torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden päätteeksi


Hiukan tahriintunut, mutta kaunis uudenvuodenkortti kolmine enkeleineen on postitettu Kilpualta Oulaisiin vuonna 1972. Se saa nyt toivottaa onnellista uutta vuotta myös vuodeksi 2016.

Vuosi 2015 on ollut minulle ja miehelleni poikkeuksellinen. Pitkän tauon jälkeen perheeseen syntyi vauva, pikkuinen ihana tytönpumpula. Hän syntyi sunnuntaina ja on kliseiden mukainen sunnuntailapsi - iloinen ja aurinkoinen, pitää musiikista ja ihmisistä. Nyt hän on jo yksitoista kuukautta vanha ja osaa esimerkiksi kävellä, kiivetä sängylle, heittää esineitä, halata, tanssia, silittää kissaa ja kääntää kirjan sivua. Lempipuuhiin kuuluukin kirjojen katselu, samoin erilaisten pikkuesineiden tutkiminen ja siirtely paikasta toiseen. Hän haluaa auttaa pyykin ripustamisen kaltaisissa touhuissa, ja jos hän saisi itse päättää ruokansa, hän söisi leipää ja mandariininpaloja. Hän on vaalea ja sinisilmäinen, isänsä näköinen, ja häntä pukevat parhaiten turkoosi ja vihreä. Veljen vanhoja froteepukuja ja muuta vauvanvintagea on käytetty vähemmän kuin alun perin ajattelin, sillä tämä tyyppi näyttää hauskemmalta vähän toisenlaisissa asuissa.

Vauvan seura on hyvää seuraa. Pikku L oppi varhain ottamaan kontaktia ja hymyilemään, ja mikäs sen palkitsevampaa. Olen nauttinut äitiydestä ja vauvan hoitamisesta enemmän kuin etukäteen arvasinkaan. Jopa öisin herätessäni häntä hoivaamaan ajattelen useimmiten: voi pientä kultaa. Ja jo nyt mietin haikeana, että edessä on joskus luopuminen imetyksestä, joka on kokemuksena puhdasta rakkautta. Tulen kaipaamaan sitä, miten maailma kutistuu ja tiivistyy äidin ja vauvan väliseen tilaan.

Toisaalta melko introverttina ihmisenä kaipailen salaa myös sitä aikaa, jolloin saatoin upota omiin puuhiini, töihini tai ajatuksiini tuntikausiksi kerrallaan, mutta se tulee taas joskus. Aloittelin töitä äitiyslomalla, koska halusin aikuistakin ajateltavaa. Onneksi freelancerina voi järjestää asiat joustavasti. Nythän olen puoliksi hoitovapaalla, puoliksi töissä, ja saan rusinat molemmista pullista. Hankalaa tässä on toimeentulo, mutta aina sekin jotenkin järjestyy.

En tee uudenvuodenlupauksia, eikä suurta tyyli- tai elämäntapaprojektiakaan kannata tässä elämänvaiheessa aloittaa. (Paitsi kamalat imetyspaidat ja muut kotilörttövaatteet hävitän yksi kerrallaan ja nostan maljan niiden muistolle.) Vuodelta 2016 toivonkin ensisijaisesti unta. Olen viimeksi nukkunut kokonaisen yön heräämättä vuonna 2014, ja vaikka vauvan vieressä nukkuminen useimmiten sujuukin siedettävästi, jatkuva valvominen on jättänyt jälkensä niin lähimuistiin kuin ulkonäköönkin. Vika löytyy vain itsestä - pikku L on refluksimaisia piirteitä lukuunottamatta ihan terve, mutta emme jaksa ja henno pitää hänelle unikoulua. Mutta kyllä tästä taas noustaan, 11-vuotias esikoinen on nukkunut yönsä jo pitkään...

