perjantai 31. heinäkuuta 2015

Äitileluja


Äitilelulla tarkoitetaan lelua, joka näyttää hauskalta tai tyylikkäältä hyllyllä, mutta jolla lapsi ei tosiasiassa leiki. Meillekin näitä on kertynyt jo jonkin verran - ei tosin kalliista putiikeista hankittuja, vaan kirpputoreilta löytyneitä muovihärveleitä, joiden materiaalit ja tekotavat eivät ehkä ihan vastaa nykyisiä lelujen turvallisuusstandardeja. Punainen rullaheppa on ollut meillä jo esikoisen pikkulapsiaikoina, vedettävä veturi ja Muksis-hahmo löytyivät tämän viikon kirpputorikierrokselta Salon ja Forssan seudulta. Kolmikko tarkkailee maailmaa kesäkodin ikkunalaudalla.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Dyykkipäivä

Hyvät kirppislöydöt ovat hieno juttu, mutta aivan erityiset kiksit saa siitä, kun roskiksessa pilkottaa jotain kiinnostavaa. Tänään kävi pitkästä aikaa niin. Ensin aamulla osui kaatopaikkajätteestä silmään vanha, seinään kiinnitettävä puhelinpöytä ja sulaketaulun peitteeksi nikkaroitu kaappi samalta ajalta. Tästä saattoi jo aavistella, että jossain on meneillään pitkään asutun asunnon tyhjennys. Iltapäivällä sekajätteessä olikin pari jätesäkkiä, joiden sisään kannatti katsoa.


Sekalainen, mutta kiinnostava saalis! Ei mitään suorastaan välttämätöntä, mutta monta asiaa, joiden paikka on jokin aivan muu kuin roskis. Tuolille (joka on oma vanha, tosin muistaakseni sekin vuosia sitten dyykattu) kokosin naisellista esineistöä.


Pinkki olkihattu saattaa olla liian taittunut päästäkseen käyttöön, mutta alusasu on siisti. Hajuvesipullossa on ollut Shalimaria. Ja kai joku vielä paplareitakin kaipaa? Peili on eräs kauneimmista näkemistäni, mutta valitettavan krakeloitunut. Mitenkähän sen elvyttäisi... kehyksenä jollekin muulle, ehkä?


Pari retroa pussilakanaa ja muita vähäpätöisempiä tekstiilejä, kalenteripyyhe 2004, nenäliina- tai alusvaatelaukku (tuo punakukallinen kernipintainen edessä) ja kirsikkakassi, joka taitaa olla jotain ysäri-Yvestä, mutta on siitä huolimatta aika kivan näköinen.


Henkareita ja naulakkoja tarvitaan aina. Emalinaulakko on tämän talon alkuperäinen kylppärikaluste, meilläkin on samanlainen vielä seinässä. Vanhat vaatekauppojen henkarit ovat ehdoton hankinta aina, kun niitä saa ilmaiseksi roskiksesta. Omenakuvioinen on hyllypaperia, ja taustalla on peltinen leipälaatikko, joka valitettavasti ei ole ihan priimakunnossa.


Olisiko joku muka voinut jättää tällaiset roskiin, kysyn vain?

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kaavalöytö


Olipa hauskaa löytää pitkästä aikaa vanhoja ompelukaavoja kirppikseltä, ihan tavalliselta hyllykirppikseltä vieläpä. Ostin vain 1950-luvulta peräisin olevat naisten kaavat; kaavavarastokin alkaa olla niin täynnä, että kaikkea vanhaa ei voi säilyttää. (Blogikirppiksen paikka joskus tulevaisuudessa, kun aikaa ja energiaa taas on enemmän.) Jos jotakuta siis kiinnostavat 1960-lukuiset naisten kaavat tai 1950-luvun miesten kaavat, sellaisia saattaa löytää Turussa Manhattanin kirppikseltä...

