perjantai 11. elokuuta 2017

Mexicana

Oletko koskaan pukeutunut pyykkipussiin? Minäpä olen, ja tässä on kuvakin. Ostin viime vuoden Loimaan rompepäivästä pyykkipussin - siis sellaisen henkarin päälle ommellun pussukan - nimenomaan tarkoituksenani ommella hienosta kankaasta toppi. Arvelin, että jollain tavalla asetellen mahtuisin pussiin, mutta tiukille se otti eikä kuvion kohdistus mennyt toivotusti. Mutta hei: mikä kuosi, mikä värimaailma! En juuri ole harrastanut meksikohenkisiä juttuja, mutta tässä oli sitä jotain.


Ompelin topin suurin piirtein vapaalla kädellä, kaavoja käyttämättä. Voisi luulla nopeaksi projektiksi, mutta purkamisen, pesemisen ja ompelemisen välille mahtui ihmeesti kuukausia. Kangas on selvästi 50-luvulta, hameeni taas 80-lukulainen ja kengät tältä vuosituhannelta.

Asu on koottu nopeasti vielä on kesää jäljellä -periaatteella: valitsin kengät ja laukun, joita en tänä kylmänä kesänä ole vielä käyttänyt. Kengät keltaiset, laukku punainen - onneksi topista löytyy kumpaakin.


torstai 10. elokuuta 2017

Vinkki turkulaisille vintage- ja ompeluihmisille

Hei juuri sinä, vintagesta kiinnostunut ja ompelusta haaveileva turkulainen! Tänäkin syksynä on Kuralan Kylämäessä tarjolla ompelukurssi juuri sinulle. Klassiset pukineet juhlaan ja arkeen -kurssin teemana on valmistaa vaate 1920-50-lukujen kaavojen mukaan. Kuralan kurssit ovat suosittuja, joten ilmoittaudu pian, jos haluat mukaan.

tiistai 8. elokuuta 2017

Kesäisissä iltajuhlissa

Viime viikonloppu oli hyvin ylellinen, sillä meidät oli kutsuttu peräti kaksiin juhliin. Sellaista ei tapahdu usein! Niinpä juhlien alla kesäreissulla Alles Gute Vintageen toivoin, että löytäisin itselleni uuden, kesäisen cocktailpuvun, ja oi ihanuutta, niin kävikin. 


Manillan piha näyttää tässä ihan välimerelliseltä, ja sama fiilis tuli lämpimästä, ihanasta kesäillasta, jossa takkia ei tarvittu. Alles Guten Rita kertoi, että pitsiä ja satiininauhaa yhdistävä puku on tullut Suomeen Amerikan-paketissa 1950-luvulla; lapussa lukee "Styled by Ruxton". Olen edelleen häkeltynyt siitä, että puku oli minulle oikean kokoinen ja että tiemme näin kohtasivat. Tässä voisi olla sysäys luopua parista kaapissa kutistuneesta cocktail-puvusta...

Tässä vielä lähikuvassa puvun rakennetta: pitsi on savunsinistä, satiininauhat ja vuorin satiini hennon vaaleanpunaisia. VintagEijalta kauan sitten ostetut ear climber -korvikset ovat lempparini. Laukkukin on oikeasti lohenpunainen, en tiedä, miksi se näyttää isossa kuvassa valkoiselta. Se on muovia ja saattaa olla jonkinlainen meikkipussi, mutta sopi väriltään ja hengeltään asuun hyvin.





Ps. Joku kysyy kuitenkin: miehen kengät ovat Versace for H&M -mallistoa muutaman vuoden takaa.

torstai 3. elokuuta 2017

Olli-Kolli

Perinteisen kirppiskesäretken iloisimpia hetkiä oli nähdä tämän raidallisen hännän pilkistävän tavarakasan alta.


Meille siis muutti pitkään passiivisessa etsinnässä ollut pehmokissa. Tampellan valmistama Olli-Kolli oli kankaana myytävä itseommeltava pehmo, jollainen oli monella 70-luvun lapsella - myös minulla. Sarjaan kuului myös koira nimeltä Tammelantorin noutaja, ja eläinystävät suunnitteli Anneli Airikka-Lammi. Hattaralandia-blogista löysin tiedon, että parivaljakkoa on valmistettu 1974-76. Samoihin aikoihin on valmistettu muitakin itseommeltavia pehmoja: nukkeja, saukkoja, karhuja. Meilläkin on yksi musta lammas, jonka alkuperää koetin nyt selvitellä, mutten päässyt jäljille.

