sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tänä kesänä uin tyylikkäästi

Viime kesänä en uinut kertaakaan. Luit oikein: ei yhtään pientäkään kastautumista. Kahlailin vähän, mutta aina oli liian kylmä, jotta olisin tosiaan halunnut sukeltaa aaltoihin. Sellainen voi olla Suomen suvi.

Tänä kesänä rantaelämä ei jää ainakaan uima-asuista kiinni, sillä sattuman kauppaa olen löytänyt jo kolme hienoa uimapukua seuraavalle lämpimälle kaudelle. Uusin löytö on huikein ja tapahtui tänä aamuna Turun Sanomien peräkonttikirppiksellä kauppatorilla:


Poimutukset, housumainen alaosa, metallivetoketju takana ja kaikki muut 1950-luvun herkut löytyvät tästä vedenneidon juhla-asusta. Kaiken lisäksi materiaali on jonkinlaista satiinia, joten en tiedä, onko tässä oikeasti edes tarkoitus kastautua vai vain keikistellä rannalla epäkäytännölliset huippukorkeat pistokkaat jalassaan. Mikäpä siinäkään!

Merkki on tällainen S, joka ei ainakaan minulle kerro mitään. Tietääkö joku tästä enemmän?


Itse en ole vielä pukua päälleni ehtinyt sovittaa - se vaikuttaa kyllä oikean kokoiselta - mutta Todellinen Prinsessa testasi sen ja totesi, että se on hyvin sileä ja pehmeä!



torstai 18. toukokuuta 2017

Kevätilta kesäkahvilassa

Kun portaikko näyttää tältä, totta kai mielellään kurkistaa sisäänkin.


Meidät åblogilaiset kutsuttiin tutustumaan kahvila Villa Kuuvaan ja sen kesätarjoomuksiin. Kuten illan emännällekin sanoin, tulen aina mielelläni paikalle, kun tapahtumaan kuuluu ruokaa ja vanha talo. Villa Kuuva on peräisin vuodelta 1850, ja siellä on hallituskaudellaan vieraillut myös keisari Aleksanteri III (joka kuulemma nykyisin kummittelee siellä ja pyytää mehua).

Upeat lasi-ikkunat ovat alkuperäiset. Vaikka tälläkin huvilalla on ollut muovimattokautensa, ihanaa, että ikkunat selvisivät siitä. Lattiassakin ovat taas esillä alkuperäiset lankut.


Saimme maistaa kesän herkkuja kuten raparperipiirasta ja vaniljakastiketta. Lasikuistilta oli esteetön näkymä merelle, jossa purjehtijat, ruotsinlaivat ja vesilinnut uivat ohi sulassa sovussa.


Ihan siitä ilosta, että pääsin iltapalalle kauniiseen ympäristöön, halusin myös pukeutua vähän paremmin. Arvelin, etteivät piikkikorot ole se paras vaihtoehto vanhan huvilan puutarhaan, mutta mukavasti näillä selvisi.

helmenharmaa 50-luvun huopahattu Boutique Minne
helmenharmaat 50-luvun ryppyavokkaat puistokirppislöytö
huivi, korvikset, pinkki 80-luvun trenssi UFF
pilkullinen puku omatekoinen

Minulla on joitain kauniita pukuja, joita käytän ihan liian vähän siitä syystä, että niiden silittäminen on rasittavaa. Tämä muutama vuosi sitten itse ompelemani pilkkupuku on sellainen. 1950-luvun kaavaan sopiva petrolinvärinen kangas löytyi kaapista - oltuaan välillä pari vuotta hukassa. Sellaista on joskus keräilijä-epäminimalistin elämä.




tiistai 9. toukokuuta 2017

3 x 2 €

Taas on Uffin tasarahapäivien aika. Kävin katsastamassa tarjonnan, ja lastenvaatteiden lisäksi mukaan lähti muutama pikkujuttu omaan kokoelmaan.


60-luvun laukku on vinyyliä ja kiinnitti huomion hauskan kuusikulmaisen muotonsa takia - ja siksi, että se oli täysin ehjä, ehkä jopa käyttämätön. 50-luvun pikku cocktailhatuke on somistettu molemmilta sivuilta kahdella lehtimäisellä huopasuikaleella.


