maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kevätjuttuja


Vasta tänään sain pääsiäiskoristeet nostetuksi esiin. Koristelu jäi paitsi myöhäiseksi, myös vähäiseksi - ajankäyttö on erilaista kuin aiemmin. Vaikka vauva on aika helppo tapaus, hyväntuulinen ja paljon nukkuva, kädet ovat usein täynnä pikkuihmisen asioita. Eikä se useimmiten edes haittaa; tämä on viimeinen vauvani ja on vaihteeksi mukavaa olla kiireisen ammatinharjoittajan sijasta ihan vain vanhanaikaisesti äiti. (Tämä ei sitten missään nimessä tarkoita, etteikö joskus väsyttäisi ja kyllästyttäisi, mutta ei siitä sen enempää.)


Nämä pääsiäisotukset lienevät Weisteen tuotantoa, vai tietääkö joku paremmin?

Ompelukone on evakossa työhuoneessa, mutta kevään merkkeihin kuuluu heräävä ompeluinto. Kaivoin kangaskaappiani ja pinosin esiin tämän hetken inspiroivimmat vaatekankaat. Ylin on oikeastaan pehmeää lakanakangasta, jota löytyi jokin aika sitten pihan roskiksesta. Haluaisin leveähelmaisen, poikkiraitakuosisen puvun, johon se voisi olla omiaan. Toiseksi ylin turkoosi onkin vyötärökaitaletta vaille valmis hame - se löytyi talvella kirpputorilta, ehkä mekon helmasta purettuna.


Harmaa pallokuosinen taas on ollut minulla pitkään, ensin huonosti istuvana mekkona ja sitten kappaleiksi purettuna. Siinäkin on poikkiraitatyyppistä kuviota; kangas riittää ehkä puolihameeseen ja yläosan yksityiskohtiin. Yksinkertaisia yksivärisiä toppeja tarvitsisin myös pari lisää, esimerkiksi juuri vaaleanharmaan. Kivoja kaavojakin on varastossa monta, mutta missähän välissä ehtisi ommella? Tosin kesäpuvuilla ei ole kiire, kun ulkona sataa lunta.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Syksyn kaunein kirja

Vihdoinkin se on julkista! Olen vihjaillut tulevasta vintageteemaisesta kirjasta pitkin viime vuotta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että Schildts & Söderströms julkaisee syksyllä kirjan Hurmaavat häät, jota olen ollut tekemässä yhdessä pukuja ja stailauksia loihtineen Marjo Haapasalon ja tunnelmat kauniisti kuvanneen Emilia Kallisen kanssa.


Tässä linkki kustantamon katalogiin, josta tekstinkin erottaa paremmin kuin tästä kuvakaappauksesta - katalogin kansikuvakin on meiltä, ja kirjasta kerrotaan enemmän sivuilla 12-13. Hopeapeilikin on mainittu, ujostuttaa melkein!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Peggy ja Joan

Vintagemessuilta terveiset! Tai siis taide-, antiikki- ja kädentaitomessuilta, joskin skippasin taide- ja kädentaito-osat tyystin. Aioin olla tarkka rahankäyttäjä ja keskittyä lähinnä ihailemaan tarjontaa ja tapaamaan tuttuja, mutta niin vain ostin kokonaista kaksi pukua, molemmat Alles Gutelta. Muillakin myyjillä oli ihanuuksia kaupan, mutta juuri nämä puvut valitsin, koska ne ovat yksinkertaisia ja hyvännäköisiä arkivaatteita. Juhlapukeutumiselle on nyt kovin vähän käyttöä, vaikka cocktail-asut ja strassikorut ovatkin ilo silmälle.

Näistä valinnoista huomaa, että olemme katsoneet iltaimetysmaratoneilla Mad Meniä. Sarjaa yhtään vilkuilleet tunnistavat myös, mille hahmoille nämä asut sopisivat.



Allekirjoittanut ei esiinny kuvissa paitsi villasukkaan verhotun varpaan verran, koska flunssa on iskenyt ja naamassa on enemmän punaista kuin ihonväristä. Vauva on onneksi ainakin vielä melko terve, toisin kuin me muut perheenjäsenet.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Musta, ruskea, ruudullinen

Hienoa saada vähitellen käyttöön näitä raskausajan löytöjä. Tänään puin ylleni Monki-merkkisen jakun, jonka löysin marraskuussa ja joka nyt istuu ylle hiukan paremmin kuin silloin.

jakku, huivi, hame, kengät kirppislöytöjä
sukkahousut Kunert/muistaakseni Sokos

Asun rakentaminen on joskus aika huvittavaa puuhaa. Tänään minulla oli kaksi lähtökohtaa: halusin käyttää näitä ruudullisia sukkia ja konjakinruskeaa väriä. Loppua pitikin miettiä vähän pitempään - etenkin kengät olivat vaikeat, kun ei avokkailla tänään olisi tarjennut, toisin kuin alkuviikolla. Talvinilkkurit on kannettu vintille, ja jotenkin kaikissa muissa vain oli jotain pielessä. Näin niitä ostostarpeita luodaan.

