torstai 12. kesäkuuta 2014

Vyötärö ennen ja nyt

Ystäväni Laura, joka aina löytää mainioita linkkejä, lähetti minulle Daily Mailin artikkelin, jossa pohditaan, miksi nykynaiset ovat niin paljon isoäitejään suurempia erityisesti vyötäröltä. Keskimääräisen brittinaisen vyötärönympärys oli 1950-luvulla 27 tuumaa eli 68,5 senttiä; nykyisin se on 34 tuumaa eli reilut 86 senttiä. Samassa ajassa muutkin mitat ovat kasvaneet, mutta vyötäröllä muutos näkyy dramaattisimmin.

mainos Voguesta 1953; kuva lainattu myvintagevogue-sivulta

Joskus väitetään, että menneinä aikoina naiset saivat olla pyöreitä ja naisellisia. Sellainenkin käsitys kiertää, että Marilyn Monroe oli ihan tavallisen kokoinen nainen, jolla oli lihaa luiden päällä. Lihaa ei kuitenkaan ollut ihan joka paikassa, sillä tosiasiassa tähden vyötärönympärys oli 22 tuumaa eli 55,8 senttiä. Asia on voitu tarkistaa hänen käyttämistään vaatteista; lisätietoa vaikkapa täältä. Oletteko koskaan tavanneet yli 16-vuotiasta nykyihmistä, jolla olisi yhtä kapea vyötärö? Eikä Marilyn ilmeisesti ollut uumaltaan mikään harvinaisuus, sillä tänne skannailemassani Lana Lobellin postimyyntikuvastossa tehdasvalmisteisten hameiden koot olivat 22-30 tuumaa.

Muotoilevien alusvaatteiden jokapäiväinen käyttö selittää vain osan lähes parinkymmenen sentin vyönpituuden kasvusta. Daily Mailin artikkeli nostaa esiin sen, miten helppoa elämämme nykyisin on. Esimerkiksi auto oli 1950-luvulla vain 15 prosentilla briteistä ja suomalaisista vielä harvemmilla - henkilöautoja oli täällä vuonna 1955 rekisterissä 72 809 kappaletta ja asukkaita reilut neljä miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että vain aniharvalla naisella oli auto. Kun piti mennä johonkin, naiset kävelivät.

Myös monet kotityöt olivat fyysisesti raskaita; erityisesti pyykinpesu käsin kulutti kaloreita. Britit ovat laskeneet, että 1950-luvun naisella kului kotitöissä yli tuhat kaloria, kun nykynaisella määrä on reilut 500. Jynssääminen ja puunaaminenkin ovat arkiliikuntaa!

mainos Voguesta 1951, kuva myvintagevogue

Suhde ruokaan oli 1950-luvulla hyvin erilainen kuin nykyisin. Ruoka valmistettiin alusta saakka itse, ja ruoka-ajoista pidettiin kiinni. Vaikka ruokana olisi ollut läskisoosia ja välipalana pullakahvit, kokonaiskalorimäärä jäi kuitenkin 1800:aan verrattuna nykyiseen 2200 päivittäiseen kaloriin (luvut brittiläisiä).

Ruoan hinnasta tavataan valittaa, mutta tosiasiassa se on nykyisin halvempaa suhteessa palkkatasoon kuin koskaan ennen. Suomessa meni ruokaan 1950-luvulla noin puolet perheen ansioista. Penniä venytettiin eikä spontaanisti hankittuihin herkkuihin ollut yleensä varaa - ei sillä, että niitä olisi myytykään joka paikassa niin kuin nykyisin. Naiset eivät myöskään juuri juoneet alkoholia, joka paitsi lihottaa itsessään, myös saa vyötäröä turvottavan hiilarihimon heräämään.

