sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kuvia kesäkodilta

Minulta on toivottu kuvia kesäkodin sisustuksesta, ja vihdoin viimein se alkaa löytää sellaisia muotoja, joita kehtaa kuvatakin. Vietimme kesäkodilla syyslomaa eikä tarkoitus ollut esimerkiksi remontoida, ei juuri sisustaakaan, mutta molempia pääsi kuitenkin tapahtumaan jossain kuuraisten metsälenkkien ja iltapäivän lämpimässä auringossa pelatun krokettipelin välimaastossa. Ja sitten tajusin, että vihdoin voin kuvata - tosin kuvausvälineenä oli vain säälittävähkö puhelimeni, mutta näistä saa kuitenkin jo jonkinlaisen käsityksen, millainen kesäparatiisi meille on muodostumassa.

Aloitetaan yläkerrasta, koska sattumalta puhelimesta löytyi myös keväinen, täsmälleen samasta kohdasta otettu kuva kuin yksi nyt kuvatuista. Huhtikuussa purettiin ankarasti.


Ja lokakuussa samassa paikassa nukutaan autuaasti:


Yläkerta on kahdesta pienestä huoneesta yhdistetty, molemmilta puolilta viistokattoinen kamari, jonka ikkunat avautuvat itään, tästä kuvakulmasta oikealla. En osannut säätää kuvien värejä kohdalleen; perussävy on tällä hetkellä neutraali valkoinen, ja omenanvihreä keinutuoli - viimetalvinen löytö kaupunginteatterin roskalavalta - on nähty aiemmin täällä. Virkattu peite on löytö Uffin alesta ja seinällä on pieni ristipistotyö, joka esittää saksanhirveä. Seinän väri ja taideteos luultavasti vielä vaihtuvat, siitä lisää myöhemmin.

Sängystä vasemmalle on pienet seinään upotetut komerot ja niiden vieressä sisäänkäynti, joka meille on pääasiassa vessaan ja suihkuun käynti - käytämme enimmäkseen toista kulkureittiä portaikon kautta. Kaaria on käytetty paitsi talon ulkoasussa, myös sisällä. Entinen pikku eteinen on oiva kirjahyllyn paikka, ja seinällä kehyksissä on kaksi vanhaa kirjamainosta. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa!


Kaariovesta vasemmalle on kirjahylly/lipasto, joka on Askon tuotantoa 50-60-luvulta. Se ja vieressä nököttävä nojatuoli ovat löytöjä Ekotorilta. Tästä vasemmalle jää pieni lastenhuoneen puoli, joka koostuu pyöreästä vihreästä matosta (hiukan näkyvissä) sekä pienestä verholla rajatusta alkovista, entisestä vaatehuoneesta, jossa poikamme nukkuu.


Sähköjohtoja roikkuu vielä siellä täällä seinien purkamisen jäljiltä, tuossakin rouheana ja omaperäisenä yksityiskohtana katosta irti ruuvattu palovaroitin.

Käännytään vielä vasemmalle, ja näkyviin tulee työpiste. Kirjoituskone oli tänä viikonloppuna ihan oikeassa käytössä. Kaunis vanha kampauspöydän runko on ollut minulla jo viime vuosituhannen puolelta ja nyt viime vuodet vintillä - onneksi emme ole antaneet sitä pois, sillä tuossa se on juuri hyvä.


Ovesta pääsee kiertyviä portaita pitkin alakerran huoneeseen. Sinne, yhdistettyyn olo- ja ruokailuhuoneeseen, tuli tänä viikonloppuna sohvaryhmä.


Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen tähän löytöön Tori.fi -palstalta. Kahdenistuttava sohva on juuri oikean kokoinen pieneen monikäyttöhuoneeseen; toinen nojatuoli on melkein liikaa, ja voikin olla, että se joskus kannetaan yläkertaan. Yhdestä osasta näitä ei tietenkään voi luopua, kun ovat näin kauan eläneet yhdessä! Kolmiopöytä löytyi lähes kaksi vuotta sitten Ekotorilta, ei löytänyt paikkaansa kotoa, mutta nyt ja tässä se on juuri oikea. Lattiamaljakko ja valtava 1950-luvun villamatto ovat hankintoja viime kesän kirppismatkoilta kesäkodin lähiseuduilta.

Sitten on tällaisia ei yhtä harkittuja ja harmonisia paikkoja, kuten tämä yhdistetty ruoka- ja viihdenurkkaus tässä.


