Oopperaillan puku

Tadaa! Ja kuvia on kaksi, koska toisessa näkyy kengät, toisessa laukku. Kiireessä kuvattiin, muu seurue hoputti jo taksiin. Illan show oli Puccinin Lännen tyttö, helposti lähestyttävä teos myös oopperaensikertalaiselle. Enkä ollut tiennyt, että Kansallisoopperassa on jopa tekstitys!

Puku, jonka tuotelapun näytin eilen, on sellainen painava, keinahtelevahelmainen kaunistus, jossa tulee samaan aikaan ylevä ja luonteva olo. Enemmän tätä! Tämä taitaa olla oman vaatekaappini ainoa puku, jossa on pudotettu vyötärölinja, mutta matalavyötäröisiä pukuja on esiintynyt silloin tällöin 50-luvulla; sellaisten kaavoja on esimerkiksi siinä vuoden 1961 Beyer Mode -lehdessä, jota täälläkin olen esitellyt.

Yläosan kirjailu näyttää helmiltä, mutta on itse asiassa jonkinlaista ohutta punosta, mustaa, jossa on aavistus punaista. Asusteväreissä päädyin käärmekuosisiin ruskeisiin kenkiin ja laukkuun sekä lähelle violettia taipuvan viininpunaisiin koruihin. Vieläkään en ole ihan varma, menikö nappiin, mutta musta olisi ollut liian ilmeinen valinta etenkin, kun eletään vielä paksujen eli mustien sukkien kautta.

Ja mistä Carnegie-puku minulle tuli? Uffilta, muistaakseni 15 eurolla. Korjattavaa on - kuvastakin näkee, että helma on venynyt epätasaiseksi, lisäksi saumoissa on häikkää ja joku on ratkonut selän muotolaskokset auki - mutta uskon, että tämä kaunotar pääsee toistekin ulos kanssani. Tänään kuitenkin jotain epämuodollista, sillä ohjelmassa on lempiklubini Soul Seed.