maanantai 30. kesäkuuta 2014

Nyt on kaavoja

Sain ennakkoon komean synttärilahjan (tai kesälahjan tai en tiedä, en tullut kysyneeksi). Ystäväni löysi pieneltä maalaiskirppikseltä tukun 50-60-luvun ompelukaavoja! Hintakin oli ollut kohdallaan, 20 senttiä kappaleelta. Koskahan olen viimeksi löytänyt edes yhden näin hienon kaavan muualta kuin alaan erikoistuneelta nettikirppikseltä?


Kahdeksantoista näitä on kaikkiaan, ja kaikki aivan järkeviä kokojakin. Yksi mekkonen on 14-vuotiaan kokoa, mutta kauniin kantensa vuoksi saa jäädä kokoelmaan.


Tuo takkimainen muotoonleikattu puku mykistää minut! Täydellinen syysvaate.


Lisää kesäpukuja. Ompelen näitä tarpeesta riippumatta kuitenkin joka vuosi pari uutta, joten hieno lisä kokoelmaan.


Voisikohan aamutakin kaavalla ommella myös villakangastakin?


Puseroita olen ommellut vähemmän kuin pukuja ja hameita, vaikka niitäkin itse asiassa tarvitsisin. Nyt on kyllä jo vaikea päättää, mikä on seuraava ompelutyöni... Minkä sinä valitsisit?

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Sitruunamekko

Minulla on ollut kaapissa viime kesästä lähtien kangas - luullakseni verhot 90-luvulta - joissa on kuva-aiheena sitruuna. Kesäpukeutumisinspiraatio on ollut hukassa, kun pitää pukeutua tarjetakseen samoin kuin lokakuussa (meinasin sanoa huhtikuussa, mutta silloin taisi olla lämpimämpää), mutta kylmissä kesäpäivissä on usein juurta ompeluinspiraatioon.

Päätin yhdistää kaksi kaavaa. Yläosa on oikeanpuoleisesta Stil-kaavasta, alaosa leveä edellisessä mekkoprojektissani käyttämästäni Sorja-kaavasta.


Kaavojen, minun ja ompelukoneen yhteiselo sujui tällä kertaa mallikkaasti. Alaosa on vyötäröltä laskostettu, joten säätelin vain laskosten leveyttä, kunnes se sattui kohdalleen yläosan vyötärön mitan kanssa. Yläosan kaulus näyttää erikoiselta, mutta tosiasiassa se oli helppo toteuttaa; juuri tällaiset yksityiskohdat tekevät kuitenkin puvusta vähän sitä tavallista hienomman. Tässä on toinenkin juju, napitus takana; sen valitettavasti unohdin kuvata.

(anteeksi että kuvaan jäi romuja!) 


Sitruunamekko nähdään päälle puettuna synttäreilläni, toivon kovasti, että kesä siihen mennessä tulee takaisin. Aikaa on enää reilu viikko.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Terveiset Tanskasta

Missäpä olemme?




Kööpenhaminan Nyhavnissa, lähdössä muiden turistien seurassa kanavaristeilylle. Nämä talot on varmasti ikuistettu tuhansiin turistikuviin - ja lisäksi oletettavasti tanskalaisen kirjallisuuden klassikkoon Rasmus Nalle sadonkorjuussa.

Olimme Tanskassa neljä yötä, käytännössä kolme päivää. Niistä yksi meni Legolandissa, johon matkustaminen oli yllättävän vaivalloista (lisäksi Tanskan valtion rautatiet oikuttelivat ja takaisin tullessa juna seisoi pusikon keskellä yli tunnin; varoituksen sana muuten: tanskalaisista junista ei saa mitään syötävää eikä juotavaa!). Legolandin minimaailmapuolella viihtyi aikuinenkin katsomassa pikkutarkkoja kaupunkien pienoismalleja liikkuvine laivoineen ja junineen; lisäksi nykyisin Duplo-maaksi nimetty pikkulasten alue oli ilmiselvästi vanha Fabuland-maa. Kuka vielä muistaa ne eläinhahmoiset legoukkelit 70-80-luvuilta? Minulla ovat omani vielä tallella!

