perjantai 31. lokakuuta 2014

Tuhannes teksti: päivän asu ja kirja-asiaa

Tämä on Hopeapeilin tuhannes kirjoitus. Mietin, että pitäisi keksiä jotain pankin räjäyttävää tai ainakin sellaista, joka kiinnostaa edes suurinta osaa teistä lukijoista - mutta ei, esimerkiksi uusien kauniiden asujen esittely siirtyy nyt joka tapauksessa kevääseen. Nyt mennään sillä, mitä on, eli kolmella mekolla, muutamalla hameella, muutamalla yläosalla ja niiden asusteilla: Project 333 on tullut luokseni aivan pyytämättä.

Koska asukuvat ovat tämän blogin luetuinta ja tykätyintä materiaalia, tässä juhlan kunniaksi päivän (ja eilisen päivän) työasu.


Viininpunainen jerseymekko ei näytä hyvältä enää monen viikon ajan, mutta vielä se on yhtä ihana päällä kuin puolitoista kuukautta sitten tässä ja riittävän asiallinen työtapaamisiin. Vatsan kokoa voi halutessaan verrata edellisen kuvauskerran kuviin! Mekko on lyhythihainen, mutta kerrostin alle mustan trikoopaidan (näkyy hiukan kauluksesta ja hihansuista) ja päälle persikanvärisen vintage-neuletakin, jonka viime joulun aikaan ostin Eijalta; perjantain kunniaksi mukana myös persikanvärinen tuplahelminauha. Kengissä on tänään korkoa ja kävin jopa kaupungilla nämä jalassa, mutta kylläpä väsytti kotiin rahjustaessa.


Tänään oli merkittävä päivä myös sikäli, että lähetin kustantajalle ensimmäisen vintageteemaa sivuavan kirjani käsikirjoituksen. Tunteista päällimmäisenä on väsymys; edessä on joka tapauksessa pitkä editointiprosessi ennen kirjan painoon pääsemistä. Mutta yksi etappi on nyt sivuutettu, ja ensi viikolla teen jotain aivan muuta. Itse asiassa jo ennen ensi viikkoa teen jotain ihan muuta, kuten esimerkiksi puolukka-kinuskijuustokakun sunnuntaiselle brunssille. Vapaa-aikaa, ihanaa!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Talven minimipuvusto

Ostin Rinnalta lukemista pimeisiin syysiltoihin. Madame Dariaux'n tyyliopas Voies de l'élégance, englanniksi A Guide to Elegance (onneksi kappaleeni on käännösversio - luen ranskaa kyllä, mutta kömpelösti ja koko ajan lauserakenteisiin eksyen), on tyyliopas 1960-luvun alusta. Tarkkaa vuotta en nopealla etsimisellä löytänyt, mutta ensimmäinen käännös englanniksi on vuodelta 1964.

Mme Dariaux listaa kevyin vedoin aakkoselliseen hakemistoon erilaisia tyyliin vaikuttavia kysymyksiä: pukeutuminen eri tilaisuuksissa ja tilanteissa, eri vaate- ja asustetyypit ja niiden käyttö, iän ja ruumiinrakenteen vaikutus tyyliin... Avasin tietysti ensimmäisenä odotusajasta kertovan hakusanan, sitten aloin lukea aakkosjärjestyksessä. Olen ehtinyt kohtaan 'budget', säästeliäs rahankäyttö. Ratkaisu pukeutujan rahapulmiin on tietysti niukka, mutta harkittu peruspuvusto. Talvikauteen Dariaux suosittelee seuraavien vaatekappaleiden hankintaa:

- kirkkaanvärinen, esimerkiksi punainen, takki
- samanvärinen hame
- neulepusero jossain vastavärissä, esimerkiksi beige tai ruskea (minusta nämä eivät ihan ole punaisen vastavärejä; complementary colour oli englanninkielinen termi)
- musta hame
- musta neulepusero
- yksi silkkineule, musta tai valkoinen, jossa on sievä pääntie
- mustat korkeakorkoiset avokkaat
- ruskeat matalat kengät maalle
- musta nahkainen käsilaukku
- helmikaulakoru

