Joulukimallusta koristekokoelmastani

Hain joulukoristelaatikot vintiltä tarkoituksenani rakentaa jo perinteeksi muodostunut kummallinen jouluasetelma työhuoneen ikkunaan. Kutsun sitä interaktiiviseksi jouluikkunaksi, koska siinä on pieni laatikko, josta saa ottaa suklaata. Koristeita plärätessäni huomasin taas kerran, miten hieno kokoelma minulla jo on - ei mitään antiikkista lasista sieni- ja trumpettisettiä Keski-Euroopasta, vaan aitoa suomalaista vintagea, enimmäkseen Weisteen vanhoja koristeita. Weisteen tehdas aloitti jo 1920-luvulla ja on nykyisin Pohjoismaiden ainoa joulukoristetehdas; Weisteen koristeita lienee ollut joka ainoassa suomalaiskodissa, jossa ylipäänsä on joulua vietetty.

Yläkuvassa ovat rakkaat saumapalloni; ne pehmeämuoviset, joihin helposti tulee lommoja. Parhaita ovat ne, joissa on prismamainen kolo tai joissa on pätkä hopeapunosta sisällä. Kimallusta pitää olla! Weiste valmisti pehmeitä muovisia kuusenpalloja vuosina 1959-1979, ja niitä on koristeltu nauhoin, huurtein, kimaltein ja punoksin. On valmistettu kävynmuotoisia saumapalloja ja jopa sellaisia, joissa on sisällä soittorasia.

Hopeoitu lanka on ihan oma maailmansa.

Alla pilkottaa palloja, mutta päällä on se varsinainen keräilykohteeni: piipunrassista, foliosta, kimallenauhasta ja helmistä sommitellut kukkamaiset koristeet. Tämä joulukoristetyyppi taitaa olla nykyisin täysin unohtunut. Kirpputoreillakin näitä näkee harvoin, liekö ne käytössä väännelty ruttuisiksi.

Olen ottanut talteen myös alkuperäispakkauksissaan myytyjä kuusennauhoja ja palloja. Hieno Joulupuu on rakennettu -kirja kertoo, että tytönkuvalla varustettua pakettia on myyty vuosina 1973-74. Turkoosin ja kullan sävyinen lienee 60-luvulta, värimaailmasta päätellen.

Jääpuikotkin taitavat olla unohtunut koristetyyppi. Ne ovat kierteelle käärittyä metallilankaa; jääpuikko venyy hiukan, kun sen ripustaa kuuseen.

Tein sen työhuoneen ikkunankin; tosin tärkein eli ne suklaat on vielä ostamatta. Työhuoneeseen päätyvät siis kokoelman kummallisimmat koristeet, jotka muissa tiloissa saattaisivat vakavasti häiritä joulurauhaa. Tässä joulupukki kohta törmää 15-senttiseen joulupalloon.

Mummini joulukuusessa oli tällaisia suuria tupsuja. Meilläkin oli yksi, mutta jossain vaiheessa äiti todennäköisesti piilotti sen, koska itse suosi oljesta punottuja ei-kimaltavia koristeita...

Kummallisia tonttuja ja joulupukkeja sekä Cthulhu jouluasussa. Tulkitsen, että joutsenella ratsastava pikkupukki on 1950-luvulta, ehkä nuo muutkin piipunrassihärvelit.

Palataanpa vielä olohuoneen ikkunalaudalle. Näitä kynttelikköjä on tänä vuonna jo kaksi, lisäksi yksi korkeampi ja vähän uudempi. Mallin nimi on Luma LS 66, ja olen käsittänyt, että 66 on vuosimalli.

Ja jos ei se kiusallisen vihreä puistomaisema vähitellen muuksi muutu, nämä lumitähdet saavat jäädä tähän!

Aion jalostaa joulupallohulluuttani vielä eteenpäin. Dynamon ensi viikonlopun burleskitapahtumaa varten
askartelen joulupalloaiheisen hatukkeen. Pysykääpä kuulolla...