Olli-Kollit ja noutajat ovat varsin kerättyjä ja retroharrastajien mieleen, ja tiedostan olleeni tosi onnekas, kun löysin tämän yksilön maalaiskirppikseltä 50 sentillä. Poskessa oli nirhauma ja hännästä täyttöaukko purkautunut, mutta neulalla ja langalla niistä selvittiin.

Nyt meillä siis on paitsi Lilli, myös Olli. Kavereita ovat, kuten näkyy.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kukkamekko kesämaisemassa

Aamusateen jälkeen pyöräilimme Kuralan kylämäkeen. Tällä kertaa kävelimme myös museon pihapiirien ohi rautakautiseen kalmistoon, joka oli rauhaisa, korkeiden puiden suojaama alue, rauhallinen ja miellyttävä. Kuralassa aika on pysäytetty 1950-luvulle, ja pukeuduin sitä kunnioittaen loppukesäiseen tummaan kukkaleninkiin.


Puku on muistaakseni somerolaiselta kirpputorilta ja siinä on erillinen leveä vyötärökaitale poimutetun rintaosan kanssa. Ajan tyyliin nähden puku on minulle ehkä vähän lyhyt, mutta pidän kuosista ja väreistä kovasti.

En joutunut kauan seisomaan itsekseni, kun pikku apulainen halusi mukaan kuvaan. Pikku apulainen otetaan tietysti aina mukaan Kuralaan, sillä hän rakastaa paikkoja, joissa on puutarha, polkuja, puita, kukkia ja eläimiä perhosista hevosiin sekä kahvila, josta saa pullaa.


Katsokaa, miten iso hän jo on! Niin iso, että loin uuden tunnisteen - ei tämä enää vauva ole eikä oikein taaperokaan, vaan lapsi. (Isompi lapsi on jo niin iso, ettei juuri koskaan joudu blogikuviin. Silti tunnisteena lapset, monikossa.)


Mekon kuosi on läheltä katsoen tällainen, lähes trooppinen kukkaloisto. Musta pohja antaa erikoisen säväyksen, tämä ei tosiaan ole alkukesän kukkakuosi.


Kuralan kamarissa oli esillä kouluikäisen tytön, oikeastaan jo nuoren naisen, tavaroita: vaatteita, uima-asuja, laukkuja, pikkuesineitä, koulukirjoja. Poimin kuviin vaatteiden ihanimmat kuosit. Tämän novelty printin olen tainnut nähdä ennenkin jossain Kuralan näyttelyssä, mutta edelleen se on yhtä henkeäsalpaava. Tämä oli hellepuvun ja boleron yhdistelmä.


Ja entäs tämä novelty print -hame sitten? Ich liebe dich ja Happy end toistuvat teksteissä. Upea vaatekangas eikä varmaankaan kotimaista tekoa! Ehkä joku koulutyttö on aikoinaan ommellut sen itselleen hauskaksi kesävaatteeksi. Ihanaa, että museokokoelmissakin on tällaisia vaateaarteita säilymässä jälkipolvien iloksi.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sortsikelit

Meinaavat, että kun helma lyhenee, pitäisi korkojen madaltua. Minä puin tänään mikromittaisten sortsien kanssa stilettokorot. Korot siitä ilosta, että oli lyhyt kävelymatka, ja sortsit siksi, että kerrankin ei palellut näin lyhyessä asussa.

VintagEija'sin sortsit kaverin vanhat
pusero kirppislöytö
kengät muistaakseni Skopunkten

Joka kesä mietin, voinko vielä tänä kesänä käyttää lyhyitä sortseja. Ja sitten ajattelen, että kehopositiivisuus edellä: minä viihdyn näissä. Vintageaikoina tämä asu olisi sopinut korkeintaan rannalle ja alle 25-vuotiaille, mutta kuten olen monta kertaa sanonut, aikakausipurismi on turhan rajoittavaa. Toivomme lisää sortsikelejä tälle ja tulevillekin kesille!

