torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden päätteeksi


Hiukan tahriintunut, mutta kaunis uudenvuodenkortti kolmine enkeleineen on postitettu Kilpualta Oulaisiin vuonna 1972. Se saa nyt toivottaa onnellista uutta vuotta myös vuodeksi 2016.

Vuosi 2015 on ollut minulle ja miehelleni poikkeuksellinen. Pitkän tauon jälkeen perheeseen syntyi vauva, pikkuinen ihana tytönpumpula. Hän syntyi sunnuntaina ja on kliseiden mukainen sunnuntailapsi - iloinen ja aurinkoinen, pitää musiikista ja ihmisistä. Nyt hän on jo yksitoista kuukautta vanha ja osaa esimerkiksi kävellä, kiivetä sängylle, heittää esineitä, halata, tanssia, silittää kissaa ja kääntää kirjan sivua. Lempipuuhiin kuuluukin kirjojen katselu, samoin erilaisten pikkuesineiden tutkiminen ja siirtely paikasta toiseen. Hän haluaa auttaa pyykin ripustamisen kaltaisissa touhuissa, ja jos hän saisi itse päättää ruokansa, hän söisi leipää ja mandariininpaloja. Hän on vaalea ja sinisilmäinen, isänsä näköinen, ja häntä pukevat parhaiten turkoosi ja vihreä. Veljen vanhoja froteepukuja ja muuta vauvanvintagea on käytetty vähemmän kuin alun perin ajattelin, sillä tämä tyyppi näyttää hauskemmalta vähän toisenlaisissa asuissa.

Vauvan seura on hyvää seuraa. Pikku L oppi varhain ottamaan kontaktia ja hymyilemään, ja mikäs sen palkitsevampaa. Olen nauttinut äitiydestä ja vauvan hoitamisesta enemmän kuin etukäteen arvasinkaan. Jopa öisin herätessäni häntä hoivaamaan ajattelen useimmiten: voi pientä kultaa. Ja jo nyt mietin haikeana, että edessä on joskus luopuminen imetyksestä, joka on kokemuksena puhdasta rakkautta. Tulen kaipaamaan sitä, miten maailma kutistuu ja tiivistyy äidin ja vauvan väliseen tilaan.

Toisaalta melko introverttina ihmisenä kaipailen salaa myös sitä aikaa, jolloin saatoin upota omiin puuhiini, töihini tai ajatuksiini tuntikausiksi kerrallaan, mutta se tulee taas joskus. Aloittelin töitä äitiyslomalla, koska halusin aikuistakin ajateltavaa. Onneksi freelancerina voi järjestää asiat joustavasti. Nythän olen puoliksi hoitovapaalla, puoliksi töissä, ja saan rusinat molemmista pullista. Hankalaa tässä on toimeentulo, mutta aina sekin jotenkin järjestyy.

En tee uudenvuodenlupauksia, eikä suurta tyyli- tai elämäntapaprojektiakaan kannata tässä elämänvaiheessa aloittaa. (Paitsi kamalat imetyspaidat ja muut kotilörttövaatteet hävitän yksi kerrallaan ja nostan maljan niiden muistolle.) Vuodelta 2016 toivonkin ensisijaisesti unta. Olen viimeksi nukkunut kokonaisen yön heräämättä vuonna 2014, ja vaikka vauvan vieressä nukkuminen useimmiten sujuukin siedettävästi, jatkuva valvominen on jättänyt jälkensä niin lähimuistiin kuin ulkonäköönkin. Vika löytyy vain itsestä - pikku L on refluksimaisia piirteitä lukuunottamatta ihan terve, mutta emme jaksa ja henno pitää hänelle unikoulua. Mutta kyllä tästä taas noustaan, 11-vuotias esikoinen on nukkunut yönsä jo pitkään...