Mukana kuvassa myös muut päivän löydöt: retrokankainen tyynyliina, Aku Ankka -aiheinen lasten hengari ehkä 60-luvulta sekä ilmeisesti Satamuovin valmistama 1950-lukulainen melamiinikulho.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Muotitervehdys Anttilasta, 1981

Kun omien asukuvien ottaminen tuntuu olevan käytännössä mahdotonta, onneksi ehtii edes joskus skannata. Tässä heinäkuulle tervehdys Anttilan suuresta alkuvuoden katalogista vuodelta 1981. Kesämekkoja, -kenkiä, -koruja ja muuta muotia on kymmeniä sivuja, tässä maistiaisiksi neljä. Näistä on hyvä opiskella myös aikakauden meikki- ja hiustyylejä, jos on aiheesta kiinnostunut. Kuvista muuten huomaa selvästi, että 1950-luku on ollut tuolloin muodissa!





maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tytön kasaripaita


Kun poikamme oli pieni, noin kesällä 2006, teimme Aamulehden Valo-liitteeseen tyylijutun, jonka teemana olivat pienten lasten 80-luvun vaatteet. Tuolloin retrovaatebuumi oli kuumimmillaan, ja 70-luvun kuviollisista frotee- ja plyysivaatteista maksettiin Huuto.netissä useita kymppejä, hurjimmissa tapauksissa parisataakin euroa. Leveälinjainen, pastellisävyinen kasari tuntui kaukaa haetulta.

Mutta ajat muuttuvat: nykyiset trendilastenvaatteet lainaavat selvästi 80-luvun kuvastoa, ja aikuisten muodissahan kasari on näkynyt jo pitkään. Kummasti omakin silmä on tottunut: kun viime kirppisreissulla Laitilan lähetystorilla osui silmään persikanvärinen rusettipaita kokoa 80, pakkohan se oli ostaa, kun näytti niin suloiselta. (Pahoittelut taas huonosta puhelinkuvasta - oikeasti vaate on tasaisen värinen eikä hihoistaan kauhtunut.) Mustien sukkahousujen kanssa ehkä, tai jopa tyllihameen, juhlavaatteena?

Olkatoppaukset sentään poistin, joku tolkku pitää säilyttää! Mutta mitäpä sanotte kauluksen somisteeksi ommelluista pienistä mintunvihreistä ruusukkeista, poistanko myös ne? Ovatko ne liikaa vai juuri tyyliin sopivat?

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kaksi hienoa lelua

Eräs mainio juttu siinä, että perheessä on pitkän tauon jälkeen taas pikkulapsi, on se, että voi palata pikkulapsiajan leikkeihin. Pehmolelut, leikkiastiat, Rasmus Nalle -kirjat ja muut rakkaat vanhat tutut pääsevät taas esiin. Olen tietysti ottanut hyvissä ajoin kirpputoreilta talteen kaikenlaista, jolla toivon kuopukseni joskus leikkivän. Nähtäväksi jää, kiinnostavatko nämä yhtä paljon lasta kuin äitiä, mutta joka tapauksessa: olisiko joku voinut vastustaa tätä vanhaa liitutaulua, kun sellainen tuli vastaan kierrätyskeskuksessa ilmaiseksi? Kissojakin siinä on!


Voi toki olla, että vanhan taulun pinta on kulunut eikä siihen enää liitu tartu, mutta onneksi on trendikäs sisustusmateriaali liitutaulumaali.

Nukenvaunut eivät olleet ihan yhtä edulliset, niistä köyhdyin jopa viisitoista euroa. Mutta ne onkin valmistanut oikea lastenvaunutehdas eli kotimainen Ora, ja pinta on punaista samettia. Jos tämä pikkuinen on yhtään samaa maata kuin isot sisaruksensa, nukkejen sijaan näissä kuskataan pupuja.


