perjantai 30. toukokuuta 2014

Onko kirppiksiä jo liikaa? eli vielä vähän Siivouspäivästä

Viikot ennen koulun kesälomaa ovat aina kiireisimpiä, kun haluaa saada töistä mahdollisimman paljon valmiiksi niin kauan kuin työrauhaa vielä on. Tänä vuonna on myös ihana kesäkoti, jota on koetettu aina kuin mahdollista käydä kunnostamassa, jotta se kesän koittaessa olisi enemmän kesäkoti kuin rakennustyömaa. Näistä syistä blogi on ollut nyt hiljaiselolla; pahoittelut ja pyrin pikku hiljaa takaisin tavalliseen postaustahtiin. Nyt poikkeuksellinen hetki kirjoittamiselle löytyi työreissulta, junasta, joka kulkee läpi Järvi-Suomen kohti lounaisrannikkoa.

Siivouspäivä tuli ja meni, ja olimme myymässä koko perheen voimin. Tavoitteeni oli, että kaman määrä vähenisi ainakin pari muovikassillista, mutta toisin kävi. Vaikka puistossa oli mukava meno, paljon myyjiä ja asiakkaita ja tuttuja ja dj soitti hyvää musaa ja kioski oli auki, myynti jäi pienemmäksi kuin viime Siivouspäivänä sekä rahassa että lähteneessä tavarassa mitattuna. Eniten taisi mennä kaupaksi koruja, mikä ei juuri näy lisääntyneenä tilana!

Naapurimyyjät valittelivat samaa: asiakkaita kävi, mutta vain harva todella osti mitään. Kun veimme muutaman kassin Uffille iltapäivän päätteeksi, myyjä sanoi, että moni muu oli käynyt samalla asialla. Hiukan turhautuneena jäin miettimään, mistä oikein oli kysymys. Decluttering-ilmiöstä, myytävän tavaran keskinkertaisuudesta, siitä, että kirppisostajat ovat erikoistuneet vain tiettyihin asioihin kuten lastenvaatteisiin tai keräilykelpoisiin, jälleenmyyntikelpoisiin astioihin? Vai yksinkertaisesti siitä, että oli kesän ensimmäinen helleviikonloppu ja uimarantakin houkutti - vai kenties siitä, että Siivouspäivä-ilmiö on tullut niin suosituksi, että suuri osa potentiaalisista asiakkaista oli itse myyjänä? Hintataso tuskin oli ongelma, sillä ainakin meidän kulmillamme oli selvästi puistokirppishinnat ja vaate vaihtoi kotia eurolla-parilla, niin kuin järkevää onkin tällaisessa tapahtumassa.

Vai onko kirpputoritapahtumia - tai kirppiksiä ylipäänsä - jo liikaa? Kirpputoriliikkeetkin ovat tupaten täynnä tavaraa, olipa kyseessä hyväntekeväisyyskirppis tai hyllypaikkoja vuokraava kirppis; siihen päälle vielä netti kirppispalstoineen ja annetaan ilmaiseksi -ryhmineen. Ne lähes kaikki täyttyvät enimmäkseen persoonattomasta sisustus- ja vaatetavarasta, jonka joukosta on vaikea seuloa aarteita. Siinä ei sinnikäskään aina onnistu, joten on ymmärrettävää, että moni kyllästyy.

Millaisia kokemuksia teillä muilla oli tästä kesän ensimmäisestä Siivouspäivästä - kävikö kauppa? Siitä olen itse tyytyväinen, että poikani sai kartutetuksi matkakassaansa yli kahdellakympillä. Kauan kaivattu Legoland-reissu on jo melkein ovella.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Silo-mainos, 1951


Silo-teemainen kevättervehdys Kotiliedestä, toukokuulta 1951. Toivotaan, että aurinko paistaa taas pian.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Hääkuva


Päivän kuva on otettu tasan kaksitoista vuotta sitten. Siinä poseeraa kovin nuoren ja kauniin näköisiä ihmisiä. Kuka (turkulainen) tunnistaa paikan?

torstai 22. toukokuuta 2014

Turkoosi, punainen, kukkainen


Kesän voi laskea alkaneeksi monesta asiasta, esimerkiksi siitä, kun ensimmäisen kerran lakkaa varpaankyntensä ja pukee sandaalit jalkaan. Kukkasia oli ravintola Koulun pihalla minun mekkoni lisäksi myös syreenissä, kastanjassa ja vaikka missä. Mainiota!