Iso ristipistotaulu olikin jo kerran seinällä nykyisen sohvan yläpuolella, mutta putosi (!) emmekä ole uskaltaneet ripustaa sitä uudelleen. Senkki ostettiin tuttavilta tätä paikkaa varten, pieni kaappi sen päällä on ilmaislöytö kirpputorin poistoista ja seinän hylly ollut vintillä jo monta vuotta etsimässä paikkaansa maailmassa. Telkkarissa muuten ei ole antennijohtoa, vaan tähän asti olemme katsoneet kesäkodilla valittuja paloja mieheni suunnattomasta VHS-nauhavalikoimasta. Järkevän näköinen tv-taso on vielä haussa, mahtaako sellaista olla olemassakaan?

Tauluja on saatu jo seinälle. Kierreportaissa on taideseinä, mutta tämä akvarelli pääsi olohuoneen seinälle. Se esittää nimensä mukaan näkymää Pariisista 1950, signeerauksesta ei oikein saa selvää - taitava amatööritekijä luultavasti; löytyi Tammisaaren Emmaukselta kesällä. 1960-luvun viskoosiverhot ovat vanha suosikki, niiden värit ovat täydelliset.


Kuvaushetkellä kaaoksen painopiste oli kerääntynyt ruokailutilaan, joten se puoli alakerran huoneesta ei päässyt kuvaan. Se ehkä nähdään toiste; jäihän vielä muutakin kuvaamatta, eikä kaikki nyt kuvattukaan varmasti ihan tällaiseksi jää. Mutta uskokaa, että on hienoa, kun voi miettiä jo sisustusta sen sijaan, että pitäisi koko ajan purkaa jotain!

torstai 16. lokakuuta 2014

Kylmä kausi

Piti tänään kirpeän ilman vuoksi ottaa käyttöön kerralla sekä paksut sukkahousut, talvihame että talvitakki. Sen kunniaksi alla maistiaisia talvimuodista 1934/35:


Kotiliesi-lehden liitteenä tulleessa vihkosessa on muitakin hienoja piirroskuvia vaatteista ja myös pari yksinkertaista suurennettavaa kaavaa, jotka skannaan tänne joskus myöhemmin - nyt on edessä lähtö kesäkodille syyslomatunnelmiin. Hauskaa syyslomaa kaikille, jotka sitä viettävät!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Järkevät kävelykengät

Joskus käy kirpputorilla tuuri. Esimerkiksi tänään, kun lähdin puolihuolimattomalle kierrokselle Manhattanin Kirppis-Centeriin ajatellen, että tuskin löydän sieltä tarvitsemiani matalakantaisia syyskenkiä, mutta vilkuilen toki kenkävalikoimiakin.

Ja sitten löytyvät nämä.


Hyvi-kengät on valmistettu Hyvinkäällä, en tiedä varmasti, onko valmistaja Renton kenkätehdas vai jokin muu, sillä tästä tuotemerkistä ei löydy netistä tietoa. Ja tosiaan ihan tavallisella hyllykirppiksellä ne nyt olivat, minun kokoiseni käyttämättömät 1950-luvun läskipohjakengät, turkoosia mokkaa. Turkoosia; en olisi voinut kuvitella, että Suomessa on tuolloin tehty näin räväkän värisiä arkikäyttökenkiä! Väri on tietysti käytössä arka, mutta pitää suojata huolellisesti nahansuojasuihkeella - ja käyttää sateella kumisaappaita.

(Edessä on kiristys remmillä ja soljella, erikoinen ratkaisu, mutta kestävämpi kuin kuminauha.)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kurvi

Mittasuhteet ovat jo hyvin kaukana normaalista.

(huomaa terveellinen odotusajan ruokavalio - kuvassakin mukana kilokaupalla juureksia)

Pukeutuminen alkaa siirtyä raskauden ensimmäisen puoliskon oi miten söpö masu pilkottaa mekon alla -vaiheesta loppua kohti kärjistyvään varokaa villapaitaan pukeutunutta sinivalasta -vaiheeseen. Kuvan neulepusero on normaalimallistoa ja alla oleva tweedkuosista paksua trikoota oleva hame äitiysmallistoa. Neuletta käytin jo ennen raskautta, mutta toisaalta en sääli sitä; venyy, jos on venyäkseen, ja jos laatu on kohdallaan, sen pitäisi toki palautua pesussa. Pää puuttuu kuvasta, koska on huonon tukan päivä.

Huomasin viimeistään eilen niitä harvoja mahtuvia vaatteita sovitellessani, että minulle ei sovi musta väri. Se käy juhlissa, kun meikki ja kampaus ovat hienot, mutta ei arkikäytössä ainakaan ilman jotain pehmentävää kuten toisen väristä huivia. Olen hankkinut pari mustaa äitiyspuseroa, koska paljon muunvärisiä varsinkaan talvipukeutumiseen sopivia ei löydy, mutta niitä ei tee mieli käyttää.

