torstai 31. elokuuta 2017

Ensi kesänä minulla on karttamekko

Kesä meni. Tänä aamuna vein lapsen tarhaan kaatosateessa, joka kasteli vaatteiden läpi jo menomatkan puolivälissä, ja takaisin kotiin päästyäni vedin jalkaan villasukat.

Asioiden ollessa näin on vain hyväksyttävä, että tänäkään kesänä en ehtinyt saada valmiiksi kaikkia kesäompeluprojektejani, ja enää niihin ei kannata tarttua, sillä seuraava reilu puoli vuotta kuluu paljolti villakankaiden keskellä. Syysompeluprojekteja ja ihaniakin sellaisia onneksi on, joten hätää ei todellakaan ole!

Mutta kevät ja kesä tulee vielä ja silloin tartun karttakankaaseeni.


Löysin kaksi suurta puuvillaista mielikuvituskarttakuosista verhoa viime viikolla poistotekstiilipäivästä, jossa vintagetekstiilitkin olivat nyt poikkeuksellisesti vain 50 snt/kg. Nämä kauniisti laskeutuvat verhot ovat varmaan jotain ysäri-Anttilaa enkä kuuna päivänä ripustaisi niitä ikkunaan, mutta jokin niiden värissä ja kuosissa vetosi minuun niin, että tiesin heti: karttamekko on saatava, leveähelmainen.

Mutta palataan siihen vuonna 2018.

perjantai 25. elokuuta 2017

Kirppisvinkkejä Tukholmaan

Maanantaina nousin iltalaivaan aikuistuneen tytärpuolen kanssa hänen synttärijuhlamatkalleen. Matkakohteemme oli Tukholma, joka on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana, että edellisestä reissusta vierähti viisi vuotta. Tavoitteena oli viettää päivä hengaillen ja shoppaillen, siinä sivussa kaupunkikuvaa maistellen. Reissu oli toimintaa täynnä ja melkein vieläkin väsyttää sen jäljiltä, mutta mukavaa oli koko rahan edestä.

Tulimme kaupunkiin aamuvarhaisella ja aloitimme hotelliaamiaisella Scandic Malmenissa. Sieltä lähdimme liikkeelle vanhan kaupungin läpi katsellen näyteikkunoita, joissa viikinkimatkamuistojen lisäksi vilahteli kaunista uutta ruotsalaista designiä; tässä esimerkiksi Ester in flow -merkin showroom.


Vanhasta kaupungista suunnistimme ostoskeskustaan (mikä sen kaupunginosan nimi on? Norrmalm?) ja maleksimme vähän lisää, sillä mikään käyntikohteemme ei avannut oviaan ennen kymmentä. Drottninggatanin varrelta löytyi paitsi kookospallokauppa, jota haikeina ihailimme ikkunan ulkopuolelta, sattumalta myös Centralbadetin portti ja sen takaa pieni puisto ja kaunis jugendrakennus.





Tältä puolelta kaupunkia löytyivät kiinnostavat nuortenliikkeet kuten Brandy & Melville, Urban Outfitters ja kosmetiikkakauppa Sephora, joka tuntui olevan suomalaistyttöjen pyhiinvaelluskohde. Yllytyksestä huolimatta en ostanut kiinteyttävää kasvonaamiota, jossa oli etananlimaa.


Kahvi- ja kookospallotauko pidettiin Kungsträdgårdenin puistokioskissa ennen kuin suuntasimme vanhankaupungin läpi takaisin Södermalmille, jossa kirppisten määrä ja keskinäinen sijainti on kohdallaan. Aloitimme ihan Slussenin kupeessa olevasta Emmauksen vintagemyymälästä, jonka vieressä sijaitsi tavallinen Emmaus.

Vintage-Emmaus on kiva konsepti. Tarjolla on vaatteita ja vähän pienesineitä, ja kokoelmat ovat hyvin valitut jokaiselle jotain -periaatteella; vaatteiden aikahaitari ylsi 1950-luvulta tähän päivään. Muistan, että viisi vuotta sitten ostin myymälästä ompelukaavoja, nyt niitä ei ollut kaupan. Poistokorista olisi saanut viisi vaatetta sadalla kruunulla. Emme ostaneet vintagepuolelta mitään, sillä koot ja mieltymykset eivät kohdanneet, mutta yläkerran tavis-Emmauksesta löytyi pikku L:lle punaiset saapikkaat ja kirkkaanoranssi 1970-luvun tupsumyssy. Toivon hänen näyttävän syksyllä ruotsalaiselta blogilapselta.