Vaunut ovat aika korkeat kuten tämän ajan oikeatkin lastenvaunut, ihan pikku taapero ei yllä näitä työntämään. Verhoilu on pikkukukallista kangasta, joka toimi parin edellisen kirjoituksen kuvien taustana.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Pienet nokialaiset


Vakosametti, tuo 1970-luvun luottomateriaali, löysi tiensä myös kenkiin. Nämä pikkuruiset Nokian kangaskengät ovat kokoa 21; toivon, että ne mahtuvat tyttärellemme sopivana vuodenaikana. Kengät löytyivät Laitilan lähetystorilta varsin kohtuulliseen yhden euron hintaan. Minulla on tallella myös aivan samanmalliset farkkutennarit, joita itse käytin arvatenkin kesällä 1975, kokoa 20.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sydänemalia


Emalimukeista juominen ei ole miellyttävää, mutta tämä sydänkuvioinen puolalaiskuppi (3 e, Uudenkaupungin reissulta) onkin hankittu nimenomaan marjanpoimintaa varten!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kesän paras löytö?

Kävimme eilen kirppismatkalla Laitilassa ja Uudessakaupungissa. Kaikki sujui mukavasti lukuunottamatta sitä, että lastenvaunut hajosivat matkalla Laitilasta Uuteenkaupunkiin bussin tavaratilassa. Hetken ajan seisoimme pysäkillä kauhusta kankeina ja mietimme, miten tästä voi selvitä, mutta läheisen huonekalukaupan myyjällä oli riittävästi osaamista palauttamaan vaunut käyttökuntoon. Kyse oli vain yhden niitin pettämisestä, mutta ilman työkaluja ei sellaisestakaan selviä.

No, kun vaunut oli saatu kuntoon, määränpäänä oli Uudenkaupungin kierrätyskeskus. Olimme kuulleet, että siellä edelleen noudatetaan vanhaa hyvää kierrätyskeskustapaa ja suurimman osan tavaroista saa ilmaiseksi. Yleensä tällainen tarkoittaa, että hyllyissä on vain surkealaatuista, kulahtanutta tavaraa. Ilokseni voin kertoa, että aina ei ole niin.


En tiedä, oliko kierrätyskeskukseen juuri tuotu jokin kuolinpesä, vai miksi siellä oli pieni kasa vanhoja naisten hattuja ja kuvan mekko, joka on 1940-luvulta ja paksua viskoosia tai jotain sen tapaista. Pahoittelen huonoa puhelinkuvaa - kamerani on kesäkodilla edelleen - mutta puvun värit ovat suunnilleen alareunan mukaiset: viininpunertavan ruskeaa novelty-kuviointia sinapinkeltaisella taustalla. Kankaan tunnusta jo tiesi, että puku on vanha, ja tunnistamisen varmisti sivuhalkio, jossa vetoketjun sijaan on nepparit.

Puku saattaa joskus mahtuakin minulle, se ei ole toivottoman pieni. Ja näytti se kuvassa haalistuneelta tai miltä tahansa, paljaalla silmällä katsoen se on täydellisessä kunnossa. Tätä kirjoittaessanikaan en oikein usko, että tällaista voi vielä tapahtua! Niin, mainitsinko jo, että kaikki kierrätyskeskuksen vaatteet olivat ilmaisia...

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Rohkeaa rantamuotia, 1966


On heinäkuu, tuo toiveiden ja haaveiden lomakuukausi, kun helle hellii juuri sopivasti niin, ettei jätski kuitenkaan sula tai kalja lämpene... Nähtäväksi jää, mutta lehtien kansissa kesäunelmat elävät. Hopeapeili nostaa nyt esiin hiukan uudempaa materiaalia kuin yleensä, kannen heinäkuulta 1966. Pariskunta on nuori ja pop-henkinen, vaikka kukkia onkin vain naisen uikkarissa - miehellä on melko konservatiivista raitakuosia. Naisen hiukset ovat nuorekkaasti poninhännällä, vaikka selvästi kammatut. Reidet koskettavat toisiaan ja katsekontakti on tiivis; ilmassa on selvästi kesäerotiikkaa.

Saman lehden takakannessakin ollaan veden äärellä ja pohditaan rohkeaa naista - tamponimainoksessa. Kuukautissuojamainosten viesti ei ole juuri muuttunut 50 vuodessa.