Pari menovinkkiä muuten viikonlopuksi. Ensin tietysti Siivouspäivä: kartan perusteella näyttää, että myyntipaikkojen määrä on vähintään tuplaantunut viime vuoden tapahtumista! Minut eli Läntisenkadun Teksti & Tekstiilin löytää Turun Rautatienpuistosta, jossa viihdyttää myös Lippakioski tarjonnallaan ja dj:llään. Myyjiä on ilmoittautunut nyt yksitoista, eli paikalla on varmasti parikymmentä myyntipistettä.

Ja ne teistä, jotka ette pidä kirppispistettä lauantaina ja remontoi kesäkotia sunnuntaina, käykää myös Vintage! Kyläjuhlissa Kuralan Kylämäellä. Myyntiä, hienoja autoja, kaunista musiikkia ja vintage-muotinäytös lähes autenttisessa ympäristössä, ja säänkin pitäisi suosia. Harmittaa ihan, kun en itse pääse. Mukavaa viikonloppua!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Ukkospäivän kesäinen löytö

Kaupungilta tullessani väistin mahdollisia jättiläisrakeita (mikä hieno tekosyy!) Uffin myymälään ja poimin sieltä mainion löydön:


Para-merkkiset tekstiilipintaiset kesäavokkaat ovat hyvin vähän käytetyt ja arvatenkin 50-luvulta. Tällaisiin en ole tainnut koskaan aiemmin törmätä, ja kun nyt törmään, ne tosiaan ovat sekä punaiset että minun kokoani! Para-tuotemerkistä löytyi sen verran tietoa, että se on ollut Kumiteollisuus Oy:n merkki; tehdas valmisti alun perin kumikorkoja ja kalosseja, mutta laajensi muuhunkin jalkinetuotantoon. Tehdas sulautettiin Nokian kumitehtaaseen vuonna 1966.



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Rantatyyliä, 1948


Kaunis ranta-asu on Eevan kesänumeron kannessa vuodelta 1948. Kuva ei kerro, onko asussa mahdollisesti lahkeellinen uimapuku ja sen päälle kiinnitettävä erillinen hame, mutta niin arvelen. Tässä muuten kiinnittää huomion, miten ylös etumuksen yläreuna nousee verrattuna nykyisiin uima-asuihin. Uimapuku oli 40-luvulla vielä suhteellisen peittävä vaate, vaikka tässä kuvassa malli selvästi keimailee.

Mitenkähän tuo hattu pysyy päässä, kun mereltä käy tuuli?

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kirsikkainen

Työntäyteiseen viikkoon mahtui myös pari kirppiskäyntiä ja kirppislöytöä. Kirsikkakuvioinen Trashy Divan viskoosimekko tuli Kontti-kirppikseltä ja siihen sopiva laukku Uffin kolmen euron päivästä. Tähän sävyyn löytyy kaapillinen asusteita jo valmiiksi.


Käytännössä näin ohuessa puvussa oli vielä kylmä, piti kerrostaa neuletakki trenssin alle, kun lähdin asioille. Postissa virkailija kysyi, mistä ostan kauniit vaatteeni; on kuulemma ihaillut niitä ennenkin ja nyt rohkaistui kysymään. Olin tyytyväinen voidessani sanoa, että kirpputoreilta.

Mutta onko punainen vinyylilaukku uusi vai vanha? Minä arvelen, että vanha; kahvan muovi on hengeltään samaa kuin 50-luvun koruissa käytetty lusiitti, ja vuorin taskun vetoketju on metallinen. Mitään lappuja ei löydy.



Kivaa perjantai-iltaa! Vietän sitä itse tarkkailemalla keittiön ikkunasta käsin, miten Rautatienpuiston kioskia pannaan kesäkuntoon.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Namia

Kävimme iltalenkillä kirpputorilla, ja sieltä löytyi tällainen vaatimattoman näköinen vanha kansio.


Seres oli turkulainen makeistehdas, jota on kiittäminen Sisu-pastillin kehittämisestä (1928). Tehdas aloitti makeisten valmistamisen 1920-luvun alussa ja jatkoi sitä 1970-luvulle saakka ihan kotimme lähellä, Turun Rauhankadulla. Kansio on ilmeisesti myyntiedustajan kuvasto, ja sehän oli täynnä komeita karkkikuvia, valmiita seinälle ripustettaviksi vaikka sellaisinaan.