Mitä vuoden parhaaseen kierrätyslöytöön tulee, sitä ei ole tänä vuonna helppo nimetä. Tosin kaikkihan me koostumme kierrätetystä materiasta, jos tarkkoja ollaan. Ehkä kuitenkin valitsen yhtä hankintaa laajemman projektin: emme edelleenkään ole ostaneet vauvalle uutena mitään muuta kuin yhden bodyn.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Kuusikoru ja joulumekko

Hyvää joulua, ihmiset. Ostitteko itsellenne joululahjoja? Minäpä ostin. Olen viime ajat suhtautunut aika askeettis-säästäväisesti pukeutumiseen, ja ajanpuutteen vuoksi en ole ommellutkaan uusia asuja, mutta nyt olivat tähdet kohdallaan. Eijan kauppaan tuli juuri sopivasti aatonaatonaattona kuorma amerikkalaisia neuletakkeja. Säntäsin saman tien sovittamaan ja ostin kaksi - olin nimittäin jo ehtinyt kyselläkin neuletakkeja! Niistä lisää myöhemmin, mutta mukaan tarttui myös pieni hassu strassikuusi, joulurintakoru.


Ja sehän pääsi tietysti heti jouluna käyttöön. Tai näyttöön pikemminkin, sillä pienin perheenjäsen on turhan kiinnostunut aikuisten ylleen pukemista koruista. Joulukorut ovat hassu asustetyyppi, tavallaan verrattavissa soiviin kravatteihin ja vieteritonttulakkeihin, mutta astetta tyylikkäämpään suuntaan niistä. Keräilisin joulukoruja aivan varmasti, jos niitä näkisi Suomessa enemmän; nettikauppapohjainen keräily on liian kallista.

strassirintaneulat kirppislöytöjä paitsi kuusi VintagEija's
punainen cocktail-puku Facebookin vintagekirppis
Lola Ramonan avokkaat joku Facebook-kirppis
sukkahousut muistaakseni H&M

Pikku L halusi tietysti osallistua kuvauksiin, vaikkei hänellä edes ollut hienoa mekkoa yllään.

vauvan pitsisomisteinen body ja ruusukuvioiset sukkahousut Lastenkirppis Pikku Siili
jouluinen seinätekstiili Tradera.com

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulurauhaa Hopeapeilistä


Miellyttävää joulua, rakkaat lukijat, miten ikinä sitä vietättekään!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kun ei ole joulukuusta

Meillä ei ole tänä vuonna joulukuusta. Harmittaa vähän, mutta toisaalta voi koristeita muuallekin sijoittaa. Olohuone näyttää kohtuullisen jouluisalta nyt. Väänsin esimerkiksi kranssin ja sijoitin sen tällaiseen jouluasetelmaan...


 ja kirjat, nehän ihan luonnostaan muodostavat hyviä koloja, joihin voi asetella joulupalloja...


Pikku L huolehtii joululiinojen taiteellisesta järjestämisestä. Tuo porokuvioinen pääsee tänä vuonna juhlapöytään - ja muutama muukin, koska yksi liina ei meillä kestä monta ateriaa siistinä. Ja huomaatteko, meillä on uusi matto! Suurempi ja paremmin olohuoneen lattiapintaa täyttävä. Se entinen, josta moni on kysellytkin, päätyi työhuoneen matoksi, koska on niin hieno, ettei siitä luopuakaan voi.


Kissa ei välitä palloista eikä köynnöksistä. Ehkä sekin näki muutama päivä sitten puistossa näkemämme ketun ja odottaa, että se tulisi uudelleen.


Pallopurkit ovat perusjuttu, niistä pallot eivät karkaile eivätkä päädy (kovin todennäköisesti) pieniin käsiin. Voi olla, että hankin ensi vuodeksi lisää purkkeja! Fazerin suklaarasia ja vanha joulukalenteri edustavat ei-kuuseenripustettavia koristeita, joille on meillä valitettavan vähän tilaa. Hienouksia kyllä on jemmassa paljon, kynttilänjaloista vanhaan paperitavaraan. Robotti kuuluu kalustoon vuodenajasta riippumatta.


