Ystäväni
Laura, joka aina löytää mainioita linkkejä, lähetti minulle
Daily Mailin artikkelin, jossa pohditaan, miksi nykynaiset ovat niin paljon isoäitejään suurempia erityisesti vyötäröltä. Keskimääräisen brittinaisen vyötärönympärys oli 1950-luvulla 27 tuumaa eli 68,5 senttiä; nykyisin se on 34 tuumaa eli reilut 86 senttiä. Samassa ajassa muutkin mitat ovat kasvaneet, mutta vyötäröllä muutos näkyy dramaattisimmin.
Joskus väitetään, että menneinä aikoina naiset saivat olla pyöreitä ja naisellisia. Sellainenkin käsitys kiertää, että Marilyn Monroe oli ihan tavallisen kokoinen nainen, jolla oli lihaa luiden päällä. Lihaa ei kuitenkaan ollut ihan joka paikassa, sillä tosiasiassa tähden vyötärönympärys oli 22 tuumaa eli 55,8 senttiä. Asia on voitu tarkistaa hänen käyttämistään vaatteista; lisätietoa vaikkapa
täältä. Oletteko koskaan tavanneet yli 16-vuotiasta nykyihmistä, jolla olisi yhtä kapea vyötärö? Eikä Marilyn ilmeisesti ollut uumaltaan mikään harvinaisuus, sillä tänne skannailemassani Lana Lobellin postimyyntikuvastossa tehdasvalmisteisten hameiden koot olivat 22-30 tuumaa.
Muotoilevien alusvaatteiden jokapäiväinen käyttö selittää vain osan lähes parinkymmenen sentin vyönpituuden kasvusta. Daily Mailin artikkeli nostaa esiin sen, miten helppoa elämämme nykyisin on. Esimerkiksi auto oli 1950-luvulla vain 15 prosentilla briteistä ja suomalaisista vielä harvemmilla - henkilöautoja oli täällä vuonna 1955 rekisterissä 72 809 kappaletta ja asukkaita reilut neljä miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että vain aniharvalla naisella oli auto. Kun piti mennä johonkin, naiset kävelivät.
Myös monet kotityöt olivat fyysisesti raskaita; erityisesti pyykinpesu käsin kulutti kaloreita. Britit ovat laskeneet, että 1950-luvun naisella kului kotitöissä yli tuhat kaloria, kun nykynaisella määrä on reilut 500. Jynssääminen ja puunaaminenkin ovat arkiliikuntaa!
Suhde ruokaan oli 1950-luvulla hyvin erilainen kuin nykyisin. Ruoka valmistettiin alusta saakka itse, ja ruoka-ajoista pidettiin kiinni. Vaikka ruokana olisi ollut läskisoosia ja välipalana pullakahvit, kokonaiskalorimäärä jäi kuitenkin 1800:aan verrattuna nykyiseen 2200 päivittäiseen kaloriin (luvut brittiläisiä).
Ruoan hinnasta tavataan valittaa, mutta tosiasiassa se on nykyisin halvempaa suhteessa palkkatasoon kuin koskaan ennen. Suomessa meni ruokaan 1950-luvulla noin puolet perheen ansioista. Penniä venytettiin eikä spontaanisti hankittuihin herkkuihin ollut yleensä varaa - ei sillä, että niitä olisi myytykään joka paikassa niin kuin nykyisin. Naiset eivät myöskään juuri juoneet alkoholia, joka paitsi lihottaa itsessään, myös saa vyötäröä turvottavan hiilarihimon heräämään.
Eräs Daily Mailin artikkelin selityksistä nykynaisten vyötärölihavuudelle on stressi. Se saa meidät syömään yli tarpeen. Luolissa asuessa olikin tärkeä tankata energiaa stressaavassa tilanteessa - se kun usein tarkoitti, että piti taistella tai paeta - mutta hiilaritankkaus ei auta stressissä, jonka aiheuttaa viiden yhtäaikaisen deadlinen lähestyminen tai se, että taas pitää liueta töistä liian aikaisin, että ehtii päiväkotiin lasta hakemaan ajoissa, eikä ehdi siltikään. Ja stressihormonit aiheuttavat nimenomaan vyötärölihavuutta.
En haikaile takaisin nyrkkipyykin ja niukan ruokavalion aikoihin, vaikka totta kai ottaisin mieluusti pikkuruisen vyötärön. Helppoon elämään tottuneen nykyihmisen tavoin vain haluaisin saada sen ilmaiseksi tai korkeintaan pientä epämukavuutta kokien. Vintagepukujen pikkuruisia vyötäröitä ihaillessa kannattaakin muistaa, ettei se kroppa silloinkaan ilmaiseksi tullut.