Kaksi Kööpenhamina-päivää koetettiin käyttää tehokkaasti ja sekä lapsen että aikuisten toiveita kuunnellen. Kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta tuskin täydellistä kaupunkilomaa onkaan silloin, kun yksi seurueesta haluaa syömään Burger Kingiin ja toiset kaipaavat paikallisia erikoisuuksia. Pari upeaa kohdetta haluan nostaa esiin. Kannattaa todellakin hypätä paikallisjunaan ja matkata muutama kymmenen kilometriä Louisianan taidemuseoon. Se on paljon enemmän kuin taidemuseo; kokonaisvaltaiseen elämykseen kuuluu taiteen lisäksi niin upea arkkitehtuuri ja puutarhasuunnittelu, laadukas lähiruokaravintola, museokauppa jossa hauskuus ja cool tiivistyvät kuin näköala meren yli Ruotsiinkin. Menkää ja nähkää itse.

Itse Kööpenhaminassa kannattaa etsiä kauppahalli, joka on jostain kumman syystä uusi. Se sijaitsee Nørreportin rautatieaseman lähellä, ja kattojen (halleja on itse asiassa kaksi) alta löytyy paitsi ruoka- ja herkkumyymälöitä, myös paljon pieniä, kivoja ja kohtuuhintaisia ravintoloita. Reissun ainoat smørrebrødimme nautimme juuri täällä; lapsi sai fish & chips -annoksen kalakauppa/ravintolasta. Tuorepastaa ja viiniä myyvän hipsteripaikan ympärillä taisi olla eniten kuhinaa, mutta kaikissa - kaikissa - ravintoloissa oli paljon asiakkaita. Mainiota, suorastaan hämmästyttävää. Liekö vain anniskeluoikeuksista kyse, mutta Turun kauppahallin ravintolamaailma ei pääse ihan samalle tasolle.

Paikka, jossa ehdimme käydä kahdessa päivässä kaksi kertaa, oli Tivoli. Siellä viihtyivät kaikki, ja hotellimme oli aivan lähikulmilla. Tivoli on 1840-luvulla perustettu huvipuisto, jossa on runsaasti vanhan ajan glamouria ja lisäksi ihan nykyajan vemputtimia heille, jotka kaipaavat hurjaa kyytiä. Tivoli olisi varmasti parhaimmillaan pimeän tullen; iltavalaistuksesta saimme kalpean aavistuksen, kun tuhannet lamput syttyivät vielä vaaleassa kesäkuun illassa. Ravintoloita oli täälläkin paljon ja niissä kiinnostavat listat ja paljon asiakkaita. Heräsi ajatus tulla kaupunkiin vielä toistekin ja perehtyä tarkemmin Kööpenhaminan kaupunkielämään. Onneksi tämä lomakohde on niin lähellä, että paluu järjestyy varmasti - jos ei nyt ihan ensi kesänä niin vaikka jo seuraavana.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Reipasta juhannusta!

Muistakaahan ulkoilla ja kuntoilla. Tässä kannustukseksi kaksi Eeva-lehden kantta; purjehdusaiheinen kesältä 1934 ja jousiammunta-aiheinen kesältä 1939.



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Postimyyntiaarteita: Alus- ja äitiysvaatteita

Postimyyntikuvaston skannauksessa on siirrytty viimeiseen vaiheeseen, eli nyt raotetaan vuoden 1958 alusasumuodin salaisuuksia. Valitettavasti nämä kaikki ovat mustavalkokuvia, ymmärrettävästä syystä: itse asutkin ovat lähes kaikki valkoisia.