Koruja en ole ostanut aikoihin, koska ne enimmäkseen vain riippuvat naulakossaan. Tämän punavalkoisen helminauhan kaunis lukko oli kuitenkin mielestäni hintansa arvoinen. En osaa sanoa, onko koru rakennettu uudelleen vai alkuperäisessä asussaan. Helmiä on monenlaisia, mutta samansävyisiä kaikki.


Kaikki löytöni maksoivat kaksi euroa kappaleelta. Kohtuuhinta hyväkuntoisista vintageasusteista!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ranskalainen cocktail-puku

Mennäänpä vaihteeksi vähän uudemmille vuosikymmenille. Eilisillan cocktail-puku on nimittäin aitoa ysäriä, ehkä 80- ja 90-lukujen vaihteesta.


Ranskalaisvalmisteinen cocktailpuku on pilkullista viskoosia. Ihastuin heti sen leikkaukseen: puvussa on erittäin istuva helmaosa ja lanteilla pussimaiset irralliset liehukkeet - niiden ainoa tehtävä on tuoda asuun muotoa, vaikka ensin hahmotin ne jonkinlaisiksi taskuiksi. (Mitä oikein ajattelin?) Pääntie jäljittelee sweetheart-pääntietä kulmikkaasti, kaulus leviää hiukan olkapäidenkin päälle. Pukuun kuuluneet olkatoppaukset nyppäsin pois.


Puku tuli minulle niinkin eksoottisesta paikasta kuin Telaketju-hankkeen ja TST-Texvexin poistotekstiilipenkojaisista. Siellä on tällä hetkellä tekstiilikilon hinta 50 senttiä, joten veikkaan, että cocktailpukuni hinta jäi noin kymmeneen senttiin.

Penkojaiset ovat jännittävä tapahtuma, josta voi löytää mitä tahansa: tällaisista ehjistä, ei edes pesua kaipaavista erikoisista ja tyylikkäistä vaatteista puhkinukuttuihin tahraisiin tyynyliinoihin. Ehjät ja hyvät ovat vähemmistössä ja hyvä niin, jos se kertoo siitä, että ehjien vaatteiden ensisijainen kierrätyspaikka on kirpputori. Poistotekstiilikeräyshän ottaa vastaan ihan kaiken, osa päätyy käsityöharrastajien materiaaliksi, osa öljynimeytysmatoiksi ja niin edelleen. Onneksi osuin tämän kohdalle, ettei ranskalainen kaunotar päätynyt öljynimeytystehtäviin!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Hattupäivä

Päästiin vihdoin aikaan, jossa trenssiä voi pitää auki. Melkein harmittaa, ettemme olleet kaupungissa lämpöisellä vappupiknikillä, mutta toisaalta: maalla istutin hedelmäpuita, persikan ja aprikoosin.

Harmaaruudullinen trenssi ei ihan istu väriltään muuhun asuun, jossa on tumman suklaan ja oliivin sävyjä. Ja hattu.

70-luvun trenssi, 50-luvun ruskea jakku, kapea vyö UFF
50-luvun kävelykengät Alles Gute Vintage
oliivinvihreä mekko ommeltu itse vanhasta kankaasta vanhalla kaavalla
ruskea hattu saatu asunnonoston kaupanpäällisenä

Hattu on löytynyt asuntomme kellarista. Se on kuulunut Hiiskun neideille, jotka omistivat asuntomme 1950-70-luvuilla. Muut Hiiskujen vaatteet eivät minulle istuneet, mutta pää on onneksi saman kokoinen! Välillä kävi niin kova tuuli, että piti klassisesti pitää hatusta kiinni.

Tältä näyttää sitten, kun lämpenee vielä muutaman asteen ja trenssin voi kokonaan jättää kotiin.


Hattu on niin kylmän ruskea, että näytti joissain kuvissa siniseltä.


Ja näihin herkkuihin oli mukava päättää tiistainen työpäivä, toukokuun avaus.


