sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sortsikelit

Meinaavat, että kun helma lyhenee, pitäisi korkojen madaltua. Minä puin tänään mikromittaisten sortsien kanssa stilettokorot. Korot siitä ilosta, että oli lyhyt kävelymatka, ja sortsit siksi, että kerrankin ei palellut näin lyhyessä asussa.

VintagEija'sin sortsit kaverin vanhat
pusero kirppislöytö
kengät muistaakseni Skopunkten

Joka kesä mietin, voinko vielä tänä kesänä käyttää lyhyitä sortseja. Ja sitten ajattelen, että kehopositiivisuus edellä: minä viihdyn näissä. Vintageaikoina tämä asu olisi sopinut korkeintaan rannalle ja alle 25-vuotiaille, mutta kuten olen monta kertaa sanonut, aikakausipurismi on turhan rajoittavaa. Toivomme lisää sortsikelejä tälle ja tulevillekin kesille!

Kuvassa on mukana vinkki kivaan kahvilaan: Cosyn kesäkahvila sijaitsee Turun ylioppilasteatterin ja Kirjan talon välisessä pikkupuistikossa, ihan Teatterisillan tuntumassa mutta aidan takana jokirannasta katsoen. Leikkipaikkakin löytyy.

Ps. Vastaus viime kerran arvoitukseen vuoren kokoisen kirppissaaliin yhteishinnasta on kymmenen euroa. Olisin maksanut kympin kappaleelta jo niistä talvitakeista, mutta joskus käy uskomaton munkki!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kalahame lomakylässä

Minusta hame, jossa on kalan kuvia, sopii mainiosti kesälomailuun. Sen novelty print -kuosi on parhaimmillaan maisemassa, vai mitä? Olisin kahlannut järveen kuvattavaksi, jos sää olisi sallinut.

 kirppislöytöä koko asu!



Ostin kalahameen joltain nettikirppikseltä. Purin liian lyhyen vyötärönauhan, tein uuden ja sain kätevän puolileveän hameen, joka sopii myös pyöräilyyn - leveys ei yllä pinnojen tai ketjujen väliin. Kangas on säkkikankaan tapaista eläväpintaista puuvillaa ja peräisin mitä ilmeisimmin 1950-luvulta. Väreissä on monta suosikkiani: harmaa, sitruuna, vihreä, lisänä ruskea ja ruosteeseen taittuva punainen. En tiedä kuosista mitään, mutta veikkaan, että se on ulkomainen.

Kuvat on otettu pikaisesti kylmänä ja sateisena aamuna lomakylän pikkumökin pihalla, kun edessä oli lupaava matkailu- ja kirppispäivä. Olemme juuri eilen palanneet vuotuiselta kirppiskiertueeltamme, joka taas kerran tuotti monenlaista iloa ja saalista. Eräästä käyntikohteesta löytyi tällainen vuori ostoksia:

- kaksi 60-70-luvun villakankaista talvitakkia (toinen on ruudullinen! Olen pitkään kaivannut ruudullista villakangastakkia ja nyt vihdoin minulla taas on sellainen. Helpottaa ajatusta syksyn ja talven tulosta.)
- villakangasmekko 40-luvulta
- taftimekko 50-luvulta
- 20-luvun henkinen polyesterimekko 70-luvulta
- neljä paria saumallisia nailonsukkia
- yksi pari saumattomia nailonsukkia
- 50-luvun leveälierinen kupera huopahattu ja koristeellinen hattuneula
- miesten krimiturkissuikka
- miesten uimahousut 60-luvulta
- miesten enstexkankainen pusakka 70-luvulta
- keittiöprinttiset puuvillaverhot 60-luvulta
- novelty print -tyyppinen pikkukuviokangas ehkä 50-luvulta
- vanha pellavainen keittiöpyyhe
- 50-luvun pikkuessu
- viallinen Arabian keltainen kannu (kukka-astiaksi)
- Arabian Pallas-sarjan kahvikuppi
- kristallon-muovinen säilytysastia
- kaksi 70-luvun ompelukaavaa
- oranssi kuviollinen 70-luvun villaviltti
- turkoosikuvioinen saman ajan tyyny
- vanha Fazerin Lappi-aiheinen konvehtirasia
- pussillinen kirjainmagneetteja ja pari kumieläintä lapselle
- vanha söpö leikkieläin, lajinmääritys epäselvä


Ihan huvin vuoksi: arvatkaapa, mitä yllä lueteltu lasti maksoi yhteensä? Paljastan loppusumman seuraavassa kirjoituksessani!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Mies keittiössä (1961)


Tasan 56 vuotta sitten ilmestyneen Apu-lehden kannessa oli mies keittiössä. Lehden sivuilla ei jostain syystä ole mitään kantta vastaavaa sisältöä. Kuvittaja on Aleksander Lindeberg, joka tunnetaan näiden modernien kuvalehtien kansiaiheiden lisäksi muun muassa monista hienoista satukirjakuvituksista.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäisiä museosuosituksia?


Heinäkuun helteitä odottaessa ja odottaessa olisi hyvää aikaa käydä vaikka museoissa. En ole tainnut täällä vielä mainitakaan, että toimin nykyisin Museo-lehden avustajana, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että vierailen erilaisissa museoissa ja katson niitä vintageharrastajan silmin. Hienoja museoita on Suomi täynnä, ja moni niistä on auki vain kesäisin - eli juuri nyt.