Näillä - ja tietysti alusvaatteilla, joista ei mainita mitään - pärjää kaikissa tilaisuuksissa, joita talven mittaan voi tulla vastaan työ- tai huvielämässä. Oletteko samaa mieltä? Toki ilmastolliset erot tuntuvat; Suomessa ei talvea pärjää pelkillä avokkailla, mutta ehkä ne ruskeat matalat ovat samalla rospuuttokelin jalkineet. Lämmintä hattua, huivia ja käsineitäkään ei mainittu, mutta toisaalta kirjan kirjoittamisen aikaan hatut ja käsineet kuuluivat muutenkin itsestäänselvästi naisen pukeutumiseen.


Arvaatteko, mikä on seuraava vaatekappale, mikä hankitaan, kun peruslista on koossa? Tietysti täydellinen pikkumusta.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ensimmäiset talvikuvat ja Nyt saa toivoa -osasto



...koska eikös Halloween ole talvikauden ensimmäinen juhla? Sitä paitsi aseman värilliset mainosvalot luovat aina pimeänä aikana viehkoa tunnelmaa. Kurpitsa (luomu) on osuuspuutarhalta ja sekä veistotaiteesta että piirakanpaistosta vastasi taitava tytärpuoleni. Kurpitsan sisällä pilkottaa led-kynttilä, tiedoksi paloturvallisuudesta huolestuneille!

Huomasin, että tämä kirjoitus on 998. Hopeapeilissä julkaistu teksti; blogihan on toiminut noin neljän vuoden ajan. Tuhannennen kirjoituksen kunniaksi nyt saa taas toivoa! Millaisista asioista haluaisitte Hopeapeilistä lukea lähiviikkoina tai ehkä loppuvuoden aikana? Sana on vapaa ja se varmasti kuullaan!

torstai 23. lokakuuta 2014

Kirjallisia kuulumisia

Pakko myöntää, että väsyttää enemmän kuin ennen. Kun tästä töiden äärestä välillä nousen, jään tuijottamaan sängyn petaamattomassa peittomytyssä sievällä kerällä nukkuvaa kissaa ja mietin, ehtisinkö hetkeksi sen viereen. Tai katselen puistoon, johon paistaa aurinko kylmästi, mutta kauniisti, ja totean, että ei tästä millekään pyörälenkille tuonne pakkaseen haluaisikaan mennä...

Näkyyhän tämä bloginkin päivitystahdissa. Odotus ei ole ainoa syy tahdin tasaantumiseen, vaan työt ovat myös vaatineet tänä syksynä paljon. Yksi tavallista työläämpi työn hedelmä putkahtikin juuri tänään maailmalle:


Minä ideoin, kirjoitin, työstin reseptit ja rakensin annokset, Kristiina kuvasi ja stailasi yhteistyössä kanssani. Tarkempaa infoa kirjasta löytyy kustantajan sivuilta, ja tällä hetkellä nopein tapa saada kirja käsiinsä on poiketa Alligaattorin ständillä Helsingin kirjamessuilla, osasto on 7c53. Kertokaa terveisiä, jos käytte, itse en tänä vuonna vieraile Helsingin messuilla. Vinkkinä, että tämä on ideaali lahjakirja teini-ikäiselle ruoasta ja ekologisesta ajattelusta kiinnostuneelle!

Eräs toinen kirja on valmistumassa vielä tämän kuun loppuun mennessä - tai siis sen ensimmäinen versio on; kirjantekoa koskaan kokeilleet tietävät, että tässä vaiheessa on jäljellä vielä miljoona detaljia, joista pitää sopia, jotka pitää sovittaa yhteen ja joita pitää hioa. Sen kirjan aihepiiri ja visuaalinen ilme taas on aivan toisenlainen, ja siihen liittyvät muun muassa absintti, steampunk ja lavatanssit... mutta kaikesta tästä enemmän, kun julkistamisen aika on käsillä, ensi vuoden puolella.

Jotain muutakin on silti välillä tehty.