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kukkamekko kylmyyttä vastaan

Aamulla oli taas lunta maassa. Talven viimeiset kouristukset jatkuvat, mutta päätin joka tapauksessa vetää päälleni kukkamekon ja ottaa asukuvan rohkeasti ulkona. Tässä kuvassa on kaksi vanhaa klassikkovaatetta, mekon lisäksi neuletakki.


Tämä mekko on ollut mielessäni, koska vanha kuva siitä tuli vastikään vastaan Facebook-muistona ja tajusin, että ihan samaa pukua käytin juuri viime viikolla - ja nyt taas tänään. Olen löytänyt mekon jo esihopeapeiliaanisena aikana, sillä kuvan ottamisesta oli seitsemän vuotta. Näytin siinä kuvassa selvästi nykyistä nuoremmalta ja hoikemmalta, mikä ei ole ihme, mutta onneksi puku oli alun perin hiukan liian iso ja nyt siis suorastaan sopiva!

Suuri ilo vintagepukeutumisharrastuksessa on juuri tämä: sama vaate viehättää vuodesta toiseen eikä vanhene. Tämäkin noin 1960-luvun alkuun ajoittuva yksinkertainen, kankaan väreistä voimansa ammentava puku näyttää ihan yhtä ihanalta ja raikkaalta kuin silloin, kun löysin sen viidellä eurolla sotkuisen hyllykirppiksen tangolta.

Jos ehtisi, senkin voisi laskea, montako kertaa tämä H&M:lta vuosia, vuosia sitten ostettu neuletakki on esiintynyt blogissa. Kymmeniä? Parempaa en ole sen koommin löytänyt, vaikka olen etsinyt. Mainio esimerkki siitä, että joskus edullinen halpaketjuostoskin kannattaa.


Talvelle kuitenkin sen verran myönnytystä, että sisällä vaihdoin jalkineiksi tohvelit.


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kaksi abstraktia hamekuosia

Siis voi hyvänen aika miten kylmä on! Ei puhettakaan kesäpukeutumisesta, paitsi ompelupöydän ääressä. Tänään sain vihdoin nappeja vaille valmiiksi kaksi hametta, joiden aihiot ostin viime syksynä - halvalla arkikäyttöön, koska kummassakin kankaassa oli vikaa, mutta kuka näitä kuoseja olisi voinut vastustaa?


Kukka- ja pilkkukuosit ovat tietysti ihania ja rakastan niitä aina vain, mutta nämä abstraktit kuosit puhuttelivat yhtäkkiä todella vahvasti. Varsinkin, kun niiden kylmä värimaailmakin miellytti. Molemmat hameet olivat olleet nuoren hoikan tytön vaatekaapissa joskus 50-60-luvun vaihteessa. Purin 60-senttiset vyötärönauhat pois ja korvasin poimutukset laskoksilla ennen kuin ompelin uudet vyötäröt. Projekti oli siis niin helppo, että kulkee jossain korjauksen ja ompeluprojektin välimailla, mutta jostain pitää pitkän ompelutauon jälkeen aloittaa.

Tietääkö joku jotain kankaista - suunnittelijaa tai tehdasta? Veikkaan niitä kotimaisiksi, koska alkuperäiset hameet on ommeltu kotona tai ompelijalla Suomessa. * Päivitys: Takimmainen kangas löytyi! Se on ruotsalaisen Viola Gråstenin suunnittelema Casa, 1954, valmistaja ruotsalainen NK-Textilkammare.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Vaikeasti käytettäviä kenkiä

Joku kysyi Facebookissa, pystynkö käyttämään kaikkia kokoelmani kenkiä. Vastasin, että kyllä, kaikki ovat ainakin suurin piirtein sopivan kokoisia, mutta osa sopii todellakin paremmin kotihipoissa istumiseen kuin reippaaseen retkeilyyn tai edes kaupungin katukäytäville. Jotkut kengät ovat siis selvästi enemmän keräily- kuin käyttöesineitä, mutta sen varmasti ymmärtää monikin vintageharrastaja.

