Lunta pienessä kirkonkylässä

Maisemaan tulee uusia graafisia elementtejä, kun yön aikana yhtäkkiä sataa paljon lunta.

Vietimme viikonlopun mökillä, tarkemmin sanottuna ammattiyhdistyksen mökillä, Kemiönsaarella. Paikka on meille keskikaupungin asukkaille ihmeellisen rauhan tyyssija: ihan oikeasti voi mennä kokonainen päivä, ettei näe ketään! Okei, tiedän, että maalla asuville tämä ei ole suuren kummastuksen aihe, mutta meille on.

Omat jälkemme jäivät päivän ainoiksi pikkutiellä. Tälle kulkijalle oli käynyt kehnosti, se löytyi jäätyneenä hangesta.

Kyläkaupan taakse meren jäälle oli viritetty napakelkka. Tämä saa toimia myös viikonlopun asukuvana.

Tällaisia kelkkoja kylällä liikennöi myös, yllättävän paljon.

Vaikka pidänkin mökkipaikastamme vallan kauheasti - ja sinne pääsee bussilla toisin kuin monille muille samankokoisille paikkakunnille - surettaa nähdä kirkonkylän hiljeneminen. Jo sen vajaan kymmenen vuoden aikana, kun olemme kylällä käyneet, sieltä on lähtenyt monta palvelua. Tässä oli joskus pankki, vakuutusyhtiön toimipiste ja kahvila, josta en oikein saa selvää, toimiiko se edelleen vai ei. Muut ovat häipyneet.

Kyläkoulu, maailman suloisin järveen viettävässä vehreässä rinteessä sijaitseva puukoulu, lakkautettiin viime keväänä. Kirjasto on auki kerran viikossa - toistaiseksi: sekin suljetaan keväällä. Yllätys, viereisen koulun sulkeminen on vähentänyt lainaajamääriä. Näin söpö on kirjastokin.

Jotain varmasti kuitenkin säilyy. Kirkko ja kirkkomaa, jonne sunnuntaina johtivat monet potkukelkanjäljet.