maanantai 26. lokakuuta 2015

Pussi sekalaisia


Joskus pussi sekalaisia tarkoitti irtokarkkeja, nykyisin esimerkiksi joulupalloja. Tämä oli hyvä pussi, hintansa väärti: kaksi vanhaa lasikelloa, neljä vanhaa käpyä, saumapalloja ja vielä muutakin yhteensä eurolla. Kontin joulutori on auennut, jos joku jouluhullu ei vielä ole huomannut.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kauniin syyspäivän asu

Lauantaina oli niin kaunis ja aurinkoinen syyssää, että se suorastaan kutsui asukuvan ottamiseen. Tämä on täysin tavallinen perusasu, johon en pukeutunut tarkoituksenani poseerata, vaan kuvausidea syntyi spontaanisti keltaisten lehtien loisteessa. Toivottavasti tänä syksynä saa vielä muutaman kerran nauttia auringonpaisteesta ennen laskeutumista... JOULUN AIKAAN.

70-luvun ruudullinen trenssi UFF
sukkahousut muistaakseni Wiklund
kengät Anttila
henkselihame itse ommeltu
matkamuistohuivi Italiasta kirppislöytö

lauantai 24. lokakuuta 2015

Bakeliittipuhelin

Taloyhtiön taikaroskis soi taas antejaan. Tänään saaliina oli kolme puutuolia ja hämmästyttävimpänä tämä vanha bakeliittikuorinen puhelin.


Puhelinparka oli aivan pölyn ja jopa kuran peitossa, missä lienee pidetty, mutta pyyhkimällä se siistiytyi ja vaikuttaa ihan ehjältä. Bakeliitti on tosin kärsinyt etenkin luurissa, joten en tiedä, onko tällä enää muuta arvoa kuin sympaattisuuspisteet. Voikohan tällaiselle tehdä jotain, esimerkiksi hioa pintaa, osaako joku kertoa?


Valmistajan nimeä ei löydy. Logossa lukee ymmärtääkseni VEG, joka varmaan on lyhenne.


Pistotulppa on erikoisen näköinen. Onko Suomessakin joskus ollut käytössä tällainen systeemi? Ja jos on, niin koska? Pistotulppa unohtui pyyhkiä ennen kuvausta, tästä saa käsityksen, miten kurjassa jamassa puhelin oli.


Harkinnassa on, että vanha puhelin jää somistamaan olohuoneen videokaapin päällystä, jossa nyt vartioi esimerkiksi hääkuvamme ja kumieläinten kokoelma. Se sopisi konttorihenkeen, sillä kyseinen kaapinpäällinen toimii myös seisomatyöpisteenä - ja kaveriksihan voisi tulla vaikka yksi monista vanhoista kirjoituskoneistamme...

perjantai 23. lokakuuta 2015

Hurmaavat häät on ilmestynyt!


Tällä kännykkäräpsyllä täten todistan, että Hurmaavat häät on tullut painosta! Ne teistä, jotka käyvät viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla, voitte tutustua teokseen Atenan ja Schildts & Söderströmsin osastolla 6a71. Pikkuskumppa piti korkata tapauksen kunniaksi, ja sekin on hääteemainen: meidän häissämme keväällä 2002 oli ruoka- ja juhlajuomana juuri Codorníu Clasico.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kosmetiikkapulmia

Olen aikonut blogata syksyn perusasusta, mutta kas vain, se on kovin samannäköinen kuin kaksi vuotta sitten - sillä erolla, että noiden mustien kenkien lisäksi olen usein yhdistänyt rakkaaseen vihreään trenssiini beiget korkosaapikkaat, gepardikuosisen kaulahuivin ja ruskeat lastenvaunut. Se siitä sitten!

Mutta asiaan. Minun piti tätä kirjoitusta varten keksiä uusi hakusana; en ole koskaan aiemmin kirjoittanut kosmetiikasta. Käytän kyllä meikkiä, muutamaa tuotetta, joiden loppuminen saa minut joka kerta kauhun ja epätietoisuuden valtaan. Etenkin huulipunien ostaminen on vaikeaa, ja olen käyttänyt samaa silmänrajausväriä (Make Up Foreverin kakkumainen musta) jo kymmenen vuotta. Siihen kuitenkin taisi nyt tulla loppu.