Ensimmäisellä sivulla arkikäyttöön sopivia perusliivejä irrotettavilla tai kiinteillä olkaimilla. Yksi korselettikin on mukana. Alushameita käytettiin paitsi leveiden, myös kapeiden pukujen alla. Näistä näkee hyvin, miten 1950-luvun leveä alushame tehtiin: ylin, lantion peittävä osa on vartalonmyötäistä trikoota, ja poimutelmat alkavat vasta toisesta osasta.


Alempaa leveää alushametta on saanut valkoisen lisäksi vaaleanpunaisena tai sinisenä. Helman leveys on peräti 50 jaardia eli noin 45 metriä! Siinä kelpasi pyörähdellä.

Ylhäältä avoimien pukujen kanssa käytettiin tietysti olkaimettomia liivejä, joita oli sekä lyhyttä että vyötärölle ulottuvaa mallia. Huomatkaa muuten, että kaikki liivit eivät suinkaan olleet teräviä tötteröitä, tässäkin kuvassa on vain yhdet (joita luonnehditaan sanoilla "sweater bra").


Yöasut ovat hyvin herttaisia! Mutta mitäpä sanotte näistä?


Minä en ainakaan tiennyt, että takamusta nostavia alusvaatteita käytettiin jo 1950-luvulla. Näitä suositeltiin esim. uima-asujen, leikkipukujen, housujen ja kapeiden hameiden kanssa käytettäviksi.

Lopuksi vielä yksi sivu äitiysasuja. 1950-luvun muodin vyötärökeskeinen linja on näissä ymmärrettävästi antanut tilaa A-linjaisille yläosille - joihin kuitenkin yhdistettiin kapea alaosa, hame tai housut. Telttapukujen aika tuli vasta myöhemmin.


torstai 12. kesäkuuta 2014

Vyötärö ennen ja nyt

Ystäväni Laura, joka aina löytää mainioita linkkejä, lähetti minulle Daily Mailin artikkelin, jossa pohditaan, miksi nykynaiset ovat niin paljon isoäitejään suurempia erityisesti vyötäröltä. Keskimääräisen brittinaisen vyötärönympärys oli 1950-luvulla 27 tuumaa eli 68,5 senttiä; nykyisin se on 34 tuumaa eli reilut 86 senttiä. Samassa ajassa muutkin mitat ovat kasvaneet, mutta vyötäröllä muutos näkyy dramaattisimmin.

mainos Voguesta 1953; kuva lainattu myvintagevogue-sivulta

Joskus väitetään, että menneinä aikoina naiset saivat olla pyöreitä ja naisellisia. Sellainenkin käsitys kiertää, että Marilyn Monroe oli ihan tavallisen kokoinen nainen, jolla oli lihaa luiden päällä. Lihaa ei kuitenkaan ollut ihan joka paikassa, sillä tosiasiassa tähden vyötärönympärys oli 22 tuumaa eli 55,8 senttiä. Asia on voitu tarkistaa hänen käyttämistään vaatteista; lisätietoa vaikkapa täältä. Oletteko koskaan tavanneet yli 16-vuotiasta nykyihmistä, jolla olisi yhtä kapea vyötärö? Eikä Marilyn ilmeisesti ollut uumaltaan mikään harvinaisuus, sillä tänne skannailemassani Lana Lobellin postimyyntikuvastossa tehdasvalmisteisten hameiden koot olivat 22-30 tuumaa.

Muotoilevien alusvaatteiden jokapäiväinen käyttö selittää vain osan lähes parinkymmenen sentin vyönpituuden kasvusta. Daily Mailin artikkeli nostaa esiin sen, miten helppoa elämämme nykyisin on. Esimerkiksi auto oli 1950-luvulla vain 15 prosentilla briteistä ja suomalaisista vielä harvemmilla - henkilöautoja oli täällä vuonna 1955 rekisterissä 72 809 kappaletta ja asukkaita reilut neljä miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että vain aniharvalla naisella oli auto. Kun piti mennä johonkin, naiset kävelivät.