Mitä vuoden parhaaseen kierrätyslöytöön tulee, sitä ei ole tänä vuonna helppo nimetä. Tosin kaikkihan me koostumme kierrätetystä materiasta, jos tarkkoja ollaan. Ehkä kuitenkin valitsen yhtä hankintaa laajemman projektin: emme edelleenkään ole ostaneet vauvalle uutena mitään muuta kuin yhden bodyn.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Kuusikoru ja joulumekko

Hyvää joulua, ihmiset. Ostitteko itsellenne joululahjoja? Minäpä ostin. Olen viime ajat suhtautunut aika askeettis-säästäväisesti pukeutumiseen, ja ajanpuutteen vuoksi en ole ommellutkaan uusia asuja, mutta nyt olivat tähdet kohdallaan. Eijan kauppaan tuli juuri sopivasti aatonaatonaattona kuorma amerikkalaisia neuletakkeja. Säntäsin saman tien sovittamaan ja ostin kaksi - olin nimittäin jo ehtinyt kyselläkin neuletakkeja! Niistä lisää myöhemmin, mutta mukaan tarttui myös pieni hassu strassikuusi, joulurintakoru.


Ja sehän pääsi tietysti heti jouluna käyttöön. Tai näyttöön pikemminkin, sillä pienin perheenjäsen on turhan kiinnostunut aikuisten ylleen pukemista koruista. Joulukorut ovat hassu asustetyyppi, tavallaan verrattavissa soiviin kravatteihin ja vieteritonttulakkeihin, mutta astetta tyylikkäämpään suuntaan niistä. Keräilisin joulukoruja aivan varmasti, jos niitä näkisi Suomessa enemmän; nettikauppapohjainen keräily on liian kallista.

strassirintaneulat kirppislöytöjä paitsi kuusi VintagEija's
punainen cocktail-puku Facebookin vintagekirppis
Lola Ramonan avokkaat joku Facebook-kirppis
sukkahousut muistaakseni H&M

Pikku L halusi tietysti osallistua kuvauksiin, vaikkei hänellä edes ollut hienoa mekkoa yllään.

vauvan pitsisomisteinen body ja ruusukuvioiset sukkahousut Lastenkirppis Pikku Siili
jouluinen seinätekstiili Tradera.com

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulurauhaa Hopeapeilistä


Miellyttävää joulua, rakkaat lukijat, miten ikinä sitä vietättekään!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kun ei ole joulukuusta

Meillä ei ole tänä vuonna joulukuusta. Harmittaa vähän, mutta toisaalta voi koristeita muuallekin sijoittaa. Olohuone näyttää kohtuullisen jouluisalta nyt. Väänsin esimerkiksi kranssin ja sijoitin sen tällaiseen jouluasetelmaan...


 ja kirjat, nehän ihan luonnostaan muodostavat hyviä koloja, joihin voi asetella joulupalloja...


Pikku L huolehtii joululiinojen taiteellisesta järjestämisestä. Tuo porokuvioinen pääsee tänä vuonna juhlapöytään - ja muutama muukin, koska yksi liina ei meillä kestä monta ateriaa siistinä. Ja huomaatteko, meillä on uusi matto! Suurempi ja paremmin olohuoneen lattiapintaa täyttävä. Se entinen, josta moni on kysellytkin, päätyi työhuoneen matoksi, koska on niin hieno, ettei siitä luopuakaan voi.


Kissa ei välitä palloista eikä köynnöksistä. Ehkä sekin näki muutama päivä sitten puistossa näkemämme ketun ja odottaa, että se tulisi uudelleen.


Pallopurkit ovat perusjuttu, niistä pallot eivät karkaile eivätkä päädy (kovin todennäköisesti) pieniin käsiin. Voi olla, että hankin ensi vuodeksi lisää purkkeja! Fazerin suklaarasia ja vanha joulukalenteri edustavat ei-kuuseenripustettavia koristeita, joille on meillä valitettavan vähän tilaa. Hienouksia kyllä on jemmassa paljon, kynttilänjaloista vanhaan paperitavaraan. Robotti kuuluu kalustoon vuodenajasta riippumatta.


Löydä kuvasta kuvaaja! Laskin, että minulla on seitsemää eri kokoa noita saumallisia palloja.


Ulkona ei näytä jouluiselta, ei yhtään. Onneksi on jouluvalot, meillä tällä hetkellä neljässä ikkunassa ja viideskin harkinnassa...


torstai 17. joulukuuta 2015

Terveisiä Korvatunturilta (1967)

Pakkaan joululahjoja, ja niihin tunnelmiin sopii tännekin joululahjateemainen juttu. Vuoden 1967 joulukuussa ilmestyneessä Hopeapeilissä oli juttu "uusista leluista, joista lapset varmasti ilahtuisivat". Tunnistaako joku 60-luvun lapsi näistä lapsuutensa suosikkeja?


