Joulukoru

Pidin tänään pienimuotoisen kirjanjulkistustilaisuuden Hopeapeilin joulusta Pienessä Kirjapuodissa ja sain Eijalta lahjaksi tällaisen joulurannekorun.

Jo toinen ihan oikea joulukoruni! Kokoelman alku!

Ekotorilla

Kerrankin bloggaajatilaisuus ihan minun makuuni! Turun Ekotori kutsui Åblogit tutustumaan toimitiloihinsa Rautakadulla, ja mielelläni lähdin mukaan ihan jo sanoman levittämisen ilosta. Kävi näet ilmi, että Rautakadun toimipaikka (Itäharjun teollisuusalueella, käännytään keskustasta tullessa Kalevantieltä oikealle juuri ennen bensa-asemaa) ei ole vielä kovinkaan hyvin tunnettu.

Ekotorihan on tavarataivas. Etenkin Rautakadun myymälässä on niin hurjasti tilaa ja tarjontaa, että varmasti joka tyylisuunnan kannattajalle löytyisi sieltä aina jotain. Itse pysähdyin esimerkiksi näiden sängynpäätyjen äärelle - miten suuri sääli, että talouteemme tehtiin sänkyinvestointi juuri alkuvuodesta!

Jos joku siellä miettii, että mites ne luteet: tämäkin tuli käynnillä puheeksi. Ekotorilla ollaan tarkkoja, että vastaanotetuissa huonekaluissa ei ole ludevaurioita tai esimerkiksi homeen tuoksua. Kertaakaan ei Rautakadulle ole edes tarjottu ludevaurioista huonekalua, eli kaikesta päätellen ongelma tiedostetaan entistä paremmin ja ludepatjat saavat arvoisensa kohtalon jätteenpoltossa. Vastaan ei oteta edes selvästi eläintalouksissa olleita kangaspäällysteisiä huonekaluja, jotta allergeenit eivät leviäisi seuraavaan kotiin.

Valaisinosastolla katselin ihastuneena tätä pöydän ja jalkalampun yhdistelmää, joka voisi korvata meillä nyt olevan ei-niin-kätevänmuotoisen. (Eikä nykyinen yhtä kauniskaan ole, mutta koetan löytää järkiperusteita.)

Kotiin kanssani pääsi muutama keittiön pienesine, tiikkiä ja lasia, koska millekään suuresineelle ei ole tarvetta - paitsi voi olla, että vielä pinnasängyssä tutivalle pumpulalle haetaan Ekotorilta pian isojen tyttöjen sänky. Hankinta kannattaisi itse asiassa tehdä nyt, sillä Ekotoreilla vietetään kierrätysviikkoa. Esimerkiksi huomenna lauantaina on luvassa tarjouksia, kahvia ja grillimakkaraa!

Halli täynnä ilmaisia kankaita

Eikö olekin kauniita värejä? Nämä tekstiilipinot ja paljon muuta poimin tänään mukaani Tekstiili 2.0 -hankkeen poistotekstiilipäivästä. Nerokas idea liittyy Turun ammattikorkeakoulun hankkeeseen, jossa pyritään löytämään käyttömahdollisuuksia käytöstä poistetulle, kirpputorille kelpaamattomalle tekstiilille. Kotiompelijat, puvustajat ja muut edullisesta materiaalista kiinnostuneet saivat hakea poistotekstiilipäivästä kankaita haluamansa määrän, kunhan tilastoinnin vuoksi kertoi, mitä otti ja mihin tarkoitukseen. Tekstiilit on saatu keräystapahtumista, joita on järjestetty Varsinais-Suomen alueella esimerkiksi kaatopaikoilla ja Skanssin kauppakeskuksessa.

Epäröin ensin, lähteäkö tapahtumaan kaarinalaiselle teollisuusalueelle kauas bussireiteistä, mutta Eija sai minut ylipuhuttua - löytöni pääsisivät kotiin hänen pakettiautollaan. Olin paikalla pari minuuttia ennen ovien avautumista ja pääsin sisään neljäntenä. Varsinaista kilpajuoksua ei tosin tarvittu, sillä hallista löytyi oma tongittava nurkka jokaiselle.