Löydä kuvasta kuvaaja! Laskin, että minulla on seitsemää eri kokoa noita saumallisia palloja.


Ulkona ei näytä jouluiselta, ei yhtään. Onneksi on jouluvalot, meillä tällä hetkellä neljässä ikkunassa ja viideskin harkinnassa...


torstai 17. joulukuuta 2015

Terveisiä Korvatunturilta (1967)

Pakkaan joululahjoja, ja niihin tunnelmiin sopii tännekin joululahjateemainen juttu. Vuoden 1967 joulukuussa ilmestyneessä Hopeapeilissä oli juttu "uusista leluista, joista lapset varmasti ilahtuisivat". Tunnistaako joku 60-luvun lapsi näistä lapsuutensa suosikkeja?


Isossa kuvassa on nukkeleikin tarvikkeita puuhellasta nukenastioihin, jollaiset meillä itse asiassa taitaa olla jemmassa! Tyttöjen vaatteet esitellään myös, ne ovat froteeta ja samettia.

Sivukuvissa meno kovenee. Polkutraktori, laatikkoauto ja kuskin kypärä epäilemättä kiehtoivat lapsia, mutta etualalla olevat Dam-peikoiksi kutsutut otukset taitavat olla nykyisin keräiltyjä, vai olenko ihan väärässä? 


Ja nyt, huomatkaa, tytöt leikkivät autoilla. Kuvateksteissä ei millään lailla erotella autoja ja muita kuvan leluja tyttöjen tai poikien leluiksi, vaan puhutaan "muksuista", joille ovat mieleen autot. Arvostan 1960-luvun pyrkimystä lasten vapaaseen leikkiin vailla määritelmiä siitä, mikä sopii tytölle ja mikä pojalle! Mielenkiintoista, että silloin, muun yhteiskunnan ollessa vielä varsin voimakkaasti sukupuolittunut, lasten maailma oli kuitenkin yhtä suurta yhteistä seikkailua.


tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulunalustunnelmia


Joulu yllättää takavasemmalta, vaikka tapani mukaan aloin valmistella sitä hyvissä ajoin. Totta puhuen osa jouluaktiivisuudesta on liittynyt erääseen projektiin, josta myöhemmin lisää. Bloggaamiselle on ollut aika vähän aikaa töiden, vauvan, isomman lapsen, kodin pakollisten puuhien ja tietysti joulutouhun keskellä.

Täällä on tehty vaahtokarkkeja, nougat'ta, rocky roadia ja sorakakkapalleroiksi ristittyjä salmiakkitryffeleitä, joiden ulkonäkö ei ihan vastannut odotuksia. On valittu joulutekstiileistä ja -koristeista kauneimmat esiin (valitettavasti esillä ovat edelleen myös niiden säilytyslaatikot mallia Fyffes), mietitty lahjoja ja niiden paketointia - oikeasti kukaan ei tarvitse mitään paitsi poika pyjaman, mutta pitää paketteja muutama olla, koska niitä on kiva tehdä.

On avattu joulukalenterin luukkuja - voitin Tildan arvonnassa ihan ikioman kalenterin, vanhanaikaisen paperisen. Mietitty sukulointien järjestymistä, kun sekä meidän että muiden on hiukan hankala liikkua. Pidetty joulubrunssi ja kuunneltu vähän joululauluja. Ja kiinnostavimpana kaikesta on seurattu, miten pikku L opettelee kävelyä, ja vihdoin viime viikonloppuna hän otti pariin otteeseen kymmenenkin askelta yhteen menoon. Nyt voi kai jo sanoa, että hän osaa kävellä? Matka kyllä taittuu edelleen nopeammin kontaten tai karhukävelyllä.