Isossa kuvassa on nukkeleikin tarvikkeita puuhellasta nukenastioihin, jollaiset meillä itse asiassa taitaa olla jemmassa! Tyttöjen vaatteet esitellään myös, ne ovat froteeta ja samettia.

Sivukuvissa meno kovenee. Polkutraktori, laatikkoauto ja kuskin kypärä epäilemättä kiehtoivat lapsia, mutta etualalla olevat Dam-peikoiksi kutsutut otukset taitavat olla nykyisin keräiltyjä, vai olenko ihan väärässä? 


Ja nyt, huomatkaa, tytöt leikkivät autoilla. Kuvateksteissä ei millään lailla erotella autoja ja muita kuvan leluja tyttöjen tai poikien leluiksi, vaan puhutaan "muksuista", joille ovat mieleen autot. Arvostan 1960-luvun pyrkimystä lasten vapaaseen leikkiin vailla määritelmiä siitä, mikä sopii tytölle ja mikä pojalle! Mielenkiintoista, että silloin, muun yhteiskunnan ollessa vielä varsin voimakkaasti sukupuolittunut, lasten maailma oli kuitenkin yhtä suurta yhteistä seikkailua.


tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulunalustunnelmia


Joulu yllättää takavasemmalta, vaikka tapani mukaan aloin valmistella sitä hyvissä ajoin. Totta puhuen osa jouluaktiivisuudesta on liittynyt erääseen projektiin, josta myöhemmin lisää. Bloggaamiselle on ollut aika vähän aikaa töiden, vauvan, isomman lapsen, kodin pakollisten puuhien ja tietysti joulutouhun keskellä.

Täällä on tehty vaahtokarkkeja, nougat'ta, rocky roadia ja sorakakkapalleroiksi ristittyjä salmiakkitryffeleitä, joiden ulkonäkö ei ihan vastannut odotuksia. On valittu joulutekstiileistä ja -koristeista kauneimmat esiin (valitettavasti esillä ovat edelleen myös niiden säilytyslaatikot mallia Fyffes), mietitty lahjoja ja niiden paketointia - oikeasti kukaan ei tarvitse mitään paitsi poika pyjaman, mutta pitää paketteja muutama olla, koska niitä on kiva tehdä.

On avattu joulukalenterin luukkuja - voitin Tildan arvonnassa ihan ikioman kalenterin, vanhanaikaisen paperisen. Mietitty sukulointien järjestymistä, kun sekä meidän että muiden on hiukan hankala liikkua. Pidetty joulubrunssi ja kuunneltu vähän joululauluja. Ja kiinnostavimpana kaikesta on seurattu, miten pikku L opettelee kävelyä, ja vihdoin viime viikonloppuna hän otti pariin otteeseen kymmenenkin askelta yhteen menoon. Nyt voi kai jo sanoa, että hän osaa kävellä? Matka kyllä taittuu edelleen nopeammin kontaten tai karhukävelyllä.

Jos vielä joskus on päivänvaloa, koetan kertoa taas jotain myös kuvin! Tämän jutun kuvassa on taivaallista sotaväkeä olohuoneen ikkunalaudalla. Jos jollakulla sattuisi olemaan vastaavanlaisia enkeleitä turhan panttina, voisin ostaa näiden seuraksi.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Sisustusjuttuja vanhaan tapaan

Kävin eilen kera muiden Åbloggaajien sisustusliike Aveliassa Ruissalon telakka-alueella pienessä joulutapahtumassa. Kovasti oli kaikenlaista sisustusjuttua tarjolla ja ruoatkin vallan ihania, mutta mitään en heltynyt kuitenkaan ostamaan. En edes joululahjoja, vaikka aika olisi ollut mitä otollisin. Sen sijaan aloin metsästää kameralla liikkeestä hienoja vintagehenkisiä juttuja.