Nämä viininpuna-tummansiniset koristeleikatut avokkaat ostin jo yli kymmenen vuotta sitten. Ne maksoivat pari euroa hyllykirppiksellä. Korko on neulanterävä 1960-luvun alun tapaan, ja kengät ovat niin kevyet ja epästabiilit, että niitä on vaikea saada asetelluksi kuvaa varten seisaalleen. Mutta silti:


...käsi sydämelle, eihän kukaan voisi antaa tällaisia kaunokaisia pois? Luulisin, etten ole käyttänyt niitä kertaakaan.

Kullanväriset silkkiavokkaat ovat sentään olleet muutaman kerran käytössä. Kymmenisen vuotta sitten puin ne ystäväni häihin, ja toisesta irtosi pohja. Tämän tyyppiset viat voi korjata, mutta kullanvärinen silkki on niin arka materiaali, että mietin tosi tarkkaan, koska näitä kenkiä voi käyttää. Viimeksi ne ulkoilivat toisen ystävän lapsen ristiäisissä viime syksynä.


(Minulla on myös pääväriltään valkoiset mokkakengät, joita en hoksannut tähän erikseen kuvata. Se värin ja materiaalin yhdistelmä on suunnittelijalta jo sulaa hulluutta.)

Ja sitten ovat kengät, jotka voisivat olla Bettie Pagen jäämistöstä. Äärettömän korkeat, kiikkerät, vaikeasti jalkaan puettavat platform-kengät 1950-luvulta. Ihmettelen yhä, millaiselle esiintyvälle taiteilijalle nämä ovat mahtaneet kuulua ja miten ne ovat päätyneet Suomeen - sillä Suomessa niitä on käytetty; toisen kengän pohjassa lukee "Oikea".


Onko sinulla kaapissasi kenkiä tai vaatteita, joita on vaikea käyttää, mutta joiden lumovoima pitää silti otteessaan?

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pääsiäiskakku, 1949

Tänä pääsiäisenä herkkusuita ihastuttaa kinderkakku, mutta vuonna 1949 pääsiäiskakku oli tämän näköinen. Marmeladitäyte, suklainen kuorrutus ja Fazerin rakeilla koristeltu pinta tekivät juhlan. Huomatkaa pienemmän tytön pupunkorvat mainoksessa!


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kenkien väestönlaskenta

Monetko kengät mahdan omistaa? Pari kertaa olen laskenut ne, ja viime laskennan tulos neljä vuotta sitten oli satakolme paria. (103 on taloudessamme ajankohtainen luku, sillä puolisoni sai täsmälleen sen verran ääniä kuntavaaleissa.) Uteliaisuus alkoi kasvaa taas: olisiko määrä kasvanut vai pienentynyt sitten viime laskeman? Pikku assistentti apuna en saanut näistä ihan yhtä jämptiä ja nättiä asetelmaa (tai yhtä siistiä ympäristöä) kuin viimeksi, mutta tältä se näytti:




Onhan niitä siinä, kenkiä. Avokkaita, sandaaleja, saapikkaita, ballerinoja, kumppareita. Jo kuvaa asetellessani tiesin, että kaikki eivät ole tässä: talvisimmat karvavuorisaappaat vietiin jo vintille, ja sinne jätettiin jotkut kesäiset... Mutta kuvassa on 98 paria kenkiä ja sen ulkopuolella ainakin kolmet talvisaappaat, parit tennarit ja parit kesämökillä sijaitsevat epämääräiset räyskät. Eli väestö on kasvanut!

Kuvassa on 24 mustat kengät, 16 punaiset tai pinkit, 13 ruskean tai beesin sävyiset, 10 harmaat, 8 selvästi kaksiväriset, 4 valkoiset, 3 keltaiset, 3 hopeanväriset, 2 kullanväriset, 2 siniset, 2 turkoosit, 2 vihreät ja 1 violetit - laskin jotain väärin, sillä minut keskeytettiin vähän väliä! Yhdettoista nilkkurit, kahdet saapikkaat, kahdet kalossit, yhdettoista sandaalit tai sandaletit, kahdet pistokkaat. 3 t-remmiä, ainakin 9 platformia. 3 Zaran kengät, 3 vintage-Desiréet. Vanhimmat ovat 1920-luvun hopeasandaletit alimman kuvan vasemmassa reunassa ja uusimmat Lola Ramonan sydänballerinat, jotka ostin pari viikkoa sitten.


