perjantai 30. syyskuuta 2016

Turkuun tulee vaatelainaamo

Ja tauon jälkeen jotain vähän toisenlaista, nimittäin uutisia. Lastenvaateliike Punaisen Norsun Helena pysäytti minut eilen kaupungilla ja kutsui vaatelainaamon avajaisiin liikkeeseensä tänä iltana. Minulla on kädet täynnä kirjamessujuhlien ja joulukirjan kuvausten järjestämistä, joten en pääse paikalle, mutta haluan jakaa tietoa niille turkulaisille lukijoilleni, joita lainaamotoiminta saattaa kiinnostaa.

Vaatelainaamo on Järvenpään Vaatepuun pop up -projekti, joka toimii Punaisen Norsun tiloissa Forum-korttelissa ainakin huhtikuun loppuun saakka. Valikoimassa on suomalaista ykkösrivin designiä, ja minua tietysti ilahduttaa esimerkiksi mahdollisuus vuokrata Minna Parikan pupukenkiä... ehkä sittenkin annan mahdollisuuden nykydesignille ja ostan lainaamon jäsenyyden? Puolen vuoden jäsenyys maksaa 140 euroa, ja sillä saa lainata 48 vaatetta tai asustetta.

Turun Vaatepuu tulee olemaan avoinna torstai-iltaisin klo 17 - 20, mikä on täsmäsopiva aika viikonlopun juhlia ajatellen. Toivottavasti turkulaiset löytävät tämän eettisen ja ekologisen tavan saada vaatekaappiinsa vaihtelua!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Maitosuklaa, mintunvihreä

Lämpötila on vielä melkein kesää, mutta valo ja värit ovat syksyn. Miten silloin pukeutua? No, syyskuosisiin kesämallisiin vaatteisiin tietysti.


Tämän 1950- tai 60-luvun puvun ostin kesällä Nuttu-Liinan Aulilta kokonaisen viiden euron hintaan. Se oli liian pieni, mutta saumavaroja löytyi ja kangas on helposti työstettävää puuvillaa - ja kas vain, puvusta tulikin sopiva. Olen käyttänyt sitä paljon, koska sekä malli että kuosi sopivat arkikäyttöön ja tähän vielä-lämpimään vuodenaikaan. Tätä on työmekko parhaimmillaan!

Jotain raikastusta maitokahvinruskea tosin kaipasi, ja valitsin asusteisiin suosikkivärini mintunvihreän. Crimplenejakku, nahkavyö ja muovikorvikset ovat eri-ikäisiä kirppislöytöjä, jotka toimivat saumattomasti yhteen.


Ps. Kun menin hakemaan tytärtä päiväkodista, hän juoksi riemusta kiljuen syliini ja nappasi ensi töikseen korvakorut pois. Onneksi ovat klipsit.

torstai 15. syyskuuta 2016

Syyskuu on joulukuu


Ulkona on ollut harvinaisen kaunis ja lämmin syyssää, ja lukuun ottamatta viime viikonlopun piipahdusta kesäkodilla olen istunut sisällä ja kirjoittanut, hyvin usein joulusta. Piparkakkuja en sentään ole paistanut enkä joulumusiikkia kuunnellut, mutta kohta tuodaan joulukoristelaatikot vintiltä. Tip tap vain!

En ole seonnut, mutta teen kirjaa joulusta - hopeapeilimäistä vintage- ja retroharrastajan unelmakirjaa, jossa on paljon kaunista ja kierrätettyä, jotain itse tehtyä ja tietysti myös sinistä ja varmaan sitä lainattuakin! Kirjasta ei oikein vielä voi puhua sen tarkemmin, koska moni asia sen suhteen on vielä avoinna (esimerkiksi sellainen pikkuseikka kuin aikataulu), mutta kova työtahti on yksi selitys blogin rauhalliselle päivitystahdille. Ja kun tiedän riittävästi, aivan varmasti kerron täällä ensimmäiseksi, mistä ja miten kirjan saa käsiinsä.

Niin, toki kirja on selitys myös Instagram-tilini nimelle - sieltähän minut löytää nimellä hopeapeilinjoulu. Sielläkin saa minua mieluusti seurailla, ja linkatkaapa lukijat myös omia instatilejänne vaikka tänne kommenttiboksiin - uusi katseltava on aina tervetullutta.

torstai 8. syyskuuta 2016

Hjort af Ornäs

Joskus tietää, mitä haluaa. Minä haluan 50-vuotislahjaksi Siesta-tuolin. Carl Gustav Hjort af Ornäs suunnitteli linjakkaan nojatuolinsa vuonna 1952, ja se on vastikään otettu uustuotantoon, valmistajana Fasetti-niminen yritys. Ihailin Habitaressa Siestoja eri päällysteillä ja eri värisillä jaloilla varustettuina, ja olisin vähän sitä mieltä, että puhtaanpunainen villakangas ja tumman tammen väriset jalat ovat minun Siestani juttu.