Tekstiileistä osa oli lajiteltu vuodevaatteisiin, neuleisiin ja niin edelleen, mutta suurin osa pinoista tai pitäisikö sanoa vaatepenkoista oli sekatekstiiliä. Tarjolla oli kaikkea matonkuteista pussilakanoihin, oli sekä ehjiä ja puhtaalta tuoksuvia vaatteita ja tyynyliinoja, jotka olisivat kelvanneet myös kirppismyyntiin, että nuhjuisia, kuluneita, tuoksahtavia riekaleita. Suurin osa oli tylsää kamaa kuten kirpputoreillakin aina, mutta mukaan mahtui myös helmiä. Mittasuhteista kertoo ehkä vähän tämä kuva.

Kävin ensin lakanapinon kimppuun, sillä sieltä pilkisti kutsuvia värejä. Löysinkin paljon kauniita tyynyliinoja 60-70-lukujen kuoseissa, pari pussilakanaakin. Hienojen värien perässä kulkien löytyi vaatteitakin: 50-luvun sinapinkeltaiset hiihtohousut (totesin liian lyhyiksi - niistä tulee caprit), tumman mintunvihreä tarjoilijan kokoessu ruotsalaiselta työasumerkiltä (poimutetusta helmaosasta tulee hyvä hame), voimakkaan turkoosi 1960-luvun neule (saa nähdä, lähteekö puhtaaksi), helmenharmaa ehkä 50-luvun neuletakki (ratkennut sauma, helppo korjata)...

Tekstiilejä sai kerätä jätesäkkeihin, ja heittelin sekaan aluksi kaiken vähänkin kiinnostavan; lopuksi perkasin osan pois. Oli pakko olla realistinen, ettei uupuisi jo pyykkirumbaan - sitä paitsi paljonko nukenvaatteitakaan yksi pikkutyttö tarvitsee? Otin silti varmasti yli oman tarpeeni, enkä ehkä ainoana: tapahtumassa lähti uusiin koteihin 400 kg tekstiiliä.

Kun olin jo uupumassa pinojen kaiveluun, huomasin jotain kauheaa: puhelimeni oli poissa. Se oli ollut takkini taskussa, jotta saatoin kuvata tapahtumassa, mutta nyt se ei ollut siellä - vaan jossain noiden loputtomien kangaskuutiometrien syövereissä. Pyysin paikalla olleita tuttuja soittamaan siihen, mutta kangas on yllättävän tehokas äänenvaimennin. Kun pyysimme ihmisiä olemaan hetken hiljaa, hälytyksen ääni soittajan puhelimesta kaikui hallissa, mutta mitään muuta ei kuulunut.

Pengoin aikani ystävällisten tekstiilityöntekijöiden avustuksella, mutta puhelinta ei tullut vastaan. Se oli hukkunut verhojen, parittomien sukkien, pipojen ja pitsiliinojen mereen. Jätin yhteystietoni ja tekstiilisäkkini (jolle oli sovittu kotiinkuljetus tuttavan autossa; säkki painoi 16 kg) ja lähdin taivaltamaan kohti bussipysäkkiä.

Ja kun tulin kotiin ja suljin liittymäni, sain saman tien tiedon, että puhelin on löytynyt. Se tuli kotiin Eijan ja tekstiilisäkkini mukana.

Pikku L lajittelee joululiinat, vaatteet ja ompelukankaat omiin pinoihinsa.

Menin ostamaan mekkoa, ostin kengät

Mikähän on todennäköisyys, että vintageliikkeessä myytävät upeakuntoiset ja räväkät 1930-luvun kengät mahtuvat jalkaan kokoa 39+? Yksi viidestätuhannesta, ehkä? Näin voi kuitenkin käydä; esimerkiksi tänään niin sattui käymään Eijan luona.

Enää ei tarvitse miettiä, mistä Minna Parikka sai inspiraation pupunkorvakenkiin. 