Vintagehenki tosiaan näkyy sisustusliikkeiden - ainakin Avelian - tarjonnassa muutenkin kuin vanhanaikaisella fontilla painettuina sisustusteksteinä. Katsokaas vaikka näitä keittiöaarteita, ensimmäisenä viinilasit, jotka värejä myöten ovat kuin vanhaa Arcorocin sarjaa:


Nämä aterimet taas ovat ihan kuin jokin klassikkosarja 1950-luvulta, Lion de Luxe tulee mieleen, mutta myös jokin ruotsalainen, jonka nimi on hukassa.


Narupurkkihan se siinä, uutena versiona!


Puristelasin runsas koristelu tuo mieleen vanhan itäeurooppalaisen kristallin.


Ja voi ihanaa, leipälaatikko, jossa ei lue Bread ja joka on vaaleanpunainen kuin amerikkalainen 1950-luvun kodinkone! Melkeinpä sääli, etten tarvitse leipälaatikkoa; minulla itse asiassa on yksi ylimääräinen, joka pitäisi myydä tilaa viemästä...

tiistai 8. joulukuuta 2015

Mokkamekko

Irja Leimun Pentikille suunnittelema veistoksellinen mokkaleninki on ollut kaapissani jo vuosia, mutta tänään pukeuduin siihen ensimmäisen kerran.


Mokka on erikoinen, joko hippimäiseltä tai jäykältä kalskahtava vaatemateriaali, mutta tämä puku istuu nätisti ja tuntuu hyvältä yllä. Leikkaus leveine olkineen ja drapeerauksineen muistuttaa jotenkin 40-luvusta ja film noirista, vaikka helman mitta paljastaa, että 80-90-luvun vaihteessa liikutaan. Mokkamekon alkuperä taitaa olla Uffin ale, kuten niin monen muunkin vintagelöytöni.

Olen kuvassa itselleni epätyypillisessä paikassa, sisustusliikkeessä. Siitä myöhemmin vähän lisää!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Hääkirja-arvonnan tulos

Hurmaavat häät -kirjan kappaleen on voittanut Sara! Onnea voittajalle, olen yhteydessä sähköpostilla. Ja päivän kuvaksi valittakoon viime viikolla Ekotorilta löydetyn Eeva-lehden joulukansi vuodelta 1936. Näitä tunnelmia odotellessa!






tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuu(si)


Kuukausi on vaihtunut ja joulukuusi koristeltu, se pieni valkoinen. Se on paikassa, johon kissa tai vauva ei pääse, joten otin tästä ilon irti ja valitsin koristeiksi pelkkää lasia (ok, latvakoriste on foliota ja jotain helmiä). Lasihelminauhoja minulla on vain pienet pätkät, eivätkä ne siksi ole aiemmin olleetkaan esillä. Lasikelloja taisi olla viime vuonna kuusessa muutama kappale, aivan yläoksilla siltä varalta että kissa sekoaa. Ei seonnut.

(musta puhelin on hieno, mutta johtoa on tolkuttomasti eikä se ole ollenkaan hienoin osa laitteesta. paheksuuko joku, jos leikkaan sen pois?)

lauantai 28. marraskuuta 2015

Kynttiläasetelma: Sinistä ja överiä


Päivän asetelma koostuu tarjottimelle kootuista joulukuusenpalloista ja korkeasta lasista/jäätelömaljasta/kynttilänjalasta. Koska tänä jouluna emme ehkä pystytä joulukuusta (pelkäämme, ettei se pysyisi pystyssä), pitää keksiä vaihtoehtoisia tapoja tuoda kimallusta joulukauteen. Tällainen iso asetelma toimisi vaikkapa joulupöydän keskikoristeena.

torstai 26. marraskuuta 2015

Arvonta: voita oma Hurmaavat häät!

Vihdoinkin ne ovat täällä! Ikiomat tekijänkappaleeni Hurmaavista häistä, kaikki hurmaavan sileitä, rapeita ja uuden kirjan tuoksuisia. Haluaisitko yhden omaksesi? Ehkä et ole menossa naimisiin, mutta tunnet jonkun, joka on, tai haluat muuten vain tutustua kauniisiin vintagehenkisiin juhlatunnelmiin? Osallistu siis arvontaan, joka alkaa juuri nyt!