Habitare on tämän viikonlopun ajan menossa Helsingin Messukeskuksessa, ja sillähän on sidekickinä paljon kiinnostavammat messut, antiikkimessut. Siellä on kokonainen Hjort af Ornäs -näyttely - suosittelen ehdottomasti! - muutama hyvin valikoitunut vintagevaatemyyjä ja koko hallillinen potentiaalisia joululahjatoiveita.

Koska minut ja Siestan erottaa vielä muutama tuhat ylimääräistä euroa, nautiskelen sitten siitä kirjan muodossa. Habitaressa julkistettiin eilen Anna-Kaisa Huuskon kirja Hjort af Ornäsista ja hänen tuotannostaan. Tähän hyvin tehtyyn, levollisen kauniiseen kirjaan aion palata aina, kun Siesta-kuume kasvaa ylettömäksi. Se voi vuosien varrella sattua montakin kertaa.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Koulunaloituskuva


Syyskuun ensimmäinen kansikuva on 64 vuotta ja yhden päivän ikäinen. Kouluhan alkoi pitkään syyskuun alussa, siksi kuvan ajoitus ei ihan täsmää nykyiseen koulunaloitusajankohtaan. Mutta syyskuun alussa meillä eräs pikku ihminen aloitti päiväkodin, olkoon vaikka sen kunniaksi tämä Hilkka Rojolan Seuraan piirtämä lapsiaiheinen kansi. (Jonka sanottu pikku ihminen ehti repäistä kahtia ennen kuin sain sen kuvatuksi. Elämässä joskus sattuu ja yksivuotiaat ovat nopeita.)

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Astioita Anttilasta, 1965

Astioitakin Anttila tietysti myi, ja monenlaisia! Harmi kyllä näissä oli vielä vähemmän värillisiä sivuja kuin huonekaluosuudessa. Huomiota kiinnitti se, että kokonaisia astiastoja oli kaupan edelleen paljon, vaikka jo Kilta-sarja aikoinaan avasi tietä sille, että astioita myytiin kappaleittain. Mukana kavalkadissa on monia nykyisin haluttuja klassikkoastioita, mutta aloitetaan kuitenkin pikku säilytyskalusteista.

Muovipintaisesta metallilangasta valmistettuja koreja, telineitä sun muuta myytiin aikanaan paljon, välillä ne unohtuivat, mutta niiden retroarvo on taas nousussa. Joku lehtiteline ja kori meiltäkin löytyy; kuvan hedelmävati on aika hauska.


Sitten varsinaiseen keittiöosastoon aterinten kautta. Puuvartiset aterimet ovat viehkoja, mutta valitettavan usein koneessa tai liottamalla pilattu. Tästä huolisin vaikka kaikki!


Kruusattua puristelasia oli tarjolla monenlaista, mutta myös yksinkertaisempaa kuten Ruutu-sarjaa. Vaikuttaa kyllä, että Anttila on olettanut asiakkaidensa pitävän krumeluurista.


Vielä vähän lisää puristelasia, Empire-sarjaa, ja myös suoralinjaisia Kesti-laseja. Alareunassa on pieni ruusukuvioinen maljakko, jollaisen taisin omistaa lapsena - tuskin sitä enää 1970-luvulla on myyty, vaan on kulkeutunut ilokseni second handina.


Tuttuja maustesettejä sekä pikkuhaarukoita ja -lusikoita. Ehkä suosittuja lahjaesineitä nämäkin?


Peltitarjottimien värejä pitää arvailla, mutta varmasti olivat hienot!


Lisää kirppisten vakiokamaa: kauniin muotoisia pikkuleipävuokia, jollaisia minullakin on iso pino (käytänkin niitä joskus, vaikka nykyaikaisissa silikonimuoteissa on hyvät puolensa). Näitä kuuden settejä on myyty sangen kohtuulliseen 1,25 markan hintaan, joten niitäkin on varmasti myyty paljon.


Nyttemmin kovin keräillyistä Arabian puhalluskoristekupeista kaupan oli ainakin Sallaa. Ja huomatkaa ihanat Emilia-astiat! Sarja tuli markkinoille jo 1957, ja tässä elettiin sen toiseksi viimeistä vuotta. Herkät esittävät kuviot eivät olleet enää 1960-luvun juttu.


Ruska-sarja oli näköjään olemassa jo vuonna 1965 - tarkemmin asiaan perehtymättä olin aina ajatellut, että sen täytyy olla 1970-luvun tuote.


