torstai 31. maaliskuuta 2016

Iltapuvusta ja sen muokkaamisesta

Teinpä pitkästä aikaa oikein kunnon kirppislöydön, kun Pelastusarmeijalla polyesterkotelomekkojen seassa roikkui vanha iltapuku, hinta 12 euroa.


Ajoituksesta en ole ihan varma, mutta veikkaan, että puku on 1960-luvulta, koska vetoketju on selässä eikä sivusaumassa kuten 1950-luvulla yleensä. Vaatteen malli ja materiaali viittaavat muuten 1950-luvulle. Kaistoista koottu helma levenee kellottuvasti, ja yläosan muotolaskokset ovat 1950-luvun tyyppisesti yhdet sivussa, yhdet vyötäröllä. Sisällä on rakenteellisia hienouksia kuten liivinolkainten pidikkeet ja ylimääräinen vyötärön tukinauha.

Kangas on kaunista musta-ruskeaa kuosiinkudottua jotain - olisipa kankaantuntemukseni parempi, mutta paksua, vähän villamaista ja painavaa kuitenkin. Ruskeassa on hiukan kiiltoa.


Puku on aika hyvän kokoinen ja parilla muutoksella saan siitä itselleni ihan sopivan. Puvun mitta kuitenkin mietityttää. Se yltää minulla nilkkoihin, eli se on lähes täyspitkä. Mutta missä käytetään täyspitkiä pukuja? Ei missään, missä itse käyn. Omistan ennestään kaksi 1950-luvun iltapukua (halpoja kirppislöytöjä nekin molemmat) ja toista olen käyttänyt kerran, toista en vielä kertaakaan.

Jos tämä vaate olisi tea length -mittainen tai vielä paremmin juuri polvet peittävä, sille olisi paljon enemmän käyttöä kuin täyspitkänä. Pidän kuosista kovasti, ja se tulee hyvin oikeuksiinsa yksinkertaisessa mallissa. Olenko aivan barbaarinen, jos lyhennän puvun? Lyhennystä pitäisi tehdä niin paljon, että kaikkea pituutta ei voi säästää helmakäänteessä. Ylijäävistä kankaista voisi tietysti askarrella jonkin asusteen tai vaikka käänteet mustiin käsineisiin, hukkaan ne eivät menisi.

Osallistuin vastikään eräässä Facebook-ryhmässä keskusteluun, jossa aloittaja pohti, saako 1970-luvun essumekon muokata paremmin käytettävään muotoon. Vastasin, että ilman muuta saa. Tämä iltapuku on kuitenkin harvinaisempi ja selvästi aikanaan taitavan ompelijan tekemä mittatilausvaate. Mitä mieltä olette, lukijat, saako näin vanhaa vaatetta muokata?

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kevätväsymys

On siis kevät, ja menin ja ostin syksy/talvi -postimyyntikuvaston. Tulee mieleen viimekeväinen havainto kirpputorin mainosständistä, jossa manailtiin talven ja kylmän tuloa.


Viikko ennen pääsiäistä oli Turun messukeskuksessa taide- ja antiikkimessut, ja tämä kuvasto oli ainoa tuomiseni sieltä (yhden jumalaisen hienon sohvaryhmän valokuvan lisäksi). Tällä kertaa ei paikalla ollut yhtään vintagemyyjää, mikä harmitti, koska olisin ollut ihan ostomielellä.

Kevät ei ole vielä edennyt vaatetuksen tasolla paljon mihinkään - pukeudun samaan pitkään villakangaspalttooseen kuin talven kylmimmillä säillä, toki vähän vähemmän alle kerrostaen. Haaveilen vintille kaivautumisesta ja kevät/kesälaatikoiden alas tuomisesta, mutta vielä en ole sitä tehnyt, kiitos osin mieheni töiden intensiivisen vaiheen ja osin epäkeväisen sään. Ja osin sen, että vauva (taapero! hän on jo vuoden ja kaksi kuukautta vanha!) on kipeänsorttinen ja tekee hampaita ja riehuu öisin vaivojaan.

