sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tykkää minusta Bloglovinissa!

Google Reader on lopettamassa ihan näillä hetkillä, mutta voit lehteillä Hopeapeiliä jatkossa Bloglovin-palvelun kautta. Klikkaa tästä, niin pysyt ajan hermolla!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla


Hämeenlinna, lyhyesti

Kävin pojan kanssa mummulassa, joka sijaitsee Hämeenlinnassa. Ohjelmassa oli hiljaiseloa, viljelypalstan kitkemistä ja kirppiksiä. Kun tulimme kotiin, mies oli ostanut Vanhan kirjallisuuden päiviltä vanhan Hämeenlinna-kaupunkikirjan. Kai olen kertonut, että keräämme 60-70-luvun kaupunkikirjoja?


Hämeenlinna-kirja on julkaistu 1961. Kuvituksesta ilahduttivat esimerkiksi nämä. Hämeenlinnassa on ollut nuorisokahvilana vanha lentokone! Epäilemättä cool paikka! Ja tytöillä (yksi lienee rouva, koska työntää lastenvaunuja) on kivat kesäpuvut.


Bussit voisivat vieläkin näyttää tältä.


Kirppisosuus ei ollut tällä vierailulla päätähuimaava. Kantolan teollisuusalueella on jo peräti viisi hyllykirppistä,  mutta tarjonta aika tyhjänpäiväistä, vanhaa tavaraa vain hyvin vähän. Vanhan romun ystävää tällainen harmittaa - missä kaikki löydöt piileksivät? Ostin kuitenkin pilkulliset housut, joista tulee toppi, ja pussillisen sekalaisia klipsukorviksia.


Ja huomenna, oletteko huomanneet, on jo heinäkuu!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Saronki


Sain eli ostin sarongin kaavan. Nämä ovat kai kohtalaisen harvinaisia ja haluttuja, olen itsekin jo jonkin aikaa haaveillut tällaisesta. Nyt vain pitäisi päättää, mistä näistä kaapin aarteista teen ensimmäisen version: tuleeko siitä turkoosi kukallinen, valko-puna-musta linnullinen vai violetin-sinapinkirjava silkkikankainen? Mitä äänestätte?

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusilta

Juhlan ja juhannusillan kunniaksi tanssilavalook, vaikka lopulta emme menneetkään Katarina-laivan juhannustansseihin. (Olisi tietysti pitänyt, koska komeilimme tapahtuman otsikkokuvassa.)


Mökittömyyskään ei haitannut, kun naapurissa on vehreä, viehättävä Portsa, jossa saimme nauttia kesäillan auringosta ja nykyajan pihaleikeistä.




nailonmekko Etsy monta vuotta sitten
kengät kirppikseltä Varissuon liikekeskuksessa, 1 e
farkkutakki niin vanha, etten muista
korut kirppislöytöjä



Farkkutakki on minua ainakin kymmenen vuotta palvellut 70-lukulainen kesäklassikko, jota en vain pysty korvaamaan uudella. Se on lasten kokoa 167 cm eikä alun perinkään ole mennyt kunnolla kiinni, saati nyt muutama kilo myöhemmin. Olen päättänyt, ettei se haittaa.

Huomio ajan kulusta: omenat punertavat jo, jos katsoo tarkasti.


Biisi on ollut täällä ennenkin, mutta koska se soi tänäänkin päässä, on uusinnan aika. Laila Kinnunen: Illalla!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesän schlager


Nokian kumitossut olivat hitti - tai siis schlager - jo vuonna 1936.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Juurilla

Tämä on ehkä vaikein mahdollinen kaupunkikuvaus kirjoittaa. Kyse on lapsuuden kotikaupungistani Kemistä, josta muutin pois 20 vuotta sitten ja jossa en ole käynyt kahdeksaan vuoteen. Vaikka pidän pienistä kaupungeista, tähän nimenomaiseen pikkukaupunkiin liittyy vähän liikaa kaikenlaista, eikä suinkaan pelkkää hyvää. Kuitenkin aikaa on kulunut paljon, ja aina on ollut selvää, etten tule tekemään mitään loistokasta paluuta. Voin koettaa olla vain tavallinen vierailija.