Olisin oikeastaan halunnut uuden kevätmekon ja sovitinkin muutamaa, mutten mahtunut niihin (pöh). Päätin vielä vilkaista kengät, vaikka niihin mahtuminen on useimmiten vielä hankalampaa... Ja sitten löytyivät nämä ja ällistyksen aalto löi ylitseni. Mokkaa ja käärmekuosia yhdistävät korkeakorkoiset juhlakengät ovat malliesimerkki siitä, että vintageharrastajan on tartuttava hetkeen. En enää koskaan löydä mitään tämän suuntaistakaan edes isolla rahalla.

1930-luvulla näitä varmasti oli tarkoitus käyttää ihonväristen silkkisukkien kanssa, mutta minusta Wolfordin hotpinkki toimii hienosti reikäsomisteiden kanssa!

Ps. Koska on jo aikaa siitä, kun viimeksi latasin Hopeapeiliin parhaita epäonnistuneita otoksia, elvytän täten perinnettä näillä perjantaikevennyksillä. Olkaa hyvä: fotobombaava taapero ja läpinäkyvä jalka!

Kirppisterveisiä

Kårenin kirppis oli ja meni, ja jälkimaku on ihan mukava. Myyjiä oli sali täynnä ja paljon riitti myös asiakkaita - jonotuskaan ei juuri karkottanut väkeä, ilmeisesti siksi, että siitä oli varoitettu etukäteen. Kårenin sali ei ole mikään valtava halli, joten kai jo paloturvallisuussyistä yleisömäärää piti rajoittaa.

Toisaalta ehkä yleisön sisääntulon säännöstely sai aikaan sen, että asiakkaita riitti tasaisena virtana tapahtuman loppuun saakka. Ensimmäisen kaupan tein heti ovien avauduttua ja viimeisen juuri ennen kuin ne sulkeutuivat. Myyjät myös pysyivät paikalla loppuun asti - minua itseäni on häirinnyt asiakkaana esimerkiksi Länsikeskuksen ulkokirppiksellä se, että osa väestä pakkailee jo kimpsujaan pois, vaikka myyntiaikaa olisi vielä pitkästi jäljellä.

Itse en tehnyt juuri ostoksia; myyjäkaverilta sain kaksi vanhaa mehulasia vaihtokauppana korvakoruihin, ja niistäkin toisen hajotin kotiin tullessani. Ainoa rahalla tehty hankinta oli vanha punainen nuken pinnasänky, pikku L:n nukelle ja pehmoleluille. Käytin sitä tapahtumassa hattujen myyntitelineenä, ja arvatkaa vain, olisiko se ollut suosituin myyntituotteeni! Varmasti lähemmäs kymmenen ihmistä kysyi sen hintaa.

Ja mitä sitten myin: muutaman puseron, muutaman hatun (oli karvalakeille suotuisa sää), muutaman laukun, joitain koruja ja muita pieniä asusteita. Yksi komea talvitakkikin lähti uuteen kotiin. Kun tähän vielä lisätään, että myynnin lomassa tapasi monia tuttuja, voi sanoa, että päivä oli onnistunut. Yksi miinus vain: Kårenin sali on niin hämärä ja meidän pöytämme vielä oli peräseinällä hämärimmässä nurkassa, että ottamani kuvat eivät oikein kestä esittelyä.

Onhan tässä ollut kiireitä, tavaroiden roudaamisen lisäksi myös epäonnistunutta vauvan unikoulua ja muuta riesaa, mutta joka päivä toistaiseksi olen saanut vaatteetkin ylleni. Tällä viikolla aion ottaa pakkasasukuvan; lupaan sen tässä julkisesti, että saan ideani myös toteutetuksi!

Lauantaina Kårenin kirppikselle

Patologiselta keräilijältä löytyy aina jotain myytäväksikin sopivaa, joten tartuin tilaisuuteen, kun kaveri kyseli pöydän jakajaa Kårenin kirppikselle. Kyseessä on uusi, lauantaina starttaava kirppistapahtuma Turussa, ja toivon kovasti, että se ottaa tuulta siipiensä alle, koska mielestäni tämän kokoisessa kaupungissa pitäisi olla edes yksi vilkas ja hyvin toimiva livekirppistapahtuma. Siivouspäivä on tietysti hauska, mutta se on sää- ja vuodenaikasidonnainen.

