten välissä olivat jotenkin kovin ihanat. Oikeiden lumikiteiden puutetta ehkä tämäkin.


Näissä saattaa olla juurta huomiseen uudenvuodenjuhlan asuun. Mutta siitä sitten ensi vuoden puolella!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

maanantai 26. joulukuuta 2011

Kaunis joulukansi (1939) ja kirahvilaukku

Ulkona riehuu vuosikymmenen talvimyrsky; puistoon on pudonnut ainakin yksi säärenpaksuinen oksa, joka osuessaan olisi tappanut. Istumme sisällä perehtymässä joululahjoihin. Tässä nopea nappaus tämän joulun tulokkaasta. Sikamainen joululiina on muutaman vuoden takainen lahja ystävältäni.


Olenko oikeassa, että tämä eläinkuosi on lähinnä kirahvia? Veskan on valmistanut Väskindustri, Göteborg, lapun fontista päätellen 60-luvulla.

Ja sitten joulukuvaksi aikomani Eeva-lehden kansi joululta 1939. Eeva on ollut 30-luvulla hyvin tyylitietoinen, moderni lehti - katsokaa tätäkin art deco -henkistä joulupukkia!


Varokaa kaatuvia puita ja pitäkää toisistanne huolta!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kimaltavaa joulua

Lumen kimallus puuttuu ainakin Turun joulusta vuonna 2011, mutta onneksi kimallusta saa kaupasta! (Kirpputorilta tässä tapauksessa.) Olohuoneessamme on nyt sekä isokuusi että pikkukuusi.


Pikkukuusen pitäisi muuttaa lastenhuoneeseen, mutta eipä tuo tuossakaan ole kenenkään esteettistä silmää häirinnyt. Mutta muistatteko seuraavan kuvan kaverin? Se on tavattu viimeksi korvakoruna!



Sitten muuta kimallusta. Vanhoja Weisteen koristeita suureksi osaksi, mukana ehkä jotain kaukoidän tuontia (ruusukkeen mallisten pallojen naruissa on vielä laput "Made in Japan"). Väriskaala on valikoitunut 60-luvun joulupallolajitelmien mukaan: kuuden setissä oli aina hopeinen, kultainen, punainen, sininen, pinkki ja vihreä pallo.





Poikani halusi välttämättä kuuseen tämän ilmeisesti ovi- tai ikkunakoristeeksi tarkoitetun foliovekkivirityksen.


...ja otti siitä hienon kuvan!


Hopeapeili jää nyt muutaman päivän joulutauolle. Nauttikaa joulustanne sillä parhaalla tavalla, kaikki rakkaat vanhat ja uudet (tervetuloa mukaan!) lukijat, ja nähdään ensi viikolla taas!

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulukengät ja jotain muuta pientä

Kuusi on tuotu sisään. Kasvatettu suomalainen peruskuusi, ostettu torilta. Tuoksu on hyvä, erinomainen suorastaan; ulkonäkö valittiin osittain sen perusteella, ettei olohuoneeseen mahdu kovin leveää puuta. Koristelen sen illalla lapsen kanssa - ja todennäköisesti siirtelen yön pimeydessä palloja taiteellisempaan asetelmaan.

Päätin sittenkin ostaa jotain pientä joululahjan nimissä myös itselleni.


Uffilta löytyneet kengät ovat uudet ja jotain halpismerkkiä, mutta huusivat niin vahvasti 40-lukua, että ostopäätös syntyi hetkessä. Kun toin kengät kotiin, mies kertoi katselleensa samoja kenkiä ja aikoneensa mahdollisesti ostaa ne minulle...

Pieniäkin jouluasioita putkahtelee kotiin lisää ja lisää. Poika toi koulusta askartelemansa perinteisen enkelin.


Amaryllis yrittää kyllä parhaansa, saa nähdä, ehtiikö nuppu aueta jouluksi!


