Mies keittiössä (1961)

Tasan 56 vuotta sitten ilmestyneen Apu-lehden kannessa oli mies keittiössä. Lehden sivuilla ei jostain syystä ole mitään kantta vastaavaa sisältöä. Kuvittaja on Aleksander Lindeberg, joka tunnetaan näiden modernien kuvalehtien kansiaiheiden lisäksi muun muassa monista hienoista satukirjakuvituksista.

Vappupalloja, 1958

Hopeapeili toivottaa hauskaa vappua Elanto-lehden kansikuvalla vuodelta 1958!

Lämpöä odotellessa

Rennon keväinen tunnelma oli Eeva-lehden kannessa huhtikuussa 1941. Lämmön paluuta pitää täällä vielä odottaa, mutta optimisti minussa halusi jo tuoda kesävaatelaatikot vintiltä kaikkine ihanine väreineen ja kuoseineen. Tai ehkä pikemminkin viedä harmaat villavaatteet vintille odottamaan marraskuuta... Jotain syvästi epäloogista on siinä, että kesän kahta helleviikkoa varten on lähes yhtä paljon vaatteita kuin kylmäksi kaudeksi, joka kestää melkein puoli vuotta!

Riipuskoruja ja illanistujaisruokia (1961)

Me Naiset -lehti esitteli tammikuussa 1961 aivan uudenlaista korumuotia: pukukoruissa valtasivat alaa nyt riipukset. Ne olivat syrjäyttämässä pitkään muodissa olleet helminauhat. "Pariisissa kuuluu nyt ketjuriipus, ketjukaulanauha taikka ketjukello ajankohtaisiin asusteisiin", lehti kirjoittaa ja mainitsee, että "sodan aikana syntynyt ja myöhemmin sammunut" Kalevala-korujen buumi oli tulossa takaisin. Tekstisivun ylemmän kuvan Kalevala-koru on Karkun riipus. Alemmassa kuvassa on nuoren tytön egyptiläisaiheinen fantasiariipus - juttu mainitsee, että fantasiakorut, mikä tarkoittaa kai eksoottisia aiheita, sopivat vain nuorille tytöille. "Arvokasta eleganssia tavoitteleva" nainen valitsee mieluummin vaikkapa moninkertaiset, riipuksettomat ketjut.

Lehden varsinainen helmi löytyi kuitenkin takasivujen ruokaosiosta. Me Naiset tarjosi puolentoista sivun värikuvalla varustetun illanistujaisruokaohjeen, joka oli nimetty nakkirivistöksi ranskanleivässä. Kaunista, eikö?

Leipä leikattiin viipaleiksi, mutta jätettiin pohjasta kiinni. Viipaleiden väliin pantiin majoneesista, kermasta, savukinkusta ja persiljasta sekoitettu täyte. Prinssinnakit pisteltiin viipaleiden lomaan kauniiksi rivistöksi ja päälle ripoteltiin runsas juustokuorrutus. Leipä gratinoitiin uunissa ja tarjottiin kuumana chili- tai tomaattiketsupin sekä hyvän salaatin kanssa - ohjeessa oli kaali-banaanisalaatti. Me Naiset ohjeisti myös ranskanperunoiden valmistamiseen, eli ne olivat mitä ilmeisimmin uutta Suomessa vuoden 1961 tienoilla.

Liikuttavaksi historialliseksi kuriositeetiksi muuttunut ohje saa muistelemaan lapsuuteni lämpimiä voileipiä: niissä oli ranskanleipäviipaleella kinkkuviipale ja juustoraastetta. Pitäisikö kokeilla, olisivatko ne vielä yhtä hyviä?

Koulunaloituskuva

Syyskuun ensimmäinen kansikuva on 64 vuotta ja yhden päivän ikäinen. Kouluhan alkoi pitkään syyskuun alussa, siksi kuvan ajoitus ei ihan täsmää nykyiseen koulunaloitusajankohtaan. Mutta syyskuun alussa meillä eräs pikku ihminen aloitti päiväkodin, olkoon vaikka sen kunniaksi tämä Hilkka Rojolan Seuraan piirtämä lapsiaiheinen kansi. (Jonka sanottu pikku ihminen ehti repäistä kahtia ennen kuin sain sen kuvatuksi. Elämässä joskus sattuu ja yksivuotiaat ovat nopeita.)

