torstai 31. toukokuuta 2012

Neiti Toukokuu


Koska en enää tämän päivän jälkeen voi nauttia Vogue-seinäkalenterini neiti Toukokuun seurasta, talletan hänet tänne. Mikä ihana ruutuleninki hänellä onkaan!

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Minttua ja muuta vihreää

Vaatekaappiini on kertynyt ihmeen paljon sortseja kuluneen vuoden mittaan. Viimeksi Uffin alesta ostin pepitaruudulliset housut, joista pätkäisin sortsit. Olen jo kovasti halunnut käyttää niitä, mutta valitettavasti kesä ei juuri nyt anna parastaan - joten pepita sai parikseen mintunväriset sukkahousut ja puolihihaisen neulepaidan. Ja jotta teineily olisi täydellistä, kaivoin kaapista vyyhdin pippurihelmiä ja vedin ne kaulaan ja solmuun.

(anteeksi tuo ilme, en ole kiukkuinen vaan häikäisee taas!)

Tässä asussa on aika vähän varsinaista vintagea - lähes kaikki on uustuotantoa ja Uffilta minulle kotiutunutta. Sortsit eivät ehkä ole se ilmeisin vintagevaate, mutta on näitä nähty vuosikymmenten mittaan, kuten tässä Carole Lombardilla jossain 1930-40-luvulla:

(kuva skannattu espanjankielisestä Muodin vuosikymmenet -kuvapokkarista, ei tarkempaa lähdettä)

Itse haluaisin ainakin valkoiset korkeavyötäröiset sortsit kesäpuvustooni. Kankaat olen ostanut ja kaavan löytänyt, mutta saa nähdä, ehdinkö ommella ennen ensimmäistä kesäreissua jo parin viikon kuluttua.

Tukka on tänään mallia Veronica Lake. Se syntyy niin, että kiharretaan piippaussaksilla (varmaan myös sellainen kiharruspuikko käy) hiuksen puolivälistä latvaan ja harjataan varovasti auki, sitten vähän lakkaa ja kiiltosuihketta päälle. Helpompi kuin arvelin, eikä edes mennyt pahasti sekaisin ulkona tuulessa vaikka sen takia otettiin varalta sisäkuva ennen puistoon lähtöä.


Ja kumma kun amatöörimalli näyttää järkevältä vain silloin, kun kuva syntyy vahingossa:


ps. Tiedän sen perussäännön, että mitä lyhyempi helma (tässä tapauksessa lahje), sitä matalammat korot, mutta kun niin kovasti halusin nuo valkoiset kengät mintunvihreän pariksi! Jos lähtisin tästä edes torille, vaihtaisinkin ballerinoihin, mutta tällaisenahan minut näkee vain perhe, niin ja tietysti te, arvoisa Internet.


maanantai 28. toukokuuta 2012

Maanantain kolme valintaa: Koristenauhaideoita

Aika monet tuntemani käsityöharrastajanaiset rakastavat koristenauhoja. Siitä en sitten tiedä, käykö muillekin niin kuin itselleni, eli että niitä ihania nauhoja hypistelee, muttei lopulta tulekaan käyttäneeksi oikeasti mihinkään. Tässäpä muutama idea, jotka eivät ainakaan päällisin puolin vaikuta liian hankalilta toteuttaa.

Ensimmäinen mekko on jo myyty Etsystä, mutta olen jemmannut kuvaa suosikeissani, koska nauhayksityiskohta kiehtoo minua. Hieno juhlamekkoidea korkean kampauksen pariksi.


Tämä on myynnissä vielä, mutta luulen myös, ettei tällaista kuvionauha-kuvioton mekko -leikkiä ole vaikea askarrella itsekin johonkin vähän liian simppeliin mekkoon. Nyörityksen voi korvata ompelemalla nauhanpaloja nyöritystä jäljitteleväksi kuvioksi.


Kullanruskea mekko on aika Lappi- tai länkkärihenkinen, mutta mikäs siinä; nauhoilla ja kangaskaistaleilla leikkiminen on näppärä tapa pidentää hiukan liian lyhyttä helmaa.