Seuraavaksi suuntasimme Hornsgatanin suuntaan. Oli jo nälkä, joten istuimme lounaalle Mariatorgetilla sijaitsevaan thai-katuruokapaikkaan. Vegaaniwokkia voi suositella, annos tuli nopeasti ja maistui hyvältä. Hornsgatanin varrella tai lähellä on monta kirppistä suhteellisen lyhyen kävelymatkan varrella: Röda Korset, Stadsmission, Myrorna ja viereisellä Brännkyrkagatanilla Beyond Retro.


Kaikilla Hornsgatanin alueen kirppiksillä oli paljon asiakkaita, joten superlöytöjä on turha havitella, mutta löysin kyllä jotain pientä ostettavaa. Ostokseni olivat vaatteita, sillä yllättäen esimerkiksi astioita oli tarjolla suhteellisen vähän ja vaatetarjonta taas tasokkaampaa kuin vaikka suomalaisilla peruskirpuilla. Tasokkaammalla tarkoitan, että vaate oli omaan silmääni hauskemman ja monipuolisemman näköistä - merkeistä en osaa sanoa ja uutuushan ei sinänsä ole minulle arvo. Lastenvaatteissa eron huomasi myös.

Beyond Retrossa kannattaa kenen tahansa käydä. Siellä viihtyivät 18-vuotias ja 43-vuotias yhtä lailla, ja näytti, että miestenvaatetarjontaakin oli. Suuri myymälä näytti ovelta katsoen ensin 90-lukuun hullaantuneen nuorison paikalta, mutta taakse oli piiloutunut ansiokas 1950-70-lukujen vaatteiden osasto. Sovitin ensimmäistä ja ehkä viimeistä kertaa elämässäni Emma Dombin cocktail-pukua. Upeassa puvussa oli kapean helmaosan päällä irrallinen leveä, edestä avoin helma; se oli hyvin kaunis ja veistoksellinen puku, mutta valitettavasti väärän kokoinen.

Beyond Retron jälkeen suuntasimme Götgatanille, jossa oli vielä pari nuortenputiikkia ja kadun toisessa päässä Myrornan pieni myymälä. Pyörähdin siellä minuutin ja totesin, ettei maksa vaivaa, ja jatkoin Skånegatanin Stadsdmissionin suuntaan. Vähän ennen Stadsmissionin myymälää - edellisessä korttelissa ehkä tai jopa samassa? - huomasin Pop-nimisen liikkeen, joka oli aarreaitta 1960-70-lukujen mod- tai hippityyleistä innostuneelle. Suosittelen ehdottomasti käymään, jos pukeutumistyylisi ammentaa noista aikakausista! Muita esineitä oli tarjolla vähän, mutta tyylipuhtaasti valittuja vaatteita ja asusteita runsaasti. Kuljin myös Jumperfabrikenin kivijalkakaupan ohi, ja muutenkin seutu on täynnä vintage- ja designmyymälöitä.


Stadsmissionin Skånegatanin myymälä on retro- ja vintagepainotteinen ja erittäin hyvin hoidettu. Ilmeisesti varakkaita lahjoittajia riittää, sillä bongasin jopa 1950-luvun cocktail-pukuja (taas väärää kokoa - yritän olla ajattelematta, että olisin itse väärää kokoa), uudemmista laatuvaatteista puhumattakaan. Myös lasten vintagea on paljon, miesten vintagea jopa kokonainen huone. Astiapuolelta olin napata mukaan pari Uppsala-Ekeby-Geflen neliskulmaista leipälautasta (50 kr/kpl), mutta ne taisivat lopulta unohtua siksi, että halusin ehtiä penkomaan kunnolla Lisa Larssonin vintageliikkeessä.