Aioin ottaa rennosti, kuvata vanhoja kylttejä. Tajusin kuitenkin paikan päällä, ettei Kemissä juuri ole niitä, eikä aika riittänyt kiertämään keskustan ulkopuolisten alueiden vanhoja liiketaloja. Kenkä-Keskuksesta ostin aikoinaan ensimmäiset korkokenkäni; kauppa on siirtynyt pois tästä vanhasta puutalosta jo ainakin kymmenen vuotta sitten.


Kemissä on joitain kauniita vanhoja rakennuksia, kuten entinen musiikkiopisto (kävin siellä melkein kymmenen vuotta pianotunneilla)...



..ja kirkko, joka on paitsi eräs kauneimmista tietämistäni suomalaiskirkoista, kaiken lisäksi vaaleanpunainen. Uusi kävelykatu on tyylikäs ja kauppakeskustaa kehitetty selvästi parempaan suuntaan. Mutta sitten moni paikka on autio ja tyhjillään tai peräti rempallaan, kuten...


vanha yläasteen kouluni, joka on hylätty, kuulemma homeinen. Näyttää kuin olisin käynyt koulua pahassakin slummissa, yhteen ikkunaan on heitetty tiiliskivi.


Koululta johtanut polku rautatien yli Peurasaaren suuntaan oli ruohottunut umpeen, korkeaa horsmaa ja koiranputkea. Piti kiertää virallista reittiä. Hautausmaalla taas ei mikään ollut muuttunut. Kävin tervehtimässä sukulaisia.


Kiertelin hautausmaalla hetken ja suuntasin sitten lapsuuden kotikadulle. Tästä pyöräilin jo apupyörien tukemana, ja muistan noiden betonilaattojen halkeamat lähes ulkoa.


Kävelin kadun hitaasti päästä päähän, hain kaupasta evästä ja menin ruokatauolle yhteen lapsuuteni lempipaikoista, leikkipuistoon. Se ei näytä samalta kuin 30 vuotta sitten, mutta fiilis on sama. Paikalla oli lapsilauman sijasta vain minä ja räkättirastaita, mutta ympärillä edelleen peräpohjalainen kukkaniitty. Se koostuu noin kolmesta kasvilajista: koiranputkesta, kurjenpolvesta...


...myös sen vaaleanlilasta värimuunnoksesta, jota etelässä ei niin tapaa;


väriläiskänä siellä täällä puna-ailakkia. Keräsin pienenä puna-ailakkeja, koska niiden kirkasta pinkkiä väriä ei siihen maailman aikaan ollut saatavilla ollenkaan niin paljon kuin nykyisin.


Rautatietä pitkin kävelin takaisin keskustaan valmistautumaan illanviettoon ja mietin, että tuokin leikkipuisto on vielä olemassa ja voin käydä siellä, vaikka olen monella tavalla jo niin kaukana.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kaunis muisto


Kerran kauan sitten muuan Matti halusi Idansa hautaristiin värssyn. Viimeinen tervehdys on säilynyt Kemin eteläisellä hautausmaalla 1920-luvulta tähän päivään, vaikka hauta on pieni ja vaatimaton. Pariskunta ei ole minulle sukua, sattuisiko olemaan jollekulle tätä lukevalle?

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Uimapukumuotia 1930-luvulta

1930-luvulla muodissa olivat sporttiset neulosuimapuvut. Poimutuksia ei suosittu, vaan pienillä lahkeilla ja merihenkisillä nyöreillä varustetut puvut istuivat tiiviisti. Urheilullisuus ja ulkoilmaelämä oli modernia ja tyylikästä, siksipä uimapukuja mainostettiinkin kesälehdissä paljon.




Mainokset ovat Eevasta, Kotiliedestä ja Suomen Kuvalehdestä.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Fredrikan tupa


Paraisten päiväreissulla (oikeastaan puolipäiväreissulla; Turusta on hyvin helppo ja nopea päästä Paraisille) pistäydyimme välipalalla Fredrika stuganissa eli Fredrikan tuvassa, joka on yhdistelmä kotimuseota, kesäkahvilaa ja pientä käsityöpuotia. Nimensä talo on saanut siitä, että Fredrika Runeberg asui siellä nuorena, kun perhe oli muuttanut Turun palon vuoksi Paraisille. Runebergit myös tutustuivat Paraisilla.