"Pimpolo"?




Mukana olleen hinnaston mukaan tikkukaramellin vähittäisohjehinta on ollut viisi penniä, Sisu-askin 29 penniä.

Kuvastosta niin ikään löytyneen Sisu-mainoksen kääntöpuoli paljastaa, miltä ajalta namit ovat.


Mainoksen kääntöpuolella näet on asiakkaalle osoitettu saatekirje, jossa mainitaan Sisun mainostuksen kärsineen kovin vuoden 1967 lehtilakon vuoksi. Siksi kuvan mukaisia Sisu-mainostarroja levitettiin myymälöihin.

Itse olen vähän liian nuori muistamaan näitä, ja voi olla, ettei niitä lapsuudenkotipaikkakunnallani myytykään, mutta heräsikö jollakulla muistoja? Sitä jäimme täällä miettimään, muuttuuko tilanne enää koskaan sellaiseksi, että pieniä paikallisia tehtaita kannattaa taas perustaa ja pitää yllä. 1950-luvulla Turussa oli yksitoista makeistehdasta, enää ei yhtään.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Cocktails

Mieheni halusi järjestää synttärijuhlikseen cocktail-kutsut, ja sellaisten merkeissä meillä eilen ilakoitiin. Alkaa muodostua jo juhlatraditioksi, että aamupäivällä ajattelen, että nyt ehdin lakata kynnet ja otattaa asukuvat. Sitten, kun ensimmäinen vieras soittelee jo ovisummeria, säntäillään viimeisiä tarjoiluja esiin ja rajataan huulia eikä ole koko päivänä ehditty toista kertaa ajatella kynsiä, saati asukuvia. Lainasinkin tähän vierailta kuvitukseksi pari otosta tarjoiluista ja yhden minusta ja kissasta.




Puku on siis sama itseompelemani silkkikotelomekko, joka on nähty täällä asustettuna ällistyttävällä höyhenbolerolla. Nyt valitsin lilaan taittuvaa vaaleanpunaista, koska synttärisankarin paita oli samaa sävyä. (Kissa ei muuten karannut koko iltana, vaikka vieraita oli varmaan 50 ja ovia auottiin jatkuvasti. Tänään se sitten otti ja hyppäsi makuuhuoneen ikkunalaudalta vajaan metrin ylempänä olevalle tuuletusparvekkeelle.)

perjantai 9. toukokuuta 2014

Eemelin entiset housut?

Turussakin järjestettiin vihdoin kaupunginteatterin kirppis. Olen seuraillut Hesarista Helsingin vastaavia tapahtumia ja toivonut, että joskus pääsisin paikalle (siellä kuulemma olisi huomenna taas teatterin kirppis, mutten kuitenkaan lähde katsomaan, koska meillä on illalla Suuret Cocktail-kutsut). Nyt olin teatterilla jonossa ainakin parinsadan muun ihmisen kanssa jo ennen ovien avautumista.

Kaaos oli melkoinen, enkä onnistunut löytämään kiinnostavia aitoja vanhoja vaatteita, jos siellä sellaisia olikaan tarjolla. Enimmäkseen vaatteet olivat liikaa rooliasun näköisiä - röllihattuja ja prameita tanssipukuja, tiedätte varmaan. Kaksi komeaa kaiverrettua cocktail-lasia nappasin, pari kesäistä puuvillapuseroa ja nämä. Ovatko nämä joskus olleet Vaahteramäen Eemelin tai vastaavan hahmon housut, sitä en tiedä.

ehkä palelee vähän

Sortsihaalarit on ommeltu ilmeisesti vanhojen työhaalarien enstex-tyyppisestä kankaasta. Viimeistään valkoiset tereet saivat tekemään ostopäätöksen. Lyhensin lahkeita ja tein pari muotolaskosta vyötärölle, voilà. Kehtaako näitä oikeasti käyttää, se jää nähtäväksi! Haalarin hinta oli kokonaista kaksi euroa (plus tungoksessa hikoilun tuska ja vaiva).