Yksi syy siihen, miksi asukuvia on ollut täällä harvakseltaan, on pari kertaa syksyn aikana iskenyt ärhäkkä allerginen reaktio kasvojen iholla. Se on alkanut, kun olen meikannut ns. isosti eli käyttänyt bb-voidetta, luomiväriä ja rajausväriä ns. pieneen meikkiin kuuluvien ripsarin, kulmakynän ja huulipunan lisäksi. Kutina on alkanut silmien seudulta ja levinnyt koko kasvojen turvotukseksi ja punoitukseksi; sen ollessa pahimmillaan halusin repiä naamani irti. (Se tosin irtosi hiutaleina sitten ihan itsestään, kun reaktio alkoi mennä ohi.)

Epäilin syylliseksi rajausväriä, enkä ole enää uskaltanut koskea siihen edes juhlameikkiä tehdessä. Viimeksi oireita tuli kuitenkin ilman rajausväriäkin, ja nyt olen kulkenut viikon naama paljaana. Tämä ei varsinaisesti ilahduta minua, koska todellakin kaipaan lisäväriä muuten kovin vähäkontrastiseen naamaani. Edessä lienee siirtyminen luonnonkosmetiikkaan, mutta apua, rakkaat lukijat, enhän minä osaa tällaisia! Eikä ole varaa ostaa kymmentä versiota ja katsoa, mikä niistä mahtaisi olla hyvä. Tiedän, että myös mahdollisimman luonnonmukaisille aineille voi allergisoitua, mutta jospa se kemikaalien lista olisi luomupuolella hiukan lyhyempi ja allergiariski siksi pienempi.

Nyt siis pyydän suosituksia teiltä, millä luonnonkosmetiikkabrändeillä on toimivaa värikosmetiikkaa. Toimivalla tarkoitan sitä, että väri pysyy paikoillaan eikä liukene saman tien pitkin naamaa. Tarve olisi etenkin silmämeikkituotteille, jotka käsittääkseni ovat vähän hankalia tässä kategoriassa. Väriskaalaksi riittää musta. Kommenttiboksi on vapaa!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Kotiäidin velvollisuuksia, 1962


Vanhoissa Kotiliesissä on Nyt on aika -niminen palsta, jonka tarkoitus on ilmeisesti herätellä lukijaa huomaamaan erilaisia puutteita lähiympäristössään ja itsessään. Vai miten muuten tulkita vaikkapa tätä kirjoitusta vuodelta 1962, jossa päästään silmien kirkastamisesta lasten lukemistottumuksien vahtimisen ja ompelukoneen rasvaamisen kautta siihen, että kannattaa epäillä itseään, jos ei tule toisten kanssa juttuun. Velvollisuudet eivät heti lopu kesken!

torstai 15. lokakuuta 2015

Kertapullo, hieno uutuus

Kierrätys ei aina ole ollut muodikasta. Kertapullomainos on Kotiliedestä vuodelta 1965.


tiistai 13. lokakuuta 2015

Tyyliä talviasuun, 1954

Ostan vanhoja Kotiliesiä lähinnä silloin, kun niiden keskiaukeamalla on pukuliite. Pukuliitteessä esitellään kauden Sorja-kaavauutuudet kauniisti ja selkeästi piirrettyinä kuvina. Joskus niiden avulla saa ajoituksen jollekin oman kokoelmani kaavoista, mutta tärkeämpää on inspiraatio. Tässä kyseisessä lehdessä lokakuulta 1954 on kyllä myös aika söpö kansi.


Tyyliä talviasuun tarkoitti villapukua. jota tekstiosuudessa ylistetään miltei joka tilaisuuteen sopivaksi yleisvaatteeksi, jonka viehätys syntyy väristä ja lämpöisyydestä, hienoisesta joustavuudestakin. Ylärivissä keskimmäinen on odotuspuku ja sen viereinen kaksiosainen "opiskelijan reipas arkiasu". Oikean alareunan raglanhihainen puku miellyttää minua eniten, mutta voi, se on nuoren naisen puku... Mutta vaikka marjapuuron tai maitosuklaan värisenä olisi kyllä talven pelastus. Siispä metsästämään Sorja-kaavaa 2588!


"Nyt kaipaamme väriä + lämpöä = villapukua", tähdentää otsikko. Kauluksilla ja muilla somisteilla pelataan näissä taitavasti ja saadaan vaihtelua melko yksinkertaisiin asuihin.


Tällä sivulla on lasten asuja. Polvihousuhaalari on aika liikuttava vaate, ja malli 2597, "nuoren neidon ensimmäinen vartalonmukainen takki", taas pysäyttävän tyylikäs ollakseen 10-14-vuotiaan vaate.


Huvikseni skannasin myös viimeisen sivun koti- ja rönttövaateosaston. Vaikka vain sen takia, että tuo kuviollinen kotitakki on niin hieno, ettei olisi mitään syytä jättää sitä vain kotivaatteeksi.