Ihanat, nyt hurjan kerätyt kuvioemalit sai myös Anttilalta. Vegeta on ehkä kaunein koskaan tehty emalin koristeaihe - tosin pidän myös Neptunista, mutta nämä värit... Onneksi tämä on värisivu, on varmasti lisännyt myyntiä aikoinaan!


En kuvannut kaikkia astiasivuja, koska perusastiastot ja lasit toistavat aika paljon itseään. Anttilan valikoima on oikeasti ollut hämmentävän suuri. Löytyikö tästä sinun keräilykohteesi?

perjantai 26. elokuuta 2016

Anttilan sisustusta, 1965

Löysin viimein aikaa jatkaa Anttilan vuoden 1965 kevät-kesäkuvaston perkaamista. Naisten muodin esittelin pari viikkoa sitten, nyt on vuorossa sisustus- ja huonekaluosasto. Harmi kyllä näillä alueilla ei ollut läheskään niin paljon värisivuja kuin muotipuolella, mutta joitain kuitenkin. Teknisenä huomiona se, että liimaselkäinen kuvasto ei kovin hyvin kestänyt skannerissa käyntiä, joten nyt valokuvasin sivut, hiukan vaihtelevalla menestyksellä.

Aluksi sisustustekstiilekä: pyyhkeitä, patakintaita, verhoja. Anttila myi tähän aikaan paljon kankaita metritavarana, esimerkiksi pellavaa keittiöpyyhkeisiin, sekä noita vaatetuskankaita kaavavinkkeineen, joista on kuvakin.


Näissä patakintaissa ja pannumyssyssä on kivat värit ja novelty print -kuosit.



Voisi luulla, että kaikilla oli 60-luvulla Metsovaaran tai Marimekon printtikangasverhot, mutta ei, paljon perinteisempää oli Anttilan tarjonta.


Tämän tyyppisiä pikkuliinoja, kuvastossa 'kahviliinoja', näkee vieläkin todella usein kirppiksillä - lienee ollut suosittu tuote!


Ja sitten huonekaluihin. Huonekalut edustavat suureksi osaksi juuri sellaista selkeää tiikkityyliä, joka nyt on retrohenkistä muotia. Mietin, onkohan minulla ollut juuri tällainen vuodesohva joskus vuosituhannen vaihteessa.


Pöydät mutruilevat kuvausteknisen virheen vuoksi... mutta ovat silti tosi hienoja!


Kirjavia täkkejä ja hohtavanvärisiä silkkitäkkejä kerätään myös nykyään. Alle kahdellakympillä olisi saanut halvimmat Anttilasta.


"Rottinkikalusteet ovat aina muodissa", mahtaako olla näin? Hyllyn ja seinäristikon yhdistelmä olisi kiva köynnöskasville.


Oliko jollakulla lapsena tuollainen Disney-matto tai kissa- tai koiratyyny?


Lapsuudenkotini puutarhakeinu, jos oikein muistan, tuo keltakukallinen. Huolisin näitä edelleen.


Tyylikäs, ankarakin olohuone Anttila-kalustein ja Anttila-hinnoin! Moniosaiset kirjahyllyhässäkätkin taitavat olla tulossa uuteen arvoon - niihin saa hyvin esiin myös keräilykokoelmia. Liinavaatekaappi on jo retrohenkisen kodin klassikko.


String-hyllyn tyyppisiä pikkuhyllyjä ja kiinnostava seinänpäällyste tai "seinätehoste" punottua tiikkiviilua.


"Täydennyshuonekalu" on minulle uusi termi, mutta sillä näemmä tarkoitetaan kaikenlaisia pikkupöytiä ja muuta vastaavaa.


Lipastoja ja kukkapöytiä. Joskus harmittaa, ettei nykykodissa ole paikkaa kukkapöydälle (paitsi parvekkeella), niin hienoja ne usein ovat.


Arkimatto on minustakin kaunis - noista plyyshisistä en niin paljon välitä, vaikka tiedän, että niilläkin on kannattajansa.


Kokolattiamatto alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä. Lapsuudesta 70-luvulta muistan, että näillä päällystettiin lattian lisäksi portaita (meidän kesäkodilla jopa ulkoportaat oli kokolattiamatoitettu, mikä on vähintään outo valinta, matto hävitettiin viimein tänä kesänä).


Katoavaa kansanperinnettä: kampauspöydät ja puhelinpöydät. Meillä on vintillä siniseksi maalattuna tuo alimmainen puhelinpöytä, ilman ritilähyllyä tosin.


Löysitkö näistä tuttuja juttuja? Tähän Anttila-sarjaan on tulossa vielä ainakin astia- ja lastentavara-aiheiset postaukset lähiviikkoina.