sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tänä kesänä uin tyylikkäästi

Viime kesänä en uinut kertaakaan. Luit oikein: ei yhtään pientäkään kastautumista. Kahlailin vähän, mutta aina oli liian kylmä, jotta olisin tosiaan halunnut sukeltaa aaltoihin. Sellainen voi olla Suomen suvi.

Tänä kesänä rantaelämä ei jää ainakaan uima-asuista kiinni, sillä sattuman kauppaa olen löytänyt jo kolme hienoa uimapukua seuraavalle lämpimälle kaudelle. Uusin löytö on huikein ja tapahtui tänä aamuna Turun Sanomien peräkonttikirppiksellä kauppatorilla:


Poimutukset, housumainen alaosa, metallivetoketju takana ja kaikki muut 1950-luvun herkut löytyvät tästä vedenneidon juhla-asusta. Kaiken lisäksi materiaali on jonkinlaista satiinia, joten en tiedä, onko tässä oikeasti edes tarkoitus kastautua vai vain keikistellä rannalla epäkäytännölliset huippukorkeat pistokkaat jalassaan. Mikäpä siinäkään!

Merkki on tällainen S, joka ei ainakaan minulle kerro mitään. Tietääkö joku tästä enemmän?


Itse en ole vielä pukua päälleni ehtinyt sovittaa - se vaikuttaa kyllä oikean kokoiselta - mutta Todellinen Prinsessa testasi sen ja totesi, että se on hyvin sileä ja pehmeä!



torstai 18. toukokuuta 2017

Kevätilta kesäkahvilassa

Kun portaikko näyttää tältä, totta kai mielellään kurkistaa sisäänkin.


Meidät åblogilaiset kutsuttiin tutustumaan kahvila Villa Kuuvaan ja sen kesätarjoomuksiin. Kuten illan emännällekin sanoin, tulen aina mielelläni paikalle, kun tapahtumaan kuuluu ruokaa ja vanha talo. Villa Kuuva on peräisin vuodelta 1850, ja siellä on hallituskaudellaan vieraillut myös keisari Aleksanteri III (joka kuulemma nykyisin kummittelee siellä ja pyytää mehua).

Upeat lasi-ikkunat ovat alkuperäiset. Vaikka tälläkin huvilalla on ollut muovimattokautensa, ihanaa, että ikkunat selvisivät siitä. Lattiassakin ovat taas esillä alkuperäiset lankut.


Saimme maistaa kesän herkkuja kuten raparperipiirasta ja vaniljakastiketta. Lasikuistilta oli esteetön näkymä merelle, jossa purjehtijat, ruotsinlaivat ja vesilinnut uivat ohi sulassa sovussa.


Ihan siitä ilosta, että pääsin iltapalalle kauniiseen ympäristöön, halusin myös pukeutua vähän paremmin. Arvelin, etteivät piikkikorot ole se paras vaihtoehto vanhan huvilan puutarhaan, mutta mukavasti näillä selvisi.

helmenharmaa 50-luvun huopahattu Boutique Minne
helmenharmaat 50-luvun ryppyavokkaat puistokirppislöytö
huivi, korvikset, pinkki 80-luvun trenssi UFF
pilkullinen puku omatekoinen

Minulla on joitain kauniita pukuja, joita käytän ihan liian vähän siitä syystä, että niiden silittäminen on rasittavaa. Tämä muutama vuosi sitten itse ompelemani pilkkupuku on sellainen. 1950-luvun kaavaan sopiva petrolinvärinen kangas löytyi kaapista - oltuaan välillä pari vuotta hukassa. Sellaista on joskus keräilijä-epäminimalistin elämä.




tiistai 9. toukokuuta 2017

3 x 2 €

Taas on Uffin tasarahapäivien aika. Kävin katsastamassa tarjonnan, ja lastenvaatteiden lisäksi mukaan lähti muutama pikkujuttu omaan kokoelmaan.


60-luvun laukku on vinyyliä ja kiinnitti huomion hauskan kuusikulmaisen muotonsa takia - ja siksi, että se oli täysin ehjä, ehkä jopa käyttämätön. 50-luvun pikku cocktailhatuke on somistettu molemmilta sivuilta kahdella lehtimäisellä huopasuikaleella.


Koruja en ole ostanut aikoihin, koska ne enimmäkseen vain riippuvat naulakossaan. Tämän punavalkoisen helminauhan kaunis lukko oli kuitenkin mielestäni hintansa arvoinen. En osaa sanoa, onko koru rakennettu uudelleen vai alkuperäisessä asussaan. Helmiä on monenlaisia, mutta samansävyisiä kaikki.


Kaikki löytöni maksoivat kaksi euroa kappaleelta. Kohtuuhinta hyväkuntoisista vintageasusteista!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ranskalainen cocktail-puku

Mennäänpä vaihteeksi vähän uudemmille vuosikymmenille. Eilisillan cocktail-puku on nimittäin aitoa ysäriä, ehkä 80- ja 90-lukujen vaihteesta.


