perjantai 24. elokuuta 2018

Punaista ysäriä

Suhtaudun ristiriitaisesti ysärimuotiin. Nuorison suosima millennium-muoti on ajallisesti jo ihan liian lähellä, vanhemmasta ysäristä taas tulee mieleen maiharit ja minihame -tyyppiset yhdistelmät ja liian lyhyet trumpettilahkeet, joihin ei tosiaan tee mieli palata. Lisäksi on se ongelma, että olen jo omakohtaisesti elänyt ysärivaiheen ihan aikuisiällä.

Mutta sitten on tämä ysärin tätimuoti, jossa on huippuhetkensä! Siihen en nuorena koskenut.


Olen ennenkin hehkuttanut, että 80-90-luvun vaihteessa tehtiin Ranskassa huikeita, naisellisia asuja, joissa on juuri sopivasti sekä toimistotyyliä että pinuppia. Tämä punainen kotelopuku saattaa olla jostain muualtakin; en löydä tietoa merkistä Fink fine dresses, mutta henki on samanlainen. Minulle puku tuli Uffin kautta. Materiaali on alkavaan syksyyn hyvin sopivaa ohutta villa-polyesteria.

Ihan koko ysäriä en suostunut nielemään. Olkatoppaukset saivat lähteä, ja hihat käänsin lyhyemmiksi. Edessä on vielä hihapyöriöiden korjaus toppauksilta jääneen tyhjän tilan poistamiseksi.

Tiedän, että lukijoissa on monia muitakin 90-luvun kertaalleen eläneitä. Mitä ajattelette nyt sen ajan muodista?

10 kommenttia:

  1. Ei kyllä ole ollenkaan mun suosikki. Jotain ihan tosi överiä blingiä voin kelpuuttaa juhla-asuiksi mutta arkivaatteista ei hirveästi kyllä siltä vuosikymmeneltä löydy mulle. Ellei sitten satu olemaan jotain joka muistuttaa vanhempia vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain sellaista löytyy ysärin alkupuolelta, tulee mieleen viskoosiset pitkät mekot, joissa voi olla 30-luvun henkeä.

      Poista
  2. Tuo on totta, että 80-90-luvun taitteen tyylissä on vahvasti naisellista glamouria ja viitteitä menneiltä vuosikymmeniltä. Huolisin tuon punaisen mekon kaappiini heti. Itselleni tulee tämän ikäisissä vaatteissa helposti ongelmaksi mitoitus. Olen 158cm ja nykymitoituksella S/36. Sen aikaiset vaatteet, jotka ovat kirppareilla tulleet vastaan, tai omista/äidin kaapeista löytyneet ovat olleet kaikin puolin melko isoja, vaikka kokolapun mukaan olisivat esim. 34. Helman pituus on yleensä reilusti alle polven (eli tuntuu raskaalta) ja yläosa massiivinen (ja olkatoppauksien poiston jälkeen vielä väljempi).

    Ylioppilasjuhlissani 1989 minulla oli äidin ompelema lohenpunainen täyskellomekko laajalla kaulusliehukkeella. Eli aika vahvaa 50-luvun tyyliä, vaikka en siihen aikaan sitä ehkä tiedostanutkaan.

    Aika vaikeaa on tällä hetkellä syttyä esim. 90-luvun tyylistä muuten. 2000-luvun alusta puhumattakaan. Mutta toisaalta se saattaa johtua siitä, että esim. ysärin alkupuolen tyylin myötä mieleen tulee niin vahvasti elämäntilanteet ja ajatukset siltä ajalta ja niihin ei halua palata.

    Enpä kyllä erityisemmin lämpene 70-luvun oranssiruskealle värimaailmallekaan kun olen siinäkin itse elänyt. Ja muistan hyvin kuinka teini-ikään tullessa kyseisen ajan vaatteet tuntuivat toooodella kamalilta ja jälkeenjääneiltä. Mutta ehkä nuorisolaiset, jotka eivät ole niitä aikoja itse eläneet, tuntevat nostalgiaa vanhempiensa tai isovanhempiensa tyyleihin samalla tavalla kuin itse ihailen perhealbumin kuvia 50-luvulta.

    1917 syntynyt isoäitini kauhisteli aikoinaan vanhoja Suomifilmejä katsoessaan 1930-luvun tyyliä. Ehkä se toi hänelle vahvan muistikuvan ajoista, joita ei enää halunnut muistella.

    Eli ajat, jotka on itse elänyt ovat liian lähellä ja liian tuttuja, jotta niitä osaisi fiilistellä ilman muistojen tuomaa painolastia.

    Tinde


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä 80- että 90-luvun vaatteet ovat mitoitukseltaan tosi isoja. Niissä on esim. 50-lukukopioita (kuten ylioppilasmekkosi) mutta yläosat ovat sekä pitempiä että leveämpiä kuin aidossa 50-luvussa. Itse olen harteikas ja aika pitkä, mutta joskus sitä leveyttä silti on liikaa...

      Poista
  3. Tosi kiva mekko! Minulla on samantyyppinen merimiesvärein (sininen pohja, valkoiset tehosteet, messinkinapit).
    Tykkäsin paljon 90-luvun muodista silloin teininä ja nuorena aikuisena. Toki siinä oli paljon semmoista, joka nykyään pistää silmään, mutta juuri ne asiat, jotka minua henkilökohtaisesti eniten viehättivät silloin, viehättävät kyllä edelleen. Erityisesti 1930-40 -lukujen vaikutteet viskoosisessa kukkamekkomuodissa sekä se ihana 30-luvun tyylinen pitkä hoikka linja ja murretut sävyt neulepuvuissa. Ja pronssiset kalevalakorut! Mitään näistä en koskaan sittemmin ole kokonaan hylännyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pronssisista kalevalakoruista tulee vahvasti mieleen folkloristiikan ja kansatieteen opiskelijoiden tyyli niihin aikoihin :) minulla oli Kuutar-riipus pronssisena. Sitä ei kyllä ole sen koommin tullut käytetyksi.

      Poista
  4. Minä pidin kovasti 90-luvun kukkamekoista, bleissereistä, kapeista hameista, silkkipaidoista. Niistä olkatoppauksista en pidä enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat harvan suosikki, ne toppaukset!

      Poista
  5. Käytän välillä kalevalakoruja edelleen. Pidän Kaisla Kerttu tyylisistä villapaidoista ja norjalaisneuleista. Koska ne taas tulevat suosioon? Tatteja taas löytyy. Ootko ehtinyt sieneen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös norjalaisneuleen tapaisia juttuja ole jo näkynyt, sellaisia tähtikuvioita? Vai ovatko ne ruotsalaistyylisiä... en kauhean hyvin tunne neulepuolta. - Viikonlopun sienisaalis: yksi herkkutatti, muutama voitatti, viisi leppärouskua ja jokunen kantarelli. :)

      Poista