Tältä näytti tuvan sisäänkäynti. Hyvin vanhoissa taloissa, jollaisiksi Suomessa lasketaan tällaiset 200-vuotiaat, on ihan oma fiiliksensä. Tuvassa oli kaksi matalaa huonetta, yksi kummallakin puolella kuistia, ja lisäksi keittiönä toimiva pieni huone.


Istuimme pihapuiden varjossa, koska vielä ei satanut. Raparperipiirakka oli erinomaista.


Pikanttina yksityiskohtana tuvan saniteettitiloina oli ulkohuussi; oikein miellyttävä ja nykyaikainen kuivakäymälä toki peileineen ja käsideseineen. Ja siellä oli vintagekuvitus eteisessä!




Tupaa vastapäätä Fredrikanaukion toisella puolen on kiva kirpputori, Missionsboden, josta enemmän Kirppismatkojen puolella. Kesäreissu päättyi kaatosateeseen, mutta onneksi nyt ei oltu niin kaukana kotoa, ettei voisi palata toistekin fiilistelemään.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Nimi hautausmaalta

Paraisten kirkkomaalla lepää kiehtovan nimistä väkeä: Miliam, Exenia, Ados ja monia muita. Nimistö on ihan erilaista kuin suomenkielisellä alueella. Tästä löydöstä pidin erityisesti.


Olen kirjoittanut erikoisista etunimistä monta kirjaa, mutta tätä nimeä en ennen ollut kuullut. Kaimoja on ollut tällä vuosisadalla vain pari kappaletta. Kuka rohkaistuisi nimeämään tyttärensä Dionysiaksi?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Ruusuja, turkoosia, pinkkiä, poimutusta

Kuulostaa nelivuotiaan tytön unelmalta, kun erittelee, mitä tänään valmiiksi saamassani hellemekossa on. Ruusuja, kyllä, fuksiaa turkoosilla pohjalla. Ja poimuja parissakin eri paikassa.


Olen kauan halunnut kokeilla shelf bust -mallista kaavaa, jossa yläosan yläosa - no mikä nyt olisi poliittisesti korrekti termi? - on poimutettu ja vyötärö taas sileä. Tällainen rakenne vaatii ohutta, hyvin laskeutuvaa kangasta, ja tällä kertaa sopivaa ei löytynyt kirppikseltä tai roskiksesta, vaan ostin kankaan syyspimeillä Eurokankaan viskoosipalalaarista. Kaava löytyi alun perin vuonna 1959 julkaistusta Me teemme sen itse! -kaavakirjasta, jonka esittelin täällä talvella ja jo silloin suunnittelin käyttäväni nimenomaan tätä kangasta.

Malli oli vaikeampi toteuttaa kuin luulin. Ensinnäkin leikkasin ilmeisesti liian pitkän kappaleen poimutettavaksi yläosaan, ja jouduin hieman piilottelemaan poimuja kainaloista nurjalle puolelle. Toiseksi olisi ilmeisesti kannattanut jättää poimuttamatta ihan vetoketjuun saakka, sillä ketjun ompelu meni ihan miten sattuu. Onni onnettomuudessa, että kangas on niin pehmoinen ja sitä on runsaasti piilottamaan virheet. Ehkä seuraava versio sujuu jo paremmin.

Rannekoru ja kaulakoru ovat olleet minulla lapsesta saakka, ja kengät löytyivät Butik Lilianista. Nyt vielä ne helteet takaisin!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Ompelun pikku apuvälineitä

Eilen pyöräilin perheen kanssa katsastamaan pari viikkoa sitten avatun Pelastusarmeijan Kuralan myymälän. Paljon vintageharrastajaa kiinnostavaa siellä ei ollut, mutta ilahduin Stil-kaavatehtaan ompeluoppaasta nimeltä Uusi ompelukirja. Vuosilukua ei löytynyt, mutta hinnaksi merkitty 290 mk viittaa aikaan ennen vuoden 1963 rahauudistusta.