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

"Keväällä kaipaa jotakin kirjavaa", 1938

Appeni, kirjamies, toi lahjaksi Hopeapeilin sidotun vuosikerran 1938. Hieno valinta! Toukokuussa muotijuttu tarjoili kirjavia kuoseja. Sääli, että värit eivät näy, mutta musta-valkoista ja sini-valkoista on kuoseissa kuvatekstien mukaan. "Nyt pitää olla yllänne painettua kirjavaa kangasta jossakin muodossa." Ei käy vastaan sanominen!



(Kuvien sävyero muuten johtuu siitä, että toinen - kellastunut - skannattiin väreissä, toinen mustavalkoisena.)

Sini-musta-valkoista on havaittavissa tänäkin keväänä, eräässäkin mekkorekissä. Yllättävää - vielä pari vuotta sitten en käyttänyt juuri lainkaan sinistä.


Tänään oli päällä kuitenkin tällaista kuosia, näin iltasella jo vähän reissussa rypistyneenä.


lauantai 26. toukokuuta 2012

Kesä tuli kaupunkiin

Hellehattu, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tuskin viimeistä.

60-luvun lierihattu Vintage Wäkkärä
70-luku-matkii-40-lukua -viskoosimekko kirppis Torintupa, Kiuruvesi
keltaiset kengät Lähetystori
laukku, keltainen patellavyö luultavasti UFF

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kymmenes hääpäivä

Aika rientää. Tässä suoraan albumista (siksi vinoon) skannatussa kuvassa juhlii jotenkin kovin nuoren näköinen morsian.


Ja näköjään 2000-luvunkin valokuvat kärsivät värimuutoksista, harmi sinänsä. Meillä oli filmikamera johonkin vuoteen 2005 saakka, ja lapsen nimiäiskuvatkin ovat vielä järjestämättä albumeihin - ovatkohan ne enää edes kunnossa?

Onneksi kymmenvuotias avioliitto on.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Matkapuvusto


Tämä tässä on Aarne-papan vanha laukku. Aarne oli mieheni pappa, kova forssalainen urheilumies, jonka Moskovan olympialaisreissun nimilappu yhä roikkuu kassin kahvassa (ei kai sellaista nyt voi poistaa?). Nyt vihreä kassi lähtee kanssani kolmen päivän työmatkalle.

Matkapuvustojen suositellaan olevan helppoa väriskaalaa, esim. musta-beige-valkoinen. Minun musta-beige-valkoiseni on tämän näköinen (valitettavasti tässä vielä silittämättä):


- kaksi pikkupuseroa, vihreäpilkullinen 2000-lukua ja ruusuinen 80-lukua
- keltainen kapea hame
- turkoosi leveämpi hame
- vakiovarusteeni ruohonvihreä villatakki


Hepeneitä ulkona syömiseen ja muuten vain huvitteluun. Näillä on tarkoitus pärjätä koulussa, lastentarhassa, ravintolassa ja muuten vain hengailemassa. Mitään kovin vakavaa virallista osuutta ei ole, joten esimerkiksi jakkua ei tarvita.

Ja tällä lailla istun seitsemän tunnin junamatkan.


(No vaihdan ehkä välillä asentoa, koska junaakin vaihdan.) Lähes loppuunkäytetty farkkutakki on ehkä minun vaatekaapissani se särmä ja särö, jota moni pukeutumiseen kaipaa. Ballerinoilla jaksaa kävellä, kukallinen ohut puuvillamekko on 80-luvulta eli konepestävä ja kaikin puolin helppo, patellavyö nipistää sen liian kasariuden mekon yläosasta.

Matka vie kolmeen suomalaiseen kaupunkiin, joihin en oikeastaan koskaan ole kunnolla tutustunut. Kirpputorien osoitteita on pakattu mukaan, jossain välissä aion ehtiä niihinkin piipahtaa ja tuottaa Kirppismatkoihinkin vähän uutta sisältöä. Nähdään!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Laukku, talvilaukku, kesälaukku

Tämä tässä on talvilaukku.