Lisa Larssonia suositeltiin minulle ennen matkaa ja syystä. Lisa Larsson on ihana kauppa, siellä on paljon hyvää oikeasti vanhaa tavaraa eikä kaikki edes kauhean kallista. Vintagen seassa on myös ihan uutta, selvästi 2010-luvun merkkivaatetta ehkä tilimyynnissä, muttei niin paljon, että se olisi haitannut. Tarmo alkoi tässä vaiheessa käydä vähiin, samoin rahat, joten halusin hankkia yhden täsmähienon, kohtuuhintaisen jutun. Sellaisen löysinkin: tuote, joka ensi näkemällä sykähdytti sydäntä, oli myös sopivan kokoinen ja hintainen. Olisin helposti voinut kävellä kaupasta ulos mukanani viisi kassillista upeita aarteita, mutta taloustilanteeni ei sitä salli.

Tukholma jätti taas olon, että sinne pitää päästä uudelleen. Kirppikset ovat tietysti vain osa sitä kokonaiselämystä, joka iloisesta, eläväisestä Södermalmista tulee - kahvilat, ravintolat ja muu katuelämä, kaunis arkkitehtuuri ja viihtyisät puistot ovat yhtä lailla olennainen osa kaupunkielämystä. Jos tällä kertaa pitäisi vierailujen vähän lyhyempänä kuin viisi vuotta?

perjantai 11. elokuuta 2017

Mexicana

Oletko koskaan pukeutunut pyykkipussiin? Minäpä olen, ja tässä on kuvakin. Ostin viime vuoden Loimaan rompepäivästä pyykkipussin - siis sellaisen henkarin päälle ommellun pussukan - nimenomaan tarkoituksenani ommella hienosta kankaasta toppi. Arvelin, että jollain tavalla asetellen mahtuisin pussiin, mutta tiukille se otti eikä kuvion kohdistus mennyt toivotusti. Mutta hei: mikä kuosi, mikä värimaailma! En juuri ole harrastanut meksikohenkisiä juttuja, mutta tässä oli sitä jotain.


Ompelin topin suurin piirtein vapaalla kädellä, kaavoja käyttämättä. Voisi luulla nopeaksi projektiksi, mutta purkamisen, pesemisen ja ompelemisen välille mahtui ihmeesti kuukausia. Kangas on selvästi 50-luvulta, hameeni taas 80-lukulainen ja kengät tältä vuosituhannelta.

Asu on koottu nopeasti vielä on kesää jäljellä -periaatteella: valitsin kengät ja laukun, joita en tänä kylmänä kesänä ole vielä käyttänyt. Kengät keltaiset, laukku punainen - onneksi topista löytyy kumpaakin.


torstai 10. elokuuta 2017

Vinkki turkulaisille vintage- ja ompeluihmisille

Hei juuri sinä, vintagesta kiinnostunut ja ompelusta haaveileva turkulainen! Tänäkin syksynä on Kuralan Kylämäessä tarjolla ompelukurssi juuri sinulle. Klassiset pukineet juhlaan ja arkeen -kurssin teemana on valmistaa vaate 1920-50-lukujen kaavojen mukaan. Kuralan kurssit ovat suosittuja, joten ilmoittaudu pian, jos haluat mukaan.

tiistai 8. elokuuta 2017

Kesäisissä iltajuhlissa

Viime viikonloppu oli hyvin ylellinen, sillä meidät oli kutsuttu peräti kaksiin juhliin. Sellaista ei tapahdu usein! Niinpä juhlien alla kesäreissulla Alles Gute Vintageen toivoin, että löytäisin itselleni uuden, kesäisen cocktailpuvun, ja oi ihanuutta, niin kävikin. 


Manillan piha näyttää tässä ihan välimerelliseltä, ja sama fiilis tuli lämpimästä, ihanasta kesäillasta, jossa takkia ei tarvittu. Alles Guten Rita kertoi, että pitsiä ja satiininauhaa yhdistävä puku on tullut Suomeen Amerikan-paketissa 1950-luvulla; lapussa lukee "Styled by Ruxton". Olen edelleen häkeltynyt siitä, että puku oli minulle oikean kokoinen ja että tiemme näin kohtasivat. Tässä voisi olla sysäys luopua parista kaapissa kutistuneesta cocktail-puvusta...

Tässä vielä lähikuvassa puvun rakennetta: pitsi on savunsinistä, satiininauhat ja vuorin satiini hennon vaaleanpunaisia. VintagEijalta kauan sitten ostetut ear climber -korvikset ovat lempparini. Laukkukin on oikeasti lohenpunainen, en tiedä, miksi se näyttää isossa kuvassa valkoiselta. Se on muovia ja saattaa olla jonkinlainen meikkipussi, mutta sopi väriltään ja hengeltään asuun hyvin.