Blogikirppiksellä on vielä paljon juttuja tarjolla, ja sen tavaroita voi kysellä Siivouspäivään 24.5. saakka. Silloin, jos sää sallii, kannan jäljellä olevat myyntiin Rautatienpuistoon meidän perheen kirppisständille. Nähdään ehkä siellä!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kesäblogikirppis alkaa!

On aika avata Hopeapeilin kesäteemainen blogikirppis! Tällä kertaa minulla ei ole varattuna enempää myytävää, mutta läpikäymättä ovat vielä esimerkiksi uikkarit, kesäkorut ja pikkuvaatteet. Huomaatte sitten varmaan, jos saan kootuksi toisenkin kattauksen myytävää - teen sen kyllä, jos aikaa vain riittää.

Toimitaan kuten viimeksikin, eli haluttu tuote varataan jättämällä kommentti, kuvan numero mainiten. Minut tavoittaa sähköpostilla osoitteesta hopeapeiliblog@gmail.com tili- ja osoitetietojen vaihtoa varten. Turusta kotoani tai näiltä nurkin voi myös noutaa. Hyviä löytöjä!

1. MYYTY! 60-luvun alun kapea puku himmeästi hohtavaa ehkä viskoosia tai puuvilla/viskoosia, kukkakuviot on painettu kankaaseen. Sopii parhaiten noin M-kokoiselle käyttäjälle, mitat kuvan alla. Helman etureunassa vähän tahraa, joka maastoutuu aika hyvin kankaaseen, tuntuu pinnalliselta ja saattaisi liotuksessa ja käsinpesussa lähteäkin (käteni eivät kestä sellaista toimintaa, joten jätän mahdolliselle ostajalle). 20 e + postit

ry 101 cm, vy 80 cm, lantio 106 cm, olka-vyötärö 40 cm, pituus 102 cm 

2. Räväkän värinen havaijikukkapuku 80-90-lukujen vaihteesta, mukavan viileää viskoosia. Vyötäröllä avolaskokset sekä ylös- että alaspäin. Kokomerkintä 38, mutta reilun kokoinen, mitat kuvan alla. Silittäessä löysin yhden pikkuruisen reiän, ja alimman napin kiinnityskohta on korjattu, kangas siltä kohdalta kärsinyt. 12 e + postit
ry 110 cm, vy 88 cm, lantio 118 cm, pituus 102 cm

3. Prinsessalinjainen alaspäin kellottuva 90-luvun havaijikuosinen hellepuku viskoosia herkullisin värein. Kokomerkintä 42, mutta tämä taas pienenpuoleinen kokomerkintään nähden. Yläosan saumoissa liestymää, joka ei vielä haittaa käyttöä, mutta en suosittele ostamista, jos mitat tuntuvat vähänkin niukoilta. 15 e + postit

ry 98 cm, vy 80 cm, lantio vapaa, pituus 101 cm

4. MYYTY! Amerikan herkku! Etsystä tilattu vaaleansini-valkoraitainen puuvillakreppinen (seersucker) paitapuku, joka tuli minulle käyttämättömänä ja kutistui ensimmäisessä pesussa liian pieneksi. Mikä tragedia! Puku on nyt noin kokoa 38, eikä siinä ole mitään käytön jälkiä. Mukana pukuun kuuluva soljellinen vyö. 30 e + postit

ry 100 cm, vy 75 cm, lantio vapaa, olka-vyötärö 41,5 cm, pituus 90 cm 

5. Nanson kaunis ja pehmeä bambukuituinen kietaisuhalterneck-mekko, koko S. Mittoja on vaikea ottaa moninkertaisten kietaisu- ja solmimissysteemien takia, mutta S-M-kokoiselle omiaan ja pituus 172-senttisellä käyttäjällä noin polveen. Vaate tuli minulle uutena, se on vain pari kertaa pesty ja loistokunnossa, paitsi että joissain kohdissa valkoiset kuviot ovat ottaneet sinertävää väriä ilmeisesti farkkutakista. Tämä on aika huomaamatonta, mutta haluan, että ostaja on asiasta tietoinen. 20 e + postit


6. Huiveja, ohuita, 3 e/kpl sisältäen postikulut. VALKOINEN JA PALLOKUOSINEN MYYTY!


7. Huiveja, 3 e/kpl + postit, paitsi pilkullisen saa kaupan päälle ensimmäinen ostaja, joka siitä tykkää - huomasin kuvaa ottaessa, ettei nyppyjen takia ihan myyntikunnossa enää. Jos joku jaksaa poistaa nypyt, varmaan vielä OK.