Tämä taas on kesälaukku. Ihan selvästi.


Koin tänään tuskanhetkiä, kun piti lähteä raahaamaan lapsen urheiluvarusteita ylläolevassa talvilaukussa, vaikka ulkona oli ilmiselvästi kesä. Meillä ei ole kunnollista, riittävän tyylikästä kesäurheiluvaatteenraahauslaukkua. Vaikka tuskin ne kamppeet siellä kassissa hikoilevat tai palelevat, haluan vaihtaa laukunkin väriä vuodenajan mukaan. Onko muita yhtä pöljiä?

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Miten lisätä vintagea asuun, osa 2: Pulmia ja ratkaisuja


Jos vielä tämän sarjan avauspostaukseni luettuasi olet sitä mieltä, ettet osaa tai rohkene käyttää vintagea tai se ei jotenkin sovi sinulle, tässä vielä muutama teesi ja antiteesi. Vintage sopii tavalla tai toisella käytettynä kaikille, ja kannustan kovasti kaikkia menneen ajan tyyleistä viehättyneitä kokeilemaan sitä rohkeasti!

1) Vanhan ajan naiset olivat pieniä ja hoikkia, minä en.

En ole minäkään pieni, pitkä ja harteikas pikemminkin, enkä erityisen hoikkakaan. Enkä edes nuori! On monia xl-kokoisiakin, jotka vetävät upeaa vintagehenkistä tyyliä - mallia voi katsoa esimerkiksi Annukalta tai Riikalta. On totta, että xl-kokoisia vintagevaatteita on vaikea löytää, samoin isokokoisia kenkiä. Tässä kohtaa uustuotanto pelastaa; esimerkiksi Vivien of Hollowayn puvut ovat kauniita.

Kannattaa myös muistaa, että vintagevyötärön takanahan on ollut kureliivi, korsetti tai vähintään muotoileva alaliivi, joten samaa keinoa voi käyttää nykyäänkin tuntematta ollenkaan noloutta. Useimmissa ennen 1970-lukua valmistetuissa vaatteissa on reilut saumavarat, joten vyötäröön (tai muuhun ongelmakohtaan - usein se on vyötärö) voi tavallisesti saada vähän lisää väljyyttä.



2) Olen poikamainen tennarityttö.

Kaikki vintagetyylit eivät ole äärinaisellisia. Poikamaisista tyyleistä klassikko on 50-luvun yhdistelmä caprihousut ja ballerinat valkoisen kauluspaidan kanssa. Omaan silmääni myös 60-luvun minimekkotyyleissä on jotain yllättävän poikamaista, samoin 20-luvun jatsityttöasuissa. Ne sopivat myös naiselle, jolla on suora vartalo ilman merkittäviä kurveja. Marlene Dietrichiltä taas voi ottaa vaikutteita glamourimpaan housutyyliin.

Poikamaisia olivat myös 1940-luvun sota-ajan naistyöläisten tyylit: huivi hiuksissa ja haalarit tai farkut, käytännön syistä. Solanahilla on hienoja esimerkkejä tällaisesta tyylistä monien naisellisempien asujen joukossa. (Solanah on aivan alan huippua muutenkin, hänellä on hätkähdyttävä asustamisen taju ja ilmeisen hartaasti koostettu vaatekaappi. Ihailen.)

3) En välitä väreistä ja kuoseista.

1950-luvun kuviollinen - pilkullinen, kukallinen tai novelty print -kuosilla vaikka sombrerokuvioinen - mekko on ikoninen vintage-vaate; samoin 60-70-luvun graafiset printit ja vahvat värit. Kuviot ja voimakkaat värit eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Esimerkiksi Annan tyttömäisessä ja klassisessa tyylissä on vintagefiilis, vaikka päävärit ovat hentoja ja vaaleita. Inspiraatiota voi hakea vaikka varhaisimpien vuosikymmenten alusvaatteiden romanttisista pitseistä ja silkeistä, vaikka tosiasiassa esimerkiksi 20-luvulla käytettiin päällyspukeutumisessa mielellään voimakkaita, leiskuvia värejä.