Vasemmanpuoleinen kassi on täynnä laukkuja, oikeanpuoleisessa on esimerkiksi talvisia asusteita ja yksi goottihenkinen musta pitsimäinen kukkahattu, joka on hieno, mutta ei yhtään sovi omaan tyyliini. Lisääkin kaikenlaista vintagemyytävää on tulossa, kunhan ehdin käydä jemmapaikkani läpi. Tervetuloa tutkimaan lauantaina klo 12-16 Kårenille! Lupaan antaa fiilispohjalta alennusta blogin lukijoille!

Syyskujeita ja -kuoseja

Kun illat pimenevät ja vettä sataa, on juuri oikea aika perustaa ompeluseura. Muutama turkulainen vintageharrastaja kokoontui tänään VintagEija'siin käsitöitä tekemään - ompelua, purkamista, virkkaamista. Itse sain korjatuksi peräti kaksi viime aikojen kasvikuosista kirppislöytöä käyttökuntoon; 90-luvun alun pitkästä viskoosimekosta tuli alle polven ulottuva 40-lukulainen ja musta puuvillainen puolikellohame sai uuden vyötärönauhan. Ja tämä kaikki puolessatoista tunnissa! Maltan tuskin odottaa seuraavaa kokoontumista kahden viikon kuluttua.

Musta, ruskea, ruudullinen

Hienoa saada vähitellen käyttöön näitä raskausajan löytöjä. Tänään puin ylleni Monki-merkkisen jakun, jonka löysin marraskuussa ja joka nyt istuu ylle hiukan paremmin kuin silloin.

jakku, huivi, hame, kengät kirppislöytöjä

sukkahousut Kunert/muistaakseni Sokos

Asun rakentaminen on joskus aika huvittavaa puuhaa. Tänään minulla oli kaksi lähtökohtaa: halusin käyttää näitä ruudullisia sukkia ja konjakinruskeaa väriä. Loppua pitikin miettiä vähän pitempään - etenkin kengät olivat vaikeat, kun ei avokkailla tänään olisi tarjennut, toisin kuin alkuviikolla. Talvinilkkurit on kannettu vintille, ja jotenkin kaikissa muissa vain oli jotain pielessä. Näin niitä ostostarpeita luodaan.

Kuvasta ja lounasseurasta kiitos Tildalle. Hengailimme Hansassa, kuten muutkin mammat vauvoineen tekevät. Eipä sillä, Pizzariumin pizzat ovat lähestulkoon kaupungin parasta lounasta, eikä tämä ole sponsoroitu kirjoitus.

Vinkkinä muuten turunseutulaisille, että tänä viikonloppuna pidetään Messukeskuksessa taide- ja antiikkimessut, joilla on myös vintageosasto. Ainakin viime kerralla tein ihan kivoja löytöjä, toivottavasti tänäkin vuonna onni on myötä. Minua pyydettiin myös juontajaksi vuosikymmenteemaiseen muotinäytökseen, mutta jouduin kieltäytymään täysimetetyn vauvani takia. Näytös on sekä lauantaina että sunnuntaina klo 11 ja 14, ja jonkin näytöksen aion nähdä katsomon puolelta, vaikka sitten vauva rinnalla. Hauskaa viikonloppua ja ehkä nähdään messuilla!

Nopea menovinkki turkulaisille

Tänään vielä ehtii käväistä Turun Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla, joiden kanssa samaan aikaan järjestetään Taide- ja antiikkimessut; jälkimmäisissä on myös vintage-osasto. Nähdään ehkä siellä!

Juontoasu

Retrotorin juontoasuni on VintagEijan mallistosta ja vain lainassa. Sen on valmistanut - ilmeisesti 60-70-lukujen taitteessa - turkulainen ateljee Lea Lindgren. Oli hauska kokeilla vähän erilaista tyyliä, tukkaankin tein 60-lukulaisen pikatupeerauskampauksen pitkästä aikaa. Korut, kengät ja laukku ovat omasta varastosta.

Torilla oli paljon aivan ihanaa myytävää, mutta vain yhden jutun ostin. Aika suuren jutun, itse asiassa. Kuvia seuraa myöhemmin!

