keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Nuoren kodin perusastiasto, 1967

Selasin pitkästä aikaa lehtiarkistoani, ja Kotiliedessä vuodelta 1967 pohdittiin kodin perustamista. Astioiden hankinta oli sarjan viides osa - olisi hauska tietää, mitä teemoja ne muut käsittelivät. Halusin poimia astiajutun kuvat tänne, koska niissä esiintyy nyt niin muodikasta kuvioitua Finelin emalia! 

Ensimmäisen kuvan kattiloiksi on valittu Esteri Tomulan Vegetat. Astioina on Kiltaa ja Marimekon Vaakaraita-laseja.


Toinen, rustiikiksi mainittu vaihtoehto sisältää sirokuvioiset Neptun-kattilat, mutta astiat ovat ronskia Ruskaa. Kahviastiasto on ruskeaa kukallista Rosmarinia. Huomatkaa myös aterimet; Bertel Gardbergin Lion de Luxet. Pidän tiikkivartisista aterimista, mutta melkein aina ne on pesty pilalle, kun niitä kirppikseltä löytää. Sen sijaan kukkopillit jättäisin tästä pois.


Puna-musta-valkoinen kattaus tuntuu edelleen rohkealta. Siinä on punaiset Neptun-kattilat, iki-ihana Tatti-kulho ja juomalasit Marimekon Rönsy-sarjaa. Valkoisten astioiden mainitaan olevan Arabian valmistamia, mutta sarjan nimeä ei mainita.


Viimeinen kattaus esittelee nuorenparin teeastiaston, sillä "yleensä koko teenjuontikulttuuriin pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota". Teeastiasto on Valencia ja pöytäliina Maija Isolan Medusa. Hyvin dramaattista!

Minä pidän eniten Kilta-vetoisesta yhdistelmästä, Kiltaa meillä onkin käytössä jonkin verran. Mikä on sinun suosikkisi?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Teemajuhla-asu

Lauantaina oli aihetta juhlaan, ja juhlan teema oli western. Syykin näkyy kuvassa, kaapin päällä: mieheni julkaisi Wild West Finland -nimisen teoksen, joka on ei enempää eikä vähempää kuin suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. Suosittelen ehdottomasti kaikkia länkkärien ystäviä tutustumaan perusteelliseen ja asiantuntevaan kirjaan!

Juhlan teema kuitenkin oli pukeutumisen kannalta vaikea. En koskaan ole harrastanut western-tyyliä, eikä omasta kaapista löytynyt oikein mitään - tai siltä ensin tuntui.


Päätin ottaa lähtökohdaksi Lucky Luke -sarjakuvien kapakkalaulajattaret ja tanssitytöt, joilla on iso tukkalaite, verkkosukat ja korsetti. Pelkän korsetin sijaan halusin kuitenkin pukeutua korsettityyppiseen toppiin, jollainen löytyi Uffin alesta samoin kuin vähän kummallinen nahkaröyhelöpatella, joka tässä yhdistää asun ylä- ja alaosan.

Meksiko-henkinen kellohame on ollut kaapissani vuosia ja kerran esiintynyt täälläkin, vaikka oli jo silloin toivottoman pieni... hame onkin lähdössä myyntiin tehtyään nyt vielä yhden esiintymisen. Alla on suurin ja mahtavin tyllihameeni, pinkki Isotylli, sillä onhan selvää, että tällaiseen rooliin kuuluu ylitsepursuavuus (sanan molemmissa merkityksissä).

Kengät, ne ovat ne 1930-luvun kaunokaiset, jotka löysin Eijalta helmikuussa ja joita en oikeasti raski käyttää muualla kuin kotona - onneksi siihenkin on tilaisuuksia.


lauantai 14. toukokuuta 2016

Euroviisukommentti

Katsotaan perheen kanssa Euroviisuja, mutta eihän tässä enää samaa hohtoa ole kuin lapsuudessa, kun musiikkia ja visuaalisia elämyksiä oli tarjolla paljon vähemmän kuin nykyisin. Enkä tykkää näistä biiseistä! Monet ovat sitä mieltä, ettei itse musiikilla niin paljon väliä ole, vaan show on olennaisinta.

Eivät ne menneiden vuosienkaan biisit kaikki niin huippuja ole (en linkitä tähän Herrey´sin Diggi loo, diggi leytä, jota rakastin kymmenvuotiaana), mutta France Gallin Poupée de cire, poupée de son (1965) on aika mainio. Olen muuten tähän päivään asti luullut, että biisi on Ranskan, mutta kotimaa onkin Luxemburg. Suomeksi tämän esitti Ritva Palukka, laulun nimi on Vahanukke.