Tässä vaiheessa joku saa joulumielen siitä, että huokaisee ja päättää lopettaa säätämisen. Me jatkamme vähitellen waldorfinsalaatilla, sienisalaatilla, vegaanisella sillillä (munakoisoviipaleita majoneesikastikkeessa; mainio ohje täältä, olemme sekasyöjiä mutta tämä toimii ihan omana ruokalajinaan eikä korvikkeena) ja niin edelleen. Kivaa tämä on, kaikki tekeminen ja säätäminen!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulua hankkimassa






On jouluostosten aika, jollei vielä ole asioita hoitanut. Itse taisin ostaa ensimmäisen lahjan elokuussa, mutta olenkin tunnustautunut höperöhömelö jouluilija eikä kaikkien ole pakko olla tällaisia. Mutta vielä puuttuu jotain pientä - joulupaperia määrä, johon mahtuu pojalle (puoleen hintaan) hankittu megaluokan legorasia - kierrätyspapereista ei todellakaan jää riittävän isoja paloja; todennäköisesti Pelastusarmeijalta löytyvä valokuvakehys, jonka spreijaan kultaiseksi ja johon tulee muuan perheemme perinteinen ja aina hukassa oleva jouluruokaresepti (äidille, joka ei lue tätä blogia); valkoista nougat'ta minulle, joka olen terveyssyistä suklaapaastolla. Ulkona sataa jotain valkoista, melkein kuin olisi talvi.

Ps. Huomasin vasta myöhässä, että eilinen oli jo kolmassadas Hopeapeili-postaus! Kiitos kun olette mukana!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Maanantain kolme valintaa: vintaasit lahjaideat

Käsillä ovat viimeiset päivät hankkia joululahjoja. Jos lähipiirissä on vintageharrastaja, lahjan teemakin voi hyvin olla vintagea. Vaatteiden ja muiden käyttöesineiden ostaminen muille kuin lähimmille vaatii kuitenkin tarkkaa pohtimista ja etsimistäkin, sillä vaikka koot tietäisikin, pitää tietää jotain myös lahjan saajan mieltymyksistä ja jo olemassaolevasta puvustosta. Vintagekauppojakaan ei joka paikkakunnalta löydy.

Ei hätää! Ainakin itse olisin vallan tyytyväinen, jos saisin esimerkiksi

1) vintage-aiheisen kirjan. Tarjolla on sekä pieniä kuvakirjoja esimerkiksi vanhoista mainoksista ja muotikuvista että laajempia opuksia. Suomeksi on käännetty ainakin Otavan julkaisema vintagesarja, jossa on perusosan lisäksi kirjat koruista, kengistä, käsilaukuista ja hääpuvuista.

2) vanhan elokuvan, jonka tyyli kiinnostaa. Dvd:nä on julkaistu paljon vanhoja klassikoita. Herttaisesti puvustettu ja ajankuvaltaankin kovin suloinen on esimerkiksi Cherbourgin sateenvarjot (1964), jonka itse näin pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran.

3) vintage-teemaisen seinäkalenterin. Paitsi että jos joku sellaisen minulle hankkii, se on tuplakappale, sillä lahjoin jo itseäni Voguen vanhoista muotikuvista koostetulla kalenterilla.


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Heippa, kulttuuripääkaupunkivuosi

Kaikki loppuu aikanaan: tänään on viimeinen virallinen kulttuuripääkaupunkivuoden päivä. Mies ja poika lähtivät vielä Logomon näyttelyihin, jonoa oli kuulemma viisikymmentä metriä. Itse tutustuin pääkaupunkiseudulta tulleiden kavereiden kanssa hyvin sateiseen Aurajoen varteen, jossa nyt on juhlavalaistus (itse asiassa kaatosade näytti hienolta valokeiloissa). Teinin Bremer-pubissa oli hyvää kirsikanmakuista glögiä, suosittelen.

Perjantai-iltana kutsuttiin reilut tuhat kulttuuripääkaupunkia tavalla tai toisella tekemässä ollutta ihmistä Logomoon hippaamaan. Minun kontribuutioni liittyvät viestintään ja täälläkin mainittuun matkaoppaaseen Turun kaupunginosiin, se tosin ilmestyy vasta kevätpuolella ja hienosäätö on vielä kesken. Bilekutsussa minua hämmensi kutsun pukukoodi casual smart. Nettivinkit siisteihin suoriin housuihin, tunikoihin sun muuhun tuntuivat olevan ihan toisesta maailmasta. Miksi pitäisi pukeutua juhlaan arkisemmin kuin arkeen?