Kaikki pienet museot eivät näy missään virallisissa listauksissa, koska ne eivät kuulu esimerkiksi Museoliittoon, vaan toimivat täysin itsenäisesti ja jopa harrastuspohjaisesti. Ylen Salatut museot -sarjasta sain kuulla esimerkiksi Marttilassa sijaitsevasta Nostalgiamuseosta, jossa ehdottomasti haluan käydä. Tuttavan Facebook-päivityksestä havaitsin, että Eurassa on Kemikaliomuseo. Mitähän kaikkea muuta en vielä tiedä suomalaisesta museoskenestä?

Mikä on sinun suosikkimuseosi ja missä se sijaitsee? Vinkit jakoon kaikille Hopeapeilin lukijoille, jotka matkustavat kesäisessä Suomessa!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kakolassa




Synttäripäivällisen asuna valkoruskea, itse vanhoista lakanoista muutama vuosi sitten tehty pallopuku. Kangas ei ole mennyt miksikään - kiitos Finlaysonille laadukkaista 70-luvun lakanakankaista!

Kuvien jylhä tausta on Kakola. Kakolan Ruusun yksinkertaista ruokalistaa voi suositella. Talon aperitiivissa on ruusua ja sitruksia, ja se tarjoillaan näin kauniissa juoma-astiassa.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Nelikymppisen pukukatsaus

Huomenna täytän vuosia. Neljäkymmentäkolme. Onhan siinä jo - vanhempanikin hämmästelivät. Onneksi nykyisin ei ole niin tarkkaa pukeutua "ikänsä mukaisesti" kuin 1950-60-luvuilla, jolloin ompelulehdissäkin oli oma osastonsa nelikymppisten muodille. 

Kokosin Beyer Mode -kaavalehdistäni katsauksen nelikymppisille suositeltuun pukeutumiseen. Katsaus jäi pienemmäksi kuin olin toivonut, sillä nelikymppisten pukeutumisohjeita oli vain vuosien 1960-61 lehdissäni, ei 50-luvun puolella ilmestyneissä. Koon puolesta nämä kaavat eivät juuri poikenneet muista lehden kaavoista, joten yhdistävä Se Jokin oli todellakin iänmukaisuus.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa näette elokuun 1960 numerossa esitellyt asut. Kapea helma oli selvästi leveää suositellumpi ladyikäiselle naiselle, ja muutenkin liikaa näyttävyyttä ja räväkkyyttä on karsittu pois. Lopputulos on valitettavasti hieman tylsä. Pidän kovasti lehtikuvioisesta puvusta, jossa on erikoinen viisto vyömäinen yksityiskohta. Sen tai kakkoskuvan yksinkertaisen kotelopuvun voisin hyvin ommellakin itselleni.


Erilaiset tamppiratkaisut olivat hyvin muodikkaita tähän aikaan, niitä esiintyi myös muissa Beyer Moden mallistoissa.


Seuraavat puvut ovat kesäkuulta 1961, jolloin niin sanottu valekaksiosainen oli suosittu pukumalli. Kankaat ovat kuviollisia - kesällä se näytti olevan sallittua, kylmempien vuodenaikojen asut ovat olleet lähes yksinomaan yksivärisiä. Kesästä huolimatta mukana ei ole yhtään hihatonta tai pääntieltä avaraa asua. (Jos muuten joku osaa saksaa, olisi kiinnostavaa kuulla, onko teksteissä jotain arvottavaa kommentointia asuihin ja käyttäjän ikään liittyen.)


Syksyllä 1961 muodissa olivat toispuoleiset napitukset, kapeassa puvussa pitkä nappilista lienee hoikentavaksi ajateltu yksityiskohta. Pidän nappilistapuvusta, mutta pääntie voisi tässäkin olla hiukan avarampi. Toinen asu taas on vähän mitätön rusettiyksityiskohdasta huolimatta - hakematta tulee mieleen, että tässä on asu näkymättömäksi ikääntyneelle naiselle.


Minulla on varmasti paljon ikäisiäni ja vanhempiakin lukijoita. Mitä ajatuksia nämä puvut teissä herättävät?

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kesäinen arkiselfie

Kun tämän aamun haastattelu viivästyi ja lopulta peruuntui, tein kuten nykyihminen tekee aikaa tappaessaan ja otin selfien. Tällainen on keskiviikkoaamun kesälook.


Meikkiä on tuskin lainkaan, hiukset on hätäisesti sidottu poninhännälle. Vaatteet ovat arkea: nykyaikainen off shoulder -ribbitoppi (poistotekstiilipenkojaisista muistaakseni) ja 1950-luvun printtihame yhdistettynä 1970-luvun farkkutakkiin, kesävakioon, josta luovun vasta kun se kuluu puhki. Tämä on yksi esimerkki toppi-printtihameyhdistelmistä, joita olen käyttänyt viime aikoina paljon. Hameen kuosin esittelinkin jo korjaustöiden yhteydessä täällä, mutta nyt uusintana, koska se on niin kaunis.


Moniin vintagetyyleihin liittyy kiinteästi laittautuminen: kampaus, meikki, asusteiden valinta. Se jokin, joka nostaa asun arjen yläpuolelle. Itsekin arvostan sitä, huolelliset yksityiskohdat ovat osa vintagen viehätystä, mutta  joskus on vain kiire mennä, ottaa alle pyörä ja istuimeen taapero, eikä aina sovikaan näyttää kovin huomiotaherättävältä. Sitä on arki. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi reilummin vain ottaa asukuvia arjen keskellä eikä vain silloin, kun on viimeistellyt itsensä parhaimmilleen juhlaan tai jostain muusta syystä.