Sunnuntaina: Retrotori ja -brunssi

Viime tipassa muistutan huomisen sunnuntain kivasta päivätapahtumasta, Kärsämäessä Leafin tehtailla olevasta Retrotori & brunssista. Aamukymmenestä iltapäivän neljään voi tehdä vintage- ja käsityöostoksia, katsella tanssiseura Flying Stepsin esityksiä (10.30 ja 13) ja pientä pukunäytöstä (11 ja 14), jossa onkin teille tuttu juontaja. Paikalla on myös Linnankadun Lumo tekemässä vintagehenkisiä kampauksia ja ehostuksia. Brunssi on tarjolla klo 10-14. Ehkä nähdään huomenna Leafilla!

Menovinkkejä Turkuun: arkkitehtuuria ja kädentaitoja

Viikonloppu, vapaus toteuttaa itseään! Nostanpa esiin parikin juttua, joihin turkulaiset (pahoittelut muille) lukijat voivat osallistua.

Ensin vähän arkkitehtuuria. Pitkään ja hartaasti tehty Turun arkkitehtuuriopas ilmestyi heinäkuussa, tekijöinä Mikko Laaksonen ja puolisoni Juri Nummelin. Kun sain seurata välillä raskastakin uurastusta niin lähituntumasta, olen ollut iloinen, että kirjasta tuli hieno ja se tavoitti sekä median että ostavan yleisön: toinen painos on jo päätetty ottaa.

Turusta puhutaan usein vain sotien jälkeisen purkuvimman kautta, ja on totta, että liian monta kaunista ja historiallisesti merkittävää rakennusta on kadonnut katukuvasta. Kuitenkin Turun arkkitehtuuriopas todistaa, että paljon hyvää ja kaunista on myös jäljellä. Arkkitehtuuri on arjen taidetta, jonka tavoittaa kävelemällä kaupungin katuja. Tavalliset kerrostalotkin avautuvat uudella tavalla, kun niistä saa taustatietoja ja osaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

(kuvan lähde)

Huomenna sunnuntaina Mikko Laaksonen vetää Martissa arkkitehtuurikierroksen, jossa vieraillaan esimerkiksi Martin kirkossa - se on minusta Turun kaunein ja elegantein kirkko, ja jos kuuluisimme seurakuntaan, olisin toivonut sitä vihkikirkoksi. (Meidät vihittiin Kop-kolmiossa, joka toki on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen myös.) Marttihan on Turun kauneimpia kaupunginosia, mukava sekoitus ennen sotaa ja heti sen jälkeen rakennettua puu- ja kerrostaloasutusta, joten menkääpä mukaan, kun sääkin suosii! Kierros lähtee Martin kirkon portailta klo 12 ja kestää pari tuntia, lähempiä tapahtumatietoja täältä.

Toinen vinkki on kädentaitoharrastajille ja ensi viikonlopuksi. Oletko haaveillut vintagehatusta, mutta et ole löytänyt oikeanlaista mallia? Tee sellainen itse osaavan ohjaajan avulla: Kuralan Kylämäen kokeiluverstaalla järjestetään vintage-hattukurssi lauantaina ja sunnuntaina 19. - 20.10., kumpanakin päivänä klo 12-17. Kurssille on vielä muutama peruutuspaikka, joita voi kysellä Kuralan infopisteestä. Tarkempia tietoja kurssista ja muistakin Kylämäen kädentaitojutuista löytyy täältä.

Huomenna: Siivouspäivän kirppis

Huomenna on elokuun viimeinen, kesän viimeinen kuten kalenterista voisi päätellä. Syksyn tulossa lohduttaa ehkä vähän, että on taas Siivouspäivä. Tervetuloa taas Turun Asemanpuistoon, jossa Kioski on avoinna viimeistä päivää ja tarjoaa myös pientä purtavaa kirppisväelle. Myyjiä on tulossa kaikesta päätellen ihan kivasti; minulla on myynnissä esimerkiksi tällaisia syysjuttuja:

Sunnuntaina Ruusukirppari

Olen viettänyt monessa mielessä kaikkien aikojen kirppiskesää - myös siinä, miten usein olen käynyt myymässä. Huomenna sunnuntaina on vuorossa Ruusukirppari Sirkkalankadulla. Ruusukirppis on söpöinen musiikkiesityksillä ja kahvilalla - huomennahan on Ravintolapäivä - puutalopihatapahtuma, joka pyörii jo viidettä vuotta. Aiemmin olen ollut vain asiakkaana, toivottavasti myyntikin sujuu yhtä miellyttävästi. Nähdään Ruusukirpparilla!

