maanantai 8. helmikuuta 2016

Tilaa tarjottimille



Olen ostellut edullisesti löytäessäni usein vanhoja peltitarjottimia, koska ne ilahduttavat silmääni, vaikka käyttöä ei paljon olekaan. Ongelmia sen sijaan on siinä, miten ne saisi esille silmää ilahduttamaan. Meillä on keittiössä yksi teline - ylikansoitettu, kuten kuvasta huomaa - ja yksi tarjotin nököttää jakkaran päällä olevan kirjakasan päällä olevaan kasvistokansioon nojaten. Tiedän, että ihmisillä on näitä seinälläkin, mutta miten tarjottimen saa pysymään seinässä ilman rei'ittämistä? Onko jollakulla lukijoista kokemusta ja näkemystä?

Ja kysytäänpä saman tien toinenkin pitkään mieltäni vaivannut kysymys - todennäköisesti joku teistä keksii tähänkin ratkaisun. Miten kauniit vanhat astiapyyhkeet saisi kivasti osaksi sisustusta? Laatikosta ne eivät näy, ja käyttäähään ei vanhoja Tampelloja voi, kumminkin vahingossa kuivaisin niihin rasvaisen valurautapannun.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Vihdoin Instassa

Täti päätti vihdoin opetella Instagramin käytön, vaikka onkin enemmän sana- kuin kuvaihmisiä. Hopeapeilin erikoispainos on kuitenkin seurattavissa siellä - nimellä Hopeapeilin joulu. Jouluiselle nimelle on ihan vissi tarkoitus, mutta siitä vähän tarkemmin jonkin ajan päästä... Nähdään silläkin puolella, eikö?

tiistai 2. helmikuuta 2016

Ensi kesänä haluan...

Tarpoessani tänään loskassa rattaita työntäen, pojaltani lainaamani liian isot jokasäänsaappaat jalassa, aloin odottaa kesää. Talvi tuli ja meni, eikä sen takaisin tulemisesta ole mitään takeita enää ennen ensi tammikuuta. Yhtä hyvin voi lakata odottamasta talven paluuta ja siirtyä suoraan seuraavaan mukavaan vuodenaikaan.


Emme ole käyneet kesäkodilla kuukausiin, koska siellä on kylmä. Itse asiassa kylmimmillään yläkerran kamari oli mennyt pakkasen puolelle, nurkista vetää ja patterit (siellä on keskuslämmitys) olivat kylmenneet - eivät onneksi jäätyneet. Mutta nyt aloin ajatella mäntykankaan reunustamaa tietä, joka johtaa kesäkodilta uimarannalle, ja eritoten sitä yhtä paahteista kohtaa sähkölinjan alla, jossa aina lentelee laumoittain sudenkorentoja ja jossa viime kesänä poimin vadelmia, kun pikku L nukkui vaunuissaan.


Aloin miettiä koulun alkua edeltänyttä helteistä elokuun viikkoa, kun minä ja lapset onnekkaasti osuimme olemaan kesäkodilla. Kemiössä koulu oli jo alkanut, joten minä ja poika saimme pulikoida lähes autiolla hiekkarannalla lämpimässä, tyynessä vedessä. Pikkusisko nukkui taas, mutta ensi kesänä hän pääsee jo ihmettelemään rantaveden kiviä ja kalanpoikasia. Ensi kesänä, ajattelin, vien tyttäreni uimaan.


Aloin miettiä myös, mitä muuta ensi kesältä haluan - paitsi istua kesäkodin pergolassa ja siemailla parahultaisen viileää juomaa. On kevyesti sivuttu ajatusta, että lähtisimme pienelle ulkomaanmatkalle, mutta tällä hetkellä ei ole oikein tietoa, toteutuuko se. Mutta lähimatkailu, se kannattaa ja on mahdollista aina. Haluan käydä ainakin Loimaan rompepäivässä, joka harmillisesti on jäänyt väliin jo kaksi tai kolme kertaa, ja jollain mökkireissulla pakottaa kuskin kurvaamaan Alles Gute Vintagen kautta. Haluan tehdä pienen kaupunkiloman Suomessa muuallakin kuin sukulaisten luona, käydä vaikka Hangossa.


Haluaisin myös käydä huutokaupassa. En ole ikinä ollut sellaisessa, uskokaa tai älkää. Mietin tietysti aurinkoista sunnuntaita ja loputtomia sekalaisen romun aarrelaatikoita... Ja haluan viettää kaupunkilomaa omassa kaupungissani, käydä syömässä hyväksi tiedetyssä ravintolassa, jossa emme ole aiemmin käyneet, ja sen jälkeen lasillisella jokirannassa. Haluan pyöräni taakse istuimen pikku L:lle ja haluan ajaa pikkuruiselle seikkailulle leikkipuistoon, eväät mukana tietysti. Haluan syödä arkilounasta Rautatienpuistossa ja Puolalanpuistossa.


Haluan poimia mansikoita, mustikoita, vadelmia. Haluan ehkä istuttaa jotain pientä kesäkodin kasvimaalle, jotain hyvin helposti hoidettavaa, jota peurat eivät syö. Haluan viettää 42. syntymäpäivääni mukavien ja rakkaiden ihmisten kanssa, pitää ehkä puutarhajuhlat maalla. Haluan istua iltaa kaupungissa omalla parvekkeella, toivon trooppisia öitä.