Ps. Jänniä nuo lukijamäärät. Eilen lukijoita oli rekisteröitynyt 199 kappaletta, ja olin jo hihkaista, että nyt seuraavasta tykkääjästä seuraa arvonta. Tänään kaksi lukijaa olikin päättänyt lopettaa lukemisensa, joten määrä on taas 197. Ehkä jonain päivänä kuitenkin 200 tulee täyteen, ja se on jo kauan sitten luvattu seuraavan arvonnan paikka!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Pieni gepardimekko

Onpa aikaa vierähtänyt taas viime postauksesta. On ollut positiivisia kiireitä, niistä tärkeimpänä ystäväparin häät lauantaina Helsingissä. Minusta ei ehditty ottaa kuvaa juhla-asussa ennen kuin helman päällystylli repesi - vauva on siinä vaiheessa, kun on mahtavinta pomppia sylissä - mutta puku oli sama kuin täällä, jo vuosia kaapissa ollut klassikko. Tyllin voi onneksi vaihtaa...

Kuvaan pääsee tällä kertaa vauvan puku, ihana ja kevyt gepardikuosinen mekko.


Ostin puvun muistaakseni jo keväällä Uffin alesta, jossa lastenvaatteet maksavat nykyisin kaksi euroa kappaleelta. Puku on ruotsalaista How to Kiss a Frog -merkkiä, joka näköjään on niin kallis, etten edes harkitsisi tämänmerkkisten vaatteiden ostamista uutena. Hyvä löytö siis, ja ehkä yksi niitä vaatteita, jotka säästetään vauvan aarrelaatikossa aikuisikään saakka

Kun minulla oli aikoinaan poikavauva, harmittelin usein poikien vaatteiden herkkyyden puutetta: ei hiuslaskoksia, reunasomisteita tai muutakaan printtiä kummempaa somistetta. Se tuli taas mieleen, kun tutkin tämän pikku puvun yksityiskohtia. Laskokset on vahvistettu hopeanvärisellä tikillä, ja olalla on ruusuke puvun kankaasta.


Vauva käytti puvun kanssa tumman mintunvihreää paitaa ja saman väristä rusettisolkea hiuksissaan. Hänellä tosiaan on jo sen verran haivenia, että pinni pysyy päässä!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kirjamessupikkumusta

Vuoden olennaisin seurapiiriviikonloppu on vietetty, eli Turun kirjamessut oheistapahtumineen ovat ohi. Järjestimme itsekin oheistapahtuman, alkuillan vastaanoton, johon ei puoleen ensimmäiseen tuntiin tullut yhtään vierasta. Tässä oli se hyvä puoli, että kerrankin ehdittiin ottaa asukuvia (vauvakin nukkui), ja pian tuli talokin täyteen vieraita.



Lilli Ann -merkkinen pikkumusta on varmasti top viidessä täällä useimmin esitellyistä vaatekappaleista, mutta kun se vain on niin hyvä. (Tämä on siis se mekko, joka kerran ratkesi takasaumasta kesken juhlien.) Kengät valitsin noin viikkoa aiemmin, kun pikkutyttö kaiveli kenkäkaappia (äidin tyttö!) ja otti sieltä esiin nämä kauan sitten Etsystä ostamani punaiset avokkaat; tajusin, etten ole käyttänyt näitä aikoihin. Sukituksesta huolehti Wolford, mallin nimi on Wilderness. Ja harvinaista kyllä myös kampaus näkyy kuvassa!


torstai 1. lokakuuta 2015

Arvonnan tulos

Leppoisaa lokakuuta! Ensi kuussa voi jo aloittaa jouluvalmistelut, jee!

Mutta nyt arvontaan, johon ehti kommenttinsa jättää laskujeni mukaan 30 lukijaa. Arvonta suoritettiin manuaalisesti numerolappujen avulla, ja onni suosi Citypulua! Onneksi olkoon, sinulle on sähköpostia.

Yleisenä vinkkinä kaikille turunseutulaisille, että huomenna alkavat Turun messukeskuksessa kirjamessut. Niiden yhteydessä järjestetään myös Keräily 2015 -tapahtuma, josta ainakin vanhoja leluja harrastavat saattavat löytää lisäyksiä kokoelmiinsa. Itse pengon tarkasti aina myös antikvariaattiosaston. - Blogikirppikselläni on muuten tarjolla vielä paljon kaikenlaista myytävää, ja jos jokin kiinnostaa, toimi nyt: lauantaina myytävät päätyvät kotikirppikselle meidän perinteisellä kirjamessuvastaanotollamme.