Tummansininen on ollut vanhoina vuosikymmeninä suosittu, vaatimattomaksi mielletty vaateväri, jonka voi ottaa lähtökohdakseen vintagetyyliseen pukeutumiseen. Tummansiniseen yhdistyvät helposti monet eri aksenttivärit, ja se on ainakin minusta hyvä tausta pitsi- ja tyllisomisteille. Eikä pikkumustakaan kovin värikäs vaate ole.

Muotijuttu Eevasta 5/1958.

Stilmönster-käsityölehdestä 1954. 

Vaalea cocktailpuku keväältä 1955.

4) Minulla ei ole oikein mitään vintagea.

Harvalla on kaapissa vintageaarteita jo ennen kuin niitä ryhtyy aktiivisesti haalimaan - jotkut onnekkaat tietysti perivät isoäidiltään myös vaatteita ja asusteita. Mutta jos vintage kiinnostaa, on omissa perusvaatteissa varmasti elementtejä, joita voi soveltaa vintagepukeutumiseen. Pikkupuseroita? Kynähameita? Perusavokkaita tai istuvia bleisereitä? Leveälahkeisia pappahousuja? Kaikkia näitä voi hyödyntää vintageasussa esimerkiksi ajanmukaisten korujen kanssa.

Vintagen käytön voi aloittaa vaikka ostamalla yhden ihanan vaatteen tai asusteen, jota käyttää omien jo olemassaolevien vaatteidensa kanssa. Koko vaatekaapin uusiminen kerralla on paitsi turhaa, myös käytännössä mahdotonta: vintagepukeutuminen on samalla keräilyharrastus, ja vaatekaapin rakentaminen ottaa aikansa - jollei sitten ole mahdollisuutta sijoittaa tonneja Etsy- ja eBay-ostoksiin.

5) En ole tottunut vartalonmyötäiseen tyyliin.

Tiukasti istuvat vyötäröleikkaukset tuntuvat päällä erilaisilta kuin kuminauhavyötäröiset trikoot, mutta istuvan ei ole tarkoitus olla kireää. Tunnustele sovittaessasi vaatetta päälläsi ja ole rehellinen itsellesi. Kirraako vyötärö, lantio, hartiat? Onko selkä tarpeeksi pitkä, entä hihat? Istuvuus ei tarkoita kiristävää, liian pientä vaatetta, vaan juuri oikean kokoista. Hyvin istuvalla vaatteella voi tuoda vartalonsa parhaita puolia esiin, kun vaatteen mittasuhteet ovat kohdallaan.

Jos koet, että kovin myötäilevät vaatteet eivät tee oikeutta vartalollesi, voit toki etsiä tyyliä myös niistä muodin aikakausista, jotka ovat vähemmän istuvia. Suoravartaloisen vuosikymmeniä ovat 1920- ja 1960-luku, 1970-luvun folk- ja hippityylit taas sopivat periaatteessa kaikille vartalotyypeille. Suosittelen kuitenkin vyötärön tuomista esiin, jos vartalo on tiimalasityyppiä: suorat leikkaukset saavat tiimalasin helposti näyttämään tynnyriltä.

***

Toivon, että näistä ajatuksista on käytännön hyötyä niille lukijoille, joita kiehtoo vintagen käytön aloittaminen. Lisää käytännön apuja saa vintagea käsittelevistä oppaista. Esimerkiksi tänä keväänä ilmestynyt Jo Waterhousen ja Clare Bridgen Wearable Vintage Fashion on käytännönläheinen, myös kertaustyylit huomioiva ja varustettu anteliailla lookbook-osioilla - lisäksi siinä on tyylistään kertomassa muutama tuttu bloggari (ei, en minä sentään!).