Kuvassa on mukana vinkki kivaan kahvilaan: Cosyn kesäkahvila sijaitsee Turun ylioppilasteatterin ja Kirjan talon välisessä pikkupuistikossa, ihan Teatterisillan tuntumassa mutta aidan takana jokirannasta katsoen. Leikkipaikkakin löytyy.

Ps. Vastaus viime kerran arvoitukseen vuoren kokoisen kirppissaaliin yhteishinnasta on kymmenen euroa. Olisin maksanut kympin kappaleelta jo niistä talvitakeista, mutta joskus käy uskomaton munkki!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kalahame lomakylässä

Minusta hame, jossa on kalan kuvia, sopii mainiosti kesälomailuun. Sen novelty print -kuosi on parhaimmillaan maisemassa, vai mitä? Olisin kahlannut järveen kuvattavaksi, jos sää olisi sallinut.

 kirppislöytöä koko asu!



Ostin kalahameen joltain nettikirppikseltä. Purin liian lyhyen vyötärönauhan, tein uuden ja sain kätevän puolileveän hameen, joka sopii myös pyöräilyyn - leveys ei yllä pinnojen tai ketjujen väliin. Kangas on säkkikankaan tapaista eläväpintaista puuvillaa ja peräisin mitä ilmeisimmin 1950-luvulta. Väreissä on monta suosikkiani: harmaa, sitruuna, vihreä, lisänä ruskea ja ruosteeseen taittuva punainen. En tiedä kuosista mitään, mutta veikkaan, että se on ulkomainen.

Kuvat on otettu pikaisesti kylmänä ja sateisena aamuna lomakylän pikkumökin pihalla, kun edessä oli lupaava matkailu- ja kirppispäivä. Olemme juuri eilen palanneet vuotuiselta kirppiskiertueeltamme, joka taas kerran tuotti monenlaista iloa ja saalista. Eräästä käyntikohteesta löytyi tällainen vuori ostoksia:

- kaksi 60-70-luvun villakankaista talvitakkia (toinen on ruudullinen! Olen pitkään kaivannut ruudullista villakangastakkia ja nyt vihdoin minulla taas on sellainen. Helpottaa ajatusta syksyn ja talven tulosta.)
- villakangasmekko 40-luvulta
- taftimekko 50-luvulta
- 20-luvun henkinen polyesterimekko 70-luvulta
- neljä paria saumallisia nailonsukkia
- yksi pari saumattomia nailonsukkia
- 50-luvun leveälierinen kupera huopahattu ja koristeellinen hattuneula
- miesten krimiturkissuikka
- miesten uimahousut 60-luvulta
- miesten enstexkankainen pusakka 70-luvulta
- keittiöprinttiset puuvillaverhot 60-luvulta
- novelty print -tyyppinen pikkukuviokangas ehkä 50-luvulta
- vanha pellavainen keittiöpyyhe
- 50-luvun pikkuessu
- viallinen Arabian keltainen kannu (kukka-astiaksi)
- Arabian Pallas-sarjan kahvikuppi
- kristallon-muovinen säilytysastia
- kaksi 70-luvun ompelukaavaa
- oranssi kuviollinen 70-luvun villaviltti
- turkoosikuvioinen saman ajan tyyny
- vanha Fazerin Lappi-aiheinen konvehtirasia
- pussillinen kirjainmagneetteja ja pari kumieläintä lapselle
- vanha söpö leikkieläin, lajinmääritys epäselvä


Ihan huvin vuoksi: arvatkaapa, mitä yllä lueteltu lasti maksoi yhteensä? Paljastan loppusumman seuraavassa kirjoituksessani!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Mies keittiössä (1961)


Tasan 56 vuotta sitten ilmestyneen Apu-lehden kannessa oli mies keittiössä. Lehden sivuilla ei jostain syystä ole mitään kantta vastaavaa sisältöä. Kuvittaja on Aleksander Lindeberg, joka tunnetaan näiden modernien kuvalehtien kansiaiheiden lisäksi muun muassa monista hienoista satukirjakuvituksista.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäisiä museosuosituksia?


Heinäkuun helteitä odottaessa ja odottaessa olisi hyvää aikaa käydä vaikka museoissa. En ole tainnut täällä vielä mainitakaan, että toimin nykyisin Museo-lehden avustajana, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että vierailen erilaisissa museoissa ja katson niitä vintageharrastajan silmin. Hienoja museoita on Suomi täynnä, ja moni niistä on auki vain kesäisin - eli juuri nyt.