Uusi ompelukirja neuvoo kädestä pitäen esimerkiksi, mitä tarkoittaa kaavaan merkitty "syötetään" ja miten se tehdään siististi, miten kaavojen kokoa muunnellaan, millaisin pistoin päärmätään (käsin), miten eri yksityiskohdat kauluksista napinläpiin tehdään huolellisesti ja niin edelleen. Erilaisia työvälineitä esitellään myös tarkasti, ehkä siksi, että Stil valmisti myös niitä.

Esimerkiksi helmanmerkitsijää, josta en ennen ollut kuullut.


Helmanmerkitsijällä tehdään tasainen helmapäärme. Laitteessa on lattialla seisova varsi ja sitä pitkin oikealle korkeudelle säädettävä liitusäiliö. Säiliöstä pumpataan puristettavan pumpun avulla jauhemaista liitua ohueksi viivaksi puvun helmaan; samalla pitää rauhallisesti kääntyä 360 astetta, jotta koko helma tulee merkityksi.

Kotitarpein taas syntyy kätevä höyrytyslaite:


Kahvipannuun pannaan vähän vettä ja nokkaan kiinnitetään kumiletkunpätkä, jolla veden kiehumisesta syntyvä höyry ohjataan pukuun. Jos joku haluaa kokeilla, muistaa sitten pitää letkun päätä ylöspäin, jotta mahdollinen tiivistynyt vesi ei tipu puvulle, vaan valuu takaisin pannuun. Nerokasta!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Pallomekko kesäyössä


Kun aurinko oli jo laskemassa, pallomekko valmistui. Tässä ovat nyt ne entiset lakanat. Klassinen kellomekko syntyi melkein ilman kaavoja. Ajattelin ensin käyttää tätä hellemekon kaavaa, mutta laiskuus voitti enkä tälläkään kertaa opetellut minikaavojen suurentamista. Yläosa on tyköistuva valekietaisu, pääntie takana on v-muotoinen.


Eikä siinä sen kummempaa. Lakanakangasta on helppo ommella, ja vaikka sovituskertoja tuli monta, tämä oli vain muutaman tunnin työ - jota tosin voisin jatkaa vielä ompelemalla pukuun vyön. Ja voi että miten kivasti nuo pallonpompulat sopivat juuri tällaiseen puvun muotoon, tämä ei ole uraauurtavaa designia vaan koeteltu klassikko!

Kylmä ruskea ja turkoosi ovat äärettömän toimiva väriyhdistelmä. Ostin vasta jopa turkoosia kynsilakkaa, ei nyt tätä mekkoa varten mutta kuitenkin.


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mekkostudio alkoi


Teillä muilla ehkä pystytellään parhaillaan häästudioita telkkarien äärelle, mutta minulla on mekkostudio. Olen sanonut, etten enää ikinä mene Turun Konttiin kun en löydä sieltä koskaan mitään, mutta onneksi pyörsin päätökseni. Nyt löytyi kaksi samanlaista pallollista lakanaa, ja aluslakana + aluslakana = täyskellohame, kuten kaikki hyvin tietävät. Ompelutyökin alkoi jo.

Ompeluharrastajan kannattaa siis kuitenkin välillä poiketa Kontissa. Kankaiden kilohinta oli sangen kohtuullinen yksi euro ja tuunaustarvikkeet, joiksi laskettiin myös ompelukaavat, myytiin myös kilohinnalla. Kolme 60-luvun alkupuolen kaavaa, Stiliä ja Sorjaa, punnittiin yhteensä 40 sentin arvoisiksi. Kankaista hamstrasin pari vuorikangasta perusväreissäni, violetti-mustan kukonaskelvillan talvimekoksi ja kullanruskean laskeutuvan vaatekankaan, josta tulee mekko loppukesän ruskettuneelle iholle ja vielä taisi olla jotain muutakin, yhteishinta 1,50 euroa. Mekot eivät tästä taloudesta heti pääse loppumaan.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Uimarikaunottaria


Eilisen uutinen oli, että maailmanennätysuimari ja 1940-50-lukujen filmitähti Esther Williams on kuollut kypsässä 91 vuoden iässä. Kuvakoosteen tähden elämästä voi vilkaista vaikkapa Time-lehdestä. Williams tunnettiin lempinimellä "Million Dollar Mermaid"; tähti näytteli myös tämännimisessä elokuvassa (1952).

