Rauman kirppistuliaisia

Ei ole monta postausta siitä, kun pääsin kehumaan, etten niinku tarvitsisi tai kaipaisi mitään puvustooni. Niin sitä kuitenkin tilaisuuden tullen mielellään täydentää. Tilaisuus tarkoitti koulun syyslomaa ja vapaata perjantaita, joka vietettiin koko perheen voimin Rauman kirpputoreja tutkien. Välillä käytiin toki välipalalla, syömässä, leikkipuistossa ja Lönnströmin taidemuseossa, jossa olikin kiehtova näyttely (sekä talossa itsessään useita kauniita kakluuneja ja soikeita ikkunoita).

Kotiin tuli kaikenlaista kivaa pientä - valkoiset, punapilkulliset verhot esimerkiksi, joko ensi kesänä keittiöön tai sitten ompelen mekoksi - sekä pari astiahyllyn uutta aarretta. Juustokupu on muovia, myös se 70-luvun saunanlampulta näyttävä kupuosa. Diolene - Better Maid, sanoo tuotelappu.

Ja totta kai päällepantavaakin. Takkiosasto Rauman SPR:n Puoti ja Wanhat Tavarat -myymälässä ylitti odotukset; syksyn kylmetessä kehoa ja mieltä lämmittää peräti kaksi uuttavanhaa villakangasjakkua. Niistä enemmän myöhemmin asun osina, tässä värejä ja kuoseja makupalaksi.

Mietin etukäteen, että erityisessä haussa ovat vaaleansininen väri ja pitsit (ja tietysti kaikki sattumalta vastaan tuleva riittävän vanha, tyylikäs ja minulle sopiva vaatetavara), tarvelistalla taas viininpunainen huivi ja musta kauluri. Tarpeelliset löytyivät, mikä on yllättävää, ja jotain ihanaa myös hempeily- ja ylellisyysosastolta...

Hennon vaaleanpunainen kirjailtu pikkuneule tyydyttämään äkillisesti virinnyttä klassisen twinsetin kaipuuta, vaaleansininen käyttämätön Diana-alaliivi ja jännä pitsi- tai oikeastaan helmi- ja nyörikaulus. Lisäksi muuta pikkukivaa, kesäksi (joo) holkkihihainen valko-turkoosi pilkkupaita, maltillisesti leventävä alushame, pitsisukkahousut, ilmaislaatikosta pari kelpo arkihametta, sen sellaista. Työttömien yhdistyksen kirppikseltä sain kaupan päälle viisi hieman rähjäistä kappaletta Virkkaus- ja neuletyöt -lehtiä vuosilta 1946-52. Vielä kun löytäisin jonkun, joka virkkaisi tai neuloisi minulle. Anyone?

Lapsi pyysi erityisesti, että lisään tänne myös hänen suosikkiostoksensa kuvan. Se on autorata, jossa ajetaan dinosauruksen läpi.

Mies osti Pentti Saarikosken elämäkerran kakkososan, 70-luvun discoa ja muita ajattomia klassikoita. Ja ikään kuin ei olisi päivän aikana törsätty tarpeeksi (tosin omista ostoksistani kallein, jollei bussilippua lasketa, oli punasävyinen jakku - viisi euroa), ostinpa vielä lipun huomisillan Dressing Mimiaan. Siellä nähdään!