Haluatko kysyä vielä jotain? Kysy, niin vastaan mielelläni!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Juhlija ja uusi musta cocktailpuku

Kirpputorin jumala oli suosiollinen. Löysin Uffin kahden euron päivästä 1950-luvun cocktail-mekon, joka pienin muutoksin osoittautui sopivan kokoiseksi. Riemunhuuto oli lähellä, mutta pokka piti! Hauskaa myös, että puvulle oli tilaisuutensa heti samana iltana.


Puku on mustaa kreppiä ja siinä on sifongista ja satiinista poimuteltu kaulusosa. Se on suunniteltu istumaan kuin hansikas, ja niin se tekikin, pysyttiin kuitenkin mukavan puolella. Hyvä niin, sillä tanssimista oli ohjelmassa; mieheni täytti 40 ja suurten juhlien miehenä järjesti isot bileet yhdessä 30 täyttävän ystävänsä kanssa.

1950-luvun pikkumusta UFF
kukkamaiset strassikorvikset Länsikeskuksen ulkokirppis
harmaa-musta lasihelminauha Pelastusarmeija
sukat Pamela Mann
kengät Click Shoes


Vielä kun näitä nopeita pitäisi-jo-olla-siellä -lähtökuvia ottaessaan muistaisi huomioida kampauksenkin! Kotitekoinen tötterönuttura mustine ruusuineen ja tiukka sivujakaus taitaa näkyä parhaiten tässä.


Sukat tilasin varta vastan Briteistä tätä tilaisuutta varten. On se hääpäiväkin aika lähellä jo...


torstai 17. toukokuuta 2012

Miten lisätä vintagea asuun, osa 1. Mitä haluan?

Lukijani ehdotti, että kirjoittaisin ideoista muokata omaa pukeutumista vintagehenkisemmäksi. Hieno idea, kiitos siitä! Tämä kirjoitus on siis omistettu lukijoille, jotka haluaisivat kokeilla tai alkaa vakituisemminkin käyttää vintagea tai pukeutua vintagetyylisemmin, mutta eivät oikein tiedä, miten aloittaa.

Aloittaa voi periaatteessa vaikka ketjukaupoista. En itse ole aikakausipuristi ja edellytä, että jos vintagetyyli viehättää, on koko asun oltava vanhaa. Pintamuodissa on nyt vaikutteita monelta eri vuosikymmeneltä: 90-luvulta, 60-luvulta, 50-luvulta ja 20-luvulta ainakin. Kivoja asusteita ja kesämekkoja on tarjolla helposti uustuotantonakin. Yleensä en puffaa täällä halpaketjuja, mutta tehdään poikkeus: oman kokemukseni mukaan H&M onnistuu halpaketjuista parhaiten tavoittamaan vanhojen aikakausien henkeä vuosikymmenestä riippumatta. Viimeksi Lindexillä käydessäni sielläkin oli hauskoja 50-luvun henkisiä kesäjuttuja; itselleni ostinkin kissamaiset aurinkolasit.

50-luvun henkinen kesähame hm.com

Pitsimekko Lindex

Ennen kuin säntää hankkimaan mitään uutta, kannattaa kuitenkin miettiä, minkälaiset vintagejutut viehättävät. Mikä on se vintageasun kuva, jota mietit, kun ajattelet "voi, kunpa näyttäisin vähän tuollaiselta"? 20-luvun polkkatukka-jatsityyli? 70-luvun Annie Hall, lierihatut ja pitkät housut? Klassinen pin-up? Hippiprinsessa? Sota-ajan vaatimattomat mekot? Lentoemäntätyyli jakkupukuineen ja hansikkaineen? Tyylien variaatio on suuri ja niiden henki vaihtelee ääripäästä toiseen akseleilla dekadentti-pullantuoksuinen ja luksus-kotikutoinen. Inspiraatiokuvien poimiminen vaikka Pinterestistä (sieltä löytyy kaikkea) voi auttaa määrittelemään, mitä oikeastaan etsii.