Arvonnan voittona on yksi kappale Hurmaavat häät -kirjaa, jonka voin voittajan niin halutessa myös signeerata ja/tai omistaa jollekulle. Arvonta on avoinna tästä hetkestä ensi viikon torstaihin 3.12. saakka, ja voit osallistua siihen jättämällä kommentin tähän kirjoitukseen. Katsothan, että olet kirjautunut tai jätät sähköpostiosoitteesi, jotta pystyn jäljittämään sinut, jos tuuri käy!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kynttiläasetelma: valkoista ja kultaa


Tässä tavoittelin 1960-luvun koristeasetelmapostikortin henkeä. Lumpeenkukan muotoinen kynttilänjalka lienee 60-luvulta ja löytyi aikoinaan taloyhtiön roskiksesta. Herrljungan vaalea glögi ja Weisteen kävyt (ehkä kasaria?) sopivat sävyiltään hämmentävän hyvin mukaan. Sipulikynttilä on kirppislöytö ja vanha, ja siinä on sama ongelma kuin kaikissa vanhoissa kynttilöissä: niitä ei raski polttaa!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Kello viiden teellä

Oletteko koskaan nauttineet kunnollista kello viiden teetä? Minä en ollut ennen tätä päivää.


Kahvila Monarch ihan tuossa lähellä, Humalistonkadulla, tarjoilee tällaistakin ylellisyyttä. Räntäsadepäivän piristykseksi kokeilimme sitä, Ateriaan kuului neljä pikkuvoileipää, kaksi skonssia ja piparkakku kummallekin, iso pannu teetä ja tykötarpeet. Skonssi on väline kermavaahdon syömiseen, sanoi kahvilanpitäjä. Kokemus oli risteytys laskiaispullaa ja lapsuuteni herkkua, kampanisua, joka tehdään samaan tapaan murenevaisesta taikinasta. Kardemummalla maustettu musta tee oli vahvaa ja sopivan lämmittäväistä.

Musiikkina vanha jazz sopi Monarchin rauhalliseen tunnelmaan täydellisesti. Joskus vielä menen tänne iltapäiväcavalle! Miksi muuten niin harva suomalaiskahvila mainostaa tällaista mahdollisuutta? Baariin ei kehtaa mennä lastenvaunujen kanssa, mutta kahvilaan kyllä.

Kotona odotti piparkakkutaikina (kaupan versio sentään), koska lapsi toivoi, että pipareita jo leivottaisiin. Parhaiden perinteiden mukaisesti ensimmäinen pellillinen paloi ja levitti järkyttävät savut - syyt saa niskoilleen munakello, joka ei soinutkaan. Seuraava pellillinen onnistui jo paremmin. Kissa sydämessä -pipari, olkaa hyvät:


perjantai 20. marraskuuta 2015

Punainen kynttiläasetelma


Jouluinen kynttiläkuva on samalla kontribuutioni Facebookin kynttiläasetelmahaasteeseen. Olen joskus ihmetellyt, miksen ikinä saa mitään kuvahaasteita, mutta ehkä fb-fiidiäni seuraavat saavat ihan tarpeekseen ottamiani kuvia nähtäväksi.

Mutta tämä joulua ennakoiva kuva on siis haastekuva. Kuvassa on kaksi tämän syksyn löytöä, oikeita paloturvallisuuden kukkasia molemmat: perinteinen ruotsalainen kaksipuolinen JUL-kynttelikkö on puuta, ja tonttukynttelikkö on kynttiläkuppeja lukuunottamatta muovia. JUL löytyi huomenna toimintansa lopettavalta Emmauksen kirpputorilta, ja tonttujuttu Kontin joulutorilta. Hupaisaa sinänsä, että minulla oli toinenkin tonttukynttelikkö ja myin sen pois; nyt toisen löydettyäni halusin kuitenkin pitää sen itse, vaikka se ei tyyliltään olekaan ihan keskeisintä Hopeapeiliä. Myös kynttilät ovat kirppislöytöjä, luullakseni vanhoja kaikki. JUL-kynttelikön alla on Fazerin kangaspäällysteinen suklaarasia, jollaisia mieluusti keräisin, jos ne mahtuisivat johonkin!