Kuvasta ja lounasseurasta kiitos Tildalle. Hengailimme Hansassa, kuten muutkin mammat vauvoineen tekevät. Eipä sillä, Pizzariumin pizzat ovat lähestulkoon kaupungin parasta lounasta, eikä tämä ole sponsoroitu kirjoitus.

Vinkkinä muuten turunseutulaisille, että tänä viikonloppuna pidetään Messukeskuksessa taide- ja antiikkimessut, joilla on myös vintageosasto. Ainakin viime kerralla tein ihan kivoja löytöjä, toivottavasti tänäkin vuonna onni on myötä. Minua pyydettiin myös juontajaksi vuosikymmenteemaiseen muotinäytökseen, mutta jouduin kieltäytymään täysimetetyn vauvani takia. Näytös on sekä lauantaina että sunnuntaina klo 11 ja 14, ja jonkin näytöksen aion nähdä katsomon puolelta, vaikka sitten vauva rinnalla. Hauskaa viikonloppua ja ehkä nähdään messuilla!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen poni

My Little Ponyt tulivat markkinoille, kun itse olin juuri kasvanut liian vanhaksi leikkimään niillä. Siksi ponit eivät kuulu omiin keskeisiin lapsuusmuistoihini (toisin kuin esimerkiksi barbit ja Fabuland-legot) enkä ole niihin juuri kiinnittänyt kirppiksillä huomiota. Pari ponikopiota taisi kyllä pyöriä tytärpuolen ja pojan leikeissä aikoinaan.

Mutta näköjään pienen tytön äidiksi tuleminen muuttaa asioita.


Oikeastaan aika herttainen, eikö? Poni löytyi Ekotorilta ja on saanut vähän kynänjälkeä kylkeensä, mutta ne kuulemma lähtevät vähitellen auringonpaisteessa. Poni pääsikin keittiön ikkunalle, josta kevätaurinko jo illansuussa kurkistelee.

Kuvassa on myös dyykkilöytöjä: vaaleanpunainen muovirasia ja samanlainen kermanvärinen sekä taustalla näkyvät kullanväriset kermakko ja sokerikko sekä lasilautanen kaivettiin talomme roskiksesta pari viikkoa sitten. Joskus vielä perustan dyykkausteemalle oman blogin, niin antelias roskis meillä on.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kaivaminen kannattaa

Kävimme kevään ensimmäisellä (ja Höpöliinan ensimmäisellä, mikä tietysti on paljon merkittävämpää ja koko tämä juttu ansaitsisi tulla aloitetuksi sillä) kirppismatkalla, pitkästä aikaa Loimaalla. Päivä oli varsin miellyttävä ja rento, Höpöliina käyttäytyi hienosti eli enimmäkseen nukkui silloin, kun pitikin, ja antoi vanhempien tutkia paikkoja.

Jälleen kerran tuli todistetuksi, että kaivaminen kannattaa. Kierrätyskeskuksen ilmaislaarin pohjalta dyykkasin esiin 1950-luvun graafisen viskoosiverhon - parittoman, mutta kuosi on hieno.


Ja erään kirppiksen nurkassa nököttivät hiukan ylihinnoitellut vanhat nukenvaunut, joista tarkemman tutkimuksen tuloksena löytyi tällainen ihan oikean vauvan kokoinen, söpösti kauhtunut puuvillamekko.


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kevätkengät, kevätkorvikset

Juuri ennen synnytystä mietin kevään tyylihankintoja, ja ykköseksi päätyivät käytännölliset, mutta söpöilevän överit Lola Ramonan kengät. Päätin jopa, että niiden vuoksi voin asioida ihan oikeassa kenkäkaupassa - mutta minun ei tarvinnut!


Kun olin vielä vauvan kanssa sairaalassa, nämä ilmestyivät oikean kokoisina myyntiin eräälle Facebook-kirppikselle ja blogissa toiveeni havainnut fb-kaveri vinkkasi asiasta minulle. Ja kas, kerrankin olin oikeaan aikaan paikalla ja sain vain pari kertaa käytetyt Lolat omikseni. Tässä ne nyt ovat, vielä sisäkäytössä - tosin kadutkin on jo siivottu, pian on avokkaiden aika.

Tämän päivän postissa sain lisää söpöilevää överiyttä, kun ystäväni lähetti minulle "romukaupasta" löytämänsä leopardikuosiset klipsikorvikset. Kasaria arvatenkin, en tiedä, millä muulla vuosikymmenellä nämä olisivat voineet syntyä. Varmasti mainiot leopardikuosiavokkaiden kanssa!


