maanantai 18. huhtikuuta 2016

Halli täynnä ilmaisia kankaita


Eikö olekin kauniita värejä? Nämä tekstiilipinot ja paljon muuta poimin tänään mukaani Tekstiili 2.0 -hankkeen poistotekstiilipäivästä. Nerokas idea liittyy Turun ammattikorkeakoulun hankkeeseen, jossa pyritään löytämään käyttömahdollisuuksia käytöstä poistetulle, kirpputorille kelpaamattomalle tekstiilille. Kotiompelijat, puvustajat ja muut edullisesta materiaalista kiinnostuneet saivat hakea poistotekstiilipäivästä kankaita haluamansa määrän, kunhan tilastoinnin vuoksi kertoi, mitä otti ja mihin tarkoitukseen. Tekstiilit on saatu keräystapahtumista, joita on järjestetty Varsinais-Suomen alueella esimerkiksi kaatopaikoilla ja Skanssin kauppakeskuksessa.

Epäröin ensin, lähteäkö tapahtumaan kaarinalaiselle teollisuusalueelle kauas bussireiteistä, mutta Eija sai minut ylipuhuttua - löytöni pääsisivät kotiin hänen pakettiautollaan. Olin paikalla pari minuuttia ennen ovien avautumista ja pääsin sisään neljäntenä. Varsinaista kilpajuoksua ei tosin tarvittu, sillä hallista löytyi oma tongittava nurkka jokaiselle.

Tekstiileistä osa oli lajiteltu vuodevaatteisiin, neuleisiin ja niin edelleen, mutta suurin osa pinoista tai pitäisikö sanoa vaatepenkoista oli sekatekstiiliä. Tarjolla oli kaikkea matonkuteista pussilakanoihin, oli sekä ehjiä ja puhtaalta tuoksuvia vaatteita ja tyynyliinoja, jotka olisivat kelvanneet myös kirppismyyntiin, että nuhjuisia, kuluneita, tuoksahtavia riekaleita. Suurin osa oli tylsää kamaa kuten kirpputoreillakin aina, mutta mukaan mahtui myös helmiä. Mittasuhteista kertoo ehkä vähän tämä kuva.


Kävin ensin lakanapinon kimppuun, sillä sieltä pilkisti kutsuvia värejä. Löysinkin paljon kauniita tyynyliinoja 60-70-lukujen kuoseissa, pari pussilakanaakin. Hienojen värien perässä kulkien löytyi vaatteitakin: 50-luvun sinapinkeltaiset hiihtohousut (totesin liian lyhyiksi - niistä tulee caprit), tumman mintunvihreä tarjoilijan kokoessu ruotsalaiselta työasumerkiltä (poimutetusta helmaosasta tulee hyvä hame), voimakkaan turkoosi 1960-luvun neule (saa nähdä, lähteekö puhtaaksi), helmenharmaa ehkä 50-luvun neuletakki (ratkennut sauma, helppo korjata)...

Tekstiilejä sai kerätä jätesäkkeihin, ja heittelin sekaan aluksi kaiken vähänkin kiinnostavan; lopuksi perkasin osan pois. Oli pakko olla realistinen, ettei uupuisi jo pyykkirumbaan - sitä paitsi paljonko nukenvaatteitakaan yksi pikkutyttö tarvitsee? Otin silti varmasti yli oman tarpeeni, enkä ehkä ainoana: tapahtumassa lähti uusiin koteihin 400 kg tekstiiliä.

Kun olin jo uupumassa pinojen kaiveluun, huomasin jotain kauheaa: puhelimeni oli poissa. Se oli ollut takkini taskussa, jotta saatoin kuvata tapahtumassa, mutta nyt se ei ollut siellä - vaan jossain noiden loputtomien kangaskuutiometrien syövereissä. Pyysin paikalla olleita tuttuja soittamaan siihen, mutta kangas on yllättävän tehokas äänenvaimennin. Kun pyysimme ihmisiä olemaan hetken hiljaa, hälytyksen ääni soittajan puhelimesta kaikui hallissa, mutta mitään muuta ei kuulunut.

Pengoin aikani ystävällisten tekstiilityöntekijöiden avustuksella, mutta puhelinta ei tullut vastaan. Se oli hukkunut verhojen, parittomien sukkien, pipojen ja pitsiliinojen mereen. Jätin yhteystietoni ja tekstiilisäkkini (jolle oli sovittu kotiinkuljetus tuttavan autossa; säkki painoi 16 kg) ja lähdin taivaltamaan kohti bussipysäkkiä.

Ja kun tulin kotiin ja suljin liittymäni, sain saman tien tiedon, että puhelin on löytynyt. Se tuli kotiin Eijan ja tekstiilisäkkini mukana.

Pikku L lajittelee joululiinat, vaatteet ja ompelukankaat omiin pinoihinsa.

10 kommenttia:

  1. Eli mulle lähti mukaan 1/8 kaikesta... Hups! Mutta farkku ei ole ihan kevyttä :-) Eikä ne wanhat lakanat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50 kg tekstiiliä? :D Sinulla on ilmeisesti jokin farkkuprojekti käynnissä? Kaikkien ompelijoiden, askartelijoiden jne. puolesta olen kyllä tosi iloinen, että tällainen materiaalipankki on olemassa. Toivottavasti hanke pyörii vielä pitkään!

      Poista
  2. Hitsit mitä kuoseja! Ehkä onnekseni tämä juttu oli mennyt minulta kokonaan ohi, tuollaisen valikoiman edessä alkaa varmasti yhtä ja toista suunnitelmaa syntyä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntyi todella! Onneksi koko 16 kg ei ole projektikamaa, vaan osa suoraan tai pesun kautta käyttöön pääseviä. Vielä on pari vanhaakin projektia kesken, vaikka välillä urakoin niitä valmiiksi...

      Poista
  3. Upeaa, että tämmöisiä tempauksia järjestetään! Itse olin kyllä tietoinen tuosta tekstiilikeräyksestä, mutta en siitä, että niitä jaellaan eteenpäin juuri tällä tavoin. :)

    Hienoja löytöjä teit! Onko tuo kahden keltaisen sävyn kangas ylimmän kuvan vasemmanpuoleisen pinon keskellä tyyny- vai pöytäliina? Siitä tulisi varmasti ihana paita taikka pikkutytön mekko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on pöytäliina, ja sen verran hyväkuntoinen, että saa ehkä jäädäkin pöytäliinaksi. Muita mekkokankaita kyllä löytyi useita... pari on jo käynyt pesukoneessakin. Poistotekstiilipäiviä on jatkossakin tulossa, kannattaa seurata projektin facebook-sivuja!

      Poista
  4. Aikamoinen saalis ja kiva kuulla, että tulee käyttöön! Järjestäjinä jakaisimme mielellään tarinasi joko Poistotekstiili 2.0. -sivulla tai Tekstiili 2.0 -facebook sivullamme. Onko sinulla Elina, mitään sitä vastaan? Marita S. /Turun AMK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se tietysti sopii, hauskaa!

      Poista
  5. Herkullisiä värejä:) Onkin varmaan hyvä, etten ole täällä tuommoista tapahtumaa tavannut... tulisi kenties otettua kaunista kotiin ja sitten ihmettelisin mitä niitten kanssa teen. Tuskin osaisin tuommoisessa runsaudessa niin järkevästi valita otettavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivottavasti itsekin saan käytettyä kaiken tuon kauniin :) Voisin tilata pari tuntia lisää vuorokauteen, niin ehtisin ommella enemmän. Mieluusti sellaisia tunteja, että pikkutyttö nukkuisi. :)

      Poista