Oikeastihan en juuri polta kynttilöitä kissan ja nyt myös vauvan takia, mutta käyväthän nuo koristeista ilman tultakin, eikö?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vihdoinkin ne mustat kävelykengät

Enpä tiennyt aamulla lähtiessäni vauvan kanssa muskariin, että tämä on se päivä, kun vuosien etsimisen jälkeen löydän mustat 1950-luvun kävelykengät. Oikean kokoisina, siis. Minikokoisia on välillä osunut silmiin ja jättänyt jälkeensä katkeran pettymyksen. Mutta tämäkin on näköjään vielä mahdollista: löytää pitkän nykynaisen kokoiset 50-luvun arkikengät!

Teimme pienen Nummen-Kuralan kirppiskierroksen. Laiskan Kirppis ei ole suosikkipaikkojani, ja nytkin poikkesin sinne vain, koska bussi meni nenän edestä Hassisen kirppikseltä tullessamme. Kannatti: yhdestä pöydästä ostin peräti kolmet vintagekengät, yhteensä kuudella eurolla. Nämä maksoivat tasan kaksi euroa.


Joku on kaiken lisäksi pitänyt näistä hyvää huolta; korkolaput on vaihdettu ja mokkakin siistiä. Tällainen on kirppislöytö parhaimmillaan! Piti ihan ottaa spontaani asukuva, vaikkei kaikki ollutkaan viimeisen päälle täydellistä. Pikku assistentti pääsi pitkästä aikaa mukaan.


angoraneuletakki, punainen neule, hame UFF
50-luvun kävelykengät Laiskan Kirppis
sukkahousut valkoiset Wolford, vaaleansiniset Lindex
vauva: neuletakki, trikoomekko, neuleleggingsit Lastenkirppis Pikku Siili


 Moi vaan!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Tämä pimeä vuodenaika ja kaikki sen kiireet

Luulisi, että kun tekee joka toinen päivä töitä ja joka toinen hoitaa lasta, syntyy kiva työn ja vapaa-ajan tasapaino. Periaatteessa kyllä, mutta kolmen viikon kokemuksella huomaa, että molemmat kurottavat toisen puolelle: lasta hoitaessaan miettii työasioita ja hoitaa jossain välissä ihan pari asiaa vain, eikä vauva taas ole ihan tajunnut, että tässä kohtaa kotia istuva aikuinen on töissä. Tai että töissäolo tarkoittaa, ettei hänen korkeuttaan voi ihan koko aikaa pitää sylissä, vaikka se mukavalta tuntuukin.

Elämä on siis hurjan täynnä, enimmäkseen hyvällä tavalla, vaikka totta puhuen haluaisin nukkua vähän enemmän. Hämmästyttävää kyllä en ole vielä edes juuri tehnyt jouluvalmisteluja, valotkin menivät ikkunaan vasta pari päivää sitten. Vähän olen toki lukenut asiaan liittyen, kiertänyt kirppiksiä ja suunnitellut erästä jouluaiheista vähän isompaa työprojektia.

Kuva ruotsalaisesta 1960-luvun alun jouluruokakirjasta, josta vielä 2010 on otettu uusi painos uusin kansin nimellä "Joulun perinteiset herkut". Kirjassa on myös luku jouluteurastuksesta. Epäilen, ettei kirja ihan kohtaa nykylukijan mieltymyksiä, mutta minusta keittokirja on melkein sitä viihdyttävämpi, mitä oudompi.

Tajusin vastikään, että vauvan opittua liikkumaan ei ikinä ehdi valokuvata mitään ennen kuin kaikki on järjestetty uusiksi. Joka paikassa on kuivunutta porkkanaraastetta, revittyä aikakauslehteä, nuppipalapelin paloja ja yleensä kaikkea, mitä vauva saa siirretyksi omin voimin. Äidin kampaustakin on ihana kiskoa ja nauraa päälle - pikku L saa toki kaiken anteeksi, koska on niin iloinen ja ihana, mutta kuvaamistahan tuo ei edistä. Onneksi kissa sentään joskus poseeraa.

"Älä pliis häiritse."

