keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Vihdoinkin valmis


Tämä kaunis Eeva-lehden kansi sotajoululta 1940 ei varsinaisesti liity päivän aiheeseen, mutta huokuu sellaista rauhaa ja seesteisyyttä, mitä elämässä on tuskin koskaan liikaa. Sain tänään valmiiksi tekstit seuraavaan kirjaani - sen verran olen sekaantunut kirjojen tekoon ennenkin, että en sano koko kirjaa valmiiksi, jälkisäätöön menee parhaassakin tapauksessa aina aikaa. Mutta huomenna, huomenna teen jotain muuta kuin viime kuukauden ajan. Ehkä lähden joululahjakiertueelle antiikkiliikkeisiin ja kirppiksille (huomatkaa nettimedia Uuden Mustan mainio joulukamppis!), kirjastoon, kävelylle. Tai en mihinkään, nukun kahteentoista ja luen koko päivän kirjoja, ei työhön tai edes tähän blogiin liittyviä.

Matkaopas Turun kaupunginosiin ilmestyy Savukeitaan julkaisemana helmikuun tietämillä. Kuulette lisää, kunhan ilmestymiseen asti päästään!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Joulukimallusta koristekokoelmastani


Hain joulukoristelaatikot vintiltä tarkoituksenani rakentaa jo perinteeksi muodostunut kummallinen jouluasetelma työhuoneen ikkunaan. Kutsun sitä interaktiiviseksi jouluikkunaksi, koska siinä on pieni laatikko, josta saa ottaa suklaata. Koristeita plärätessäni huomasin taas kerran, miten hieno kokoelma minulla jo on - ei mitään antiikkista lasista sieni- ja trumpettisettiä Keski-Euroopasta, vaan aitoa suomalaista vintagea, enimmäkseen Weisteen vanhoja koristeita. Weisteen tehdas aloitti jo 1920-luvulla ja on nykyisin Pohjoismaiden ainoa joulukoristetehdas; Weisteen koristeita lienee ollut joka ainoassa suomalaiskodissa, jossa ylipäänsä on joulua vietetty.

Yläkuvassa ovat rakkaat saumapalloni; ne pehmeämuoviset, joihin helposti tulee lommoja. Parhaita ovat ne, joissa on prismamainen kolo tai joissa on pätkä hopeapunosta sisällä. Kimallusta pitää olla! Weiste valmisti pehmeitä muovisia kuusenpalloja vuosina 1959-1979, ja niitä on koristeltu nauhoin, huurtein, kimaltein ja punoksin. On valmistettu kävynmuotoisia saumapalloja ja jopa sellaisia, joissa on sisällä soittorasia.

Hopeoitu lanka on ihan oma maailmansa.


Alla pilkottaa palloja, mutta päällä on se varsinainen keräilykohteeni: piipunrassista, foliosta, kimallenauhasta ja helmistä sommitellut kukkamaiset koristeet. Tämä joulukoristetyyppi taitaa olla nykyisin täysin unohtunut. Kirpputoreillakin näitä näkee harvoin, liekö ne käytössä väännelty ruttuisiksi.

Olen ottanut talteen myös alkuperäispakkauksissaan myytyjä kuusennauhoja ja palloja. Hieno Joulupuu on rakennettu -kirja kertoo, että tytönkuvalla varustettua pakettia on myyty vuosina 1973-74. Turkoosin ja kullan sävyinen lienee 60-luvulta, värimaailmasta päätellen.




Jääpuikotkin taitavat olla unohtunut koristetyyppi. Ne ovat kierteelle käärittyä metallilankaa; jääpuikko venyy hiukan, kun sen ripustaa kuuseen.


Tein sen työhuoneen ikkunankin; tosin tärkein eli ne suklaat on vielä ostamatta. Työhuoneeseen päätyvät siis kokoelman kummallisimmat koristeet, jotka muissa tiloissa saattaisivat vakavasti häiritä joulurauhaa. Tässä joulupukki kohta törmää 15-senttiseen joulupalloon.


Mummini joulukuusessa oli tällaisia suuria tupsuja. Meilläkin oli yksi, mutta jossain vaiheessa äiti todennäköisesti piilotti sen, koska itse suosi oljesta punottuja ei-kimaltavia koristeita...