Yhdet heitin roskiin: aikoinaan hartaasti askartelemani punaiset glitteravokkaat, joiden pinta ei oikein kestänyt seinähyllyn putoamista päälleen. Tuhon viimeisteli tyttäreni, joka astui kengän päälle niin, että ritinä kuului.


Kahdet kengät lähtivät suutariin - korkolappuja vailla olivat esimerkiksi nämä pilkkuavokkaat, joilla taikoo hetkessä itsensä oman elämänsä Minni Hiireksi.


Uutena ostettuja kengistäni on vain kahdeksat tai yhdeksät, mikä on ihan hyvä saldo tällaisessa määrässä. Tunnustan myös, että löysin parit sellaiset kengät, joita en muistanutkaan omistavani, eli ehkä näitä on jo muutamat liikaa? Vai juuri sopivasti? Mitä sanoisit?

torstai 6. huhtikuuta 2017

Lämpöä odotellessa


Rennon keväinen tunnelma oli Eeva-lehden kannessa huhtikuussa 1941. Lämmön paluuta pitää täällä vielä odottaa, mutta optimisti minussa halusi jo tuoda kesävaatelaatikot vintiltä kaikkine ihanine väreineen ja kuoseineen. Tai ehkä pikemminkin viedä harmaat villavaatteet vintille odottamaan marraskuuta... Jotain syvästi epäloogista on siinä, että kesän kahta helleviikkoa varten on lähes yhtä paljon vaatteita kuin kylmäksi kaudeksi, joka kestää melkein puoli vuotta!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kevätmuotia, 1949

"Kukkanurmena kesäpuvut puhkeavat", otsikoi Kotiliesi Sorja-kaavojen esittelyaukeamansa keväällä 1949 ja jatkaa: "On kevät, ja kaapissamme on vain loppuunpestyjä kesäpukuja, ahtaita, lyhyitä. Mutta kaupoissa kutsuvat taas kankaat, raitaiset ja pilkulliset, kukalliset ja ruutuiset, pistein tai pisteittä saatavat." Kankaista ainakin osa siis oli yhä säännöstelyn alaisena, mutta tarjontaa kuitenkin oli jo.


"Tänä keväänä muoti ei tuo yllätysmuutoksia, vaan kehittää jo valtaan päässyttä 'uutta näköä'. Olkapäiden kimonoleikkaus vähentää kulmikkuutta, ja hameiden pituus vakiintuu 30-35 sentin päähän maasta", lehti kuvailee. Kaunis kimonohihainen malli onkin esimerkiksi raitakuosilla leikittelevä malli D1502 ja rohkeasti paksuilla raidoilla somistettu aamutakki C1503. Ne ja kaikki muutkin tämän sivun mallit on ideoitu täydentämään toisiaan kevätmorsiamen häämatkapuvustossa.


Vaikka esittelyteksti viittaa new lookiin, minusta monissa näistä puvuista on vielä vahvaa sitä edeltävän ajan henkeä. Ja niinhän järkevää olikin, tuskin kaikki innostuivat heti vaihtamaan tyyliään kovin radikaalisti.


Skannasin samaan syssyyn samasta lehdestä myös muita vaatemainoksia. Kestilän takit tässä mainoksessa muistuttavat rakasta sinistä talvitakkiani, ties vaikka olisi tehty samalla kaavalla - minunkin takkini on Kestilän. Pidän mainoksenkin tyylistä, se tuo mieleen saman ajan taidelasin eikä varmasti sattumalta.


Valmiita uimapukuja sai tilata Neoviukselta. Mukana myös rohkeita bikinimalleja! Kuvitus on varmasti niin lähellä pin-upia kuin se Kotilieden valokuvissa oli mahdollista.