En ole tainnut muistaa kertoa täällä edes, että liityin ensimmäistä kertaa blogiyhteisöön? Åblogit on turunseutulaisten lifestyle-blogien yhteisö, joka on tavannut järjestää ainakin blogikirppiksiä - saa nähdä, mihin muuhun sitä kautta pääsen! Kierrätyshenkisyys pysyy Hopeapeilissä jatkossakin yllä, vaikka tuskin ilmaistuotteita nyt muutenkaan alkaa sadella postiluukusta sen enempää kuin tähänkään asti (tähän asti on tullut vain arvioitavia kirjoja). Ne teistä, jotka ovat sisustukseen kallellaan, käykääpä katsomassa, jos portaalista löytyisi uutta luettavaa!

Mutta nyt, kuulkaa, ovat lapset nukkumassa ja työtkin sillä mallilla, että voin hyvillä mielin lämmittää kupillisen glögiä ja tehdä ehkä jotain muutakin, joka ei ole ihan pakollista tai edes kovin hyödyllistä. Vaikkapa lukea pari tarinaa kissa-aiheisten mystisten kertomusten kokoelmasta, joka on tällä hetkellä iltakirjanani. Sekin on melkein vintagea, 1980-luvulta.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Matkamies

Vanhat matkalaukut ovat hienoja ihan itsenäänkin, mutta yhdessä appeni kellarista löytyneessä on myös todella upea ja siistinä säilynyt tuotemerkki.


Logon "matkamies" lienee asusteidensa perusteella 1930-luvulta, jollei vieläkin vanhempi. Tämä on siis laukun sisäpintaan liimattu pieni paperi, jonka koskemattomuus paljastaa, ettei itse matkalaukkuakaan ole käytetty paljon. Meillä se päätyi olohuoneen lattialle vinyylilevyjen telineeksi.


Tällä tavalla laukku, ehkä logokaan, ei varmaan kauan pysy käyttämättömän näköisenä, sillä vinyylikasa on juuri sopiva kiipeilyhaaste yhdeksän kuukauden ikäiselle pikku L:lle. Onneksi tuli dokumentoiduksi!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Marraskuinen kansi ja pari sanaa kirjoista


Marraskuun 1953 Hopeapeilin kannessa kahvitellaan astetta juhlavammin. Pikkujoulumielellä ehkä?

Täällä vietettiin lauantaina Hurmaavat häät -projektin karonkkaa. Kirjan tekoon osallistui kymmeniä ihmisiä; juhlaankin oli ilmoittautunut muistaakseni 54 avustajaa. Kamerat kävivät, mutta oikein hyvää kuvaa ei kai kukaan onnistunut minusta nappaamaan. Ainakaan en ole nähnyt sellaista vielä. (Yhdessä asu näkyy hyvin, mutta vartalo on sivuprofiilissa ja näyttää siltä, että olisin taas raskaana. Note to self: osta kuntosalikortti!) Mutta tärkeintä, että keväällä 2013 startattu projekti on nyt virallisesti päätöksessään ja kiitokset saatiin lausutuksi ja lasit kilistetyksi. Nyt vielä toivomme, että kirja löytää lukijansa, ja yksi Hurmaavat häät arvotaan lähiaikoina täälläkin.

Kirjojen tekeminen on siitä erikoista, että projektin loppusuoralla on aina tulla raivohulluksi ja vannoo, ettei KOSKAAN ENÄÄ tällaista järjettömyyttä, ei ainakaan ennen kuin on muuten eläkkeellä... Ja kun kirja on kansissa, hups vain mieli alkaa keriä auki uusia kirjaideoita, joista saman tien innostuu. Ihminen ei opi, en minä ainakaan.

torstai 5. marraskuuta 2015

Musta puhelin, valkoinen joulukuusi

Nostin dyykatun bakeliittipuhelimen videokaapin päälle, kuten aioinkin. Se sai pian yllättävän kaverin, kun kirppiksellä tuli vastaan valkoinen pieni joulukuusi. Olen salaa haaveillut tällaisesta rehellisestä tekokuusesta (huurteinen turkoosi tai pinkki olisi vielä hienompi) ja 3,50 euron hinta oli mielestäni kohtuullinen. Perheenjäseneni ilkkuivat minulle, mutta nostin silti kuusen heti esiin.