Anttilan muotia, 1965

Anttila on ollut viime aikoina uutisissa. Vuonna 1952 perustettu suomalainen tavarataloinstituutio on viimein tullut tiensä päähän, ja vastikään katukuvaan uudelleen nousseet Anttilat kuopataan uudelleen.

Monelle Anttila henkilöityy tavaratalojen sijasta postimyyntiin. Vanhat Anttilan kuvastot ovat keräilykamaa, minkä ymmärrän hyvin - ostan itsekin niitä aina kun löydän järkevällä hinnalla, mikä käy koko ajan harvinaisemmaksi.

Kesäkuussa löysin Laitilan Kirppikseltä (kiva paikka muuten!) kevät-kesäkuvaston vuodelta 1965. Selasin sitä pitkään ostopäivän iltana ja nautin joka hetkestä, ja nyt viimein sain aikaiseksi skannata kuvastoa ihailtavaksi myös teille lukijoille. Tässä ensimmäisessä satsissa tulee aika hyvin katetuksi naisten muodin osasto. Kyllä, mukana on myös alusvaatekuva.

Kannen kuva on melko konservatiivinen, etenkin pikkutytön juhla-asu voisi olla kymmenen vuotta vanhempikin. Takakansi tarjoaa hyvän katsauksen kenkämuotiin kesällä 1965. Huomasin, että kenkien standardikokoluokitus oli tuolloin 34-41, nykyisin aikuisten naisten koot taitavat alkaa 36:sta.

 

Pellava oli naisten puvuissa todella muodikas materiaali. Pukujen tavallinen linja oli kapea ja noin polveen ulottuva.

Kotipuvut eivät kalpene nykyisten lököverkkarien rinnalla.

Totta kai Anttila vaatetti myös morsiamet ja hautajaisvieraat! Ihan sievä morsiuspuku kyllä, mutta rippipuku ei varmaan nykyteinille kelpaisi.

Ehkä teinit eivät huolisi näitä nuorten suosikeiksi mainittujakaan pukuja...

Yhdistelmäasuja oli kuvastossa paljon vähemmän kuin leninkejä. Monet puserot olivat tämän tyyppisiä. Dralon oli ajan muotimateriaali, villamainen, mutta pehmeä tekokuitu.

Hatut olivat hauskoja, jopa vitsikkäitä verrattuna 1950-luvun hattueleganssiin. Näissä on minusta paljon enemmän swinging London -henkeä kuin leningeissä, edes niissä nuorisomalleissa.

Pukukorut taas olivat ehkä noita ohuita ketjuja lukuunottamatta aika samanlaisia kuin edellisellä vuosikymmenellä. Strassit olivat vielä voimissaan, puuhelmien aikakausi ei vielä ollut alkanut.

Ja sitten se kuuma alusasukuva! Skottiruutuinen asu on hieno, käyttäisin kyllä, jos jostain löytyisi! Voin kuvitella, että tätä kuvaa on ihailtu monessa peräkammarissa aikoinaan.

Omista kokoelmista ei taida löytyä mitään näistä vaatteista ja asusteista, jollei sitten yksi tähtimäinen strassisolki ole sellainen. Tunnistitko sinä oman nykyisen tai vuosikymmenten takaisen pukusi?

Elokuun Eeva ja syksyn 1957 muoti

Eevan kannessa oli elokuussa 1957 Ulla-Maija Waris, josta en valitettavasti tähän hätään löydä mitään lisätietoa. Hän lienee ollut malli, joka on vaihtanut julkisuuden kotielämään kummempia kohuja tuottamatta. Hän poseeraa hyvin kauniissa, nykynäkökulmasta suorastaan morsiuspukumaisessa leningissä, ja huomioni herättävät myös vaaleansiniset avokkaat - löytäisipä tuollaiset joskus jostain!