Kaikki pienet museot eivät näy missään virallisissa listauksissa, koska ne eivät kuulu esimerkiksi Museoliittoon, vaan toimivat täysin itsenäisesti ja jopa harrastuspohjaisesti. Ylen Salatut museot -sarjasta sain kuulla esimerkiksi Marttilassa sijaitsevasta Nostalgiamuseosta, jossa ehdottomasti haluan käydä. Tuttavan Facebook-päivityksestä havaitsin, että Eurassa on Kemikaliomuseo. Mitähän kaikkea muuta en vielä tiedä suomalaisesta museoskenestä?

Mikä on sinun suosikkimuseosi ja missä se sijaitsee? Vinkit jakoon kaikille Hopeapeilin lukijoille, jotka matkustavat kesäisessä Suomessa!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kakolassa




Synttäripäivällisen asuna valkoruskea, itse vanhoista lakanoista muutama vuosi sitten tehty pallopuku. Kangas ei ole mennyt miksikään - kiitos Finlaysonille laadukkaista 70-luvun lakanakankaista!

Kuvien jylhä tausta on Kakola. Kakolan Ruusun yksinkertaista ruokalistaa voi suositella. Talon aperitiivissa on ruusua ja sitruksia, ja se tarjoillaan näin kauniissa juoma-astiassa.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Nelikymppisen pukukatsaus

Huomenna täytän vuosia. Neljäkymmentäkolme. Onhan siinä jo - vanhempanikin hämmästelivät. Onneksi nykyisin ei ole niin tarkkaa pukeutua "ikänsä mukaisesti" kuin 1950-60-luvuilla, jolloin ompelulehdissäkin oli oma osastonsa nelikymppisten muodille. 

Kokosin Beyer Mode -kaavalehdistäni katsauksen nelikymppisille suositeltuun pukeutumiseen. Katsaus jäi pienemmäksi kuin olin toivonut, sillä nelikymppisten pukeutumisohjeita oli vain vuosien 1960-61 lehdissäni, ei 50-luvun puolella ilmestyneissä. Koon puolesta nämä kaavat eivät juuri poikenneet muista lehden kaavoista, joten yhdistävä Se Jokin oli todellakin iänmukaisuus.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa näette elokuun 1960 numerossa esitellyt asut. Kapea helma oli selvästi leveää suositellumpi ladyikäiselle naiselle, ja muutenkin liikaa näyttävyyttä ja räväkkyyttä on karsittu pois. Lopputulos on valitettavasti hieman tylsä. Pidän kovasti lehtikuvioisesta puvusta, jossa on erikoinen viisto vyömäinen yksityiskohta. Sen tai kakkoskuvan yksinkertaisen kotelopuvun voisin hyvin ommellakin itselleni.


Erilaiset tamppiratkaisut olivat hyvin muodikkaita tähän aikaan, niitä esiintyi myös muissa Beyer Moden mallistoissa.


Seuraavat puvut ovat kesäkuulta 1961, jolloin niin sanottu valekaksiosainen oli suosittu pukumalli. Kankaat ovat kuviollisia - kesällä se näytti olevan sallittua, kylmempien vuodenaikojen asut ovat olleet lähes yksinomaan yksivärisiä. Kesästä huolimatta mukana ei ole yhtään hihatonta tai pääntieltä avaraa asua. (Jos muuten joku osaa saksaa, olisi kiinnostavaa kuulla, onko teksteissä jotain arvottavaa kommentointia asuihin ja käyttäjän ikään liittyen.)


Syksyllä 1961 muodissa olivat toispuoleiset napitukset, kapeassa puvussa pitkä nappilista lienee hoikentavaksi ajateltu yksityiskohta. Pidän nappilistapuvusta, mutta pääntie voisi tässäkin olla hiukan avarampi. Toinen asu taas on vähän mitätön rusettiyksityiskohdasta huolimatta - hakematta tulee mieleen, että tässä on asu näkymättömäksi ikääntyneelle naiselle.


Minulla on varmasti paljon ikäisiäni ja vanhempiakin lukijoita. Mitä ajatuksia nämä puvut teissä herättävät?

