Fuksia-musta cocktailasu

Eiliseen Dressing Mimiaan lähdin pukeutuneena joskus Uffin kolmen euron päivästä löytämääni fuksianpunaiseen kuviosatiiniseen cocktailpukuun. Olettaisin, että se on 1950-luvulta; kotitekoisesta puvusta ei voi olla ihan varma, mutta ainakin vetoketju on metallia ja malli täsmää. En ole aiemmin käyttänyt pukua, koska muistelin sen olevan himpun verran liian lyhyt ja koska suhtauduin kriittisesti kaula-aukon paljettinauhaan. Muistelin ja suhtauduin väärin, sillä pukuhan on just hyvä. (Tämä on valitettavasti taas niitä kertoja, kun on valittava muutamasta huonosta kuvasta vähiten huonot. Pahoittelen. Katsokaa mekkoa.)

Tukka oli pikaratkaisuna rullanutturalla (ks. alempi kuva), jonka sotkuista kohtaa peitti valtava paljettirusetti. Hiuskorut on ehkä jopa keksitty kampausten huonojen kohtien peittämiseksi!

 Näillä kengillä on vaikea seisoa pitkiä aikoja, mutta kauniit ne ovat...

Itse tapahtumassa sykäytti eniten, viime vuoden tapaan, Hippapuku vintaasitietoisella otteellaan; yksi puvuista oli kruunua myöten kuin toisinto äitini hääpuvusta vuodelta 1960.  Lisäksi nähtiin steppaava Kekkonen, mikä ei voi olla huono asia. (Kekkosshown taustalla oli nukke- ja muu teatteriryhmä Kuuma Ankanpoikanen.)

Kaiken kaikkiaan teollisuushistoriahenkinen tapahtumapaikka Logomo toimi paremmin rosoisen katumuodin kuin juhlavamman ja klassisemman tyylin taustana; viime vuoden VPK:n talo oli ympäristönä ehkä haastava, mutta miellytti kaltaiseni nostalgikon silmää. Mutta en valita: hienoa, että Turussa järjestetään kunnianhimoisesti omaa paikallisten suunnittelijoiden muotitapahtumaa; yleisöäkin oli Logomon iso sali täynnä.