sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hellearvonta alkaa!

Huh huh, todellakin. Onneksi ei ihan vielä tarvitse palata töihin, sillä päässä ei monta ajatusta liiku, kun lämpötila kohoaa yli kolmenkymmenen. Blogin villi kesätauko jatkunee, kunnes vähän viilenee. Lyhyesti tässä kuitenkin kesäpukeutumiseni anatomiaa; olen näyttänyt samalta nyt kaksi viikkoa yhtäjaksoisesti. Konseptia saa kopioida, sillä se toimii.

- vähän liian iso, leveähelmainen puku, puuvillaa tai viskoosia (väljyys, viileys)
- ehdottomasti ei asusteita (korvakorutkin hiostavat)
- kenkinä ballerinat (helppo ottaa huomaamattomasti jalasta ja tuulettaa varpaita)
- tukka nutturalla tai poninhännällä (pois tieltä; sitä voi välillä kastella, jotta olo viilenee)
- ei meikkiä (se leviää kuitenkin)

Mutta uskokaa pois, suunnittelen jo innokkaana viileän kauden asuja! Niitä odotellessa pidetään pieni spontaani arvonta, jossa on kirjapalkinto. Lomakausi alkaa loppua, mutta kesä selvästi jatkuu, joten varmasti moni teistä vielä ilahtuu pienistä kotimaan kesäreissuvinkeistä. Arvontaan voi siis osallistua lisäämällä tämän kirjoituksen kommentiksi idean hyvästä päiväretkikohteesta - ihan sama missä päin Suomea, jostain siellä kuitenkin voi käydä päiväseltään. Omassa kesässäni hienoimpia kohteita on ollut tuo Raaseporin linna, joka on päivämatkan päässä ainakin Turun ja Helsingin seuduilta. Nostaisin esiin myös Salon upean vilkkaan iltatorin, joka on torstai-iltaisin; visiittiin voi yhdistää myös käynnin ihanassa kahvilassa nimeltä Toinen Keksi, jossa saimme eteemme koristeellisimmat koskaan näkemämme kahvila-annokset - jopa tavallinen kolapullo tarjoiltiin varsin idearikkaasti.

Katsotaan, mitä muuta saadaan kasaan; toivottavasti paljon hyviä ja helppoja matkakohdeideoita. Arvonta päättyy perjantai-iltana 1.8. klo 22.00. Palkintopaketti sisältää tällaista lukemista:


Onnea arvontaan ja nautitaan jäljelläolevista lomapäivistä!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Helle


Kesäkodin omistaminen näyttää parhaat puolensa juuri nyt: koska sääennuste näyttää hurjia lukemia, voi päättää palata sittenkin muutamaksi päiväksi maalle. Mustikatkin ovat jo kypsiä, eikä Kiila Beachin 23-asteisessa vedessä ole vielä havaittu sinilevää...

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Raaseporin linna


Hellevinkki: jos mitenkään mahdollista, hakeudu vanhaan kivilinnaan viilentymään. Kokeilimme tätä eilen Raaseporin linnassa.





Raaseporin linna sijaitsee lähellä Tammisaarta Snappertunan kylässä. Linna oli käytössä 1300-luvulta 1550-luvulle, ja aikoinaan se sijaitsi meren äärellä; nyt sen vieressä virtaa Raaseporinjoki rehevän metsän kätköissä. Linnan alueella on kesäisin ohjelmaa kuten kesäteatteritoimintaa, mutta itse linna pyöreine torneineen on epäilemättä se paras syy poiketa paikalle. Ja todellakin, se on viileä, riippumatta siitä, miten kuuma ulkona on.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Suomen Joutsenella

50-luvun kaavalla ja kankaasta ommeltu puku FB:n Vintage-vaatteiden kirppis
kengät muuan kemiläinen kirppis, 1 e
lasit Lindex, muut kirppislöytöjä

Leikimme turisteja kotikaupungissa ja kävimme syömässä Niskan pizzat - hyviä, mutteivät voita Pizzariumia - sekä ajoimme jokilautalla Forum Marinumiin, jossa katselimme näyttelyt ja laivat. En ole suuren luokan meriromantikko (minun kulkuneuvonostalgiani suuntautuu juniin), mutta vanhoissa laivoissa on toki kiinnostavaa historiaa ja jylhää kauneutta. Suomen Joutsenkin on aikoinaan purjehtinut Tyynellemerelle saakka, mikä varmasti on ollut aivan käsittämätöntä 30-luvun Suomessa eläneelle merimiehelle. Jossain Atlantilla oli aluksen päällikkö harppuunoinut suuren merikilpikonnan, josta oli valmistettu miehistölle ruokaa. Onhan tuossa jo suuren seikkailun tuntua! Forum Marinumin kupeessa kelluu myös Bore, 1960-luvun ruotsinlaiva, joka nykyään palvelee ravintolana ja hostellina. Sinne emme valitettavasti ehtineet kurkistaa, sillä perheen pienin väsähti kaupunkilomailuun täysin.

Parin kaupunkipäivän jälkeen seuraa taas pieni kotimaanmatka, jolta toivon mukaan kertyy Kirppismatkoihinkin materiaalia. Aurinkoa!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Paperinukke

Monena nainen eläessään, kuten nyt tällä kertaa paperinukkena. Asut olette nähneet täällä ennenkin!