Eräs Daily Mailin artikkelin selityksistä nykynaisten vyötärölihavuudelle on stressi. Se saa meidät syömään yli tarpeen. Luolissa asuessa olikin tärkeä tankata energiaa stressaavassa tilanteessa - se kun usein tarkoitti, että piti taistella tai paeta - mutta hiilaritankkaus ei auta stressissä, jonka aiheuttaa viiden yhtäaikaisen deadlinen lähestyminen tai se, että taas pitää liueta töistä liian aikaisin, että ehtii päiväkotiin lasta hakemaan ajoissa, eikä ehdi siltikään. Ja stressihormonit aiheuttavat nimenomaan vyötärölihavuutta.

En haikaile takaisin nyrkkipyykin ja niukan ruokavalion aikoihin, vaikka totta kai ottaisin mieluusti pikkuruisen vyötärön. Helppoon elämään tottuneen nykyihmisen tavoin vain haluaisin saada sen ilmaiseksi tai korkeintaan pientä epämukavuutta kokien. Vintagepukujen pikkuruisia vyötäröitä ihaillessa kannattaakin muistaa, ettei se kroppa silloinkaan ilmaiseksi tullut.

27 kommenttia:

  1. Tällainen kulttuurihistoria on kyllä kiinnostavaa. On jännä huomata miten lopulta kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä mitään voi perustella vain yhdellä tietyllä asialla. Arvelisin myös että hitaalla mutta varmalla pituuskasvulla (johon myös tuo runsaampi ravinnonsaanti vaikuttaa myös) on myös osittain tekemistä asian kanssa. Kun pituus kasvaa niin muidenkin mittasuhteiden täytyy pakosta hiukan kasvaa, vaikka kyse ei varmaan merkittävästä muutoksesta olekaan yksinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ovathan pituus, rinnan- ja lantionympärys ja jalan kokokin kasvaneet. Ravitsemuksella on merkitystä kaiken kaikkiaan mittojen venymisessä, mutta vyötärö on kasvanut suhteessa selvästi enemmän kuin naisten muut osat. Daily Mailin artikkeli oli tosi mielenkiintoinen, kannattaa lukea alkuperäinen kokonaan!

      Poista
  2. Vyötärön katoaminen on tosi kiinnostava aihe! Vaatetusteollisuushan yrittää edelleen uskotella meille, että naisilla on vyörätärö ja kurvit, vaikka valtaosa nykynaisista on makkara tai omena. Stressihän myös vähentää naishormonien tuotantoa, siinä yksi syy miksi naiset alkavat muistuttaa keskivartaloltaan miehiä. Minua kiinnostaisi tietää, miten ruuan kemikaalit vaikuttavat keskivartalolihavuuteen.

    Laura H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatetusteollisuuden vastaus makkaroihin ja omenoihin taitaa olla trikoo - vaikka se tosiasiassa korostaa hyvinkin paljon sitä makkaruutta tai omenuutta. Veikkaan, että kemikaaliasiaa tutkitaan jo jossain; minuakin kiinnostaa.

      Poista
  3. Tämä on mielenkiintoinen aihe! Olen tekstiilityönopettaja ja työssäni olen törmännyt siihen, etteivät nykyajan tytöt ja nuoret naiset edes tunnista sitä kohtaa, jota vyötäröksi kutsutaan. Aloinkin taannoin kiinnittää siihen huomiota siksi, että kun lähetin tytöt parittain mittoja ottamaan, oli vyötärön mittaus heille hankalaa. Sanoin, että se on se kapein kohta, kunnes tajusin heidän ottavan silloin mittoja empirelinjan kohdalta, rinnan alapuolelta. Ja toden totta! Se olikin kapein. Lantiolle jäävät farkut nostavat rasvakertymät ylemmäs, kapeaa vyötärön kohtaa ei vyöllä koskaan korosteta. Minun ikäisillä, alle viiskymppisillä on kuitenkin selkeästi vyötärö, se kapein kohta, ainakin yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyteinien koko elämän ajan on ollut muodissa tuo matalalantioinen linja, korkeavyötäröiset farkut ovat jääneet harvan herkuiksi. Samalla paidat ovat löysiä ja koko keskikohdan peittäviä empirelinjaisia tunikoita. Sellaiseen vaatteen nimeenkin olen törmännyt kuin "vyötärövyö", ilmeisesti erotuksena lantiolla pidettävästä vyöstä!