Kummallisia tonttuja ja joulupukkeja sekä Cthulhu jouluasussa. Tulkitsen, että joutsenella ratsastava pikkupukki on 1950-luvulta, ehkä nuo muutkin piipunrassihärvelit.


Palataanpa vielä olohuoneen ikkunalaudalle. Näitä kynttelikköjä on tänä vuonna jo kaksi, lisäksi yksi korkeampi ja vähän uudempi. Mallin nimi on Luma LS 66, ja olen käsittänyt, että 66 on vuosimalli.


Ja jos ei se kiusallisen vihreä puistomaisema vähitellen muuksi muutu, nämä lumitähdet saavat jäädä tähän!


Aion jalostaa joulupallohulluuttani vielä eteenpäin. Dynamon ensi viikonlopun burleskitapahtumaa varten
askartelen joulupalloaiheisen hatukkeen. Pysykääpä kuulolla...

lauantai 26. marraskuuta 2011

Pikapikkujoulu

Tiedätte varmasti sen olotilan, kun ei oikeastaan jaksaisi lähteä mihinkään, mutta olisi tarjolla kiva pikku tapahtuma ja tietää, että sängystä nouseminen ja ryhdistäytyminen auttaa oloon kokonaisvaltaisesti. Ei jaksa vetää läpi koko prosessia pohjustusvoiteista säärikarvojen ajelun kautta kiiltosprayhin, mutta haluaa näyttää juhlavalta ja todella saada itsensä liikkeelle.

Minulla oli tänään vähän sellainen olotila. Ratkaisu on oikaiseminen kaikenlaisissa työläissä asioissa.

- Sileä kampaus tukkaan, ei tarvita suuria pohjustustöitä (niskaosio näkyy peilin kautta). Pari otsakiekuraa, jotta ei näytä kaljulta. Ei välitetä tummista silmänalusista.


- Löydetään hatuke, joka joskus ostettiin Glitterin alesta ja jota ei vielä ole käytetty. Pannaan se päähän. Pudotetaan se päästä kadulle matkalla eikä löydetä sille sopivaa paikkaa enää koko loppuiltana. Ei välitetä tästäkään.


- Valitaan takuuvarma cocktail-puku, se paras pikkumusta.
- Asustetaan se tehostevärillä. Punainen lämmittää. (Hyvin toimi myös smaragdinvihreä, kuten tästä näkee.)
- Lisätään hansikkaat, koska ei jakseta lakata kynsiä.





- Lähdetään ulos ja nähdään kauniita asioita. Saadaan virkeämpi olo.




perjantai 25. marraskuuta 2011

Lussekatter


Olen aina ollut sitä mieltä, että ruotsalaiset osaavat. Ja jos ne jotain osaavat erityisen hyvin, niin joulusöpöstelyn. Rakastan Traderan jouluosaston selaamista ja kauniiden vanhojen koristeiden ja tekstiilien ihailua - joskus jotain tilaankin, kuten kuvan pöytäliinan pari vuotta sitten. Siksi halusin kokeilla pullien pyörittelyä vaihteeksi (miten niin vaihteeksi? leivon pullaa ehkä kerran vuodessa jos niinkään usein) ruotsalaisittain. Lussekatter eli sahramiset pikkupullat syntyvät tavallisesta pullataikinasta vaihtamalla kardemumman sahramiin ja pyörittelemällä taikina kippuramuotoon. Ja söpöjä ovat, eivätkö olekin. Ulkona sataa ja on kahdeksan astetta lämmintä, mutta rajataan se pois.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kirjoneuleita, 1953


En ole itse ollut koskaan kirjoneuleiden ystävä, mutta tuleehan niistä kieltämättä aika raikas fiilis tällä tavalla esitettyinä! (Valkoinen laikku alakulmassa johtuu siitä, että kirppismyyjä oli järkeillyt, että etukansi on paras paikka hintalapulle. Levittäkää sanaa, jos sukulaisenne tai tuttavanne on myymässä lehtiä kirppiksellä: mielellään lappu klemmarilla kiinni ja jos ei uskalla olla liimaamatta, takakanteen edes! Pyydän kauniisti!)