Myös monet kotityöt olivat fyysisesti raskaita; erityisesti pyykinpesu käsin kulutti kaloreita. Britit ovat laskeneet, että 1950-luvun naisella kului kotitöissä yli tuhat kaloria, kun nykynaisella määrä on reilut 500. Jynssääminen ja puunaaminenkin ovat arkiliikuntaa!

mainos Voguesta 1951, kuva myvintagevogue

Suhde ruokaan oli 1950-luvulla hyvin erilainen kuin nykyisin. Ruoka valmistettiin alusta saakka itse, ja ruoka-ajoista pidettiin kiinni. Vaikka ruokana olisi ollut läskisoosia ja välipalana pullakahvit, kokonaiskalorimäärä jäi kuitenkin 1800:aan verrattuna nykyiseen 2200 päivittäiseen kaloriin (luvut brittiläisiä).

Ruoan hinnasta tavataan valittaa, mutta tosiasiassa se on nykyisin halvempaa suhteessa palkkatasoon kuin koskaan ennen. Suomessa meni ruokaan 1950-luvulla noin puolet perheen ansioista. Penniä venytettiin eikä spontaanisti hankittuihin herkkuihin ollut yleensä varaa - ei sillä, että niitä olisi myytykään joka paikassa niin kuin nykyisin. Naiset eivät myöskään juuri juoneet alkoholia, joka paitsi lihottaa itsessään, myös saa vyötäröä turvottavan hiilarihimon heräämään.

Eräs Daily Mailin artikkelin selityksistä nykynaisten vyötärölihavuudelle on stressi. Se saa meidät syömään yli tarpeen. Luolissa asuessa olikin tärkeä tankata energiaa stressaavassa tilanteessa - se kun usein tarkoitti, että piti taistella tai paeta - mutta hiilaritankkaus ei auta stressissä, jonka aiheuttaa viiden yhtäaikaisen deadlinen lähestyminen tai se, että taas pitää liueta töistä liian aikaisin, että ehtii päiväkotiin lasta hakemaan ajoissa, eikä ehdi siltikään. Ja stressihormonit aiheuttavat nimenomaan vyötärölihavuutta.

En haikaile takaisin nyrkkipyykin ja niukan ruokavalion aikoihin, vaikka totta kai ottaisin mieluusti pikkuruisen vyötärön. Helppoon elämään tottuneen nykyihmisen tavoin vain haluaisin saada sen ilmaiseksi tai korkeintaan pientä epämukavuutta kokien. Vintagepukujen pikkuruisia vyötäröitä ihaillessa kannattaakin muistaa, ettei se kroppa silloinkaan ilmaiseksi tullut.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Postimyyntiaarteita: Hameita, puseroita

Kirjoitin keväällä pari kertaa vintagemyyntitapahtumasta löytämästäni Lana Lobellin postimyyntikuvastosta vuodelta 1958. Kuvastosta ainakin neljä viidesosaa esittelee mekkoja; tähän kaksiosaisia esittelevään postaukseen oli paljon vaikeampi kerätä aineistoa. Mutta tässäpä kuitenkin kesäisiä puseroita ja hameita (ja yhdet housut) kuvaston tuotevalikoimasta:


Ruutua, raitaa, pastellia, rusettikoristeita. Samat teemat toistuvat sekä mekoissa että kaksiosaisissa. Pidän erityisesti ensimmäisen kuvan yläreunan puserosta, jossa raitakangasta on käytetty kahteen eri suuntaan leikattuna.


Joskus kuulee sanottavan, että ennen vanhaan kaikki olivat niin tyylikkäitä. Seuraavan kerran, kun kuulen tuon, voin näyttää tämän kalaneuleen kuvan poikkeuksena säännöstä!


Hameissa oli tasan kaksi vaihtoehtoa: ne olivat joko hurjan kapeita tai hurjan leveitä. Molemmat versiot ulottuivat vähän polven alapuolelle.