Sitten, kun jaksan, alan ommella, ajattelen usein, mutta en jaksakaan ja tekstiili-innostus purkautuu Etsyn selaamiseen. Semmoista sattuu. Onneksi ompelu olisi puhtaasti harrastepohjaista eikä välttämätöntä. Taidan tarvita nyt enemmän lepoa kuin tekemistä.

Eskapismia tyylisuuntana edustava kultapuku StinkyVintage/Etsy

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kesäkengät


On Uffin kevätvalikoiman päivä, ja ne teistä, jotka seuraavat minua Instagramissa (@hopeapeilinjoulu), ovatkin jo nähneet, mitä sieltä löytyi. Olen enemmän sandaalityttöjä, mitä kesäkenkiin tulee, mutta pitää tennaritkin olla, ja tämänhetkiset valkoiset ovat olleet valkoiset viimeksi muutama kesä sitten. Uusille oli tilausta, ja voi miten hienot löysinkään! En edes tiennyt, että Nokia on valmistanut tällaisia vinoruutukuosisia. Lienevätkö 60-luvulta, ainakin värit viittaavat sinne. Koko oli oikea ja kunto hyvä, uskomatonta. Sen sijaan tuo kaunis kirjailtu neuletakki saattaa sittenkin olla väärän sävyinen, mutta eiköhän sille uusi koti löydetä.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Lehdessä


Uudessa Antiikki & Design -lehdessä on teille tuttu haastateltava. Etiketti- ja tyyliasiantuntija Mirva Saukkola kävi meillä kylässä kurkistamassa muun muassa korvakorulaatikkoon, ja kauniit kuvat otti Katri Lehtola. Olen kovin otettu tällaisesta huomionosoituksesta!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pronssinvärinen cocktailpuku

Eilinen cocktailasu sarjakuvan muodossa, olkaa hyvä:

Rouva: "Onpa oudon rauhallista tässä kuvaustilanteessa, eikö niin, Lilli?"
Lilli: "Purrrr."


"...vai tapahtuuko takanamme kenties jotain?"


"Verho on väärin aseteltu! Onneksi assistentti on paikalla!"


Assistentti: "No niin, rouva, poistun, niin saatte kuvata rauhassa."


Pronssinvärinen cocktailpuku on atelier S. Miramon tekemä ja arvatenkin 1960-luvulta. Helsinkiläisestä Miramosta ei ole paljon tietoa netissä, mutta sen perusteella, millaisia tämän valmistajan vaatteita olen nähnyt, se on ilmeisesti toiminut 1960-70-luvuilla. Kangas on jännästi väriä vaihtava siten, että helma on tummempi kuin yläosa - se ei siis ole mikään salamavalon oikku kuvassa.

Löysin puvun pari kesää sitten Tammisaaren Emmaukselta ja olin silloin juuri sen verran raskaana, etten voinut sovittaa kunnolla. Sattumalta se on juuri oikean kokoinen nykyisiin pari senttiä tavallista isompiin mittoihin. Korvakorut ovat uustuotantoa ja mustat mokkakengät 1950-luvun alusta.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Logokisan ja arvonnan tulos

Eilen päättynyt arvonta oli Hopeapeilin historian ylivoimaisesti suosituin. Siinä VintagEijasin 25 euron lahjakortin pienellä hopeapeilimäisellä yllärillä voitti eLiina - onnea voittajalle, saat pian minulta sähköpostia!

Logokisan taas voitti logo numero 1, joka sai (jos oikein laskin) 34 ääntä.


Tämä versio kumitetaan lyijykynäkoristelusta, skannataan uudelleen ja askarrellaan vähän lisää, jotta syntyy hyvä banneri. Sitä en osaa sanoa, koska tälle kaikelle löytyy aikaa, mutta kevään aikana aion löytää!

Kaikilla logoilla oli suosijansa, ja kisassa toiseksi pääsi numero 3 (12 ääntä) ja hännänhuipuksi jäi neonvalomainen kakkonen (8 ääntä). Kiitos kaikille kommentoineille!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Daisy ja hänen koiransa

Muistatteko Daisy-nuken?