Ranskalaisvalmisteinen cocktailpuku on pilkullista viskoosia. Ihastuin heti sen leikkaukseen: puvussa on erittäin istuva helmaosa ja lanteilla pussimaiset irralliset liehukkeet - niiden ainoa tehtävä on tuoda asuun muotoa, vaikka ensin hahmotin ne jonkinlaisiksi taskuiksi. (Mitä oikein ajattelin?) Pääntie jäljittelee sweetheart-pääntietä kulmikkaasti, kaulus leviää hiukan olkapäidenkin päälle. Pukuun kuuluneet olkatoppaukset nyppäsin pois.


Puku tuli minulle niinkin eksoottisesta paikasta kuin Telaketju-hankkeen ja TST-Texvexin poistotekstiilipenkojaisista. Siellä on tällä hetkellä tekstiilikilon hinta 50 senttiä, joten veikkaan, että cocktailpukuni hinta jäi noin kymmeneen senttiin.

Penkojaiset ovat jännittävä tapahtuma, josta voi löytää mitä tahansa: tällaisista ehjistä, ei edes pesua kaipaavista erikoisista ja tyylikkäistä vaatteista puhkinukuttuihin tahraisiin tyynyliinoihin. Ehjät ja hyvät ovat vähemmistössä ja hyvä niin, jos se kertoo siitä, että ehjien vaatteiden ensisijainen kierrätyspaikka on kirpputori. Poistotekstiilikeräyshän ottaa vastaan ihan kaiken, osa päätyy käsityöharrastajien materiaaliksi, osa öljynimeytysmatoiksi ja niin edelleen. Onneksi osuin tämän kohdalle, ettei ranskalainen kaunotar päätynyt öljynimeytystehtäviin!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Hattupäivä

Päästiin vihdoin aikaan, jossa trenssiä voi pitää auki. Melkein harmittaa, ettemme olleet kaupungissa lämpöisellä vappupiknikillä, mutta toisaalta: maalla istutin hedelmäpuita, persikan ja aprikoosin.

Harmaaruudullinen trenssi ei ihan istu väriltään muuhun asuun, jossa on tumman suklaan ja oliivin sävyjä. Ja hattu.

70-luvun trenssi, 50-luvun ruskea jakku, kapea vyö UFF
50-luvun kävelykengät Alles Gute Vintage
oliivinvihreä mekko ommeltu itse vanhasta kankaasta vanhalla kaavalla
ruskea hattu saatu asunnonoston kaupanpäällisenä

Hattu on löytynyt asuntomme kellarista. Se on kuulunut Hiiskun neideille, jotka omistivat asuntomme 1950-70-luvuilla. Muut Hiiskujen vaatteet eivät minulle istuneet, mutta pää on onneksi saman kokoinen! Välillä kävi niin kova tuuli, että piti klassisesti pitää hatusta kiinni.

Tältä näyttää sitten, kun lämpenee vielä muutaman asteen ja trenssin voi kokonaan jättää kotiin.


Hattu on niin kylmän ruskea, että näytti joissain kuvissa siniseltä.


Ja näihin herkkuihin oli mukava päättää tiistainen työpäivä, toukokuun avaus.


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kukkamekko kylmyyttä vastaan

Aamulla oli taas lunta maassa. Talven viimeiset kouristukset jatkuvat, mutta päätin joka tapauksessa vetää päälleni kukkamekon ja ottaa asukuvan rohkeasti ulkona. Tässä kuvassa on kaksi vanhaa klassikkovaatetta, mekon lisäksi neuletakki.


Tämä mekko on ollut mielessäni, koska vanha kuva siitä tuli vastikään vastaan Facebook-muistona ja tajusin, että ihan samaa pukua käytin juuri viime viikolla - ja nyt taas tänään. Olen löytänyt mekon jo esihopeapeiliaanisena aikana, sillä kuvan ottamisesta oli seitsemän vuotta. Näytin siinä kuvassa selvästi nykyistä nuoremmalta ja hoikemmalta, mikä ei ole ihme, mutta onneksi puku oli alun perin hiukan liian iso ja nyt siis suorastaan sopiva!

Suuri ilo vintagepukeutumisharrastuksessa on juuri tämä: sama vaate viehättää vuodesta toiseen eikä vanhene. Tämäkin noin 1960-luvun alkuun ajoittuva yksinkertainen, kankaan väreistä voimansa ammentava puku näyttää ihan yhtä ihanalta ja raikkaalta kuin silloin, kun löysin sen viidellä eurolla sotkuisen hyllykirppiksen tangolta.

Jos ehtisi, senkin voisi laskea, montako kertaa tämä H&M:lta vuosia, vuosia sitten ostettu neuletakki on esiintynyt blogissa. Kymmeniä? Parempaa en ole sen koommin löytänyt, vaikka olen etsinyt. Mainio esimerkki siitä, että joskus edullinen halpaketjuostoskin kannattaa.


Talvelle kuitenkin sen verran myönnytystä, että sisällä vaihdoin jalkineiksi tohvelit.