Elokuun lehdissä muoti on aina jo syksyä, niin tässäkin Eevassa. Mustavalkoinen muotikatsaus ei kuvan laadultaan ole nyt paras mahdollinen, mutta siluetit ainakin näkee. Jutussa käsitellään sitä, miten huippumuoti muuttuu konfektiomuodiksi - olisitteko tienneet, mitä sana tarkoittaa? Minä en tiennyt, mutta konfektio viittaa valmisvaateteollisuuteen. Nämä vaatteet eivät siis ole haute couturea, vaan syksyn 1957 valmisvaatteita ranskalaisilta vaatetehtailta.

Muodin linja on ollut pääasiassa alaspäin kapeneva, mutta myös leveitä helmoja nähtiin. Talven suosikkikuoseja olivat skottiruudut ja tweedit, kuten useina muinakin talvina, sekä yksiväriset sileät villat. "Karkeanyppyiset, kotikutoisia muistuttavat kankaat epämääräisine raita-aiheineen, jättiläismäiset pepitakuvioitukset ja pehmeissä värisävyissä esiintyvät skottilaisruudutukset" osaa toki hyvää makua kannattava pukeutuja karsia pois! Näin ainakin toivoo artikkelin kirjoittanut Irma Packalén.

Takeissa muotia oli sukkulamaisen pyöreä selkäosa ja pieni kaulus, somisteina käytettiin turkista ja nahkaa. Syksyn väriskaala oli neutraalin tumma, syvänvihreitä ja syvänpunaisia sävyjä oli paljon. Vihreä oli kauden ehdoton hitti; artikkelin otsikkokin kuuluu "Kohti vihreää talvea".

Maailman puhtainta nuorisoa

Heinäkuinen kansi on Eevasta olympiakesältä 1952. Pääkirjoitus käsittelee olympia-asiaa näkökulmasta, joka nykyihmisestä tuntuu jo vähän hassulta: nimimerkki Rouva Suorasuu, joka ilmeisesti oli päätoimittaja Lempi Torppa, on huolissaan siitä, että suomalaiset nuoret - tytöt eritoten - villiintyvät solmimaan suhteita ulkomaalaisten urheilijoiden kanssa. Rouva kertoo kuulleensa menneiden Suurkisojen yhteydessä kommentin, ettei missään ole niin puhdasta nuorisoa kuin Suomessa, ja toivoo, että tämä ylevä tilanne säilyisi jatkossakin.

"Me olemme jöröä kansaa tyttöinemme, poikinemme, ja juhlahumussa menee päämme helposti pyörälle - alamme ajatella antaa-mennä-tyyliin heilahtaen äärestä toiseen, Siinä kun vielä vieressä vieras vilkuttaa silmää ja on kuin tulta ja tulikiveä, sinisilmäisen suomalaistytön sydän saattaa sulaa kuin voi auringonpaisteessa. Pidetään nyt kerrankin hauskaa oikein suurmaailman tapaan, etteivät sano meitä tökeröiksi ja maalaisiksi mammantytöiksi ja naura partaansa...", aavistelee Rouva Suorasuu.

Valistus, varoittelu ja omanarvontunto saisi kuitenkin nuoret pysymään aisoissa, rouva uskoo. "Tämä terve itsetunto kun vain pysyy valveilla joka tilanteessa, ei ole mitään hätää. Maamme saa taas kunniaa "maailman puhtaimmasta" nuorisostaan. Ja poikamme ja tyttäremme saavat olympiatulesta himmentymättömän kirkkaan kipinän sieluunsa..."

Mieleen tulee uutinen siitä, että pian alkavissa Rion olympialaisissa jaetaan urheilijoille kestävästi tuotettuja reilun kaupan kondomeja. Ajat ovat muuttuneet mitä ilmeisimmin realistiseen suuntaan!

Rauhaisaa juhannusta!