Turkoosi maitolasimalja, jossa on kissan tarvikkeita ja leluja, ei oikein sovi tähän muuhun settiin. Tuossa se kuitenkin nököttää, kunnes parempi paikka löytyy; koettakaa katsoa muualle. Valokuva meistä 1920-lukuhenkisissä bileissä on vuodelta 2003, ja nyt jo sain sen kehyksiin!



Kuminen kissa ja ruudullinen kangaskoira odottavat jo joulua...

maanantai 2. marraskuuta 2015

Löysin palan lapsuutta

Kun olin pieni, minulla oli oma joulukalenteri. Sellaista mallia, johon äiti ripusti paketin joka ilta minun mentyäni nukkumaan. En enää kunnolla muista, mitä paketeista paljastui, mutta muistan jännityksen ja ilon, joka kalenteriin liittyi. Ja miten hienoa oli nähdä se joka joulu uudestaan! Mukavasti toimeentulevan perheen lapsena minulla oli isompana ajan hienousjoulukalentereita kuten Kalkitos-siirtokuvakalenteri ja tavarakalenteri, mutta nyt muistan kunnolla enää vain tämän yhden. (Oli se siirtokuvajuttukin aika hieno, siinä oli maisema, jossa luisteltiin järven jäällä.)

Nostalgiaan taipuvaisena persoonana olen harmitellut, että kalenteri on kadonnut - varmaan viimeistään silloin, kun vanhempani muuttivat lapsuudenkodistani pienempään asuntoon. Olen varsinkin itse äidiksi tultuani katsellut kirpputorien joulutavara- ja tekstiiliosastoja etsien muun kivan lisäksi joulukalenteriani. Ja viime perjantaina viimein löysin sen.


Pohjakangas on juuttia, ääriviivat virkatut, tontut ja kuusenkoristeet huopaa. Hyvin 70-lukulaista. Juutin tuoksu kuuluu osana muistikuviini kalenterista.

Jo aikaisemmin olin bongannut kalenterin Suuri Käsityökerho -lehdestä, numerosta 6/1974. Tuo oli lehden ensimmäinen vuosikerta ja minun ensimmäinen vuoteni; jouluna olin vasta alle puolivuotias, mutta äiti jouluihmisenä näemmä oli tilannut kalenterin todella hyvissä ajoin! (Veljeni oli tuolloin 14-vuotias, ja veikkaan, ettei joulukalenteria ollut tarkoitettu hänelle.)


Suuri Käsityökerho oli järjettömän suosittu lehti 1970-luvulla, ja tämän jutun nähtyäni tajusin, että minulla on hyvät mahdollisuudet löytää kalenteri - tuhannet muutkin äidit olivat takuulla tilanneet sen lapsilleen. Vuosia siinä silti meni. Ja 75 senttiä; Kanslerintien ekotorilla olivat koriste-esineet puoleen hintaan, eikä alkuperäinenkään puolentoista euron hinta ollut paha.

Nyt pitää vain toivoa, että äidin tekemillä paketeilla on edelleen lisäarvoa komeiden petshop- ja legokalenterien rinnalla. Niin, ja lisätä puuttuva numero 24: kalenterin kokoaja on ilmeisesti mennyt sekaisin työohjeessa!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Häähulinoissa

Marraskuun ensimmäinen päivän asu kuvattiin morsiuspukujen keskellä; takana on kirjantekokumppanini Marjon luomuksia. Paikka on pop up -tapahtuma Häähumua Turussa, jossa olimme markkinoimassa Hurmaavia häitä. Käytän harvoin mustavalkoista, mutta tällaisena pehmeänä versiona se toimii kohtuullisesti, jopa hyvin.



Clarksin klassikkomalliston 30-luvun henkiset avokkaat ovat syksyn parhaita kirppislöytöjä, rahassa mitaten ehkä paras: löysin nämä seitsemällä eurolla hyvin vähän käytettyinä, kaupassa ovh oli pitkästi päälle satasen. Pilkkusukkahousut ovat Lindexiltä parin vuoden takaa.


Myyntipöytää somisti hopealusikkakruunu, jonka Rami Haapasalo teki kirjan 1930-lukukuvauksia varten. Pakko sillä oli vähän leikkiä, kruunu kuitenkin.



Katsokaa, olen rinsessa!