tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen poni

My Little Ponyt tulivat markkinoille, kun itse olin juuri kasvanut liian vanhaksi leikkimään niillä. Siksi ponit eivät kuulu omiin keskeisiin lapsuusmuistoihini (toisin kuin esimerkiksi barbit ja Fabuland-legot) enkä ole niihin juuri kiinnittänyt kirppiksillä huomiota. Pari ponikopiota taisi kyllä pyöriä tytärpuolen ja pojan leikeissä aikoinaan.

Mutta näköjään pienen tytön äidiksi tuleminen muuttaa asioita.


Oikeastaan aika herttainen, eikö? Poni löytyi Ekotorilta ja on saanut vähän kynänjälkeä kylkeensä, mutta ne kuulemma lähtevät vähitellen auringonpaisteessa. Poni pääsikin keittiön ikkunalle, josta kevätaurinko jo illansuussa kurkistelee.

Kuvassa on myös dyykkilöytöjä: vaaleanpunainen muovirasia ja samanlainen kermanvärinen sekä taustalla näkyvät kullanväriset kermakko ja sokerikko sekä lasilautanen kaivettiin talomme roskiksesta pari viikkoa sitten. Joskus vielä perustan dyykkausteemalle oman blogin, niin antelias roskis meillä on.

10 kommenttia:

  1. Eikä! : D Puhuimme juuri viikonloppuna isosiskoni ja kaverini kanssa heidän poneistaan, mitä My Little Pony -poneja heillä oli, mistä ne hankittiin jne… Itse ”myöhästyin” ponibuumista aikoinaan, mutta ehti minullakin pari ponia olla, ja arvaas mitä, yksi harvoista poneistani oli juuri samanlainen kuin tämä tyttäresi ensimmäinen poni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma! Yksi ponitietäjä jo valisti, että tämän nimi on Love-in-a-Mist. :)

      Poista
  2. Ihan uskomaton toi teidän talonyhtiön roskis. Kaikenlaista käyttökelpoista jotkut heittää roskiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roskiksemme on kyllä jatkuva riemun aihe sekä itsellemme että facebook-kaveripiirille :)

      Poista
  3. Mulla on iso laatikollinen näitä poneja (omia vanhojani siis), mutta ei niillä ole kukaan leikkinyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. Mulla kun on poikia, eikä heitä ole kiinnostanut yhtään... Jospa sukuun saatais joskus tyttö, niin voisin lahjoittaa ponit eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sinulla joskus on pojantyttäriä :)

      Poista
  4. Meillä myös on paljon poneja. Tyttäret keräsivät niitä melkoisen määrän. Olen aina tykännyt niistä, ovat niin söpöjä. Onneksi ne tuli säästettyä aikanaan. Kohta kaivan ne esiin, kun lapsenlapseni Lumi vähän kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tällaiset kannattaa ja pitääkin säästää!

      Poista
  5. Tällainen artikkeli oli Hesarin sivuilla

    http://www.hs.fi/elama/a1427082167424

    t. lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän tämän asian, harmillista. Ehkä pidetään siis vanhat barbit ja ponit hyllyllä siihen saakka, ettei lapsi enää tunge leluja suuhunsa. (Kyse linkin artikkelissa siis siitä, että vanhoissa leluissa on hurjan korkeita myrkkypitoisuuksia nykystandardeihin verrattuna.)

      Poista