Suoma-takin mainoksen naiselle on piirretty hyvin kauniit, sirot kengät. Itse takista en ole ihan varma - ehkä mainoksen lupaamissa herkullisissa pastelliväreissä?


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Värejä, kevättä

Aboa Vetus & Ars Nova -museo kutsui bloggaajia tutustumaan toimintaansa ja nauttimaan M Kitchen & Cafén brunssia. Jouduin ottamaan mukaan pikku apulaisen, mikä hetken aikaa hirvitti - kaksivuotiaan kanssa ei aina ole kovin rentouttavaa. Pikku L osoittautui kuitenkin olevan kelpo seuralainen sekä brunssille että taiteen pariin, innokas ja riittävän kärsivällinen. Pitäisi käydä useammin hänen kanssaan kulttuurin parissa.

Ars Nova on lanseerannut ryhmäopastusmuodoksi minuuttitaidetreffit, ja sellaisille mekin saimme osallistua. Treffeillä opas esittelee viisi eriluonteista taideteosta, joista niin räiskyvämmät kuin rauhallisemmat taiteen kuluttajat varmasti löytävät jotain, joka koskettaa. Näin taisi meidänkin ryhmällemme käydä.


Taustalla oleva maalaus on brittiläisen poptaiteilijan Allen Jonesin työ. Kalpenen sen rinnalla, mutta hei, tuo keltaisen hehku! Kotonakin vielä teki mieli keltaista, joten päivälliseksi nautittiin sitruunarisottoa kelta-vihreältä kattaukselta. Keltaiset kevätverhot ripustin jo eilen, ennen tätä kokemusta.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Tyyliä ja kauneutta juhlaan, 1951

Koska käytin tämän mekkoperjantain uusien vanhojen mekkojen kaivelemiseen Tex-Vexin poistopäivässä enkä suinkaan pukeutumiseen, saatte korvaavaa materiaalia, joka itse asiassa on huomattavasti tyylikkäämpää visuaalista antia kuin itse olisin voinut tarjota! Ylen Elävästä arkistosta löytyy tällainen upea pätkä suomalaisesta juhlamuotinäytöksestä vuonna 1951.
Hauskaa viikonloppua!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kaksoset, muttei identtiset


Näettekö kuvan kengissä jotain outoa? Ne ovat keskenään samanlaiset... mutta ei sittenkään ihan. Omistan nämä Viva-merkkiset kotimaiset pyöreäkärkiset 1950-luvun avokkaat sekä mokkaisina (kuvassa oikeassa jalassa) että nahkaisina (vasemmassa). Näin on käynyt ihan vahingossa - ehkä malli on ollut aikoinaan suosittu ja sitä on valmistettu suhteellisen paljon? Onneksi ne ovatkin hyvät jalassa ja monikäyttöiset, eleettömän tyylikkäät.


Eilen illalla nahkainen pari pääsi mukaan Dynamo-yökerhon 20-vuotisjuhliin. Kunnon asukuvaa ei ehditty ottaa, joten tämä räpsäisy saa olla mukana kertomassa asusta edes jotain. (Eikö muuten olekin asuun sopiva penkki?) Sukat ovat Wolfordin mallia Wilderness, muutaman vuoden takaa.


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Punaiset kevätkengät

Kun ilma on yhtä harmaa kuin parvekkeen seinä tuossa takana, on hyvä käyttää punaisia kenkiä. Säähän sopivia, nämä ovat Nokian Jalkineiden tuotantoa.


Kumpparit löytyivät vastikään Pelastusarmeijalta käyttämättömässä kunnossa entisten, puhki kuluttamieni tilalle. En tiedä, ovatko nämä uudet vai vanhat - tietääkö joku muu? Joka tapauksessa pidän niistä kovasti ja niin kauan kuin pihalla on nilkkoihin asti loskaa, nämä ovat kevään ehdottomat ykköskengät. Punaiset!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kupittaan Savea ja muuta vihreää

Maaliskuu ja siis kevät. Kylmää, mutta kirkasta. Ikkunat haluaisivat tulla pestyiksi, mutta kuka hullu niitä tällä säällä vielä tarkenee? Sen sijaan kukkahommiin ryhdyin heti, kun kuukausi vaihtui. Lähikirppikseltä löytyi pari vanhaa ruukkua, jotka luullakseni ovat Kupittaan Savea - jos jollakulla lukijalla on näistä tietoa, olisi kiva kuulla! Molemmissa on liukuvärjätyn näköinen raita koristeena, pohja on vaalea.


