Siloa syksyyn

Kotilieden syyskuun toisen numeron takakannessa oli vuonna 1955 tällainen kaunis mainos. Silon jerseypuku kelpaisi minullekin, samoin nuo vihreät kengät!

Puistokirppislöytö olikin design-vaate

Olen usein puhunut siitä, ettei Suomessa tee luksuskirppislöytöjä. Täällä on sodanjälkeisinä vuosikymmeninä käytetty niin vähän Chanelia, Dioria ja muita eurooppalaisia luksusmerkkejä, että maahantuodut harvat kappaleet varmasti periytyvät tiukasti suvun sisällä. Suomessa myös teetettiin vaatteita pitkään, vielä 1960-70-luvullakin. Mutta poikkeuksensa on täälläkin.

Löysin puistokirppikseltä kivan kesämekon, vähän kauhtuneen ja itselleni pienen, mutta pieni oli hintakin ja arvelin, että kauniista kankaasta ja hyvästä rungosta pystyisin muokkaamaan jotain sopivaa - vaikka jatkamalla olkaimia jollain sopivan värisellä kankaalla. Värejä oli valittavaksi:

oranssia, pinkkiä, turkoosia, valkoista, hiekanruskeaa, lehmuksenvihreää. Tyyliltään puku edustaa mielestäni siirtymävaihetta 1950-luvun new lookista kevyempään ja värikkäämpään 1960-luvun modiin, mutta se voi myös olla vielä selvästi 1950-luvun puolelta.

Tuotelappu näytti tältä, ja ihan sattumalta tajusin, mihin Cinderella-tuotemerkki liittyy.

Mekkoni on Riitta Immosen suunnittelema! Cinderella oli Immosen luotsaama tuotemerkki, joka teki prêt à porter -periaatteella kepeitä kesäasuja, suloisia alusvaatteita, äitiysvaatteita ja käytännöllisiä työtakkeja - arkisia tuotteita, jotka haute couture kiersi kaukaa. Cinderella perustettiin vuonna 1955 ja sillä oli Helsingissä oma putiikki, joka avattiin 1957. Vaatteiden päämateriaalina oli puuvilla, ensin kotimainen PMK:n valikoimista, sittemmin yhä useammin ranskalaisen Boussacin valmistama. Veikkaan, että löytämäni puvun kangas on ranskalaisperäistä, siksi rohkeasti kuvioitu se on. Myös Eva Taimi teki Cinderellalle käsinmaalattuja uniikkikankaita - löytäisipä joskus jotain sellaista!

Ilmeisesti muuten tämä Hopeapeilin kansikuva-asukin on Cinderellaa, ainakin kansi on mukana Immosesta kertovan kirjan Cinderella-luvussa. Olen julkaissut tämän täällä ennenkin, koska asu on epätavallinen ja hauska, housuasuna ajalleen (1961) rohkea ja rento valinta. Nämä sanat ilmeisesti kuvailevat Cinderellan linjaa yleisemminkin. Brändi oli suunnattu nuorille, moderneille naisille.

Cinderella lopetti toimintansa vuonna 1968. Sen pieniin sarjoihin perustuva tuotantotapa kävi kannattamattomaksi, kun muu valmisvaateteollisuus alkoi tuottaa suuria eriä samantyyppisiä vaatteita.

Jos haluat lukea lisää Riitta Immosen työstä ja Cinderellasta, suosittelen Ritva Koskennurmi-Sivosen hyvin tehtyä, perusteellista kirjaa Muotitaiteilija Riitta Immonen - vaatteita naisille työhön, juhlaan, vapaa-aikaan (Multikustannus 2008). Kirjakaupoissa tuskin enää on, mutta itse hain sen tätä kirjoitusta varten lainaan kaupunginkirjastosta. Vanhasta suomalaisesta muodista on harmillisen vähän kirjoja, tämä menee ehdottomasti hankintalistalle.

Mutta tätä taustaa vasten en nyt lähdekään tuunailemaan parin euron puistolöytöäni. Myydäkö pois vai odottaako, että tytär kasvaa? Ehkä seinähengariin voisi välillä vaihtaa uuden puvun.