      Poista
    2. Toi vyötärövyö jurppii mua niin paljon :D tein siitä aikoinaan jopa postauksen blogiin kun mun mielestä se vaan on niin typerä termi.

      Monet, jopa minunkin ikäiset ihmiset kokevat joustamattomat vaatteet nykyään todella ahdistaviksi. Kun on mahdollista pukeutua pelkästään trikoovaatteisiin niin vaatteet eivät enää millään tavalla pidä kroppaa "kurissa". Voisiko olla jopa niin että ihmiset eivät enää edes huomaa lihovansa kun vaatteet joustavat kilojen mukana eivätkä vaatteet missään vaiheessa tunnu pieniltä? Ja samaan liittyen sitten se että vaatteita ostetaan uusia myös niin usein että vaivihkainen lihominen ei näy missään kun ei ole niitä vanhoja vaatteita mihin verrata omaa kokoa?

      Poista
    3. Olen miettinyt samaa, eli altistaako pelkkien joustavien vaatteiden käyttö lihomiselle. Mielestäni hyvin mahdollista, että näin on.

      Poista
    4. Ainakin silloin sen vaatteen antaessa varaa, jää mittojen muuttuminen huomaamatta helposti. Nykyään näkee paljon nuoria ja meitä keski-ikäisiä naisia, joilla on kymmenien kilojen ylimääräiset rasvat kehossaan. Joskus ihmettelen, miksi niin käy, mutta kyllähän tuo liikkumattomuus, auton käyttö pienilläkin matkoilla ja erilaisten valmisruokamössöjen ja transrasvoja runsaasti sisältävien herkkujen mässäily pikkulapsesta alkaen muuttaa kehonkoostumusta. Itse en ole hoikkeliini, joten on varaa sanoakin näin.

      Poista
  4. Haa, onpa mielenkiintoinen postaus aiheesta jota olen itsekin usein miettinyt! Käytän paljon äitini vanhoja 60-luvun hameita ja mekkoja ja monesti olen äidilleni ihmetellyt miten hän on voinut olla niin kapeavyötäröinen silloin. Olen muuten hoikempi kuin äitini mutta nuo vyötäröt tekevät kirjaimellisesti tiukkaa... Olen itse ajatellut ja huomannut että ryhdillä on paljon merkitystä tuohon vyötäröön: Hyvä ryhti = vahvat vatsalihakset = kapeampi vyötärö. Ja hyvää ryhtiähän on menneinä vuosikymmeninä pidetty tärkeänä, nykyään ei siihen niin kiinnitetä huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio ryhdistä! Facebookin puolella kommentoitiin, että istumatyökin vaikuttaa ryhtiin (lonkan koukistajat lyhenevät) ja sitä kautta myös keskivartalon paksuuteen.

      Poista
  5. Daily Mailin juttu oli kiinnostava, ja sen kommenttilaatikko miltei vielä kiinnostavampi. Joku kommentaattoreista oli laskenut, että painoindeksi naisilla sinänsä oli 1950-luvulla samaa luokkaa kuin nykyäänkin. Itse uskon, että 1950-luvun naiset olivat pieniä ja hentoja nimenomaan siksi, että heidän kasvuiässään 1940-luvulla oli ruokasäännöstely niin ankara - Britanniassa varsinkin, se maa kun ei ole ollut ruoan suhteen omavarainen todella pitkään aikaan. Kun katsoo vaikka 1920-luvun kuvia, niin eivät naiset keskimäärin ihan yhtä hentoja niissä mielestäni ole... Veikkaanpa, että jos nykytytölle annetaan kasvuiässä kunnolla ravintoa ja sitten pysäytetään päivittäiset kalorit 1800:aan, niin lopputulos ei suinkaan ole vintagetiimalasi, vaan helposti pikemminkin nälkäkurkimainen amatsoni, jonka pituus on 180, kengännumero 42, rasvaprosentti 18 ja jonka paljasta luurankoa ei saataisi tungettua vintageleninkiin. :) Tämä siis kärjistäen, mutta uskon tosiaankin, että luuston yleinen kasvu vaikuttaa paljon enemmän kuin Daily Mailin jutusta käy ilmi. Ja joka tapauksessa ihmiset elävät nykyään pitempään kuin ennen. (Mutta, hmm, nykyiset vanhukset ovat kyllä niitä 1950-luvulla nuoruuttaan eläneitä; vasta aika näyttää, elämmekö me yhtä kauan.)