Tällainen soikea ruukku minulla on myös turkoosina ja pienempänä, ja ainakin se on jonkun nettitiedon mukaan Kupittaata.


Näin yhden näiden ruukkujen kaverin viikonloppuna Helsinki Retro & Vintage + Design -tapahtumassa myynnissä antiikkiliikehintaan. Ilmeisesti tein siis ihan hyvän löydön, kun maksoin toisesta kaksi ja toisesta kolme euroa tuossa lähetystorilla. Kultaköynnöksen poikaset hain kukkakauppa Fridhemistä. Toivottavasti ne pysyvät hengissä paremmin kuin viime kevään pistokas. Olohuoneen ikkuna alkaa olla jo täynnä kasveja - kissalle on jätettävä katselupaikka tietysti - joten seuraavat kasvit pääsevät seinäruukkuihin tai amppeliin.

Helsingin vintagemessuilta ei kertynyt paljon tuliaisia. Koetin olla järkevä ja hankkia vain vaatteita, joita varmasti käyttäisin - eikä yhtään hattuja, koruja tai huiveja, saati hellemekkoja! Lopputulos: smaragdinvihreä pusero 1960-luvulta (Alles Gute Vintage) ja kengät 1950-luvulta (Evergreen Garderobi).


Keväämpää kevättä odotellen!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Oliivinvihreää villaa

Viikonloppu oli vielä talvinen ja siksi hyvä tilaisuus käyttää talvivaatteita, jotka vielä olivat tältä talvelta pitämättä. Nappasin siis oliivinvihreän villamekon ja ruskeat saapikkaat. Kuva on otettu Televisio Lifestyle Storen 10-vuotisjuhlien yhteydessä pihalla, koska sattuneesta syystä liikkeessä oli aika paljon ihmisiä. Televisio julkaisi tilaisuudessa oman printtinsä ja siitä tehdyn mekkomalliston. Mitat olivat melko lyhyitä kevyesti 60-luvun hengessä, ja vaihteeksi oli omakin helma aika lyhyt.


Ostin puvun muutama vuosi sitten Kemijärveltä hyväntekeväisyyskirpputorilta. Siihen kuuluu hapsupäinen vyö, joka kuitenkin tuntui ylimääräiseltä, kun kylmyyden vuoksi oli pakko kerrostaa villatakilla. Puku on lyhythihainen ja sen ainoa somiste on pieni käännetty kaulus. Täydellinen puku käyttää rintakoruja, itse asiassa!

Tätä asua kootessani tein myös mukavan havainnon, ettei varpaaseen enää sattunut mantelikärkisten kenkien käyttö. Luulin jo, että viime raskauden jäljiltä jalkani muuttuivat liikaa ja lopullisesti. Ehkä minun ei tarvitsekaan vaihtaa koko kengästöä? Mokkaiset 1970-luvun talvisaapikkaat ovatkin liian hyvät hylättäviksi.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Nahkaa

Keskiviikkoillan lyhytpostaus kertoo elokuvasta. Mitä muuta voi pukea ylleen Tom of Finland -elokuvan kutsuvierasnäytökseen kuin mustaa nahkaa? Vierelläni elokuvaan liittyvässä, Logomossa ensi viikolla avautuvassa näyttelyssä on elokuvan Doug, jonka elävä esikuva oli näytöksessä paikalla vanhana. edelleen nahkaan pukeutuvana herrasmiehenä. Arvostan!

1950-luvun jakku, 1980-luvun nahkahame, tämän vuosituhannen kengät UFF
satiinitoppi Tex-Vexin poistotekstiilipäivä
laukku vanha rakas
sukkahousut Wolford