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Uusi takki, vanhat vaunut

Nykyisin mukana kulkee melkein aina tuollainen tavallista suurempi asuste.


Keinonahkavaunut ovat esikoiselle käytettyinä hankitut Briot 80-luvun alusta. Jostain syystä ne ovat keränneet nyt todella paljon kehuja - ehkä ovat muodikkaamman näköiset kuin silloin kymmenen vuotta sitten? Konjakinruskeita kenkiä ja laukkujahan on ollut katukuvassa jo joitain vuosia.

Takki on se viime kerralla mainitsemani uusi pakkohankinta ja muut asun osat vanhoja tuttuja kirppislöytöjä, talven ja kevään rajalle sopivia. Mustaan isoon käsilaukkuun mahtuvat myös vauvan hoitotarvikkeet.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kotielämää

Terveisiä kotiäitilästä. Täällä on aika rauhalliset kuviot. Höpöliina kasvaa ja häneltä jäävää maitoa riittää sairaalankin vauvoille luovutettavaksi, pesukone pyörittää kestovaippapyykkiä harva se päivä ja päivänä, jona ehtii sekä suihkuun että valita vaatteet yllensä, on jo voiton puolella.

Sydänkangasta, josta on tarkoitus ommella nimiäismekko joko Höpöliinalle tai meille molemmille, jos kangasta riittää. Pesun jäljiltä rutussa, pahoittelen.

Pukeutumisen suurin haaste tällä hetkellä ei ole oman vartalon muoto - toimivia ja kauniita vaateratkaisuja löytyisi kyllä - vaan pulautteleva vauva, joka sotkee kaiken pesukuntoon alta aikayksikön ja juuri silloin, kun sitä ei osaisi odottaa. Käytän siis enimmäkseen konepestäviä helppoja perusvaatteita edelleen, ja tuskastuneena kaivoin vanhat plyysiverkkarinikin kaapista. Kyllä, omistan plyysiverkkarit. Kai vaatekaapissa yhdet housutkin pitää olla!

70-luvun aurinkotunika oli jo isoveljellä käytössä, vaikka aika tyttömäinen onkin malliltaan. Jos jollakulla lukijalla sattuisi olemaan tallessa tällä kuviolla somistettuja potkuhousuja tai muita vaatteita, olisin kiinnostunut ostamaan!

Uffilla on taas aleviikot, ja etenkin lastenpuolelta tekee halpoja löytöjä. Höpöliina sai vadelmanpunaisen Ticket to Heaven -ulkoiluasun koossa 92 cm hintaan 2 e/osa; se meni tietysti vielä vintille säilöön, mutta siinä kelpaa sitten joskus kaivaa kuraa tarhan pihalla. Ostin toki hänelle myös pari ihanuusmekkoa, koska niitä jos mitä löytyy helposti käytettyinä ja pitäähän tytöllä ihanuusmekkoja olla (äidin mielestä).

Höpöliinan ensimmäinen pilkkumekko jäi jo pieneksi - tänään tuli postissa seuraava, FB-kirppikseltä ostettu.

Itselleni löysin Uffilta parit räväkät ei-odottajalle sopivat korkokengät, ruskean perushameen ja mustan villakangastakin yhteensä kahdellakympillä. Takki oli pakkohankinta, sillä juuri mikään entisistä takeistani ei mahdu rinnuksista kiinni. Löysin nykyaikaisen, mutta aika kivasti 50-luvun kellotettua trapetsilinjaa jäljittelevän puoleen reiteen ulottuvan takin, joka keventää ulkopukeutumisen ilmettä. Sain samalla vihdoin työnnetuksi liian isoksi ja tätimäiseksi muuttuneen odotusajan takkini kirppiskassiin. Tiedättekö sen ilmiön, että vaikka ei oikeastaan pidä jostain vaatteestaan ja se saa olon tuntumaan nukkavierulta, sitä käyttää aina vain, koska se on niin helppoa? Joskus ainoa vaihtoehto on luopua vaatteesta kokonaan.

Kissaneuletakki, jollaisen haluaisin itsellenikin; lastenvaatekirppiksen satoa. Vielä vähän liian iso tyttöselle.

Äitiyslomassa on esimerkiksi se hyvä puoli, että vaikka aikaa muuten on niukanlaisesti, vauva nukkuu hyvin vaunuissa ja sen kanssa voi käydä kirpputoreilla. Tänäänkin lähdetään, jo hyötyliikunnan vuoksi ja koska aurinko paistaa pitkästä aikaa.

Ps. Tänään juttu Kierrätyskeijuista on Turun Sanomissa, valitettavasti netissä ei kokonaan.