    t. Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu varmasti. Sodan aikainen ruokasäännöstely on ollut kova paikka kasvavalle nuorisolle, eikä sitä oikein ihmiskokeella voi toistaa... Kyllähän se, jos rintakehä kasvaa laajaksi (tätä pidettiin muuten 50-luvulla huonona hommana, jota ei edes pystynyt pukeutumisella peittelemään), vaikuttaa myös vyötärön laajuuteen.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen postaus ja kommentit. Aihe on kiinnostava kaikenkaikkiaan. Varmasti arki on helpompaa kotitöiden osalta. Toisaalta nykyisin suurinosa naisista tekee palkkatyötä kodin hoidon ohessa kokopäiväisesti. Koneet ovat helpottaneet monta työtä. Askeleiden määrä vähentynyt. Ihan tuohon brittinaisen 50-lukuseen vyötärönympärykseen en pääse, mutta omani on kyllä huomattavasti pienempi kuin tuo nykynaisen keskimääräinen vyötärönympärys. Ryhti lässähtää helposti ja huono ryhti saa näyttämään lihavalta. Taidampa taas lisätä hyötyliikuntaa ja tarttua pyöränsarviin auton sijaan aina tilaisuuden tullen.

    VastaaPoista
  7. Koska ompelin itselleni kaikki vaatteet vuosina 1975-1992, muistan mittani hyvin: 93-63-93. Äsken kävin mittaamassa nykyiset mittani: 101-81-94. Olen siis vyötäröltä levinnyt jotakuinkin samassa suhteessa keskimääräisten vyötärömittojen tahtia :) Lisäksi olen todella pienirintainen ja sentit tulevat rintakehästä, joka jo nuorena oli 80-senttinen (nyt 88 cm). Itse siis en vyötärön katoamista voi pistää rintakehän syyksi, koska leveästä rintakehästä huolimatta olin kapeavyötäröinen joskus. Kyllä luulen, että syynä ovat vain lisäkilot ja vielä enemmän liikkumattomuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syitä on varmasti sekä väestötasolla että yksityisen ihmisen elämässä monia päällekkäisiä. Liikkumattomuus niistä suurimpia ja yleisimpiä.

      Poista
  8. Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Aiempi kommenttini hävisi taivaan tuuliin, mutta yritän uudelleen. Työpaikkani tarjosi kehonkoostumusmittauksen. Sen mukaan minulla on liikaa rasvaa nimenomaan vyötäröllä, vaikka muuten olen normaalipainoinen. Sisäelinten ympärille kertyvä rasva on vaarallista, häiritsee hormonitoimintaa ja ruokkii lisärasvan kertymistä (metabolinen oireyhtymä). Aerobinen liikunta taas syö tehokkaimmin rasvaa. Siksi uskon teoriaan, jonka mukaan autoistunut, koneistunut maailma on ihmiselle haitaksi ja vyötärön häviöksi.

    Tosin sitten, kun katsoo vaikkapa menneiden aikojen valokuvia: monet naiset tukevoituivat melko aikaisin. Jo nelikymppiset näyttävät ihan vanhuksilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja ilmeisesti ei oletettukaan, että nelikymppiset pukeutuisivat tms. samalla tavalla kuin kaksikymppiset, lihominenkin taisi olla jossain määrin sallittua keski-ikään tultaessa. Ihmiset olivat hyvin tietoisia iästään ja siihen liittyvästä asemasta.