Meillä on muutama jossain barbilaatikon uumenissa - joku oma vanha ja joku isommille lapsille kirppikseltä löytynyt - mutta eilen löytyi pitkästä aikaa uusi. Daisyhan siis on brittiläinen 1970-80-luvuilla valmistettu muotinukke, jonka vaatteet suunnitteli alun perin Mary Quant. Tyttömäisellä Daisylla oli paljon saapikkaita, minimekkoja, korokepohjakenkiä ja romanttisia pikkukukkaleninkejä, mutta myös kimallustanssiaispukuja. Niin, ja kansallispuku ja hiihtoasu suksineen - ne ja muita asusteita ostin nuken kanssa eilen.

Avasin vaatepussit illalla, kun pikkutyttö oli mennyt nukkumaan, ja oli kuin lapsuuden joulu jälleen. Mitä ihania miniesineitä! Pakettiin kuului myös pilkullinen koira, jollainen minulla oli lapsena ja joka leikittiin aivan loppuun. Samettimainen pinnoite kului lelun päältä, kunnes se oli aivan kalju reppana.


Eikö niin, että tavarakuvan kaksi pientä eläinhahmoa ovat joulukalenterista? Entä mistä mahtavat olla pahvinen kukkapuska, kirjekuori kirjeineen ja lahjapaketti? Osa tavaroista on Barbien, tunnistan ainakin springolator-malliset kengät sekä vaaleanpunaiset harjan ja kamman.


Näitä hippiasusteita epäilin ensin kotitekoisiksi, mutta niitä on liikaa ja ne ovat liian siististi tehtyjä. Farkkuhaalari ei varmaan kuulu settiin paitsi tyylin puolesta.



Nyt huushollissa on sitten myös barbin sukset monen muun tavaran lisäksi!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Asu ja kummitusmainen kuva

 

Kävimme miehen kanssa Varsinais-Suomen Tietokirjailijoiden tilaisuudessa ja pyysin ottamaan asukuvan, "kun kerrankin on jotenkin pukeutunut". Niin vain on elämä kotikeskeistä, että harvoin pukeudun muuhun kuin konepestävään, saati käytän koruja - nytkin nappasin ne pois heti kotiin tultuamme, sillä pikku L halusi halailla ja samalla nyhtää kaikkea, mistä kiinni sai. Puhelinkuva on huononlainen, mutta tässä se todistaa, että olen edelleen itse olemassa ja myös pukeudun silloin tällöin muuhunkin kuin trikoohameeseen ja neulepaitaan. Hennon keväänvihreä puku on ostettu Alles Gutesta viime kevään antiikkimessuilla ja nähty aiemmin henkarilla täällä.

Kummitusmainen kelmeys tulee esiin jo ensimmäisessä kuvaversiossa, mutta tässä vielä kummitusmaisempi kuva ravintola Koulun portaikosta:


Ps. Käykää vielä osallistumassa arvontaan, huomiseen saakka ehtii!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hyvää naistenpäivää!


Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Itse vietän sitä tekemällä töitä, kun mieheni hoitaa lastamme, eikä sitä oikeastaan kukaan edes ihmettele. Kiitos siitä feminismille ja kaikille menneiden polvien naisille, jotka ovat taistelleet naisille äänioikeuden, oikeuden opiskella ja tehdä töitä, oikeuden pitää omaisuutensa ja oman nimensä avioituessaan ja monta muuta suurta ja pienempää asiaa, jotka vaikuttavat nykyiseen elämäämme.

Vanhempana on myös henkilökohtaisessa vastuussa siitä, että sukupuolten tasa-arvo toteutuu jatkossakin. Meillä on tasajako kotitöissä, mikä tarkoittaa, että vanhemmat tekevät niitä, mutta lapset eivät, sukupuolesta riippumatta (toki pienin on vielä pieni, mutta hän ehkä innokkaimmin osallistuu kantamalla käytetyt vaippansa roskiin). Sikäli kasvatus on mennyt täysin mutta tasapuolisesti metsään.