Kaikki aikakaudet eivät tietenkään iske. Tässä antamiini ideoihinkin varmasti vaikuttaa se, että oma tyylini on vahvasti 50-lukuinen. Se ei ole aina ollut ja voi olla, että jatkossa seuraa muutoksia, mutta nyt juuri tämä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Se on hyvä lähtökohta, sillä ei ole tarkoitus tuntea olevansa jonkun toisen vaatteissa, vaan nimenomaan omissaan.

Kuvia katseltuasi tiedät ehkä suurin piirtein, millaisia vaatteita ihailet ja kaipaat. On aika suunnata vintageliikkeeseen tai kirpputorille. Sovittele erilaisia helman muotoja ja pituuksia, korkeampaa ja matalampaa korkoa. Etsi juttuja, joissa on luonteva olla ja jotka näyttävät edes pikkuisen siltä, mitä mietit. Vintageliikkeen myyjä osaa todennäköisesti pitkän kokemuksensa avulla tarjota sinulle kokoistasi ja toivomasi tyylistä sovitettavaa, luultavasti myös tehdä vaatteeseen tarvittaessa muutoksia; kirppiksillä taas on monen mallisia ja värisiä vaatteita riippumatta siitä, mikä juuri nyt on in.

Voi olla helpointa aloittaa juhla-asusta. Ihania oikeasti vanhoja "parempia pukuja" on helpompi löytää kuin tavallisia arkiasuja, sillä juhlamekkoja on säästelty aarteina, kun arkivaatteet on käytetty loppuun. Hatut, hansikkaat, pukukorut ja muut tilpehööritkin sopivat hyvin monenlaisiin kesän pikku juhliin - valmistujaisiin, häihin, rapujuhliin, mihin vain; joko vintagepuvun tai sen ketjukaupan jäljitelmän kanssa. Eikä kukaan ihmettele ylipukeutumista, vaan pikemminkin ihmiset ihailevat suloisia asusteitasi.

Jos haluat vintagea arkeen, aloita pienistä muutoksista. Vintagelaukku ja siihen kohtalaisen sopivat kengät voi olla hyvä aloitus tavallisen hame ja pusero -asun kanssa. Nappikorviksista tulee myös aina se tietty fiilis menneestä ajasta, ja niitä on helppo löytää kirpputoreilta. Jos tavallisesti on farkuissa, mitä jos niihin yhdistäisi pilkullisen puseron ja pään ympäri rusetille kiedotun huivin? Vaihtaa tennarit ballerinoihin tai repun käsilaukkuun? Kesämekko (hihallinen kuitenkin) neuletakin ja vyön kanssa työasuksi? Pitsikaulus, helmikorut, rintaneula... Hattu on hardcorea muulloin kuin juhlissa: sitä ei kannata käyttää, jos ei halua ihmisten katsovan. Jos se ei häiritse, suosittelen lämpimästi myös hattua.

Tässä hetkeksi mietittävää. Olisi kiva kuulla kommentteja, kysymyksiä ja vaikka oikeita pukeutumispulmia, jotka liittyvät tähän aiheeseen: vastaan ja juttelen aiheesta mielelläni! Postauksen toinen osa on tulossa lähipäivinä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Mansikkaa ja mustikkaa työasussa

Reilu kuukausi sitten itse tekemäni soul-mekko sai punaiset asusteet - vaikka sen kunniaksi, että ensimmäiset mansikanmyyjät näyttävät ilmestyneen katukuvaan. Pin up -tyyli suosii kirsikoita; minulla on mansikkakoru, aito lasten rintaneula arvatenkin 70-80-luvulta.

kengät Skopunkten
puku itse tehty, kangas Salon Fida
verkkosukat, punaiset asusteet kirppislöytöjä

Mutta mitä onkaan päivän lukulistalla?



Brigitte Bardot oli Jallun kansikuvatyttönä lokakuussa 1963; tämä on vielä niitä aikoja, kun sisäsivuillakin poseerattiin bikinit päällä.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Focaccia

Iltapala ilta-auringossa, vasta matkalla uuniin. Nyt tuoksuu jo vähän.


Taustalla viikunafocaccian reseptin lähde, Elina Innasen Viiden tähden vegaani.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Matkavinkkejä kesäksi Kirppismatkoista

Perustimme uuden blogin, koska me jos ketkä tiedämme jotain kirppismatkoista. Kirppismatkat-blogi päivittyy todennäköisesti epäsäännöllisemmin kuin Hopeapeili, sillä sen tarkoituksena on kertoa nimenomaan matkoistamme Suomen eri kirpputoreille, eikä sellaisiin ole joka viikko aikaa, aina ei ehkä kuukausittainkaan. Nyt tekstejä on vasta vähän, mutta vuosien varrella toivomme Kirppismatkoista tunnelmallista tietopakettia ja non-profit -matkatoimistoa kirpputori-intoisille. Kesä on kotimaanmatkailun kulta-aikaa, joten lähiaikoina saatte lukea lisää!

(Hangon matkailumainokset Eeva-lehdestä 7/1934)

lauantai 12. toukokuuta 2012

Keltainen käsilaukku


Olen kauan haaveillut sitruunankeltaisesta käsilaukusta, jollaisia ei ilmeisesti menneinä vuosikymmeninä ole juurikaan valmistettu. Tänään se löytyi, ja ottaa nyt ilta-aurinkoa olohuoneemme ikkunalaudalla. Vähän vanhempaa olin ajatellut, mutta saa tämän hyvin yhdistetyksi ainakin 1960-luvun tyyliin. Ja se on keltainen!

torstai 10. toukokuuta 2012

Kukkia työasussa

Työasuteema jatkuu. Kun luvassa oli kevyempi, barhoppingia sisältävä työpäivä, kukkamekko tuntui järkevältä valinnalta. Valinnan järkevin osuus oli kuitenkin villatakki (ja huivi ja käsineet), sillä aamulla oli hyisen kylmä.


Villatakin alla oli vielä keltainen patellavyö, jota ei tosin paljon päivän mittaan näkynyt, kun villatakkia uskalsi raottaa vasta ihan loppupäivästä. Keltainen on poimittu mekon kukkasista, vaikka isossa kuvassa keltaista ei kuvioista erota.

Saumoina oli reikiä. Näiden mukana tuli pienet silkkinauhanpätkät, jotka olisi ilmeisesti tarkoitus pujotella reikiin ja vetää rusetille, mutten vielä ole kokeillut. Se voisi viedä asun casualista pikkujuhlaan.


Keltaista kevättä!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Pilkkuja työasussa

Vintagevaihtoehto tavallisen työpäivän asuksi voi näyttää esimerkiksi tältä: 60-luvun hengessä lyhyttä, hieman söpöilevää tyttötyyliä pastellisävyissä ja pilkkukuvioissa.


Aamuyhdeksän haastattelusta konepajalta kotiin tultua; hameen helma on matkalla näköjään sen verran rypistynyt, että vuori näkyy. Keväänvihreä takki, parin vuoden takainen Huuto.net -löytö, pelastaa onneksi paljon! Kengät ovat perusavokkaat, jotka varustin hameen polka dot -kuosia jatkavilla soljilla.


Sisältä näyttää tältä. Tukka on kolmen minuutin suttunutturalla (panta piilottaa kampauksen puutteita).


Työtilanteissa en erityisesti peittele tyyliäni, mutta käytän tietysti harkintaa. Jätän saumasukat, voimakkaat silmänrajaukset ja muut näyttävät elementit pois silloin, kun on tarkoitus kuunnella eikä näkyä. Jos keikka on ulkona, kengät tietysti pitää valita sen mukaan ja joskus hameenhelmankin malli, jos tiedossa on harppomista.

Erityisen vaikeissa töissä vaatteiden on oltava varmat: lempimekko (tai lempipusero ja -hame) ja lempikengät ovat hyvä valinta, jos ne muuten tyyliltään käyvät. Näillä keinoilla vintageharrastaja on pärjännyt monenlaisissa töissä sienimetsäreportaaseista pääjohtajahaastatteluihin jo yli vuosikymmenen!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Maanantain kolme valintaa: Piknikille!