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kesäinen arkiselfie

Kun tämän aamun haastattelu viivästyi ja lopulta peruuntui, tein kuten nykyihminen tekee aikaa tappaessaan ja otin selfien. Tällainen on keskiviikkoaamun kesälook.


Meikkiä on tuskin lainkaan, hiukset on hätäisesti sidottu poninhännälle. Vaatteet ovat arkea: nykyaikainen off shoulder -ribbitoppi (poistotekstiilipenkojaisista muistaakseni) ja 1950-luvun printtihame yhdistettynä 1970-luvun farkkutakkiin, kesävakioon, josta luovun vasta kun se kuluu puhki. Tämä on yksi esimerkki toppi-printtihameyhdistelmistä, joita olen käyttänyt viime aikoina paljon. Hameen kuosin esittelinkin jo korjaustöiden yhteydessä täällä, mutta nyt uusintana, koska se on niin kaunis.


Moniin vintagetyyleihin liittyy kiinteästi laittautuminen: kampaus, meikki, asusteiden valinta. Se jokin, joka nostaa asun arjen yläpuolelle. Itsekin arvostan sitä, huolelliset yksityiskohdat ovat osa vintagen viehätystä, mutta  joskus on vain kiire mennä, ottaa alle pyörä ja istuimeen taapero, eikä aina sovikaan näyttää kovin huomiotaherättävältä. Sitä on arki. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi reilummin vain ottaa asukuvia arjen keskellä eikä vain silloin, kun on viimeistellyt itsensä parhaimmilleen juhlaan tai jostain muusta syystä.


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kuvia alkukesästä

Kesän ensimmäinen lomajakso on takana. Sen piti alkaa suurella pyöräretkellä, jonka päätepisteenä oli kesäkoti, mutta kuinka kävikään? Todella ikävä kesäflunssa kaatoi petiin perheen aikuisväestön, ja kun pyöriä piti olla lastaamassa junaan, makasinkin sängyn pohjalla pää täynnä räkää. Sitä kismityksen määrää, kun huolella suunniteltu reissu valmiiksi ostettuine lippuineen kaatuikin - tai no, siirtyi myöhempään kesään, mutta sillä hetkellä se ajatus ei auttanut.

Päätimme kuitenkin lähteä kesäkodille potemaan tautimme loppuun, ja siellä vietettiin reilu viikko. Tyylikuvia siellä ei ole tapana ottaa. Tässä kuitenkin Kiilan äänipäivillä ihanassa Westersissä napattu poikkeus, joka samalla todistaa, miksei tyylikuvia kesäkodilla oteta: hattu on vanhempieni Kyproksen tuliaisina tuoma turistihalpis, vyönä palvelee plyysisen aamutakin vyö ja kangaskengät ovat nähneet viime aikoina monenlaista maaperää. Taaperon rattaatkin ovat lainatut.


Mutta eikö ole aika ihana puvun kuosi? Kukkamekko löytyi viime poistotekstiilipäivästä, ja vaikka se malliltaan ei ole mieluisin, halusin ehdottomasti antaa tälle kukkamerelle mahdollisuuden. Juuri tällaisessa tyylissä 1970-luvun kuosimaailma on parhaimmillaan.


Lämpimän viikonlopun jälkeen viileni ja alkoi sadella. Keittiössä ollessamme kissa istui mielellään puoliksi avatun ikkunan karmilla ja katseli pihan lintuja; kuistin pylvään päällä on pääskysen pesä. Emme vieläkään raski päästää kisua kulkemaan vapaana edes maalla, mutta valjaissa se teki pitkiä lenkkejä, seikkaili metsässä, pellonreunalla ja kasvihuoneella. Lupiinit kukkivat hullun lailla, mutta ikävä velvollisuus oli niittää tämän tulokaslajin kukinnot ennen kuin siemenet kypsyivät. Isona ja näyttävänä kasvina lupiini sopii mainiosti suureen lattiamaljakkoon, jollaisissa joskus oli tapana pitää osmankäämejä.


Aika ei ehkä pysähtynyt, mutta se jarrutti. Kesän ilot ovat pieniä: kävely hakemaan Hesaria tienvarren postilaatikolta, aamukahvi pihalla kun jonain aamuna ei satanutkaan, naapurin kissanpentujen ihastelu innokkaan taaperon kanssa. Uimarannalle päästiin vain kerran, säätilassa, jossa vain 12-vuotiaat pystyivät uimaan. Juhannuksena nautittiin ystävien ihanasta puusaunasta kylällä, vihtakin oli tehty.