Lopulta järkeilin, että vintageharrastajan casual smart voi olla cocktail-mekko maltillisin asustein ja tukka ei-niin-sliipatusti. Perillä huomasin sekoittuvani joukkoon oikein hyvin. (höh, kerrankin kun tuli sellainen kuva josta tykkäisin, se onkin epätarkka. mutta huomatkaa miten hyvin tuo mekko mätsää kynttilänjalkoihin!)


Kullansävyinen vekattu 50-luvun silkkimekko (Uffin alesta, 3 e!) on nähty täällä kerran, viime uutenavuotena, silloin sisäbileissä kullanvärisin asustein. Nyt otin kaveriksi mustaa, etten tulisi kimaltaneeksi liikaa. Ja kumisaappaat juhlakenkinä taas! Jos talvi jatkuu tällaisena, tarvitsen toisetkin Ashantit vaihtelun vuoksi. Logomo nielaisi toisen kenkäklipsini, joten näitä moneen kertaan nähtyjä rusetteja ei enää nähdä.


Vinkki muuten: vielä ehtii jouluksi askarrella sellaista vintaasia juomaa kuin munalikööriä. Sain ohjeen eräältä ystävälliseltä työkontaktilta, joka on sen testannut useita kertoja - itse tein eilisiltana ensimmäisen satsini. Nauttikaa!


Munalikööri

3 keltuaista
1,5 dl tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
¾ dl vaaleaa rommia

Vaahdota keltuaiset, tomusokeri ja vaniljasokeri. Lisää kuohukerma vähitellen vatkaten ja lopuksi rommi. Sulje pulloon ja anna tekeytyä vähintään viikko. Ravistele ainakin kerran päivässä.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Vanhoja joulukortteja

Miehen isän varastossa on kaikenlaista - muun muassa vanhoja joulukortteja. Tässä pari tunnelmapalaa viikonloppuna, jona ei ehdi kirjoittaa pitkästi. Näistä ensimmäisistä kaksi on kulkenut, leimat ovat vuosilta 1928 ja 1930.


Arvioin ensin, että nämä olisivat vielä vanhempia - painatusten fontti näyttää siltä - mutta toisen taakse on merkitty vuosi 1937.


Tällaisia herkkiä lapsitutkielmia ei nykykorteissa pahemmin enää näe. Nukkuvan tytön on antanut ilmeisesti oppilas opettajalleen - ajoituksen apuvälineitä ei näissä ole, molemmat ovat kulkeneet kädestä käteen.


Näissä kuva-aiheissa on jopa jotain koomista. Tytönkuvakortin on allekirjoittanut "Tyäläis Toveri".


Jouluisaa viikonloppua! Itse vietän illan keskiaikaisessa Maarian kirkossa kuuntelemassa Kampin Laulua.

torstai 15. joulukuuta 2011

Kellohametakki

Kävin ulkona valoisan aikaan. Hämmästyttävää oli, että kello kahdelta iltapäivällä, ei edes sadesäällä, piti käyttää salamavaloa. Oi joulukuu, todella: kärsin ilmeisesti kaamosoireista, ensimmäistä talvea elämässäni. Nukun lähes päivittäin päiväunet, mikä ei yleensä kuulu ollenkaan tapoihini.

Mutta jotain hyvääkin: minulla on uusi, talveen sopiva kellohametakki!


Kuvassa on mukana fuskua, jos tarkkoja ollaan. Olen kääntänyt takin helmaa vähän lyhyemmäksi, koska tajusin, että viiden sentin pätkäisy tekisi terää. Vai mitä mieltä olette: seuraavassa kuvassa nähtävillä takin todellinen mitta. (Ilmeestä ei tarvitse äänestää.) Takki kävi jo kerran muokattavana, mutta ottaen huomioon sen alkuperäisen hinnan (1,50 e), ollaan voitolla vielä toisenkin ompelijakäynnin jälkeen.