En tunne Williamsin elokuvia sen tarkemmin, mutta niihin liitetty genremääritelmä "aqua musical" kuulostaa huvittavalta. Ilmeisesti Williamsin kauneuden ja poikkeuksellisen uintilahjakkuuden ympärille kehiteltiin ihan omanlaisiaan elokuvia, joissa hän esimerkiksi tanssi balettia veden alla.

Esther Williams oli 1940-luvulla myös suosittu pin up -tyttö, joka luonnollisesti poseerasi yleensä uimapuvussa. Esther Williams -uimapukuja muuten valmistetaan edelleen, niihin voi tutustua tähden nettisivuilla. Uikkarit ovat klassisia vintagehenkisiä malleja, joita tehdään muun muassa söpöstä kirsikkaprintistä.

Uimarityttöjä ihailtiin Suomessakin. Hopeapeilin kanteen heinäkuussa 1953 pääsi voimistelunopettaja Pirkko Kaitila, joka upeassa uimapuvussaan poseeraa Helsingin Uimastadionilla.


torstai 6. kesäkuuta 2013

Terassilla, terassilta


Hellekaupunki, kesäkuuma, hellehattu, kesäjuoma. Siirtymistä arjesta vähitellen kohti lomaa. Iltapala ulkona. Minulla ja pojalla yhteensointuvat kengät.


Ps. Korkokengillä pyöräily 35-kiloinen henkilö tarakalla sujuu vielä ihan hyvin, mutta koko ajan pelkäsin, että tuuli vie hatun. Ei vienyt, kun ajoi hiljaa.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Vieras


Meillä kävi kylässä karvainen Jalmari. Minusta tähän kohtaan sopisi kissa jo sisustuksellisista syistä! Lasten kirjoituskone saatiin ilmaiseksi Retrobotin myymälän lopettajaisista ja kuvaajana kunnostautui taas poika.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Rattijuopon tapaus, 1936


Ostin vaihteeksi Suomen Kuvalehden, vuosimallia 1936, tutkiakseni, löytyisikö sieltä Hopeapeilin kannalta kiinnostavaa materiaalia. Löytyihän sieltä paljonkin, esimerkiksi pikku-uutispalsta, jossa esille oli nostettu ajankohtaisuuksia kuten erään rattijuopon törttöily Helsingissä. Ilmeisesti liikennemäärät ovat olleet 1930-luvulla vielä niin pieniä, että onnettomuus, jossa kuolonuhreilta vältyttiin, oli viikkolehdessäkin uutisarvoinen asia. Toki siipeensä saanut auto oli komea, kuten uutinenkin korostaa.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesäsuunnitelmia


Piti ladata tänne lauantaina suuri lomanaloituskuva, mutta kun ei tässä osoitteessa vielä ole lomasta tietoakaan, pääsi unohtumaan. Vielä kökötän pari viikkoa täällä rouva Toukokuun tapaan naputtelemassa ja sitten vasta kesälaitumille.

Kesämatkaa olen jo suunnitellut ahkerasti, mikäs sen parempaa päiväunelmointia. Viime kesänä kävimme Sisiliassa asti, tänä vuonna pysytään kotimaassa, josta löytyy vielä moneksi vuodeksi ennenkoluamattomia kolkkia (ja toivon mukaan myös kirpputoreja). Matka vieläpä suuntaa ruotsinkieliselle seudulle, sehän on melkein kuin ulkomailla! Kartankin, sillä tällaisella kesämatkalla pitää käyttää paperikarttoja, osasin tilata ruotsiksi kaupungin matkailutoimistosta.

Lomalta odotan pieniä uusia elämyksiä, mukavaa seuraa, edes paria huippua kirppislöytöä ja kaikin puolin miellyttäviä olosuhteita. Majoituksetkin on varattu, ennakkovalmisteluista puuttuu enää silkkinen uima-asu: