lauantai 23. syyskuuta 2017

Seitsenvuotias Hopeapeili

Huomenna Hopeapeili täyttää seitsemän vuotta. Se on jo korkea ikä blogille. Niin pitkänä aikana on tapahtunut selviä muutoksia sekä blogimaailmassa että bloggaajassa itsessään: kun aloitin, olin kolmikymppinen eskarilaisen äiti, nyt nelikymppinen, jonka elämää sulostuttaa yksi murrosikäinen ja yksi uhmaikäinen. Olen saanut lisää kiloja ja ensimmäiset rypyt, toisaalta olen oppinut olemaan kuvissa paremmin ja ehkä kuvaamaankin paremmin (tosin asukuvat ottaa edelleen pääasiassa mieheni, vaikka joskus ajattelin, että jalustan avulla otetut selfietkin voisivat toimia). Puhumattakaan siitä, miten surkea kamera minulla aluksi oli.

On selvää, että asuni ovat nykyisin parempia kuin blogin alkuaikoina. Bloginpidosta henkilökohtaisena projektina olen ilmeisesti oppinut jotain vaatteiden mittasuhteista ja muotokielestä.


Päivän asu on viikon suosikki. Puolileveä glencheck-kuosinen villakangashame löytyi 50 sentin kilohintaan poistotekstiilipenkojaisista; avarapäänteinen neulepusero taitaa olla samasta paikasta, samoin asun kanssa käyttämäni tummansininen 70-luvun trenssi. En osaa päättää, toimiiko asu paremmin huivin kanssa vai ilman, joten kuva kummallakin tavalla.

Kuvat meinasivat jäädä ottamatta niin sanotuista yleisistä syistä: taapero rellesti, huulipuna oli syöty pois lounaan mukana, alkoi väsyttää pitkän pyörälenkin jälkeen ja se näkyy naamasta. Mutta tätä on elämä nyt, ei täydellistä, mutta täyttä.


Seitsemässä vuodessa on mullistunut myös bloginpito. Vuonna 2010 kukaan ei vielä puhunut Instagramista. Postasin blogiin melkein päivittäin, ja osa postauksista oli hyvinkin lyhyitä, kuvan ja kuvatekstin mittaisia paketteja kuten vanhoja mainoksia tai kengänkärkiä puistokäytävällä. Nyt tällainen ilmaisu on siirtynyt Instan puolelle. Älypuhelin on melkein jokaisella, ja omatkin kuvat ovat yhä useammin puhelinkuvia. Se helpottaa spontaania kuvaamista, mutta toisaalta pidän ns. isolla kameralla kuvaamisesta.

Minun kaltaisiani hitaita bloggaajia taitaa olla enää vähemmistö; ammattilaiset tai sellaiseksi haluavat postaavat kovaa tahtia ja nuoriso käyttää ihan muita kanavia. Insta on minusta hauska lisäkanava, ja hyödynnän sitä postaamalla juttuja, jotka eivät ihan täsmälleen osu blogini aihepiiriin; esimerkiksi tämän päivän instakuvassani ovat lastenkirppikseltä löytämäni joulu- ja Halloween-mekot pikkutytöllemme.

Välillä tunnen itseni digimaailman dinosaurukseksi (teen töitä vielä pöytätietokoneella!), mutta kaikki on suhteellista: haastattelin töissä juuri ihmistä, joka ei käytä tietokoneita ollenkaan. Niin että eiköhän tämä blogikin voi vielä hetken sinnitellä. Let's party like it's 2010!

10 kommenttia:

  1. Onnea 7-vuotiaalle - se on jo kunnon ikä täällä blogistaniassa! Ja hitaalla temmolla bloggaillaan täälläkin - mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinulta taisin kopioidakin tuon termin :)

      Poista
  2. Onnea seitsenvuotiaaalle! Jännä ja mielenkiintoinen tuo hame:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, se on kiva. Napitus on tosiaan tarkoituksella sivussa ja vasemmalla sivulla on myös tasku. Hyvä arkihame, tänään kävin tämä päällä poimimassa mustia torvisieniä.

      Poista
  3. Congratulations on your 7th Anniversary. I always enjoy your posts and love your outfits

    VastaaPoista
  4. Myöhästyneet onnittelut blogille!

    Itse olen pohtinut viimeaikoina samantyyppisiä juttuja ja blogin mielekkyyttä. Juttu on niin että rakastan bloggaamista enkä ollenkaan koe että joku mikrobloggaus tai videobloggaus ovat minun juttujani. Olen kai vanhanaikainen minäkin tässä suhteessa.
    Vuorovaikutusta kaipaan edelleen, mutta pakko lienee hyväksyä että se on siirtynyt sinne instagramiin. Ellen sitten halua minäkin kiihdyttää tahtia ja alkaa bloggaamaan joka päivä. Hirvittää ajatuskin! Mutta vielä jaksetaan heilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Video ei minustakaan tunnu yhtään omalta. Toisaalta sen keinoin voisi havainnollistaa paremmin joitain juttuja kuin stillin ja tekstin, mutta kun minä en halua luopua kirjoitetusta tekstistä! Instan suurin ongelma omasta näkökulmastani on, että tekstin näpyttely puhelimen ruudulla on tylsää ja hankalaa.

      Poista