50- tai 60-luvun villakangasjakku Emmauksen kirppis
viininpunainen villainen leveä hame UFF
kengät Pelastusarmeija (H&M)
harmaat pitsisukkahousut muistaakseni Vogue-merkkiset
baskeri, huivi, käsineet, emalinen ruusukoru jota kuvassa ei erota, kirppislöytöjä

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Pyhä perhe ja ei-niin-pyhä

Siivosin olohuoneen video- ja pelikaapin (oikeasti kaunis, eleetön 1960-luvun liinavaatekaappi) päällisen kirjastoon menevistä ja sieltä tulevista kirjoista, jotka tavallisesti paikkaa kansoittavat, ja sain tilaa vielä muutamalle joulusöpöydelle. Minulla on monta tällaista 50-luvun metallivartista kynttilänjalkaa, koska olen ottanut niitä kirpputoreilta talteen jo vuosikaudet; tämäkään kuusenkynttiläkokoinen ei viime vuonna päässyt esiin lainkaan, koska ei mahtunut mihinkään.


Pieni tähdenmuotoinen kirjailtu liina oli pikkurahalöytö kirppikseltä. Takana kiiluva megaglitterpallo taas on tuore ostos, jonka tarkoitus on tulevina vuosina muistuttaa minua joulusta, jona sain ensin isot veronpalautukset ja vielä apurahan päälle. Hääkuvat kauimpana taustalla ovat kesäisiä, mutta väreiltään sopivia (eikä niitä nyt sentään jonkun joulun takia kaappiin laitettaisi!). Vasemmalla näyn kahdeksanvuotias minä.

Samalla kaapinpäällisellä on pari meille aiheeltaan erikoista koristetta: hyvin vanhoja seimiasetelma-aiheisia kolmiulotteisia kortteja. Takana kurkkii mieheni vauvakuvassa.


Kortit löytyivät joku vuosi sitten Emmauksen kirpputorilta vanhojen joulukoristeiden joukosta. Ne on ilmeisesti annettu käteen, sillä molemmissa on takana osoite (Sirkkalankadulle Turussa, kahdelle eri henkilölle), muttei postimerkkiä. Niinpä postileimastakaan ei voi päätellä tarkkaan, minkä ikäisiä kortit ovat. Melko varmasti ne ovat saksalaista tuontitavaraa jostain 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä; jos jollakulla on tarkempaa tietoa, kaikki vihjeet otetaan vastaan! Joku on säilyttänyt näitä aarteinaan, sillä vaikka liimaukset ovat parista paikasta pettäneet, kortit ovat hyvin siistejä ja ihan edustuskuntoisia.


Pieni kiiltopaperitähtikin on vielä tallella.


Tätä toista ei näköjään pystynyt kuvaamaan ilman salamaa tarkasti edes ikkunalaudalla. Oi joulukuun valoa. Viikon päästä päivä alkaa taas pidentyä, ja onneksi tähän aikaan vuodesta on paljon sisätiloihin ja hämärään valaistukseen sopivaa tekemistä.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Herkkua on siinä monenlaista

Jostain lehtikasojen välistä löytyi turkulaisen leipä- ja makeistehdas Ipnoksen mainos yrityksen 25-vuotisjuhlavuodelta 1937. Seuraavana vuonna Ipnos alkoi valmistaa myös keksejä, ja keksitehtaana Ipnos nykyisin muistetaan. Jotain tuttua on mukana jo tässä kuvastossa:


Kakolanmäen rinteessä sijainnut Ipnoksen keksitehdas paloi vasta vuonna 2003, mutta itse Ipnoksen tuotemerkki oli kadonnut markkinoilta jo aiemmin. Paikallisen teollisuushistorian kunniaksi karkkikuvaston voisi kehystää keittiön seinälle.

Vähän tuoreempia ovat leivonnaiset ja muut ruokatarpeet tavaratalo Suojan mainoslehtisessä, joka on joulukuvasto vuodelta 1962. Pahoittelut huonosta skannauksesta, lehti on neliön mallinen ja juuri pikkuisen liian iso skanneriimme.