Shop my closet (ja vähän pojankin lelulaatikosta)

Tervetuloa tänään sunnuntaina Kioskin kirppikselle Turun Rautatienpuistoon! Luvassa vintagea paitsi meidän, myös asiantuntevampien kauppiaiden varastoista - myyjinä mukana ainakin Evergreen Garderobi ja Bob's ja B-gallerian vintagetyypit. Olen itse pitämässä massiivista laukkuvaraston tyhjennystä, myös mekkoja on hyvä määrä ja vähän astioita ja kirjoja.

Tarkemmat tapahtumatiedot täältä. Tapahtumakuvassa muuten on tuttu myyntipaikka kahden vuoden takaa.

Uutinen Turusta

Pikku-uutiskategoriaan tämä menee, mutta kukapa nyt kesälomalla mitään kovin suurta jaksaakaan uutisoida! Turun Humalistonkadun UFF on laajentanut alakertaan, ja sinne on sijoitettu myymälän vintagepyhättö. Kävin heti aamulla katsastamassa paikan. Ostoksia en tehnyt, koska koot eivät täsmänneet, mutta muutaman ihanan jutun bongasin ja kauempaakin historiasta kuin 60-luvulta:

Esimerkiksi sitruunamarengin värinen sifonkimekko hoikalle tytölle, joka pitää 50-luvusta...

...ja hernesopan väriset pitkät neulesukat, sukkanauhojen kanssa käytettävät, kylmille syyskeleille. Suurin osa jutuista oli kuitenkin uudempaa, 70-80-lukua, joka ei itseäni niin kiinnosta. Valikoima varmasti vielä täydentyykin lähipäivien mittaan.

Vintagekellarin sisustuksessa oli hyödynnetty 70-luvun Suosikkien julisteita, vinkiksi kaikille Abba- ja Slade-faneille ja heidän aikalaisilleen!

Tervetuloa Rautatienpuistoon lauantaina!

Lauantai on kiva päivä, lauantai on Siivouspäivä! Ne lukijat, jotka liikkuvat Turussa lauantaina: tulkaa moikkaamaan Rautatienpuistossa järjestettävään kirppistapahtumaan. Myyjiä on monia muitakin kuin meidän perhe, mutta voin luvata että ainakin meidän rekillämme on tarjolla paljon vintagea, jopa Hopeapeilissä nähtyjä asuja, laukkuja ja kenkiä... Käykääpä kurkkaamassa!

Terveisiä Vintage! Kyläjuhlista

Vietimme hienoa kesäistä päivää Kuralan Kylämäessä, jossa vietettiin vintage-teemaisia kyläjuhlia. Bileet jatkuvat huomennakin, jos et tänään päässyt paikalle! Lauantain teemana oli muoti, sunnuntaina perehdytään 1950-luvun suomalaisiin tähtiartisteihin.

Paikalla oli tietysti myös vanhoja autoja, joita nuorempi kuvaaja dokumentoi.

Autotytön asu oli kyllä harkittu, mutta tukka rotanhäntänä suoraan uimasta tullessa. Onneksi paikalla oli monia huolellisesti laittautuneita ja kauniita naisia, sekä yleisössä että muotinäytöksessä. Muotinäytös olikin hauska ja informatiivinen, sillä tavanomaisten kauniiden neitien ja hienojen rouvien lisäksi nähtiin myös 1950-luvun isoäidin ja maatilan emännän tyylinäytteet!