Yksi löytökin mahtui kesälomaviikkoon. Keittiömme liinavaatekaappiin oli päätynyt abstrakti 1950-luvun kangas; naapuri kertoi pelastaneensa sen joutumasta roskalavalle. Värit eivät toistu kuvassa oikein, mutta kuvioissa on mustan ja valkoisen lisäksi sinapihtavaa keltaista, hiukan murrettua punaista ja kylmää tummanvihreää. Pala on juuri sen kokoinen, että siitä syntyy hame. Olen ollut viime aikoina kovin ihastunut novelty-kuosisiin puuvillahameisiin ja yksinkertaisiin toppeihin niiden yläosina - tämä sopii sarjan jatkoksi mainiosti.


Hopeapeilin kesäseikkailuja voi seurata Instagramissa @hopeapeili - ihan joka kirppislöydöstä en enää raportoi blogin puolelle, mutta juuri sellaisissa pikkujutuissa insta toimii mainiosti. Tervetuloa mukaan!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Puistokirppislöytö olikin design-vaate

Olen usein puhunut siitä, ettei Suomessa tee luksuskirppislöytöjä. Täällä on sodanjälkeisinä vuosikymmeninä käytetty niin vähän Chanelia, Dioria ja muita eurooppalaisia luksusmerkkejä, että maahantuodut harvat kappaleet varmasti periytyvät tiukasti suvun sisällä. Suomessa myös teetettiin vaatteita pitkään, vielä 1960-70-luvullakin. Mutta poikkeuksensa on täälläkin.

Löysin puistokirppikseltä kivan kesämekon, vähän kauhtuneen ja itselleni pienen, mutta pieni oli hintakin ja arvelin, että kauniista kankaasta ja hyvästä rungosta pystyisin muokkaamaan jotain sopivaa - vaikka jatkamalla olkaimia jollain sopivan värisellä kankaalla. Värejä oli valittavaksi:


oranssia, pinkkiä, turkoosia, valkoista, hiekanruskeaa, lehmuksenvihreää. Tyyliltään puku edustaa mielestäni siirtymävaihetta 1950-luvun new lookista kevyempään ja värikkäämpään 1960-luvun modiin, mutta se voi myös olla vielä selvästi 1950-luvun puolelta.


Tuotelappu näytti tältä, ja ihan sattumalta tajusin, mihin Cinderella-tuotemerkki liittyy.


Mekkoni on Riitta Immosen suunnittelema! Cinderella oli Immosen luotsaama tuotemerkki, joka teki prêt à porter -periaatteella kepeitä kesäasuja, suloisia alusvaatteita, äitiysvaatteita ja käytännöllisiä työtakkeja - arkisia tuotteita, jotka haute couture kiersi kaukaa. Cinderella perustettiin vuonna 1955 ja sillä oli Helsingissä oma putiikki, joka avattiin 1957. Vaatteiden päämateriaalina oli puuvilla, ensin kotimainen PMK:n valikoimista, sittemmin yhä useammin ranskalaisen Boussacin valmistama. Veikkaan, että löytämäni puvun kangas on ranskalaisperäistä, siksi rohkeasti kuvioitu se on. Myös Eva Taimi teki Cinderellalle käsinmaalattuja uniikkikankaita - löytäisipä joskus jotain sellaista!

Ilmeisesti muuten tämä Hopeapeilin kansikuva-asukin on Cinderellaa, ainakin kansi on mukana Immosesta kertovan kirjan Cinderella-luvussa. Olen julkaissut tämän täällä ennenkin, koska asu on epätavallinen ja hauska, housuasuna ajalleen (1961) rohkea ja rento valinta. Nämä sanat ilmeisesti kuvailevat Cinderellan linjaa yleisemminkin. Brändi oli suunnattu nuorille, moderneille naisille.


Cinderella lopetti toimintansa vuonna 1968. Sen pieniin sarjoihin perustuva tuotantotapa kävi kannattamattomaksi, kun muu valmisvaateteollisuus alkoi tuottaa suuria eriä samantyyppisiä vaatteita.