Kauniit kukkakimput, pallomekot ja veden äärellä viihtyminen toivat juhannustunnelmaa jo vuonna 1937. Pitäkää hyvä keskikesän juhla!

Avaruusmuotia Venäjältä, 1966

Hopeapeilin kansi huhtikuulta 1966 esitteli avaruusteemaista muotia - Moskovasta! Vaikka näissä versioissa ei olekaan käytetty läpinäkyvää vinyyliä kuten Courrèges'n avaruusasuissa, tuon ajan Suomessa tämä tyyli oli varmasti vain rohkeimmille - kuten varmaan Neuvostoliitossakin. Sisäsivuilla esitellyt neuvostoasut olivat paljon konservatiivisempia, 1960-luvun puolivälin perustyyliin istuvia jakku-hameasuja ja pikkumustia.

Muotikuvien oheisessa tekstissä mainitaan, että Neuvostoliitossa tuetaan muodikasta pukeutumista myös valtion taholta. Tästä merkkinä oli, että Pravda oli julkaissut ensimmäisen muotiaiheisen artikkelinsa edellisessä joulukuussa. Muoti ja sen vaihtelu nähtiin merkkinä elintason noususta.

200 lukijan arvonta alkaa!

Vihdoin uskallan uskoa, että 200 lukijan rajan paremmalla puolella ollaan pysyvästi! Päätin valita juhla-arvontaan kysymyksen, jolla lukijat pääsevät vaikuttamaan tämän blogin ulkoasuun. Olen nimittäin jo pitkään suunnitellut vaihtavani blogin otsikoksi Hopeapeili-lehden vanhan logon - mutta minkä niistä? Sitä saatte nyt äänestää te.

Hopeapeili-lehti oli pitkäikäinen, joten logojakin ehti olla useita. Valitsin kisaan kolme vanhinta versiota, sillä näitä logoja käytettiin aikana, jota tämä blogi eniten käsittelee:

Kuva 1. Käytössä 1930-50-luvuilla vähän eri versioina.

Kuva 2. Kertakokeilu vuodelta 1952.

Kuva 3. Käytössä 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle.

Osallistut arvontaan jättämällä tämän postauksen kommenttikenttään ehdotuksesi Hopeapeili-blogin logoksi: kuva 1, 2 tai 3. Eniten ääniä saanut logo ilmestyy blogin otsikkoon kevään aikana. Jos onnetar suosii sinua, voitat 25 euron lahjakortin VintagEija's -kauppaan ja lisäksi pienen hopeapeilimäisen yllätyspalkinnon. Arvonta on avoinna viikon, eli se sulkeutuu torstaina 10.3. klo 18.00. Onnea matkaan!

Joulurauhaa Hopeapeilistä

Miellyttävää joulua, rakkaat lukijat, miten ikinä sitä vietättekään!

Hääkirja-arvonnan tulos

Hurmaavat häät -kirjan kappaleen on voittanut Sara! Onnea voittajalle, olen yhteydessä sähköpostilla. Ja päivän kuvaksi valittakoon viime viikolla Ekotorilta löydetyn Eeva-lehden joulukansi vuodelta 1936. Näitä tunnelmia odotellessa!

Marraskuinen kansi ja pari sanaa kirjoista

Marraskuun 1953 Hopeapeilin kannessa kahvitellaan astetta juhlavammin. Pikkujoulumielellä ehkä?

Täällä vietettiin lauantaina Hurmaavat häät -projektin karonkkaa. Kirjan tekoon osallistui kymmeniä ihmisiä; juhlaankin oli ilmoittautunut muistaakseni 54 avustajaa. Kamerat kävivät, mutta oikein hyvää kuvaa ei kai kukaan onnistunut minusta nappaamaan. Ainakaan en ole nähnyt sellaista vielä. (Yhdessä asu näkyy hyvin, mutta vartalo on sivuprofiilissa ja näyttää siltä, että olisin taas raskaana. Note to self: osta kuntosalikortti!) Mutta tärkeintä, että keväällä 2013 startattu projekti on nyt virallisesti päätöksessään ja kiitokset saatiin lausutuksi ja lasit kilistetyksi. Nyt vielä toivomme, että kirja löytää lukijansa, ja yksi Hurmaavat häät arvotaan lähiaikoina täälläkin.

Kirjojen tekeminen on siitä erikoista, että projektin loppusuoralla on aina tulla raivohulluksi ja vannoo, ettei KOSKAAN ENÄÄ tällaista järjettömyyttä, ei ainakaan ennen kuin on muuten eläkkeellä... Ja kun kirja on kansissa, hups vain mieli alkaa keriä auki uusia kirjaideoita, joista saman tien innostuu. Ihminen ei opi, en minä ainakaan.

Tyyliä talviasuun, 1954

Ostan vanhoja Kotiliesiä lähinnä silloin, kun niiden keskiaukeamalla on pukuliite. Pukuliitteessä esitellään kauden Sorja-kaavauutuudet kauniisti ja selkeästi piirrettyinä kuvina. Joskus niiden avulla saa ajoituksen jollekin oman kokoelmani kaavoista, mutta tärkeämpää on inspiraatio. Tässä kyseisessä lehdessä lokakuulta 1954 on kyllä myös aika söpö kansi.

Tyyliä talviasuun tarkoitti villapukua. jota tekstiosuudessa ylistetään miltei joka tilaisuuteen sopivaksi yleisvaatteeksi, jonka viehätys syntyy väristä ja lämpöisyydestä, hienoisesta joustavuudestakin. Ylärivissä keskimmäinen on odotuspuku ja sen viereinen kaksiosainen "opiskelijan reipas arkiasu". Oikean alareunan raglanhihainen puku miellyttää minua eniten, mutta voi, se on nuoren naisen puku... Mutta vaikka marjapuuron tai maitosuklaan värisenä olisi kyllä talven pelastus. Siispä metsästämään Sorja-kaavaa 2588!

"Nyt kaipaamme väriä + lämpöä = villapukua", tähdentää otsikko. Kauluksilla ja muilla somisteilla pelataan näissä taitavasti ja saadaan vaihtelua melko yksinkertaisiin asuihin.

Tällä sivulla on lasten asuja. Polvihousuhaalari on aika liikuttava vaate, ja malli 2597, "nuoren neidon ensimmäinen vartalonmukainen takki", taas pysäyttävän tyylikäs ollakseen 10-14-vuotiaan vaate.

Huvikseni skannasin myös viimeisen sivun koti- ja rönttövaateosaston. Vaikka vain sen takia, että tuo kuviollinen kotitakki on niin hieno, ettei olisi mitään syytä jättää sitä vain kotivaatteeksi.

Ps. Jänniä nuo lukijamäärät. Eilen lukijoita oli rekisteröitynyt 199 kappaletta, ja olin jo hihkaista, että nyt seuraavasta tykkääjästä seuraa arvonta. Tänään kaksi lukijaa olikin päättänyt lopettaa lukemisensa, joten määrä on taas 197. Ehkä jonain päivänä kuitenkin 200 tulee täyteen, ja se on jo kauan sitten luvattu seuraavan arvonnan paikka!

Sienisyksyä

Viikko-Sanomien kaunis kansi syksyltä 1958 (kuvittaja Björn Landström) on menossa kesäkotimme keittiön tauluksi, kunhan saadaan kehyksiin asti. Kuvasin sen tänne lohduksi kaikille meille, jotka haluaisimme löytää sieniä, mutta emme tänä syksynä ole löytäneet. Etsystähän sieniäkin toki löytyy:

(kuva JoeBlake/Etsy)

 (kuva Redstone2020/Etsy)

(kuva JoeStitchn/Etsy) 

 (kuva IMONNI/Etsy)

(kuva Chancevintageandstuff/Etsy)

(kuva SycamoreVintage/Etsy)

(kuva ComfortCreationsLV/Etsy)

(kuva fromlosttofound/Etsy)

(kuva GoldenDayVintage/Etsy

(kuva RhinestoneByrd/Etsy)