Ps. Joku kysyy kuitenkin: miehen kengät ovat Versace for H&M -mallistoa muutaman vuoden takaa.

torstai 3. elokuuta 2017

Olli-Kolli

Perinteisen kirppiskesäretken iloisimpia hetkiä oli nähdä tämän raidallisen hännän pilkistävän tavarakasan alta.


Meille siis muutti pitkään passiivisessa etsinnässä ollut pehmokissa. Tampellan valmistama Olli-Kolli oli kankaana myytävä itseommeltava pehmo, jollainen oli monella 70-luvun lapsella - myös minulla. Sarjaan kuului myös koira nimeltä Tammelantorin noutaja, ja eläinystävät suunnitteli Anneli Airikka-Lammi. Hattaralandia-blogista löysin tiedon, että parivaljakkoa on valmistettu 1974-76. Samoihin aikoihin on valmistettu muitakin itseommeltavia pehmoja: nukkeja, saukkoja, karhuja. Meilläkin on yksi musta lammas, jonka alkuperää koetin nyt selvitellä, mutten päässyt jäljille.

Olli-Kollit ja noutajat ovat varsin kerättyjä ja retroharrastajien mieleen, ja tiedostan olleeni tosi onnekas, kun löysin tämän yksilön maalaiskirppikseltä 50 sentillä. Poskessa oli nirhauma ja hännästä täyttöaukko purkautunut, mutta neulalla ja langalla niistä selvittiin.

Nyt meillä siis on paitsi Lilli, myös Olli. Kavereita ovat, kuten näkyy.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kukkamekko kesämaisemassa

Aamusateen jälkeen pyöräilimme Kuralan kylämäkeen. Tällä kertaa kävelimme myös museon pihapiirien ohi rautakautiseen kalmistoon, joka oli rauhaisa, korkeiden puiden suojaama alue, rauhallinen ja miellyttävä. Kuralassa aika on pysäytetty 1950-luvulle, ja pukeuduin sitä kunnioittaen loppukesäiseen tummaan kukkaleninkiin.


Puku on muistaakseni somerolaiselta kirpputorilta ja siinä on erillinen leveä vyötärökaitale poimutetun rintaosan kanssa. Ajan tyyliin nähden puku on minulle ehkä vähän lyhyt, mutta pidän kuosista ja väreistä kovasti.

En joutunut kauan seisomaan itsekseni, kun pikku apulainen halusi mukaan kuvaan. Pikku apulainen otetaan tietysti aina mukaan Kuralaan, sillä hän rakastaa paikkoja, joissa on puutarha, polkuja, puita, kukkia ja eläimiä perhosista hevosiin sekä kahvila, josta saa pullaa.


Katsokaa, miten iso hän jo on! Niin iso, että loin uuden tunnisteen - ei tämä enää vauva ole eikä oikein taaperokaan, vaan lapsi. (Isompi lapsi on jo niin iso, ettei juuri koskaan joudu blogikuviin. Silti tunnisteena lapset, monikossa.)


Mekon kuosi on läheltä katsoen tällainen, lähes trooppinen kukkaloisto. Musta pohja antaa erikoisen säväyksen, tämä ei tosiaan ole alkukesän kukkakuosi.


Kuralan kamarissa oli esillä kouluikäisen tytön, oikeastaan jo nuoren naisen, tavaroita: vaatteita, uima-asuja, laukkuja, pikkuesineitä, koulukirjoja. Poimin kuviin vaatteiden ihanimmat kuosit. Tämän novelty printin olen tainnut nähdä ennenkin jossain Kuralan näyttelyssä, mutta edelleen se on yhtä henkeäsalpaava. Tämä oli hellepuvun ja boleron yhdistelmä.


Ja entäs tämä novelty print -hame sitten? Ich liebe dich ja Happy end toistuvat teksteissä. Upea vaatekangas eikä varmaankaan kotimaista tekoa! Ehkä joku koulutyttö on aikoinaan ommellut sen itselleen hauskaksi kesävaatteeksi. Ihanaa, että museokokoelmissakin on tällaisia vaateaarteita säilymässä jälkipolvien iloksi.