Saman lehden takakannessa taas enemmän viljelemääni kotirouvatyyliä. Söpö pusero, samanhenkisen voisi itsekin askarrella vaikkapa trikoopaidan kaula-aukkoa muokkaamalla. Taidankin ryhtyä työhön (heti kun se kirja on valmis)!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Työkiireitä


Kirjan teko on loppusuoralla, ja välillä tarvitsee ainakin henkistä pamputusta viimeisten lukujen tiristämiseen. Tämä ankara mainos nauratti ainakin minua, ainakin tilannesidonnaisesti.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kultaisia kynttilänjalkoja

Tartuin elämäni ensimmäisen kerran spraymaalipulloon, tuloksena kuusi uutta (melko) kullanväristä puukynttilänjalkaa sekä kullanvärinen etusormi ja peukalo - jälkimmäiset onneksi puhdistuivat pesussa! Ikkunalaudalla näyttää nyt tältä. Puistossa oli aamulla jopa rippunen lunta, mutta se valitettavasti suli jo.

puukynttilänjalat ilmaiseksi - 1 e/kpl, kirpputoreilta
kultamaalispray 9,50 e iso purkki, Parcolor

Tämäkin on välivaihe - jotkut tarvitsevat vielä lisäkerroksen maalia, ja kaiken kaikkiaan näyttää, että näitä on sittenkin vähän liikaa. Pitää kokeilla erilaisia yhdistelmiä, kynttilän muotoja ja muuta hienosäätöä. Itse erotan kuvasta selvästi ne kolme, jotka olivat kullanvärisiä jo ennestään. Pitäisikö yhtenäisyyden vuoksi vetäistä uusi maali niidenkin pintaan? Vai haittaako pieni sävyero?

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kuuluisat vintagemekot kaavoina




Hankin suurin toivein käsityökirjauutukaisen Kuuluisat vintagemekot (Sara Alm & Hannah McDevitt, WSOY 2011). En ole ommellut aikoihin ja ajattelin, että tämä kirja ehkä innostaisi aloittamaan taas - kankaitahan on kaappi täynnä, ihania ja vanhoja ja moneen tarkoitukseen sopivia. Kirjassa on kymmenen kaavaa, jotka pohjautuvat ikoniseksi muodostuneisiin vintage-mekkoihin: Audrey Hepburnin pikkumusta Aamiainen Tiffanylla -elokuvasta, Marilyn Monroen valkoinen tuuletusritilämekko, uusimmasta päästä Madonnan pitsikorsettiviritys Like a Virgin -videon ajoilta.

Mutta toisin kävi ja kankaat jäivät edelleen kaappiin. Kirja jätti minut aika kylmäksi. Mietin, miksi, kunnes oivalsin: kaavat eivät pohjautuneetkaan suoraan aikakauden asuihin, vaan ne oli tylsästi ajanmukaistettu. Esimerkiksi Rita Hayworthin inspiroima poimutelmamekko vaikutti samalta kuin trikoorytkyt henkkamaukan rekeissä. Missä yksityiskohtaisuus, eleganssi ja loistokkuus?

Kiinnostavimpia kirjan kaavoista olivat viistoonleikattu Bette Davis -henkinen mekko ja yllättäen 70-lukulainen Farrah Fawcett -kietaisumekko, joita molempia voisin periaatteessa käyttää kesämekon pohjana. Voi olla, että kylmäksijäämiseni johtuu vain siitä, etten ole vintageen jo paljon tutustuneena kirjan kohderyhmää ollenkaan - aloittelevalle vintageharrastajalle Kuuluisat vintagemekot voisi olla ihan omiaan joko ompelukirjana tai jopa lähdeteoksena. Käyttäjämääriä toki lisää se, että suurin osa kaavoista on merkitty vaikeusasteeltaan helpoiksi, vaikka se karsiikin yksityiskohtia pois.

Onko joku lukija tätä jo selannut? Mitä piditte?

perjantai 18. marraskuuta 2011

Lunta!

No sääkartalla ainakin on, sunnuntain kohdalla, Turussakin. Ja tämän, päivän ruokakuvaukseen väsäämäni kakun päällä vähän lisää.


(Kakkuvati on muuten erikoisimpia keittiötarvikkeitani. Se on muovia, paitsi keskellä oleva jalkaosa metallia. Metallissa on kaunokirjoituksella kaiverrus: "Ellen 31/8 -56". En ole koskaan nähnyt toista muoviastiaa, jossa olisi kaiverrus; mennee 50-luvun uutuusinnostuksen piikkiin.)