Jos haluat lukea lisää Riitta Immosen työstä ja Cinderellasta, suosittelen Ritva Koskennurmi-Sivosen hyvin tehtyä, perusteellista kirjaa Muotitaiteilija Riitta Immonen - vaatteita naisille työhön, juhlaan, vapaa-aikaan (Multikustannus 2008). Kirjakaupoissa tuskin enää on, mutta itse hain sen tätä kirjoitusta varten lainaan kaupunginkirjastosta. Vanhasta suomalaisesta muodista on harmillisen vähän kirjoja, tämä menee ehdottomasti hankintalistalle.

Mutta tätä taustaa vasten en nyt lähdekään tuunailemaan parin euron puistolöytöäni. Myydäkö pois vai odottaako, että tytär kasvaa? Ehkä seinähengariin voisi välillä vaihtaa uuden puvun.

Ps. Lisäsin uuden aihetunnisteen: Suomi-vintagen alle kerään vähitellen vanhojakin aihetta käsitteleviä kirjoituksia.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pari palaa Turkua

Tämä virkanainen ei ole vielä lähtenyt lomalle, joten blogi on ollut taka-alalla. Onneksi pieniä lomamaisia hetkiä voi ottaa työpäivienkin oheen. Esimerkiksi tällaisissa tunnelmissa poikkesimme viime viikolla, kun ravintola Roster juhli avajaisiaan ja kutsui myös Åblogit-yhteisön mukaan.


Roster sijaitsee tuomiokirkon kupeessa Maaherran makasiinissa, 1700-luvun rakennuksessa, joka on alun perin rakennettu vaunutalliksi ja jossa on ollut ainakin postitoimisto ja yliopiston tiloja - jos joku muistaa Levottomat-leffan lopusta luentokohtauksen, se on kuvattu Maaherran makasiinissa. Supertuottelias kulttuurihistoriantutkija Rauno Lahtinen on kirjoittanut talon historiasta kirjankin.

Ja mitä näissä puitteissa syötiin? Kuhaa ja kookosta yhdistävä annos katosi lautaselta niin nopeasti, ettei kuvaa ehditty ottaa, mutta tartarliha ja parsa-manchegovaahto säilyivät juuri ja juuri tarpeeksi kauan. Ei ollenkaan harmita, että laatikossa odottaa lahjakortti näiden makujen äärelle!


Samainen Rauno Lahtinen on yhtenä tekijänä myös upouudessa matkaoppaassa Turkuun. Oppaan julkkareita vietettiin niin ikään viime viikolla. Oli ilahduttavaa huomata, miten paljon oppaaseen on panostettu: sekä tekstit että kuvitus ovat runsaat, vaivaa ei ole säästetty. Kuulemma muutoksia tekstiin piti tehdä viime hetkiin saakka, koska täällä syntyy esimerkiksi uusia ravintoloita jatkuvasti. Mainio matkailukaupunki - melkein käy kateeksi niitä, jotka pääsevät Turkuun turisteina.


Ja keneltä kysyisitte vinkkejä Turun kirpputorielämään? Voi kunpa pääsisimme useamminkin harrastamaan vanhan tavaran metsästystä yhdessä!


torstai 1. kesäkuuta 2017

Virkanainen lähtee lomalle (1937)

On virallinen ensimmäinen kesäpäivä. Oma ensimmäinen lomajaksoni koittaa vasta parin viikon kuluttua, mutta voihan tässä vaiheessa jo suunnitella lomapuvustoa, jos se vaikka auttaisi jaksamaan tämän kohtuullisen kylmän kesäpäivän (Turussa ei sentään satanut lunta, toisin kuin monissa muissa kaupungeissa tänään).

Artikkeli Virkanainen lähtee lomalle on Hopeapeilistä 6/1937. Sen on kirjoittanut lehden vakituinen muotitoimittaja Viiva, jonka henkilöllisyyttä en vieläkään tiedä. "Nainen, jolta vaativa jokapäiväinen ansiotyö nielee sekä ajan että tarmon, ei usein enää jaksa suuresti huolehtia muodista eikä edes riittävästi omasta vaatetuksestaan. Se voi kesäloman lähetessä jäädä vallan sattuman varaan, ellei hänellä ole huolehtivaa ompelijaa", Viiva toteaa. Kuulostaa jotenkin tutulta. Täälläkin odottaa maailman hienoin kalakuosinen kesähame uutta vyötärönauhaa - puolen tunnin työ, mutta koska jaksaisi aloittaa? Olisipa jossain tarpeistani huolehtiva ompelija!