Mikä on sinun viisusuosikkisi kautta aikojen?

torstai 12. toukokuuta 2016

Kesäkotiasu


Mökillähän käytetään perinteisesti vähän kulahtaneita menneiden vuosien vaatteita. Ne voivat näyttää tältäkin: viime tai toissa kesän siniset ballerinat ovat kärjistä kuluneet, ja tämä ruusumekko, jonka muutama vuosi sitten ompelin vanhoista verhoista, kutistui pesussa oudosti pituussuunnasta eikä enää näytä ihan kaupunkikelpoiselta. Ruskeat kuviot ovat hauskasti haalistuneet juuri hiekkapihan sävyiseksi.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Värikäs kesäkeittiömme

Elämä tuli vaihteeksi vähäksi aikaa minun ja bloggaamisen väliin, enimmäkseen ihan hyvällä tavalla. Oli upea ilma, ja helatorstaiviikonloppu sujui maalla. Ohjelmassa oli muun muassa keittiön ja vessan remontointia, mutta suurimman osan ajasta vietin itse pihalla juosten kiipeilevän ja seikkailevan taaperon perässä. Tämän väriloiston tekoon olen siis osallistunut vain loppusiivouksen verran.

Keittiö on yhteinen naapuriperheen kanssa, ja makujen kosketuspinta löytyi kirkkaasta värimaailmasta. Metalliristikon peittämä seinä on entinen oviaukko, joka muurattiin umpeen. Meidän puolella seinää tiilipinnan päätettiin antaa näkyä; vähän sitä ehostettiin maalilla ja laastilla.


Hurjan oranssit kaapit ostettiin Torin kautta jostain Keski-Pohjanmaalta. Pinta on kärsinyt, mutta saa ainakin toistaiseksi kelvata tällaisenaan. Ei ollut ihan helppo löytää oranssiin sopivaa seinän väriä, kun valkoista haluttiin vähentää, mutta tuo keltainen toimii yllättävän hyvin. Ja nyt keittiössä paistaa aina aurinko.

Työtaso on 50-luvun hengessä harmaata kuvioitua ikilevyä. Kaappien maali lienee 70-luvulta, alemmista kerroksista pilkottaa ainakin tummaa sinistä ja jotain muutakin.


Turkoosit tuolit löytyivät meidän talon roskiksesta jo aikaa sitten ja kuljetettiin maalle tänä viikonloppuna. Vanha englantilainen peltitarjotin ja Sarviksen kannu ovat vanhoja rakkaitani.


Tässä vielä toinen näkökulma. Numeron 21 takana on olohuoneemme. Ovien numerointi on peräisin edellisen omistajan ajoilta, kun talot olivat hoitolaitoksena. Keittiön lattia tulee saamaan vielä uuden, vähän tummemman pinnan, mutta se ei vaikuttane värimaailmaan kovin ratkaisevasti. Oranssia ja keltaista on vaikea voittaa!


maanantai 2. toukokuuta 2016

Avaruusmuotia Venäjältä, 1966


Hopeapeilin kansi huhtikuulta 1966 esitteli avaruusteemaista muotia - Moskovasta! Vaikka näissä versioissa ei olekaan käytetty läpinäkyvää vinyyliä kuten Courrèges'n avaruusasuissa, tuon ajan Suomessa tämä tyyli oli varmasti vain rohkeimmille - kuten varmaan Neuvostoliitossakin. Sisäsivuilla esitellyt neuvostoasut olivat paljon konservatiivisempia, 1960-luvun puolivälin perustyyliin istuvia jakku-hameasuja ja pikkumustia.

Muotikuvien oheisessa tekstissä mainitaan, että Neuvostoliitossa tuetaan muodikasta pukeutumista myös valtion taholta. Tästä merkkinä oli, että Pravda oli julkaissut ensimmäisen muotiaiheisen artikkelinsa edellisessä joulukuussa. Muoti ja sen vaihtelu nähtiin merkkinä elintason noususta.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Tukka serpentiinillä

En voi enempää korostaa sitä, miten ihanaa on, että kevään avausjuhlapäivänä, vappuaattona, on oikeasti lämmintä! Jos nyt neuletakki ja päällystakki olivatkin matkassa mukana, ulkokuvia pystyi ottamaan ilman niitä. Helma leyhähti mukavasti lempeässä tuulessa.


Kevyessä puuvillapuvussa on yläosassa kietaisuleikkaus ja erillinen vyötärökaitale sekä somisteena ripsinauharusetti. Ihailen aina tällaisia pukuja ja kaavoja, mutta valitettavan harvoin niitä löytää. Tämäkin on ilmeisesti alun perin Amerikan herkku; myyjä mainitsi ostaneensa puvun Etsystä.

Päätin jo aamulla, että teen tänään pitkästä aikaa muun kampauksen kuin nutturan. Vapputeemaa noudatellen tein korkkiruuvikiharoita. Erotin otsatukan ja keräsin muun tukan poninhännälle pään päälle. Kiharsin tukan muutamalle isolle korkkiruuville ja kiinnitin kiharat pinneillä poninhännän ympärille ja toiselle ohimolle vapaasti sommitellen. Tukkakukka istahti hyvin kiharoiden sekaan.


 (Taustalla pikkuneidin vappulook: hienoustakki, essumekko ja punaiset kiiltonahkakengät.)

Puvun kuviointi on abstrakti ja ornamenttimainen. Hyvällä tahdolla kuvion voi tulkita ufoiksi!