Lumesta lainasin vähän myös päivän asuun. Kävimme kuvaamassa Apteekkimuseon takapihalla, Cafe Qwenselin nurkilla. En ollut koskaan käynyt täällä, Turun vanhimpiin puurakennuksiin kuuluvassa talossa, joten kahvilavisiitti meni myös yleissivistyksen piikkiin. Ympäröivässä Fortuna-korttelissa lienee pitkin joulunalusaikaa kaikenlaisia tapahtumia, ja silloin kannattaa vilkaista tämänkin oven taakse. (Sisällä oli hämärää emmekä edes yrittäneet kuvata. Kerron silti, että kirsikkatorttu oli hyvää.)





 



takki Pelastusarmeija/Zara
50-luvun valkoiset talvinilkkurit Tradera
villainen kynähame UFF
ihana kaulushärpäke Uu-la-la
vaaleansiniset lasikorvikset, panta, huivi, pitsisukkahousut, hansikkaat kirppislöytöjä

torstai 17. marraskuuta 2011

Tampereelta takaisin

Olihan se mielenkiintoinen kokemus - paistaa kasvispihvejä suorassa lähetyksessä, jolla oli kuulemma 430 000 katsojaa! Tietääkseni en töpännyt, mutta jos teillä on muuta tietoa asiasta, säästäkää minut siltä. Itse Ruokaillan voi katsoa joulukuun 15. päivään saakka Ylen Areenalta, tästä näin. Mekko ja tykötarpeet olivat ihan omat, mutta suurkiitos TV2:n maskeerauspuolelle, tukkani kieputtaneelle Jesselle ja mukavalle meikkaajalle, jonka nimeä en tainnut kuullakaan. Tukka oli lähes ehjä vielä seuraavana aamuna, nukuin sillä kyljellä, jonka puolella ei ollut tukkaa!

Keskiviikkoaamuna sain viettää pari tuntia laatuaikaa Tampereella. Oli nuhjuinen, sumuinen ilma parhaaseen marraskuutyyliin, mutta kirppisanti oli mukava. Parhaat löydöt tarjosi tällä kerralla se pikkuinen SPR:n kirppis Metson takana: puotiin oli tullut mitä ilmeisimmin kuolinpesän tavaraa, vanhoja tekstiilejä vaikka kuinka - olisin saanut kulutetuksi paljon enemmänkin rahaa niihin, mutta kyseinen kirppis hyväksyy vain käteismaksun. (Ja ehkä hyvä niin.) Tässä pari kotiinlähtenyttä, jouluksi ja yleiskäyttöön.


Pilkullinen pusero on niin lyhyt, että toiminee parhaiten bolerona tai pikkujakkuna. Ja taas yksi aarrelaatikko!


Vaaleansininen kaulusmainen helmikoru. Paris-rintaneulan ostin nostalgiasyistä: niitä pitivät tyylikkäät isot tytöt silloin, kun itse olin tyylitön ja näppyläinen 13-vuotias enkä uskaltanut kuin ihailla kaukaa moista glamouria.


Ja vielä pari kaunista kotijuttua. Uusi lempikahvikuppini - Arabiaa, lienee Myrnan aikalainen, mutta harvinaisempaa koristeaihetta - ja Aladdinin taikalamppu -tyyppinen yhden kynttilän jalka 50-luvulta.


Sain viimein hankituksi myös kullanväristä spraymaalia puukynttilänjalkaprojektini edistämiseen. Pysykää kuulolla!

maanantai 14. marraskuuta 2011

...mutta mitä mä laitan päälle?

Olen huomenna juttelemassa tähderuokakirjastani ja paistamassa kasvispihvejä Ajankohtaisen Kakkosen Ruokaillassa. Nähdään siellä - kunhan vain keksin tilaisuuteen sopivan asun!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Miesten muotia, 1937

Isänpäivän kunniaksi Hopeapeilissä luetaan tänään vanhaa miesten muotilehteä. En ollut koskaan kuullutkaan Aika ja Mies -nimisestä julkaisusta, ennen kuin mies kiikutti sellaisen divarista kotiin eilen. Valitettavasti tyylikäs mustavalkoinen kansi ei ole enää parhaassa kunnossaan.