Mutta ei hätää, Viiva kertoo, mitä tarvitaan onnistuneeseen virkanaisen kesälomaan! Matkapuvun on hyvä olla rypistymätöntä kangasta, joka ei ole "missään nimessä arka" - ymmärrän tämän niin, että värinkin on hyvä kestää pieni pölyyntyminen. Pienet vaaleat "pesupuvut" eli vesipesun kestävät puvut ovat hyvin käteviä, samoin välttämätön on rantapuku uimapukuineen. "Ilman näitä ei nainen nykyisin lähde kesänviettoon", tähdentää Viiva.

Matkapuvuston kuvaehdotuksissa alla näemme vaaleansinisen puku-takkiyhdistelmän, ruskeankirjavan matkapuvun ruutupuseroineen ja ruskeine asusteineen, vaaleansinisillä ja valkoisilla ristipistoilla somistetut nahkahansikkaat, mustavalkoisen laukun sekä kelta-vihreä-musta-valkokirjavan silkkihuivin. Mokkakenkiä varten pakattiin mukaan kumiharja.


Viiva on realisti kotimaan säätilojen suhteen. Kylmän ilman varalle pitää pakata neuleita, kuten syvänsininen neulepuku ja reipas ankkurinkuvalla somistettu pusero, sekä lämmin, mutta vaalea villainen kesäpuku. Myös sadetakki varjoineen kuuluu "yleisiin kesävarusteisiin". Alla olevan sivun oikeassa alakulmassa on yksinkertainen, valkoinen puku, joka hyvin soveltuu matkapuvustoon. Vasemmalla alhaalla taas on "kirjava tyylipuku", jonka voittanutta ei ole olemassakaan maalla oleskelussa, vaikka virkanainen harvoin tulee hankkineeksi sellaista itselleen.


Rannikolle sopivat räväkätkin kuosit ja värit. Pääkuvan kiemurakuvioinen shortsi- ja takkipuku on "amerikkalaisen rantaravintolan parvekkeelta", raidallinen rantapuku Lontoosta. Karjakkotyylinen huivi oli näköjään kesämuotia tuolloin. Pienimmän kuvan ranta-asussa on leveät, laskostetut housut ja rintaliivi, eli se vastaa näistä parhaiten 30-luvulla huippumuodikasta rantapyjama-asua.


Musta puku tai muu ainakin kevyesti juhlava asu, "puutarhapuku" kuului lomapuvustoon. Pilkullinen organzamaksimekko on häkellyttävän upea! Hauska on myös housuasu, jonka laukku ja hattukin ovat samaa kuosillista kretonkia.


Matkalle tarvittiin myös kenkiä: pellava- ja kumikengät, rantasandaalit ja kesäiset iltakengät. Jos johonkin pukuun kuuluu hattu, se mukaan, samoin "pehmeä lämmin urheilulakki huiveineen". Joko nousi matkakuume? Minulle vähän, vaikka ensimmäinen kesäreissu tapahtuukin polkupyöräillen eikä ehkä ihan tällaisen puvuston kanssa...

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juhlakiharat

Oli juhlaviikonloppu. Mieheni vietti synttärijuhlaa, ja siinä sivussa tuli noteeratuksi myös yhteinen juhlamme, 15-vuotishääpäivä. Kuten hyvään juhlaan kuuluukin, tekemistä oli enemmän kuin aikaa ottaa kuvia, mutta tässä yksi otos, jossa ainakin kampaukseni näkyy hyvin. Olen viime aikoina alkanut suosia tällaista ei-niin-vintagea kiharat valtoimenaan -kampausta, koska voihan näistä vyötärömittaisista hiuksista näinkin iloita eikä aina solmia niitä kiinni. Mitä olette mieltä, sopiiko aidon 50-luvun cocktailpuvun kanssa tällainen tyyli?


Puku on muuten sama kuin mieheni 40-vuotispäivillä viisi vuotta sitten. Nyt se on hiukan ahtaampi, mutta ehkä jo seuraavilla synttäreillä taas sopiva!