Jos vielä joskus on päivänvaloa, koetan kertoa taas jotain myös kuvin! Tämän jutun kuvassa on taivaallista sotaväkeä olohuoneen ikkunalaudalla. Jos jollakulla sattuisi olemaan vastaavanlaisia enkeleitä turhan panttina, voisin ostaa näiden seuraksi.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Sisustusjuttuja vanhaan tapaan

Kävin eilen kera muiden Åbloggaajien sisustusliike Aveliassa Ruissalon telakka-alueella pienessä joulutapahtumassa. Kovasti oli kaikenlaista sisustusjuttua tarjolla ja ruoatkin vallan ihania, mutta mitään en heltynyt kuitenkaan ostamaan. En edes joululahjoja, vaikka aika olisi ollut mitä otollisin. Sen sijaan aloin metsästää kameralla liikkeestä hienoja vintagehenkisiä juttuja.

Vintagehenki tosiaan näkyy sisustusliikkeiden - ainakin Avelian - tarjonnassa muutenkin kuin vanhanaikaisella fontilla painettuina sisustusteksteinä. Katsokaas vaikka näitä keittiöaarteita, ensimmäisenä viinilasit, jotka värejä myöten ovat kuin vanhaa Arcorocin sarjaa:


Nämä aterimet taas ovat ihan kuin jokin klassikkosarja 1950-luvulta, Lion de Luxe tulee mieleen, mutta myös jokin ruotsalainen, jonka nimi on hukassa.


Narupurkkihan se siinä, uutena versiona!


Puristelasin runsas koristelu tuo mieleen vanhan itäeurooppalaisen kristallin.


Ja voi ihanaa, leipälaatikko, jossa ei lue Bread ja joka on vaaleanpunainen kuin amerikkalainen 1950-luvun kodinkone! Melkeinpä sääli, etten tarvitse leipälaatikkoa; minulla itse asiassa on yksi ylimääräinen, joka pitäisi myydä tilaa viemästä...

tiistai 8. joulukuuta 2015

Mokkamekko

Irja Leimun Pentikille suunnittelema veistoksellinen mokkaleninki on ollut kaapissani jo vuosia, mutta tänään pukeuduin siihen ensimmäisen kerran.


Mokka on erikoinen, joko hippimäiseltä tai jäykältä kalskahtava vaatemateriaali, mutta tämä puku istuu nätisti ja tuntuu hyvältä yllä. Leikkaus leveine olkineen ja drapeerauksineen muistuttaa jotenkin 40-luvusta ja film noirista, vaikka helman mitta paljastaa, että 80-90-luvun vaihteessa liikutaan. Mokkamekon alkuperä taitaa olla Uffin ale, kuten niin monen muunkin vintagelöytöni.

Olen kuvassa itselleni epätyypillisessä paikassa, sisustusliikkeessä. Siitä myöhemmin vähän lisää!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Hääkirja-arvonnan tulos

Hurmaavat häät -kirjan kappaleen on voittanut Sara! Onnea voittajalle, olen yhteydessä sähköpostilla. Ja päivän kuvaksi valittakoon viime viikolla Ekotorilta löydetyn Eeva-lehden joulukansi vuodelta 1936. Näitä tunnelmia odotellessa!






tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuu(si)


Kuukausi on vaihtunut ja joulukuusi koristeltu, se pieni valkoinen. Se on paikassa, johon kissa tai vauva ei pääse, joten otin tästä ilon irti ja valitsin koristeiksi pelkkää lasia (ok, latvakoriste on foliota ja jotain helmiä). Lasihelminauhoja minulla on vain pienet pätkät, eivätkä ne siksi ole aiemmin olleetkaan esillä. Lasikelloja taisi olla viime vuonna kuusessa muutama kappale, aivan yläoksilla siltä varalta että kissa sekoaa. Ei seonnut.

(musta puhelin on hieno, mutta johtoa on tolkuttomasti eikä se ole ollenkaan hienoin osa laitteesta. paheksuuko joku, jos leikkaan sen pois?)