Puvustus oli suurelta osin Turun museokeskuksen kokoelmista, jotkut puvut olivat valmistuneet kevään mittaan Kylämäen vintage-pukukurssilla. Hatut, saumanailonit ja muut ajanmukaiset yksityiskohdat olivat myös museokeskuksen aarteita. Juontajana oli itse Laila Kinnunen, miettikääpä sitä!

   Tämänkin kävelypuvun oli ostanut matkapuvukseen turkulainen raitiovaunun rahastaja Margit Nurmi (toivottavasti muistan nimen oikein) vuonna 1952, ja käyttänyt sitä koko 1950-luvun. Ymmärrän häntä hyvin!

Ylläolevakin jakkuasu oli samaisen rahastajan garderoobista, vähän myöhemmiltä vuosilta. Laatikkomainen väljä jakku oli muotia vasta 1950-60-lukujen vaihteessa.

Vaaleanharmaa asu on teetetty hääpuvuksi vuonna 1958. Upeat hansikkaat ovat puvun alkuperäiset! Tässä vielä koko kööri, kaikista kun en onnistunut saamaan lavalla hyviä kuvia.

Kylämäessä oli paljon muutakin aktiviteettia - myyntiä, asusteiden askartelua, jousiammuntaa (!) ja muuta - mutta meidän aikamme meni oleskellessa ja rauhallisesta tunnelmasta nauttiessa. Kauppaleikki vanhoilla pakkauksilla ja niiden jäljitelmillä innosti ihmeen pitkäksi aikaa 8-vuotiastakin. Hyvin voisi mennä huomenna uudelleen.

Tulossa: vintagen superviikonloppu Turussa

Nyt turkulaisia vanhan romun ystäviä todella hemmotellaan! Tulevana viikonloppuna ei muuta tarvitsekaan kuin kiertää erilaisia kirppiksiä.

Meneillään on Turku Design Festival, jonka runsaan ja mielenkiintoisen tarjonnan joukossa on kaksikin eri vintagetapahtumaa. Kuralan Kylämäessä vietetään sekä lauantaina että sunnuntaina kyläjuhlia, teemana 1950-luku. Tapahtumassa on paitsi myyntiä, autoja ja yleistä fiilistelyä - Kylämäkihän on ihana paikka, museo parhaasta päästä - myös tanssiesityksiä, kyläkierroksia ja sokerina 1950-luvun muotinäytös. Kahvilakin on auki, nyt vain toivotaan aurinkoa!

Samaan designviikkoon kytkeytyy myös sunnuntain Retrotori ja -brunssi Leafin tehtaiden entisessä henkilöstöruokalassa. Brunssi on maukas, kokemuksesta voin kertoa, ja myyjiä on tällä kertaa luvassa lavea kattaus. Kannattaa varautua käteisellä, sillä kaikilla myyjillä ei ole korttimaksulaitetta (tämä varmasti pätee myös Kylämäen tapahtumaan). Leafillakin on tällä kertaa myös muotinäytös.

Kovan kirppistelijän kannattaa seurata myös Kaupunginosaviikkojen ohjelmaa, sillä monen kaupunginosan ohjelmaan kuuluu piha- tai puistokirppistapahtuma. Tämän viikon lauantaina kirppistellään Nummenpakalla Lauri Viljasen puistossa, joka ei ole kaukana Kylämäestä - kaksi kirppistä yhdellä iskulla.

Jos kukkarossa on vielä kolikoita, sunnuntaina on vielä Portsan Katumarkkinat Puutarhakadulla K-marketin kohdalla. Ja vaikkei olisikaan, on Portsaa aina mukava katsella.

Vintage-pukukurssi Turussa

Välillä törmää niin hauskoihin historian elävöittämisen ideoihin, ettei tosikaan! Turussa Kuralan Kylämäen kokeiluverstaalla alkaa vintage-pukuompelukurssi, jossa toteutetaan aitojen vanhojen kaavojen perusteella 1950-luvun tyylinen puku. Tarttukaa ihmeessä tilaisuuteen, jos ompelu kiinnostaa, mutta ohjaus olisi tarpeen! Kurssi alkaa ensi viikon maanantaina eli 28.1., mutta jo tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä, tarkemmat tiedot löytyvät ylläolevan linkin takaa.