8. Kukalliset tekstiilipintaiset avokkaat kokoa 39 (kokomerkintä tosin 40). Italialaiset, 80-luvulta ja ihan hyvässä kunnossa; väri on arka, ja parista kohdasta huomaa, että käytetty on; yksi tahra löytyy, mutta se maastoutuu kuosiin. Sisäpohjan pituus 25,5 cm. 15 e + postit


9. Desiree Luxus -avokkaat 60-luvun alusta, tummanruskeat, koko 6 (39), melko kapea lesti. Nahkaa. Koristenauhoissa kulumaa, muuten ikäisekseen hieno kunto; korkolaputkin kunnossa. Sisämitta 26 cm, mutta huomioi terävä kärki. 15 e + postit


10. 60-luvun alun italialaiset piikkikorkoiset kesäsandaalit vilpoisaa reikäkoristeltua nahkaa, rusettisomisteella, kokomerkintä 39, mutta pienenlainen. Sisämitta 26,5 cm, mutta myös näissä hyvin kapea kärki. Ikäisekseen hieno kunto. 15 e + postit


11. Viileämpiin päiviin viininpunaiset mokkanauhakengät, koko näissäkin pieni ja kapea 39, ehkä pikemmin 38,5. Kuvassa auringonvalo osuu sivuttain olevaan kenkään, väri todenmukaisempi vasemmanpuoleisessa. Italialaiset kaunottaret, nahkaa sisältä ja päältä, hyvä kunto. Luultavasti 70-luvun lopulta. 20 e + postit


Hauskaa kirppistelyä!

Mitä kuuluu kierrätyskeijuhaasteelle?

Olen ylittänyt itseni eräässä asiassa: kun kävimme ostamassa pojalle uudet katulenkkarit halpakenkämyymälästä, en edes vilkaissut naisten kenkiä. Tai vilkaisin, todetakseni, että tällaisia niitä nyt on, ja hetken jopa kiinnostivat seeprakuosiset ballerinat. Pian nekin unohtuivat ja elämä jatkui kaupan ulkopuolella.

Takana on yli neljä kuukautta ilman uusien vaatteiden ostamista - yhdellä poikkeuksella, josta myöhemmin lisää. Olen todennäköisesti säästänyt sekä rahaa että aikaa, kun en käy vilkuilemassa, olisiko jotain tarjolla. Toki teen sitä lähikirppiksillä, mutta edelleen kierrätyskeijukampanjan vaikutus tuntuu siinä, että ostan vähemmän myös käytettynä. Vaatteita on kevään aikana lähtenyt enemmän kuin tullut, enkä ole jäänyt ikävöimään. Paitsi paria kaunokaista, jotka sitten kuitenkin olivat väärän kokoisia, kun ajattelin asiaa rehellisesti. Lisääkin on lähdössä, nyt on muutama puku jo silitetty blogikirppistä varten!

Maalis-huhtikuun hankittujen listani on tällainen:

- mintunvihreät ballerinat (käyttämättömät)
- punaiset ballerinat
- sinapinväriset remmikorkokengät
- turkoosi kangas tähän pukuun
- kaksi kesähametta (toinen ommeltu itse ikuisuuden kaapissa olleesta kankaasta)
- punavalkoraitainen pusero
- leveä alushame (mies kysyi, tarvitsinko uuden alushameen. Tarvitsin tietysti, koska se oli vintage!)
tämä harmaa jakku ja samalta messuosastolta kahdet hansikkaat

Lisäksi sain ystävältäni ruusukankaan, josta en vielä ole ommellut mitään, mutta sen aika kyllä tulee. Yksi kesätoppi on jo osittain leikattuna, eli uusia vaatteita kesäksi on vielä tulossa, vaikka vanhoista kankaista. Maalis-huhtikuun ja toukokuun alun vaatemenot olivat suunnilleen 90 euroa.