Tässä vasemman yläkulman hameessa hauska kukkaketokuosi, huomatkaa myös applikoitu ponihame alareunassa. Ponihameen kanssa yhdistetty toppi on myös mielenkiintoinen, osaisikohan tuollaisen ommella itse?



Sellaista hame- ja pusero-osastolta. Luvassa on tästä sarjasta vielä alusasu- ja äitiysvaateaiheinen katsaus, palataan siihen lähiaikoina!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

DIY: Kaulusmekko pilkkukankaasta

Pitkästä, pitkästä aikaa ompelin! Joku aika sitten esittelin tämän kaavan ja ruusukankaan, josta aioin sen toteuttaa. Eilen, kun ompeluinto ja vapaa aika osuivat yhtä aikaa kohdalleen, kangas kuitenkin oli vaihtunut toisenlaiseen.



Vaaleansininen pallopuuvilla on Laura Ashley -mallistoa ja ostettu kirppikseltä ehkä kolmisen vuotta sitten. Kaulusmalleista päätin toteuttaa leveämmän, pitkään harkittuani. Napitus edessä on somiste, malli olisi sallinut myös avattavan napituksen, mutta en jaksanut askarrella napinläpiä. Tein kaavaan myös sellaisen muutoksen, että ompeluohjeen poimutuksen sijasta laskostin helman. Kangas on niin jäykkää, että poimutus olisi näyttänyt vain tönköltä.

Kaava ei ollut ihan helppo. Vaikka siinä oli vain viisi osaa, oli etukappaleen osien leikkaamisessa, leikkuupäätteen vahvistamisessa, poimutuksessa ja kappaleen ylä-ja alaosan uudelleen kohdistamisessa todellakin pohdittavaa. Lisäksi huomasin kaavan osia mitatessani, että yläosa oli selvästi liian lyhyt, ja sitä piti pidentää - sillä seurauksella, että ensimmäinen kaulusversioni oli kymmenen senttiä liian lyhyt. (Juuri tämän takia olen aina pelännyt kaulusten ompelemista. Tarvitseeko joku vaaleansinistä pilkullista irtokaulusta...?) 

Toinen kaulus täsmäsi, ja yrityksen ja erehdyksen kautta yläosan mittakin tuli kuntoon. Tarvitsin viisi senttiä lisää pituutta etukappaleen yläosaan, mutta kuten vasta helman jo kiinnitettyäni tajusin, en lainkaan etukappaleen alaosaan. Ratkomistyövaiheita tuli muutenkin useita; ehkä tämä on niitä kaavoja, joissa vasta toinen tai kolmas yritys onnistuu sujuvasti. Tosin täytyy sanoa, että tämä valmistui nopeammin kuin olisin arvannut, yksi ilta ja pari tuntia päivää siinä meni.

Tässä uusi vaaleansininen pilkkupukuni on puettuna päälle, sivusta ja edestä.


(Ihanat talot kuvien taustalla ovat Erik Bryggmanin Pansioon 1940-luvun lopulla suunnittelemia muistaakseni Laivateollisuus Oy:n työntekijöiden asuintaloja.)


Minusta tuntuu, että tälle tulee vielä paljon käyttöä! Ja seuraava ompelutyökin on jo mielessä; siinä saattaa olla raitoja...

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kesäarki: jäätelövärejä


Perjantaiaamuna yhdeksäksi töihin polkiessa oli näissä asusteissa jo kuuma, jäätelöisistä väreistä huolimatta. Kotimatkalla ostin torilta mansikoita - ruotsalaisia ja maultaan valitettavasti pettymys. Juttuaihekin oli kaudenmukainen, varhaisperuna; kesäiset ruokajuttuaiheet madaltavat mukavasti työn ja arjen rajaa. Käsi ylös, kuinka moni odottaa jo lomaa?