      Poista
  9. Mahtava kirjoitus :) Olen myös tutustunut jinkin verran ranskalaiseen kulttuuriin, jossa naiset tai ihmiset yleensäkin ovat tarkkoja ruoka-ajoista, yksi suuri tekijä on jatkuva napostelu, jota ennen ei ole ollut missään päin maailmaa. Samoin ranskassa kävellään paljon, himoliikuntaa ei juurikaan harrasteta. Ylpeydekseni on vielä todettava että teinityttärilläni 14 ja 17v. on pikkuruiset ampiaisvyötäröt ja itsellänikin on ollut... elämää ennen lapsia :D Neljänkympin ylittäneenä en enää kuvittele saavani niin pientä vyötäröä takaisin, sitä paitsi pitäähän elämästä nauttiakkin :D

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen juttu. Olen tähän asti olettanut, että vyötärö olisi selittynyt korsetin käytöllä.

    Vaatteiden koot ovat muuttuneet samaan syssyyn esim. minun on hyvin vaikea löytää istuvia nykykokoisia valmisvaate-mekkoja (jos ne eivät jousta, siis). Jos vaikka koko 34 on tarpeeksi kapea minulle, se joko skinnaa hartioista tai vyötärö on liian ylhäällä, eli pienet koot on kai tehty ihmisille, jotka ovat kokolailla pieniä. Retromekoista löytyy sen sijaan sopivia.

    VastaaPoista
  11. Artikkeli ei kaikessa sensaatiomaisuudessaan ollut oikein omaan mieleeni - tuota lukiessa tuli hieman sellainen tunne, että ennen kaikki oli paremmin, kun oltiin hoikempia - mutta kärsittiin puutostiloista, kulutettiin nivelet rikki ja kuoltiin nuorempina. Proteiinia tuskin oli läheskään aina saatavilla silloin kun mieli teki. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen!
    Tuolloin naiset olivat kyllä muutoinkin lyhyempiä kuin nykyään. Niukka ravinnonsaanti lienee vaikuttanut paljon - kahden peräjälkeisen sodan runselemassa maassa harvalla oli ruokaa yllin kyllin, imettipä pientä vauvaa tai ei. Pienikokoisella ihmisellä on pieni vyötärö, ja isokokoisella ihmisellä iso vyötärö - näin rajusti kärjistäen.
    Tällainen riittävästi ruokittu 175-senttinen normaalipainoinen nuori naisihminen on vyötäröltään sellaiset 67cm, ja laihistaenkin vain 63cm, ei puhettakaan mistään monroemaisesta 55cm:n vyötäröstä... :D

    VastaaPoista
  12. Hei, tosi mielenkiintoista keskustelua täällä! Meinasin postata tästä uutisesta jossakin vaiheessa, mutten ole ehtinyt. Sopinee kesksutelun lisäksi tälle palstalle :)
    http://www.iltasanomat.fi/miss-suomi/art-1288685093408.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, käynpä vilkaisemassa!

      Poista
  13. Tää on huippukiinnostava postaus ja pohdinta. :) Tutustun tässä vasta kivaan blogiisi.

    VastaaPoista
  14. Kiinnostavaa pohdintaa vyötärön katoamisesta. Äitini oli syntynyt 1920-luvulla ja kyllä hänen pukeutumiseensa kuului jokapäiväinen kireän korsetin käyttö. Muistan vierestä seuranneena kun isä aamuisin sen aina kireäksi nyöritti. Vaatteensa äiti ompeli itse ja mekkojen vyötärön hän mitoitti niin ettei niitä voinut edes pitää (ei saanut vetoketjua tai nappeja kiinni) ilman korsettia. Juhla ja iltamekot olivat vyötäröstä vielä kaposempia ja vaativat alleen tosi kireän korsetin. Mutta näin myös vyötärö säilyi kapeana.

    VastaaPoista