Lasten lelu- ja leikkivalinnat sekä niiden sukupuolittuminen herättävät yllättävän paljon tunteita. Itse en ole koskaan elävässä elämässä törmännyt nettikeskusteluissa kuulemaani "tasapäistävään sukupuolineutraaliuden pakkoon", mutta siihen toiseen ääripäähän kyllä useinkin. Pojalleni oli pienenä ihan tavallista leikkiä myös tyttöjen juttuja, koska isosiskon peruja meiltä löytyi kattava valikoima erilaisia leluja. Häntä kiinnosti milloin mikäkin; taistelu- ja rakenteluleikit eivät sulkeneet pois pupuilla leikkimistä ja koruilla koristautumista. Edelleen hänellä on ystävinä sekä tyttöjä että poikia, mikä on minusta hienoa.

Tyttären äitinä naisen malleja pitääkin pohtia taas yhdestä uudesta näkökulmasta. Pikku L vaikuttaa toistaiseksi (tarjolla olevista poikien leluista huolimatta) olevan tyttömäinen tyttö, joka pitää nukeista ja eläimistä - sekä oikeista että pehmoleluista - ja joka viihtyy sylissä ja jakaa perheenjäsenille runsain mitoin hellyyttä sekä leikkikattilassaan keittämäänsä leikkiruokaa. Olisi sääli, jos hän ei rohkaistuisi kokeilemaan myös muunlaisia juttuja. Mutta mitä, jos häntä ei kiinnosta? Ainakin mahdollisuuksia on tarjottava.


torstai 3. maaliskuuta 2016

200 lukijan arvonta alkaa!

Vihdoin uskallan uskoa, että 200 lukijan rajan paremmalla puolella ollaan pysyvästi! Päätin valita juhla-arvontaan kysymyksen, jolla lukijat pääsevät vaikuttamaan tämän blogin ulkoasuun. Olen nimittäin jo pitkään suunnitellut vaihtavani blogin otsikoksi Hopeapeili-lehden vanhan logon - mutta minkä niistä? Sitä saatte nyt äänestää te.

Hopeapeili-lehti oli pitkäikäinen, joten logojakin ehti olla useita. Valitsin kisaan kolme vanhinta versiota, sillä näitä logoja käytettiin aikana, jota tämä blogi eniten käsittelee:

Kuva 1. Käytössä 1930-50-luvuilla vähän eri versioina.

Kuva 2. Kertakokeilu vuodelta 1952.

Kuva 3. Käytössä 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle.

Osallistut arvontaan jättämällä tämän postauksen kommenttikenttään ehdotuksesi Hopeapeili-blogin logoksi: kuva 1, 2 tai 3. Eniten ääniä saanut logo ilmestyy blogin otsikkoon kevään aikana. Jos onnetar suosii sinua, voitat 25 euron lahjakortin VintagEija's -kauppaan ja lisäksi pienen hopeapeilimäisen yllätyspalkinnon. Arvonta on avoinna viikon, eli se sulkeutuu torstaina 10.3. klo 18.00. Onnea matkaan!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Uusi ihastus


Viime aikoina on keramiikka alkanut vetää puoleensa. Tällaisen norjalaisen AWF-merkkisen eli Arnold Wiig Fabrikker -tehtaan maljakon ostin Pelastusarmeijan puolen hinnan päiviltä maanantaiaamuna. Tämä on ensimmäinen tällainen meillä, mutta tuskin jää viimeiseksi. Erikoista sinänsä, etten ole ollut mustan värin perään, mutta nyt se tuntui jotenkin raikkaalta.

Neitokainen kuuluu Paris-sarjaan, jossa on muitakin kaupunkimaisemakuvioita ja maljakoiden lisäksi ainakin lautasia ja seinälaattoja. Näyttää valitettavasti siltä, ettei näitä ole helppo löytää Suomesta, joten vinkkejä otetaan vastaan ja jopa myyntitarjouksia, jos jollakulla on näitä tarpeettomina!