Mietin talvella, että tarvitsen kesäksi ballerinoja ja niiden löytäminen kirppiksiltä omassa koossa ja hyväkuntoisina voi olla työlästä. Itse asiassa se ei ole ollut; löysin ensimmäiset (konjakinruskeat) jo talvella, ja kevään mittaan lauma on täydentynyt mintunvihreillä ja punaisilla. Lisäksi ostin tennarien ja ballerinojen välimuodon, mustat kangastossut pienillä nauhoilla, joita on tarkoitus käyttää lähinnä kissan ulkoiluttamisen ja Siwassa käymisen kaltaisissa epämuodollisissa tilanteissa. Ilmeisesti ballerinat ovat postimyynnin peruskamaa, jota tilaillaan huolettomasti ja unohdetaan palauttaa, vaikkeivät istuisikaan jalkaan. Tsekatkaa siis ihmeessä kirppiksiltä tämäkin vaihtoehto ennen halpisketjussa asioimista.

Niin, se yksi ihan uusi hankinta. Olimme perheen kanssa menossa uimahallille, jossa tarkoitus oli mennä myös kuntosalille. Viisi minuuttia ennen bussin lähtöä tajusin, että unohdin vaihtoalusvaatteet. Hikoilen treenatessani niin, että vaatteet suunnilleen tippuvat vettä. Mietin, että olen typerä niuho, jos en käy ostamassa niitä vaihtoalusvaatteita viereisestä vaatekaupasta juuri tässä tilanteessa, jossa niitä tarvitsen - kuitenkin sama tarve tulisi vaatteiden hajoamisen myötä vastaan viimeistään syksyllä. Ja niin ostin ne alusvaatteet enkä kokenut, että pitäisi saman tien ostaa viisi settiä lisää.

Miten teillä muilla uuden ostamista rajoittavilla on sujunut? Onko tullut vastaan ongelmatilanteita tai houkutuksia?

Edit. Heti huomasin, että jotain unohtui omalta listaltani, nimittäin sininen pitsipuku ja nahkahame ruskeine puseroineen. Ne nostavat ostosten kokonaissumman vähän yli sataseen, mikään näistäkään kun ei ollut kallis hankinta. Määrällisesti vaatteita on kyllä tullut paljon, minkä yhdistän kevään ja kesän tuloon - silloin aina innostuu vähän liikaa.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Turbiinihallin aarteita

Pääsin tänään työssäni tutustumaan upeaan tilaan, Turku Energian vanhaan turbiinihalliin 1900-luvun alusta. Nykyisin edustus- ja kokoustilana toimivassa hallissa on säästetty 1920-30-luvun koneita ja muuta steampunk-henkistä rekvisiittaa. Koko tilaa en edes yrittänyt puhelimella valokuvata, mutta joitain yksityiskohtia sentään. Nämä elämää nähneet öljytonkat ovat hyvinkin metrin korkuisia.



perjantai 2. toukokuuta 2014

Kun on tosi vähän kangasta...

Pitkästä aikaa ompelin ihan kokonaisen asun valmiiksi. Tämän projektin juuret ovat kesässä 2013 Tammelan torilla. Ostin sieltä mukavalta, Hopeapeiliä lukevalta kirppismyyjältä (voi kunpa osuisit lukemaan tämänkin tekstin!) kaksi 50-luvun keittiökuvioista pientä verhokappaa. Kapoilla oli mittaa noin 20 x 120 cm ja niiden mukana tuli putkeksi ommeltu kaitale, josta sai noin 8 x 120 cm lisää.

Mitäpä näistä aarteista? Ostopäätös syntyi, kun tajusin, että kauniin sini-turkoosi-sitruunanväriset kapat voi ommella hameen helmakaitaleeksi. Tässä lopputulos suoraan ompelukoneelta tuotuna.


Kesti tosin vielä yli puoli vuotta, että löysin sopivan (tai sopivahkon - sävyjä kannattaa katsoa armollisin silmin) kankaan täydentämään verhokappoja. Ostin turkoosin vohvelipintaisen puuvillakankaan Seijan mahtavista varastoista. Ja kuten huomaatte, se putkeksi ommeltu suikale ilahduttaa sekä hameen vyötärökaitaleena että topin kulmikkaan pääntien reunana.

Asu on ommeltu ilman kaavoja. Hamekappale on vain taiteltu suurille laskoksille, jotka on napattu vyötärönauhan sisään, ja toppiin otin vähän mallia eräästä olemassaolevasta topistani. Yläosa ei onnistunut ihan täysin; voi olla, että nostan vielä olkalinjaa. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen siitä, mihin kaikkeen se pikkuinen määrä kangasta riitti!