Elina-nuken askarteli juhlakirjaani ystäväni Ninni, jolla ei tällä hetkellä tietääkseni ole blogia, johon linkata. Arvostan erityisesti arki- ja juhla-asujen hyvää tasapainoa sekä kissan valintaa asusteeksi. Juhlakirjani sisälsi paljon muutakin hauskaa ja koskettavaa - lyriikkaa, proosaa, muistelutekstejä, huumoria, kuvataidetta. Kollektiivisen taidonnäytteen kokosi mieheni selkäni takana kuvaannollisesti ja konkreettisesti; työpisteemme ovat selät vastakkain, mutta silti asia pysyi salassa. Mitä tähänkin sanoisin? Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta, olette ihania!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Juhlahumua

Syntymäpäiväjuhlani olivat samalla kesäkotimme avajaiset. Olen syntynyt ehkä parhaaseen aikaan vuodesta, joten nytkin sää helli ja saatoimme juhlia ulkona pitkästi yli puolenyön. En ehtinyt tai oikeastaan halunnutkaan kuvata itse - oli niin paljon muuta tekemistä - joten tässä muutama poiminta vieraiden napsimista kuvista. Vieraitakin tosiaan oli, vaikka näissä kuvissa heitä ei näy. Hämmästyttävän moni pääsi paikalle, vaikka heinäkuun viikonloppuina on paljon kilpailevaa ohjelmaa.


Sitruunamekko oli juuri sopivan raikas ja iloinen kesäisiin nyyttäri/noutopöytä/puutarhajuhliin. Päässäni kiikkui sitruunan sisältävä hedelmäkorihatuke, jonka minulle teki Uu-la-la! ja joka valitettavasti ei kovin pitkään pysynyt hentoisissa hiuksissani.

Tarjosimme linssimuhennosta ja sangriaa, kesänaapuri leipoi ihanaa ruisleipää ja ystävät toivat kuka mitäkin - pullia, mansikoita, grilliherkkuja. Lahjaksi sain muun muassa luun (eräältä nelivuotiaalta, joka oli käärinyt sen huolellisesti vihreään lehteen), säkillisen wc-paperia ja juhlakirjan, josta enemmän ensi kirjoituksessa. Minulla on ihania ystäviä!


Kynttilät tuohon kynttelikköön sytytettiin vasta, kun hämärsi, joka oli aika myöhään. Söimme, joimme ja tanssimme pihalla, kunnes dj viimein ilmoitti, että on aika lopettaa. Parastahan on, kun ilta päättyy levyjen osalta Satumaahan ja jatkuu yhteislauluna (Chydenius: Kalliolle kukkulalle). Toivottavasti kesä jatkuu yhtä hilpeissä merkeissä!

(kiitos kuvista, Paula, Juri ja Emilia!)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Nelikymppinen


Nelikymppinen olen minä tästä päivästä alkaen. Jos asian haluaa vielä karummin ilmaista, viidennellä kymmenellä. Onneksi puolisoni on kaksi vuotta minua vanhempi, joten olen saanut valmistautua tähän muutokseen seuraamalla vastaavaa vierestä.


Totta puhuen 40-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuin 39-vuotiaana, ja miksi tuntuisi? Muutokset tapahtuvat vähän kerrallaan, jos ei iske jokin sairaus tai muu dramaattisesti kehoon vaikuttava asia. Olen ollut tähän saakka onnekas, koska olen perusterve, normaalipainoinen ja muutenkin keho palvelee vielä mainiosti. Se ei tietenkään ole ikuista - en ole vampyyri, vaikka olenkin tähän asti säilynyt melko sileänä ja ilman harmaita hiuksia - ja esimakua tulevista fyysisistä muutoksista sain, kun selkä teki pahan tenän keväällä.


Vielä 50-luvulla, josta tämän jutun kuvitus on poimittu, oli hyvin tarkkaa se, mikä sopi minkäkin ikäiselle naiselle. Vielä nykyisinkin, vaikka lähes kaikki alle 70-vuotiaat ja jotkut sitä vanhemmatkin pukeutuvat farkkuihin, kuulee joskus esimerkiksi, että pitkistä hiuksista pitäisi luopua, kun ikää tulee. En ole ajatellut tehdä niin. Pukeutumisessa ja tyylissä pätee pikemminkin se, etteivät kaikki vaatteet sovi kaikkiin ruumiinmuotoihin. Se ei ole iästä kiinni, vaan vartalon mittasuhteista ja jonkin verran kiinteydestä. Itse olen jo aikaa sitten luopunut ohuesta trikoosta: se ei vain näytä hyvältä paitsi hyvin timmin vartalon peitteenä. Onneksi on paljon muita vaihtoehtoja.



Viimeisen mainoksen "hän" on onnellinen, koska oikeita voiteita käytettyään hän on miehensäkin mielestä viehättävämpi kuin kymmenen vuotta sitten. Enpä tiedä viehättävyydestä, mutta monessa mielessä olo nelikymppisenä on tasapainoisempi ja parempi kuin kymmenen vuotta sitten. Osaamista monella alalla - työssä, vaimona, äitinä - ja mielenhallintaa on tullut vuosien varrella lisää. Ehkä se heijastuu pintaankin, mutta olen itse väärä ihminen sitä arvioimaan. Mies ei kyllä ole valittanut missään vaiheessa!