keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Rohkeaa rantamuotia, 1966


On heinäkuu, tuo toiveiden ja haaveiden lomakuukausi, kun helle hellii juuri sopivasti niin, ettei jätski kuitenkaan sula tai kalja lämpene... Nähtäväksi jää, mutta lehtien kansissa kesäunelmat elävät. Hopeapeili nostaa nyt esiin hiukan uudempaa materiaalia kuin yleensä, kannen heinäkuulta 1966. Pariskunta on nuori ja pop-henkinen, vaikka kukkia onkin vain naisen uikkarissa - miehellä on melko konservatiivista raitakuosia. Naisen hiukset ovat nuorekkaasti poninhännällä, vaikka selvästi kammatut. Reidet koskettavat toisiaan ja katsekontakti on tiivis; ilmassa on selvästi kesäerotiikkaa.

Saman lehden takakannessakin ollaan veden äärellä ja pohditaan rohkeaa naista - tamponimainoksessa. Kuukautissuojamainosten viesti ei ole juuri muuttunut 50 vuodessa.


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Martta Wendelin Hämeenlinnassa

Kävin lasten kanssa viettämässä pari rauhallista päivää Hämeenlinnassa vanhempieni luona. Kaupungin taidemuseon kesänäyttelyn aiheena oli Martta Wendelin, ja kiinnostuin heti. Wendelin tunnetaan parhaiten kirja- ja lehtikuvituksistaan, joista näyttely enimmäkseen koostui; laajassa näyttelyssä on myös maalauksia, jotka kuitenkaan eivät samalla tavalla sykähdyttäneet kuin parhaat kuvitukset.

Kotiliesi-lehden Wendelin-kannet ovat olleet kerättyjä jo pitkään, samoin hänen kuvittamansa postikortit. Erityisen hyvin Wendelinin idyllinen, levollinen tyyli sopii jouluaiheisiin, ja niitä näyttelyssä oli kokonainen huoneellinen. Nykyään ei uskoisi, miten monia erilaisia joululehtiä Suomessa on aikoinaan ilmestynyt! Samoin Wendelinin äiti ja lapsi -aiheet säteilevät auvoista rauhaa, joka tietysti nyt vauvan äitinä tuntui erityisen koskettavalta.

Kirjankansista löysin vanhoja tuttuja. Luin pikkutyttönä äidin vanhoja tyttökirjoja kuten Mary Marckin Eevan luokka -sarjaa, vaikka teksti tuntuikin toivottoman vanhanaikaiselta. Silloin en tietenkään tiennyt, että Eevan, Hertan ja heidän luokkakaveriensa ulkonäön on loihtinut Martta Wendelin. Tytöt ovat kansikuvissa upeita 1930-luvun daameja pikemminkin kuin koulutyttöjä!


Isäni oli minun ja pikkuneidin seurana näyttelyssä, ja löytyipä sieltä hänenkin lapsuutensa suosikkilukemisia, poikien seikkailukirjoja. Poimimme museokaupasta mukaan vähän Wendelinin tunnelmaa postikortteina. Ajattelin kehystää niistä tauluja pikkutytön leikkinurkkaan, vaikka veikkaan, että hän vaihtaa ne johonkin kimaltavampaan ja uudempaan heti, kun tajuaa, että niin voi tehdä.

Näyttely on avoinna elokuun 30. päivään saakka, ja vaikkei se ehkä ihan riitä syyksi matkustaa Hämeenlinnaan, se toimii hyvin osana mukavaa kesäpäivää pikkukaupungissa.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Nopea päivän asu

bolero, imetyspaita nykyaikaa, kirppislöytöjä
1950-luvun mekosta muokattu hame, kirppislöytö
1950-luvun korolliset kangaskengät, UFF

Kun vauva kerrankin nukkui yli puolen tunnin päiväunet (hän on saanut ensimmäiset hampaansa, joten elämä on ollut risaista), päätin, että on asukuvapäivä. Helppoahan katseenkestävän asun kokoaminen ei vieläkään ole. Pukeutumisella on edelleen imetyksen asettamat rajat, imetyspaita ja edestä avattava pusero tai mekko ovat ainoat vaihtoehdot. Maisema näyttää kesältä, mutta lämpötila ei siltä tunnu, joten viime hetkellä piti lisätä sukat. Ja kaiken lisäksi piti ottaa kännykkäkuva, koska kamera unohtui juhannuksena kesäkodille! Mutta näillä mennään, hellejaksoa ja enempää vapaa-aikaa odottaessa.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannusilta


Kaunista juhannusta, vaikkei helle hellikään! Toivottavasti ainakin sisäinen maisema on näin seesteinen.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Rantapyjama, 1933


Erääksi 1930-luvun muodin ikoniksi on muodostunut kuva kaupunkinaisesta rannalla pyjama yllään. Rantapyjamat olivat ajan uutuus, kevyesti sporttinen, mutta kuitenkin asiallinen asu viettää lomaa. Samaan kuvaan tarttui myös Virkkaus- ja neuletyöt -lehti kesällä 1933, vaikka Suomessa tuskin kovin moni nainen pukeutui näin trendikkäästi. Ja ennen kuin edes kysytte: ei, tämän asun ohjetta ei ole lehdessä! Muita hellepuseroita kyllä, muttei juuri tällaista mallia.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Pikkuista vintagea

Tutkin kirppiksillä aina myös nukenvaatelaatikon, jos sellainen on tarjolla. Nukenvaatteista nimittäin löytyy silloin tällöin vauvakokoista vintagevaatetta, jota on vaikea muuten löytää. Tänään vietin lasten kanssa kaupunkipäivää, ja kävimme esimerkiksi eräällä harvemmin reitille sattuvalla kirppiksellä. Siellä, nukenvaatteiden seassa, piili aarteita.


Pastellinsävyinen kolmikko lienee 50-60-luvulta. Mintunvärinen boleromainen neuletakki on villaa, ehkä aikuisen vaatteesta pienennetty ja reunakirjailuin somistettu. Upeaa yksityiskohtien tarkkuutta!


Vaaleanpunainen trikoopaita on varmaan alusasun osa, laamapaita. Valmistaja on SOK-trikoo, tuotemerkki Finnfashion. Herttaisine pitseineen se menee myös näkyvänä vaatteena vaikka liivihameen kanssa, koko sopinee ensi kesänä.


Vaaleankeltainen löytö ilahdutti minua eniten. Tällaisia vauvan hellehaalareita vilahtelee Etsyssä parin-kolmenkymmenen dollarin hintaan, ja tässä minulla oli käsissäni kotimainen versio, ehjä ja siisti, hinta 50 senttiä. Tuotemerkki on Ve-Ka-Ra, johon en ennen ole törmännyt. Palloreunainen koristenauha on hyvin liikuttava, samoin vaippapyllylle suunniteltu housujen pyöreä muoto!


Hellehaalari on kovin samanhenkinen kuin vauvamme viime aikojen suosikkihattu, vaaleanpunainen bonetti, turkulaisen lastenvaatetehdas Auravalmisteen tuotantoa. Tämän hatun ostin talteen jo vuosia ennen kuin vauvasta oli mitään tietoa - vain siksi, että se on niin ihana.


Bonetti on koomisuuteen asti söpö, vanhojen sarjakuvien vauvahahmot mieleen tuova asuste. En osaa edes kuvitella mitään suloisempaa kuin leveän lierin alta kurkisteleva iloinen vauva. Ja onhan hattu käytännöllinenkin - lieri suojaa silmiä kesäauringolta... eikö niin?

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Oli minulla joku ajatuskin, mutta se karkasi


Kuva-aiheena on Pehtoori-pannun mainos, koska nykyisin on täysin mahdotonta ehtiä valokuvata muuta kuin puhelimella arkisia tilanteita: kissaa, joka makaa sohvalla pehmolelujen sekaan maastoutuneena; vauvaa, joka lukee moniaistisesti Kaksplus-lehteä; kesälomaansa viettävän koululaisen rakennelmia. Samoin on ajatusten laita. Kun saa jonkin päästä kiinni, pitääkin siirtyä jo johonkin arkipuuhaan ja unohtaa, mitä oli ajattelemassa. Jäljelle jää vain tunne siitä, että jotain halusin täällä kertoa.

Täällä on ollut hiljaista siis käytännön syistä. Kesän ensimmäisen viikon vietimme kesäkodilla tehden ruumiillista työtä eli sokkelin viereistä salaojitusta, välillä sentään saunottiin ja paistettiin nuotiomakkaraa. Ja pelattiin lautapelejä, koska Vuoden peli -raatilaisuus velvoittaa kokeilemaan peräti 21:ta uutuuspeliä kesän aikana!

Alkuviikon minä ja lapset olimme maalla kolmestaan, koska mies tekee vielä kesäkuun töitä. Se oli oikeastaan jännittävää, vaikka jaksaminen mietitytti etukäteen. Vauva opettelee ryömimään, joten yöt ovat levottomia. Aioin selvitä sillä periaatteella, että omaa aikaa on suihkussa käyminen, kun lapset nukkuvat. Mutta kaikki olikin aika mukavaa. Kymmenvuotias otti tavallista enemmän vastuuta, viihdytti ja sylitteli siskoaan, kun oli esimerkiksi ruoanlaiton aika. Samalla tuli puhutuksi esimerkiksi vauvan kehityspsykologiasta ja siitä, onko vaarallista vai vain ällöttävää, kun vauva pulauttaa sylittelijän päälle. Sisaruuden kehittymistä on hauska seurata.

Kesäkotikylä on hyvin kaunis, etenkin nyt, kun omenapuut kukkivat. Ensi kerralla otan kameran mukaan, vaikka omenankukka-aika onkin ohi, ja ikuistan teille kylän tunnelmaa. Oma pukeutuminen ja tyylin jalostaminen on ollut nyt taka-alalla, mutta asukuviakin haluaisin taas tarjota. Tänään ehdin vihdoin nostaa kesämekot näkyviin vaaterekille. Kesäkäsilaukut ovat vielä yläkaapissa... Mekkoja plärätessäni sainkin pari tyyli-ideaa, joista nopeimmin toteutettavissa oli halu käyttää pitkästä aikaa pilkkumekkoa. Ehdin pukea sellaisen ylleni ennen kuin vauvan hermot pettivät. Meikkiin ja tukanlaittoon taas ei ollut aikaa, mutta varmasti joskus taas sitäkin löytyy...