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Parhaat kesäpilkut

Eikö niin, että pilkku on paras kesäkuosi? Tässä Etsyn parhaat pilkut ja pallot ihailtavaksi - ja ties vaikka jollakulla jonkun kokokin osuisi kohdalleen. Ostaisin saman tien nuo ensimmäisen kuvan kengät, jos osuisi.


Herttainen hellehaalari ja raikas turkoosi väri. Parasta 80-lukua, ehdottomasti!


Pallokuosihame on klassikko, tässä vähän uudella tavalla versioituna.


Saitko kutsun övereihin kesäjuhliin? Tässä sinne sopiva asuste, leveärannekkeiset käsineet.


Harmaata ei ehkä miellä kesäväriksi, mutta katsokaapa tätä harmaata pallopukua! Asusteväriksi käy melkein mikä vain neonväreistä pastelleihin.


Pallohuivia ei edes tarvitse tilata kaukaa - ainakin melkein yhtä herkullisia kuin tämä sorbettivärinen söpöys löytää lähes joka kirpputorilta.


Kyllä, kesäpuku ja jopa pilkkupuku voi olla myös kapea. Ainakin, jos se on mintunvihreä!


40-luvun mokkakenkien pilkut ovat samalla viilentäviä reikiä. Nerokasta.


Peek-a-boo! Voiko uimapuku enää söpömmäksi mennä?


Tämän kahden pallokankaan idean sortseihin voisi itsekin toteuttaa.


Tennarit, niillä voi mennä sinnekin, missä korkokengät eivät kanna. Ja vieläpä vihreät ja pilkulliset.


Turkoosi ja valkoinen on ehkä raikkain kesäväriyhdistelmä. Katsokaa, miten yläosan palloja on korostettu kukkabrodyyrilla!


Lisää asusteita övereihin kesäjuhliin. Koristenauhat nostavat tämän puvun tosiaan arjen yläpuolelle!


Lisää koristenauhoja ja yläosan poimutusta. Upea puku kesäjuhliin!


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kesäsuunnitelmia


Vuonna 1937 on ollut tyylikkäitä kesäkansia naistenlehdissä.


Kesä livahti huomaamatta alkamaan uudelleen, välillä kun oli niin kylmä ettei juuri viitsinyt nenäänsä ulos pistää. On kohtuutonta joutua kesäkuussa pukeutumaan paksuihin sukkahousuihin! Mieluummin jotain näiden kansien kesäpukujen tapaista, pilkkuja ja liehuvaa ja hienoja kesähattuja.

Minun kesäpuuhiini kuuluu tänä vuonna kahden eri kirjan kuvauksia - ruokateemaisia ja tadaa, vintageteemaisia! Kerron viimeistään syksyllä, mistä jälkimmäisissä on kyse... Lisäksi jo kahden viikon päästä perheemme lähtee Tanskaan; Kööpenhaminan vintage- ja kirppisvinkit ovat nyt erittäin ajankohtaisia. Ja eräs jännittävä lähtö on myös tulevana keskiviikkona: ensimmäinen muuttokuorma kesäkodille, ihan oikeita huonekaluja! Tähän asti siellä on istuttu kokoontaitettavilla 70-luvun pihatuoleilla, sellaisilla, joissa on metallirunko ja istuinosana kukikas muovikangas. Kesäkodin yläkerran purku ja kipsilevyjen raahaaminen on saatu päätökseen, alakerta maalattu ja kellarin raivauksessakin edetty pitkälle. Hieno siitä vielä tulee, ja jotain voi jättää ensi vuoteenkin, että pääsee myös kesäilemään.

Tältä kaikelta en varmaan ehdi juuri vintage-tapahtumiin. Tampereen Suvi-Vintage jää taas väliin; pääsenköhän sinne koskaan? Loimaan rompepäiväkin jäi viime vuonna väliin, mutta ehkä tänä kesänä onnistaa. Millaisia kesämenoja teillä lukijoilla on luvassa, onko kenties antaa vintage-henkisiä menovinkkejä?