Syksyinen pallopuku Tukholmasta

Pallopuvut ovat usein kesävaatteita ja tanssiaispukuja: punavalkoisia tai ehkä punamustia ja liehuvia. Tukholman reissulta ostin kuitenkin toisenlaisen, selvästi syksyisen pallopuvun, oliivi-mustan. Ostopaikka oli Zinkenin Beyond Retro, vaatteen ajoitus hiukan epävarma - veikkaan, että puku on 80-luvulta, mutta malliltaan se on hyvin 1950-lukulainen.

Käytin tätä jo eilen työkeikalla, jossa piti olla esillä, silloin mustien asusteiden kanssa. Varsinkin mustan jakun kanssa tuntui vähän hautajaisvaatteelta, joten valitsin nyt auringonkukankeltaisen asustevärin. (Sen väristä jakkua en sentään omista, joten mustalla mentiin. Ja vastavalolla myös.)

Puku on viskoosia, mutta villaisen jakun kanssa tuli vielä lämmin auringossa. Olen monta kertaa sanonut, että syyskuu on paras kuukausi pukeutumisen kannalta. Nyt olisi vielä ollut liioittelua pukea hattua tai hansikkaita, parin viikon päästä enää ei.

Mexicana

Oletko koskaan pukeutunut pyykkipussiin? Minäpä olen, ja tässä on kuvakin. Ostin viime vuoden Loimaan rompepäivästä pyykkipussin - siis sellaisen henkarin päälle ommellun pussukan - nimenomaan tarkoituksenani ommella hienosta kankaasta toppi. Arvelin, että jollain tavalla asetellen mahtuisin pussiin, mutta tiukille se otti eikä kuvion kohdistus mennyt toivotusti. Mutta hei: mikä kuosi, mikä värimaailma! En juuri ole harrastanut meksikohenkisiä juttuja, mutta tässä oli sitä jotain.

Ompelin topin suurin piirtein vapaalla kädellä, kaavoja käyttämättä. Voisi luulla nopeaksi projektiksi, mutta purkamisen, pesemisen ja ompelemisen välille mahtui ihmeesti kuukausia. Kangas on selvästi 50-luvulta, hameeni taas 80-lukulainen ja kengät tältä vuosituhannelta.

Asu on koottu nopeasti vielä on kesää jäljellä -periaatteella: valitsin kengät ja laukun, joita en tänä kylmänä kesänä ole vielä käyttänyt. Kengät keltaiset, laukku punainen - onneksi topista löytyy kumpaakin.

Aurinkopuku kierrätetystä pussilakanasta

Kesän ensimmäinen puku on valmis!

Kangas on kulunut, toisesta sivustaan halkaistu pussilakana tai tuplalakana, jonka keräsin talteen tekstiilikierrätyspäivästä huhtikuussa, koska näin kankaassa potentiaalia aurinkopuvuksi. Hellevaatteita on tänä vuonna saanut käyttää jo monta kertaa, ja voi olla, että jo huomenna on tämän uutuuden vuoro päästä esille.

Spagettiolkaiminen puku valmistui auringon jo melkein laskiessa, mikä on harmi, sillä kauniin kauhtunut sitruunankeltainen pohjaväri ei oikein erotu. Pakko oli silti heti kuvata jo siitä ilosta, että sain näinkin suuren ompeluprojektin valmiiksi! (Tai melkein valmiiksi - pitää vielä muokata selän istuvuutta. Ihan ihonmyötäiseksi ei hellemekkoa kannatakaan tehdä, mutta tämä suorastaan pussitti. Olisipa sovitusnukke!)

Helmaa on kolmisen metriä eli paljon - jo läpikuultavuuden välttämiseksi. Samasta syystä vuoritin yläosan, mitä en yleensä jaksa kesäpuvuissa tehdä. Kangasta jäi jäljellekin. Kuka arvaa, mitä aion tehdä lopusta?