Miten niin pimeä kausi kyllästyttää? Ai niin, Yyterissä voisin myös haluta käydä!


Mitä sinä haluat tehdä kesällä?

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kassikoukkurattaat

Lastenvaunumme hajosivat, ne ihanat ruskeat tekonahkaiset. Meidän taloudessa se on auton hajoamiseen verrattavissa oleva hankaluus - kömpelöillä matkarattailla ei ole kiva ajaa enempää kuin on aivan pakko. Olin varma, ettei meille löydy toisia vintagerattaita; tarjontaa on pikkuvauvojen maattavista vaunuista, ei niinkään isompien istuttavista rattaista.

Mutta kuinkas kävikään? Huuto.netissä oli ihan tässä kaupungissa myynnissä 1970-luvun yhdistelmä-Briot, ja kiitos pakettiauton omistavan myyjän saimme uudet vaunut kotiovelle puolessatoista vuorokaudessa siitä, kun edelliset olivat hajonneet.


Näissä on oikein kassikoukut! Noihin kai kuuluisi ripustaa sellainen verkkopussi, mutta käsilaukkukin kiikkuu kyydissä kivasti. Pikku L:kin hyväksyy.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Hiukan luonnonkosmetiikkakokemuksia eikä kovin hyviä


Joku saattaa muistaa, että syksyllä sain allergisen reaktion jostain käyttämästäni kosmetiikkatuotteesta. Epäilin tuolloin jotain silmien alueella käytettävää tuotetta, sillä sieltä reaktio lähti leviämään. Päätin siis vaihtaa ripsiväriä ja rajausväriä, mikä suretti kovasti. Käyttämäni kakkumainen rajausväri oli nimittäin loistava tuote.

Minulle suositeltiin monen muun ohella Benecosin tuotteita, ja ostin niitä, koska niitä oli Ruohonjuuressa tarjolla ja varsin edulliseen hintaan. Olen nyt käyttänyt Benecosin ripsi- ja rajausväriä kolmisen kuukautta ja melko satunnaisesti, sillä käytännön syistä en läheskään joka päivä ehdi meikata edes tämän verran. Valitettavasti en ole ollut ihan tyytyväinen ostoksiini.

Olin kai liian tottunut käyttämääni taivuttava-tuuhentava-pidentävään markettiripsiväriin, koska ensivaikutelma tästä tuotteesta oli ihmetys, mihin juuri levittämäni väri oikein katosi. Lisäsin toisen kerroksen ja kolmannenkin ja käytin ripsentaivuttajaa, mutta en silti saanut kunnollista volyymia ripsiin - en tiedä, onko se harjan vai itse värin ongelma. Minusta ei kuitenkaan ole oikein järkeä käyttää ripsiväriä, jos mistään ei huomaa, että on käyttänyt ripsiväriä, ja varmasti olette samaa mieltä.

Rajausvärin ongelma taas on tussimainen kärki, jolla en osaa tehdä kapeaa ja siistiä rajausta. Käytin ennen sivellintä, ja aion piakkoin kokeilla, saisinko sillä kaivetuksi väriä tuolta putkilosta ja seuraisiko siitä kaipaamani nätti ja kapea arkirajaus. Tietääkö joku, onko olemassa kakkumaista luomurajausväriä?

Benecosin tuotteet ovat täyttäneet loistavasti tehtävänsä siinä, että ne eivät ole aiheuttaneet vähäisintäkään allergista reaktiota kasvoihini. Viime kosmetiikkapohdinnan jälkeen olen pari kertaa saanut jonkinlaisen lievemmän reaktion, ja molempien aiheuttajaksi epäilen meikkivoidetta tai huonosti puhdistettua meikkisientä. Meikkivoiteina on ollut Lumenen ja Maybellinen tuotteita, jotka luonnollisesti ovat lentäneet roskiin reaktion tuotettuaan, mutta käytän meikkivoidetta niin harvakseltaan, että luonnonkosmetiikka on vielä testaamatta. Suosituksia tästäkin otetaan vastaan!

Ps. Ei olisi pitänyt puhua arvonnasta mitään, koska lukijamäärä on viime kirjoitukseni jälkeen elänyt, tällä kertaa alaspäin. Odottelemme taas trendin kääntymistä nousuun.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Swarowskit





Hei, olen Elina, 41, ja minulla on (huono tukka ja) uudet lukulasit! Niissä on oikein strasseja, koska kehykset ovat Swarowskin. Ehkä joskus vielä metsästän itselleni ihan aidot vintagepokat - nyt mentiin helpon kautta eli sanoin optikolle, että tyylini viittaa 50-luvulle, ja hän osasi valita hyllystä naamaani oikean kokoiset ja muotoiset kehykset.

Ps. Rekisteröityneitä lukijoita on vihdoin 200, ja se on mahtavaa! Lupasin jo kauan sitten arvonnan, kun tuo pyöreä luku täyttyy. Nyt täytyy kuitenkin pähkäillä hetki, mikä olisi sopiva hopeapeilimäinen palkinto.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Luistimilla töissä




Tänään tein ensimmäistä kertaa töitä luistimet jalassa. Kokeilkaapa joskus, oli hauskaa! Lumiset kuvat otti Niina.