Turhautuneena kapusin vintille, kaivauduin talvivaatelaatikkoihini ja katsoin, mitä sieltä voisi saada käyttöön. Ja tadaa - taas kerran varastossa olleet sesonkivaatteet pelastivat naisen hädässä! Minulla on ihania talvimekkoja ja -hameita, jotka tietenkään eivät tänä vuonna pääse käyttöön (en ole niitä onnekkaita, joilla on taas vyötärö heti synnytyssairaalasta palatessa), ja sanoin niille haikeat heipat seuraavaan syksyyn. Mutta neuleita, huiveja ja baskereita löytyi ja minun väreissäni: roosaa, vaaleansinistä, harmaita, kirsikanpunaista. Lisäksi löytyi pari väljää pitkähihaista rusettikauluspaitapuseroa, joita voin käyttää alanapit napittamatta liivihameen alla.

Vinttikäyntikään ei pelastanut kenkäongelmalta. Korkeakorkoisten kenkien käyttö käy valitettavasti tuskalliseksi. Joku lukija varmaan muistaa, että selkäni temppuili keväällä pahasti, ja nyt jos päivän kävelee hyvälestisillä mutta korkeilla kengillä, sama vaiva tuntuu alaselässä. Nyt pärjää vielä ballerinoilla paksujen sukkahousujen kanssa, mutta yksiäkään matalakorkoisia syyskenkiä en taida omistaa - karvavuoriset talvisaappaat kyllä, onneksi, joskus vielä on niidenkin aika. On aika löytää jostain herrainkenkätyyliset kävelykengät, joilla kävelen näiltä keleiltä karvavuorikauteen. Niin, käytettyinä. Hyvä syy lähteä kirpputorikierrokselle.

torstai 9. lokakuuta 2014

Vuoden ensimmäiset


Pitkä joulukauteni on varovasti alkamassa. Joulukokoelma (jos kutsun sitä tällä nimellä, onko sallitumpaa, että se ylittää yhden talouden koriste-esineiden tarpeen moninkertaisesti?) sai tänään uudet osaset, vanhoja kuusenkarkkeja - voi että ovat söpöjä, pitäisikö tehdä itse lisää? - ja viime viikonloppuna Turun kirjamessuilta löytyi ei vain yksi, vaan kokonaista neljä uutta Hopeapeilin joulunumeroa. Kaiken lisäksi töissäkin saa ja pitää jo ajatella joulua!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Postin yllätys

Tänään, Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehden ja Aku Ankan välissä, putosi postiluukusta iso kirje. Sieltä paljastuikin yllätys!



Kiitos tuhannesti, Sirpa! Kyllä, aivan varmasti näille on käyttöä. Nyt on pikkuinen jo vintagehenkisesti vaatetettu tuonne neljän vuoden ikään asti, riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta hän on. Ehkä nykylapsi ei päiväkotiin lähde merimiespuvussa, mutta jos vaikka mummun syntymäpäiville tai jotain sellaista?

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syysjuhlan asu

Nyt jo neljättä kertaa pidimme kirjallisen vastaanoton Turun kirjamessujen aikaan. Kyse on siis isoista juhlista, joissa on kirjallista ja musiikkiohjelmaa, paljon vieraita ja loppuyöstä disko keittiössä tai olohuoneessa. Haluan aina pukeutua juhlavasti kotibileisiimme, ja tällä kertaa asun valinta oli helppoa, koska käytännössä vain yksi juhlava yläosa mahtuu päälleni.

 kaikki asun osat kirppislöytöjä paitsi sukkahousut H&M

Tykästyin Uffilla tähän ketjukauppaperäiseen sifonkitrikootoppiin, koska se toi mieleen 50-luvun babydoll-henkiset äitiystopit. Korallinpunainen toppi on normaalimalliston vaate, minkä huomaa helman pituudesta - äitiyspaidat ovat aina pitempiä - mutta voimakkaan poimutuksen vuoksi sopii myös vatsankasvattajalle. Hame on Benettonin äitiysmallistoa, kengät ketjukauppaa kirppiksen kautta ja korut luultavasti 60-luvulta. Chignon-nuttura herätti juhlissa huomiota; se on tosiaan syntynyt ilman lisäkkeitä voimakkaasti tupeeraamalla omia harvoja hiuskarvoja.


Kerrankin ehdin jopa lakata kynnet!