Puissa on jo lehdet - minikokoiset, mutta kuitenkin - ja voikukat kukkivat, joten ihan pian on jo eväsretkikausi! Ulkona on ihana syödä, kunhan suojaa sokeriset ruoat ampiaisilta.

Harvaa tekemättä jäänyttä ostosta olen harmitellut niin kauan kuin sitä, että 90-luvun lopulla jätin Sarviksen (tai jonkun muun vanhan muovivalmistajan, en enää muista) tosiretron piknikpallon ostamatta Manhattanin kirppikseltä. 30 markan hinta oli opiskelijalle liikaa. Piknikpallo - eli muoviboksi, johon on pakattu astiat ja aterimet neljälle - on sittemmin löytynyt, muttei se ole ollenkaan niin hieno kuin se jälkeeni jättämä, vaikka meidän setti onkin italialainen.

Piknikille kannattaa ehdottomasti varustautua tyylikkäästi, onhan se julkinen tapahtuma. Toiset vannovat rottinkikorien ja posliinilautasten nimiin, minä olen muovifani. Retkivilttimme on tekokuituinen "villaverho" 60-luvulta, väriltään voimakkaan turkoosi.

Retkelle lähteäkseen ei tietenkään tarvitse hankkia uusia astioita, mutta tässä silti ideoita kattaukseen. Vanhoissa muoviastioissa on samaa suloutta kuin ajan posliiniastioissakin. Melmac-tuotenimellä löytää näitä 50-luvun Amerikan ihmeitä, joiden suomalaisia ikätovereita on varsin vaikea löytää.


Rottinkifaneille juomalasiteline. Lasin kaatuminen on todellinen riski epätasaisessa maastossa, ja siihen on suhtauduttava vakavasti.

(kuva evaelena/Etsy)

Mutta mitä nämä ovat?


Sorbettiväriset kampelat on tarkoitettu paperilautasten tueksi. Lienee tarkoitettu ensisijaisesti cocktail-seisoskelusyömiseen, mutta eikö vain näillä juhlista minkä tahansa kuviottoman bulkkipaperilautasen!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Verhoista tuli mekko

Olen ilmeisesti niitä 70-luvun tyttöjä, jotka eivät saaneet prinsessajutuista tarpeekseen silloisen muodin käytännöllisyysideaalin vuoksi, ja janoan edelleen ruusumekkoja. Minulla on ainakin viisi. Eri värisiä kuitenkin kaikki, eli jokainen on tarpeellinen. (Ja jokainen joko itse ommeltu tai käytettynä taloon tullut.) Tänäänkin kauniit vanhat ruusuverhot päätyivät kesäpuvuksi.

Kuvatessa päätimme leikkiä kesää. Parvekkeella oli kylmä eikä hellehattu päässä tuntunut kovin fiksulta. Arvatkaas, onko päivä vai yö?



Ompelin mekon käytännössä ilman kaavoja. Työpöydällä pyöri yksittäinen etukappaleen kaava, sovelsin sitä ja leikkasin takakappaleen vapaalla kädellä. Hain puvun mallia niistä söpöistä hellepuvuista, joissa on rusetille solmittavat naruolkaimet, mutta koska omat olkapääni eivät kaipaa yhtään ylimääräistä korostamista, muunsin idean hyvin kapeaolkaimiseksi venepääntieksi, joka on selästä syvemmin uurrettu. Tämä mekko lähtee mukaan Sisiliaan!

mekko itse tehty vanhoista verhoista, jotka Huuto.netistä
käsineet Huuto.net
vyö, kengät UFF
rannekorut Glitter
lierihattu Vintage Wäkkärä
sukkahousut Wolford Nola



lauantai 5. toukokuuta 2012

Bi ja Gay, 1961 ja 1962

Skannaillessani alusvaatemainoksia (joista on jossain vaiheessa tulossa katsaus tänne) löysin hupaisan mainosparin, joka ansaitsee ihan oman postauksensa. Nämä kuvastavat samalla myös kielen muuttumista 1960-luvun alun päivistä.