Minulla ei ole tietoa, missä päin tavaratalo Suoja sijaitsi, mutta kertokaa joku, jos tietoa on! Valmistaja OTK:lla näkyy olleen keksitehdas Hämeenlinnassa, sillä suunnallako liikutaan? Vohvelit ja keksit ovat tuttuja, mutta nykyisin kovin arkisia tuotteita. Tuntuu kaukaiselta, että niitä on mainostettu joulun ykkösherkkuna - konvehtirasioita ei tuossa näy, Näsit lienevät jonkinlaisia karkkeja, hedelmätoffeita ehkä?

Näiden tunnelmakuvien myötä siis jouluhyvää jokaiselle! Vielä ehtii leipaista (tai ostaa) omat suosikkinsa. Suosittelen esimerkiksi cantuccineja.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Maanantain kolme valintaa: luumunväri

Luumu kuuluu joulunajan ruokiin, mutta sopii ihanasti myös sen värimaailmaan. Pue lämmikkeeksi itsellesi...

(kuva täältä)

...korista sillä musta, harmaa tai muuten neutraalin värinen neulemekko...

(kuva täältä)

...tai joulukuusi!

(kuva täältä)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Sinistä ja kultaa

Anteeksi. Olen toiminut viime aikoina enemmän muun maailman kuin netin puolella. Kuluneena aikana olen muun muassa ostanut vanhan mustan krimiturkin (kuvia tulee kyllä joskus), rakentanut lumesta stegosauruksen ja osallistunut firman pikkujouluihin. Pikkujouluissa oli paikalla lauma muitakin yksin työskenteleviä: freelance-työn kurjimpia puolia on, ettei ole työpaikan juhlia - mutta voihan niitä järjestää itse!

Lähtiessä tuli kiire ja kiireisen hetken tyypilliseen tapaan myös kamera hyytyi, mutta muutaman kuvan ehdimme napata. Illan teemaväri oli sininen, muttei sentään valkoisin asustein kuten monilla eräissä bileissä aiemmin viikolla.


(En ihan oikeasti tiedä, miksi näytän noin vakavalta ja mitä peilillemme on tehty!) Sama mekko on nähty myös keväällä kirkkaanpunaisin asustein. Mietin aika tarkkaan, mikä muu voisi sopia voimakkaaseen siniseen; musta tuntui liian ennalta-arvattavalta ja melkein mikään muu ei taas tuntunut sopivan - kunnes muistin, että laatikossa on kullanväriset juhlakäsineet, joita ei vielä ole käytetty. Siinä! Tukassa on kullanvärinen ruusu peittämässä kampauksen kömpelöä kohtaa, ja ihmeen paljon muutakin kullanväristä löytyi, vaikka olen pikemminkin hopeanväristen juttujen nainen - vihkisormuskin on valkokultaa. Leopardilaukku istui muuhun väriskaalaan mukavasti.

Kengissä on ehkä jotain outoa. Kumpparithan ne, Melissan Ashantit, joista voi jo käyttää määritettä "vanhat kunnon". Satoi nimittäin ei-ihan-vähän, kuten kaikki perjantai-iltana Turussa ulos uskaltaneet huomasivat. Kaapissa olisi ollut kullanväriset silkkiavokkaatkin, mutta sinne saivat jäädä! Kumpparit asustettiin juhlatyyliin ruseteilla ja strassikoristeisilla saumasukilla.



Ihan kaikki muukaan ei ollut kullanväristä. Tällaisen kermakakun kanssa on muuten vähän haastavaa mahtua istumaan pienen bistron pöytään.


Mutta mieskin oli sininen ja kietoi kaulaansa minun kullanvärisen pitkän huivini! Näin hyvin emme mätsänneet edes häissämme.


Loskakelin juhliin ei tosiaan ole yhtä helppo pukeutua kuin kesäkarkeloihin. Ulos lähtiessä piti myös miettiä, miten suojaa nutturaisen pään vedeltä. Sateenvarjo olisi kuitenkin jäänyt johonkin välille, joten tein tällaisen maatuskaratkaisun.


Sopi se ainakin huulipunaan!