Olen ehtinyt kaivaa esiin ensimmäisen laatikon esikoiselta jemmattuja vauvanvaatteita. Sieltä löytyi muun muassa tällainen söpöys, noin kolmen kuukauden ikäisen vauvan edustustakki. Ei tullut monta kertaa käytetyksi, ja voi olla, että vuodenajat eivät tällä kertaa osu kohdalleen... Mutta eihän sitä koskaan tiedä, huhtikuussa voi hyvin olla vielä karvakauluskelit. Ainakin vauvan näkökulmasta.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kuvia kesäkodilta

Minulta on toivottu kuvia kesäkodin sisustuksesta, ja vihdoin viimein se alkaa löytää sellaisia muotoja, joita kehtaa kuvatakin. Vietimme kesäkodilla syyslomaa eikä tarkoitus ollut esimerkiksi remontoida, ei juuri sisustaakaan, mutta molempia pääsi kuitenkin tapahtumaan jossain kuuraisten metsälenkkien ja iltapäivän lämpimässä auringossa pelatun krokettipelin välimaastossa. Ja sitten tajusin, että vihdoin voin kuvata - tosin kuvausvälineenä oli vain säälittävähkö puhelimeni, mutta näistä saa kuitenkin jo jonkinlaisen käsityksen, millainen kesäparatiisi meille on muodostumassa.

Aloitetaan yläkerrasta, koska sattumalta puhelimesta löytyi myös keväinen, täsmälleen samasta kohdasta otettu kuva kuin yksi nyt kuvatuista. Huhtikuussa purettiin ankarasti.


Ja lokakuussa samassa paikassa nukutaan autuaasti:


Yläkerta on kahdesta pienestä huoneesta yhdistetty, molemmilta puolilta viistokattoinen kamari, jonka ikkunat avautuvat itään, tästä kuvakulmasta oikealla. En osannut säätää kuvien värejä kohdalleen; perussävy on tällä hetkellä neutraali valkoinen, ja omenanvihreä keinutuoli - viimetalvinen löytö kaupunginteatterin roskalavalta - on nähty aiemmin täällä. Virkattu peite on löytö Uffin alesta ja seinällä on pieni ristipistotyö, joka esittää saksanhirveä. Seinän väri ja taideteos luultavasti vielä vaihtuvat, siitä lisää myöhemmin.

Sängystä vasemmalle on pienet seinään upotetut komerot ja niiden vieressä sisäänkäynti, joka meille on pääasiassa vessaan ja suihkuun käynti - käytämme enimmäkseen toista kulkureittiä portaikon kautta. Kaaria on käytetty paitsi talon ulkoasussa, myös sisällä. Entinen pikku eteinen on oiva kirjahyllyn paikka, ja seinällä kehyksissä on kaksi vanhaa kirjamainosta. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa!


Kaariovesta vasemmalle on kirjahylly/lipasto, joka on Askon tuotantoa 50-60-luvulta. Se ja vieressä nököttävä nojatuoli ovat löytöjä Ekotorilta. Tästä vasemmalle jää pieni lastenhuoneen puoli, joka koostuu pyöreästä vihreästä matosta (hiukan näkyvissä) sekä pienestä verholla rajatusta alkovista, entisestä vaatehuoneesta, jossa poikamme nukkuu.


Sähköjohtoja roikkuu vielä siellä täällä seinien purkamisen jäljiltä, tuossakin rouheana ja omaperäisenä yksityiskohtana katosta irti ruuvattu palovaroitin.

Käännytään vielä vasemmalle, ja näkyviin tulee työpiste. Kirjoituskone oli tänä viikonloppuna ihan oikeassa käytössä. Kaunis vanha kampauspöydän runko on ollut minulla jo viime vuosituhannen puolelta ja nyt viime vuodet vintillä - onneksi emme ole antaneet sitä pois, sillä tuossa se on juuri hyvä.


Ovesta pääsee kiertyviä portaita pitkin alakerran huoneeseen. Sinne, yhdistettyyn olo- ja ruokailuhuoneeseen, tuli tänä viikonloppuna sohvaryhmä.


Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen tähän löytöön Tori.fi -palstalta. Kahdenistuttava sohva on juuri oikean kokoinen pieneen monikäyttöhuoneeseen; toinen nojatuoli on melkein liikaa, ja voikin olla, että se joskus kannetaan yläkertaan. Yhdestä osasta näitä ei tietenkään voi luopua, kun ovat näin kauan eläneet yhdessä! Kolmiopöytä löytyi lähes kaksi vuotta sitten Ekotorilta, ei löytänyt paikkaansa kotoa, mutta nyt ja tässä se on juuri oikea. Lattiamaljakko ja valtava 1950-luvun villamatto ovat hankintoja viime kesän kirppismatkoilta kesäkodin lähiseuduilta.

Sitten on tällaisia ei yhtä harkittuja ja harmonisia paikkoja, kuten tämä yhdistetty ruoka- ja viihdenurkkaus tässä.


Iso ristipistotaulu olikin jo kerran seinällä nykyisen sohvan yläpuolella, mutta putosi (!) emmekä ole uskaltaneet ripustaa sitä uudelleen. Senkki ostettiin tuttavilta tätä paikkaa varten, pieni kaappi sen päällä on ilmaislöytö kirpputorin poistoista ja seinän hylly ollut vintillä jo monta vuotta etsimässä paikkaansa maailmassa. Telkkarissa muuten ei ole antennijohtoa, vaan tähän asti olemme katsoneet kesäkodilla valittuja paloja mieheni suunnattomasta VHS-nauhavalikoimasta. Järkevän näköinen tv-taso on vielä haussa, mahtaako sellaista olla olemassakaan?

Tauluja on saatu jo seinälle. Kierreportaissa on taideseinä, mutta tämä akvarelli pääsi olohuoneen seinälle. Se esittää nimensä mukaan näkymää Pariisista 1950, signeerauksesta ei oikein saa selvää - taitava amatööritekijä luultavasti; löytyi Tammisaaren Emmaukselta kesällä. 1960-luvun viskoosiverhot ovat vanha suosikki, niiden värit ovat täydelliset.


Kuvaushetkellä kaaoksen painopiste oli kerääntynyt ruokailutilaan, joten se puoli alakerran huoneesta ei päässyt kuvaan. Se ehkä nähdään toiste; jäihän vielä muutakin kuvaamatta, eikä kaikki nyt kuvattukaan varmasti ihan tällaiseksi jää. Mutta uskokaa, että on hienoa, kun voi miettiä jo sisustusta sen sijaan, että pitäisi koko ajan purkaa jotain!

torstai 16. lokakuuta 2014

Kylmä kausi

Piti tänään kirpeän ilman vuoksi ottaa käyttöön kerralla sekä paksut sukkahousut, talvihame että talvitakki. Sen kunniaksi alla maistiaisia talvimuodista 1934/35:


Kotiliesi-lehden liitteenä tulleessa vihkosessa on muitakin hienoja piirroskuvia vaatteista ja myös pari yksinkertaista suurennettavaa kaavaa, jotka skannaan tänne joskus myöhemmin - nyt on edessä lähtö kesäkodille syyslomatunnelmiin. Hauskaa syyslomaa kaikille, jotka sitä viettävät!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Järkevät kävelykengät

Joskus käy kirpputorilla tuuri. Esimerkiksi tänään, kun lähdin puolihuolimattomalle kierrokselle Manhattanin Kirppis-Centeriin ajatellen, että tuskin löydän sieltä tarvitsemiani matalakantaisia syyskenkiä, mutta vilkuilen toki kenkävalikoimiakin.

Ja sitten löytyvät nämä.


Hyvi-kengät on valmistettu Hyvinkäällä, en tiedä varmasti, onko valmistaja Renton kenkätehdas vai jokin muu, sillä tästä tuotemerkistä ei löydy netistä tietoa. Ja tosiaan ihan tavallisella hyllykirppiksellä ne nyt olivat, minun kokoiseni käyttämättömät 1950-luvun läskipohjakengät, turkoosia mokkaa. Turkoosia; en olisi voinut kuvitella, että Suomessa on tuolloin tehty näin räväkän värisiä arkikäyttökenkiä! Väri on tietysti käytössä arka, mutta pitää suojata huolellisesti nahansuojasuihkeella - ja käyttää sateella kumisaappaita.

(Edessä on kiristys remmillä ja soljella, erikoinen ratkaisu, mutta kestävämpi kuin kuminauha.)