Aika ja Mies oli Kuusinen Oy:n julkaisema lehti, joka ilmestyi vuosina 1936-1958. Tavaratalokytköksestään huolimatta se on ollut tilattava aikakauslehti. Kevätnumeron 1937 artikkeleissa pohditaan kesäpukuihin soveliaita kankaita ja linjoja, suositellaan elegantin kävelykepin käyttöön, esitellään kevään käsineitä ja hattuja ja pohditaan maailman tapahtumien vaikutusta muotiin.



Mainoksissa luonnollisesti Kuusisen omat mainokset ovat hallitsevia, mutta onpa mukana muitakin.



Takakannessa annetaan myös tietosanakirjasta lainatut "käyttöohjeet" miesten pukuihin. Tarkkaa on ollut miestenkin asusteiden valinta! Klikkaa taulukkoa suuremmaksi, niin se näkyy kunnolla.


Onnea kaikille isille, isoisille, ukeille, vaareille, papoille, isäpuolille, sijaisisille ja niin edelleen!

torstai 10. marraskuuta 2011

20-lukulaisesti juhlissa

Mies kaiveli valokuvalaatikkoa ja löysi tällaisen ajalta kauan ennen kuin digikamera tuli taloon, tai juuri kenenkään muunkaan taloon oikeastaan. Olemme huolellista bilejärjestämistä harrastavien ystävien luona 20-lukubileissä, jossa osallistujat kuvattiin ajan hengessä, tietysti mustavalkoisesti. Mutta arvaatteko suurin piirtein, kenkiäni katsomalla, mikä vuosi on oikeasti?


Asu oli muuten musta, mutta puuhka ja otsan sulka punaiset. Ja nyt kun katsoo, niin tänä päivänä tekisin 20-luvun meikin vähän eri tavalla. Mutta yritys on hyvä! Mekko on oikeasti 60-luvulta, ompelin siihen hapsurivit helmaan tuomaan ajanmukaista tunnelmaa.

Turun vintage-kaupat, osa 3: Evergreen Garderobi

Retrotorin yhteydessä poikkesin myös Kärsämäessä Leafin tehdasalueella vanhassa suklaatehtaassa sijaitsevaan Evergreen Garderobiin, jonka omistaja Sirpa Kiviharju oli myös tori & brunssi -tapahtuman alkuunpanija. Evergreen on niin sanotusti täyden palvelun vintagetalo, eli kaikki vuosikymmenet 1950-luvulta 1990-luvulle ovat kattavasti tarjolla. Painopiste tuntuu olevan 1960-70-lukujen muodissa ja kohderyhmänä enimmäkseen naiset, mutta muistan mieheni joskus löytäneen täältä hienon päällystakin.


Koska Evergreen sijaitsee vanhassa tehdaskiinteistössä, tilaakin on enemmän kuin keskikaupungin kivijalkakaupoissa. Evergreenin myymälässä on mukava sohvaryhmä, jolla voi lueskella inspiraatioksi vanhoja lehtiä ja vintage-muotikirjoja. (Hyvä lehtimaku, kuten huomaatte. Nämä eivät olleet myynnissä.)


Suuret tilat mahdollistavat laajan valikoiman esillä pitämisen. Puodissa onkin  tarjolla myös ei-niin-vintagea eli juhla-asuja uudemmaltakin ajalta. Asustevalikoima on hyvä, itse olen ostanut Evergreenistä paritkin käsineet, ja kenkähyllyjen värikylläisyys pistää silmään. Tällä voi olla tekemistä sen kanssa, että Evergreen tarjoaa myös stailauspalvelua esimerkiksi vuosikymmenteemajuhliin.



Uutena tuotteena Evergreen on aloittanut vintage-illat ystäväporukoille. Mikäs siinä, vaikka asiasta kiinnostuneelle synttärilahjaksi tai polttariohjelmaksi. Evergreen on auki iltapainotteisesti, torstaisin ja perjantaisin klo 16-19 ja lauantaisin 10-16 sekä satunnaisesti muulloin. Liikkeen kotisivuilta löydät lisätietoa ja muun muassa kuvia vaatteista ja niistä tehdyistä stailauksista. Sisäänkäynti suklaatehtaaseen on tämän näköinen:


ja Evergreenin lähialueelta löytyy myös tämmöinen, jossa voi toki poiketa, jos se sattuu olemaan auki, mutta tältä ei kannata odottaa hurjia löytöjä: