Ajoituksesta en ole ihan varma, mutta veikkaan, että puku on 1960-luvulta, koska vetoketju on selässä eikä sivusaumassa kuten 1950-luvulla yleensä. Vaatteen malli ja materiaali viittaavat muuten 1950-luvulle. Kaistoista koottu helma levenee kellottuvasti, ja yläosan muotolaskokset ovat 1950-luvun tyyppisesti yhdet sivussa, yhdet vyötäröllä. Sisällä on rakenteellisia hienouksia kuten liivinolkainten pidikkeet ja ylimääräinen vyötärön tukinauha.
Kangas on kaunista musta-ruskeaa kuosiinkudottua jotain - olisipa kankaantuntemukseni parempi, mutta paksua, vähän villamaista ja painavaa kuitenkin. Ruskeassa on hiukan kiiltoa.
Puku on aika hyvän kokoinen ja parilla muutoksella saan siitä itselleni ihan sopivan. Puvun mitta kuitenkin mietityttää. Se yltää minulla nilkkoihin, eli se on lähes täyspitkä. Mutta missä käytetään täyspitkiä pukuja? Ei missään, missä itse käyn. Omistan ennestään kaksi 1950-luvun iltapukua (halpoja kirppislöytöjä nekin molemmat) ja toista olen käyttänyt kerran, toista en vielä kertaakaan.
Jos tämä vaate olisi tea length -mittainen tai vielä paremmin juuri polvet peittävä, sille olisi paljon enemmän käyttöä kuin täyspitkänä. Pidän kuosista kovasti, ja se tulee hyvin oikeuksiinsa yksinkertaisessa mallissa. Olenko aivan barbaarinen, jos lyhennän puvun? Lyhennystä pitäisi tehdä niin paljon, että kaikkea pituutta ei voi säästää helmakäänteessä. Ylijäävistä kankaista voisi tietysti askarrella jonkin asusteen tai vaikka käänteet mustiin käsineisiin, hukkaan ne eivät menisi.
Osallistuin vastikään eräässä Facebook-ryhmässä keskusteluun, jossa aloittaja pohti, saako 1970-luvun essumekon muokata paremmin käytettävään muotoon. Vastasin, että ilman muuta saa. Tämä iltapuku on kuitenkin harvinaisempi ja selvästi aikanaan taitavan ompelijan tekemä mittatilausvaate. Mitä mieltä olette, lukijat, saako näin vanhaa vaatetta muokata?