Ps. Lisäsin uuden aihetunnisteen: Suomi-vintagen alle kerään vähitellen vanhojakin aihetta käsitteleviä kirjoituksia.

Tyyliä ja kauneutta juhlaan, 1951

Koska käytin tämän mekkoperjantain uusien vanhojen mekkojen kaivelemiseen Tex-Vexin poistopäivässä enkä suinkaan pukeutumiseen, saatte korvaavaa materiaalia, joka itse asiassa on huomattavasti tyylikkäämpää visuaalista antia kuin itse olisin voinut tarjota! Ylen Elävästä arkistosta löytyy tällainen upea pätkä suomalaisesta juhlamuotinäytöksestä vuonna 1951.

Hauskaa viikonloppua!

(Ohjelman katseluaika on päättynyt)

Anttilan muotia, 1965

Anttila on ollut viime aikoina uutisissa. Vuonna 1952 perustettu suomalainen tavarataloinstituutio on viimein tullut tiensä päähän, ja vastikään katukuvaan uudelleen nousseet Anttilat kuopataan uudelleen.

Monelle Anttila henkilöityy tavaratalojen sijasta postimyyntiin. Vanhat Anttilan kuvastot ovat keräilykamaa, minkä ymmärrän hyvin - ostan itsekin niitä aina kun löydän järkevällä hinnalla, mikä käy koko ajan harvinaisemmaksi.

Kesäkuussa löysin Laitilan Kirppikseltä (kiva paikka muuten!) kevät-kesäkuvaston vuodelta 1965. Selasin sitä pitkään ostopäivän iltana ja nautin joka hetkestä, ja nyt viimein sain aikaiseksi skannata kuvastoa ihailtavaksi myös teille lukijoille. Tässä ensimmäisessä satsissa tulee aika hyvin katetuksi naisten muodin osasto. Kyllä, mukana on myös alusvaatekuva.

Kannen kuva on melko konservatiivinen, etenkin pikkutytön juhla-asu voisi olla kymmenen vuotta vanhempikin. Takakansi tarjoaa hyvän katsauksen kenkämuotiin kesällä 1965. Huomasin, että kenkien standardikokoluokitus oli tuolloin 34-41, nykyisin aikuisten naisten koot taitavat alkaa 36:sta.

 

Pellava oli naisten puvuissa todella muodikas materiaali. Pukujen tavallinen linja oli kapea ja noin polveen ulottuva.

Kotipuvut eivät kalpene nykyisten lököverkkarien rinnalla.

Totta kai Anttila vaatetti myös morsiamet ja hautajaisvieraat! Ihan sievä morsiuspuku kyllä, mutta rippipuku ei varmaan nykyteinille kelpaisi.

Ehkä teinit eivät huolisi näitä nuorten suosikeiksi mainittujakaan pukuja...

Yhdistelmäasuja oli kuvastossa paljon vähemmän kuin leninkejä. Monet puserot olivat tämän tyyppisiä. Dralon oli ajan muotimateriaali, villamainen, mutta pehmeä tekokuitu.

Hatut olivat hauskoja, jopa vitsikkäitä verrattuna 1950-luvun hattueleganssiin. Näissä on minusta paljon enemmän swinging London -henkeä kuin leningeissä, edes niissä nuorisomalleissa.

Pukukorut taas olivat ehkä noita ohuita ketjuja lukuunottamatta aika samanlaisia kuin edellisellä vuosikymmenellä. Strassit olivat vielä voimissaan, puuhelmien aikakausi ei vielä ollut alkanut.

Ja sitten se kuuma alusasukuva! Skottiruutuinen asu on hieno, käyttäisin kyllä, jos jostain löytyisi! Voin kuvitella, että tätä kuvaa on ihailtu monessa peräkammarissa aikoinaan.

Omista kokoelmista ei taida löytyä mitään näistä vaatteista ja asusteista, jollei sitten yksi tähtimäinen strassisolki ole sellainen. Tunnistitko sinä oman nykyisen tai vuosikymmenten takaisen pukusi?