Kuuskytlukua

Oli taas juhlat. (Älkää kyllästykö jo tässä vaiheessa.) Samalta ystävättäreltä, jolta sain mustan pikkujoulumekkoni, sain myös tummansinisen lureksimekon.

Olen harakoitten heimoa eli heikkona kaikkeen kiiltävään kuten strasseihin, satiiniin ja tietysti lureksiin. Se ei ole kovin tyylikäs materiaali, mutta vähät siitä. Lureksi on aika tyypillisen 60-lukulainen ilmiö, sukua avaruusmuodille, minihameille ja go-go -saappaille. Pukeudun nykyisin aika harvoin selvästi 60-luvun tyyliin, koska se sopii käytännössä minua hoikemmalle ja ehkä, totuus silmästä silmään kohdaten, myös nuoremmalle naiselle. Mutta tämä sininen mekko kohtalaisen rauhallisin asustein oli kuitenkin aika hyvä.

Kengät ovat luultavasti mieheni minulle ostamat kiiltonahkaiset slingbackit, joissa on edessä neliönmuotoinen strassisomiste. Käytännön syistä eli koska päivän aikana oli satanut kolmisenkymmentä senttiä lunta lähdin kuitenkin bileisiin tylsästi talvisaappaat (mustat korolliset) jalassa.

Viides luukku: Helmet kaulaan

Perusmekkoja ja -villatakkeja on kohtalaisen helppo muunnella irtokauluksella. Takista irrotettava (teko)turkiskaulus on kätevä talvella, pitsiset tai helmistä punotut sopivat ympärivuotiseen käyttöön.

Vintaasi helmikaulus on juhlava,

virkattua kaulusta käyttää helposti arkenakin. (Tai miksei sitä helmikaulustakin. Tyhmäähän se on, jos kaikki hienoimmat jutut pääsevät käyttöön vain silloin harvoin, kun on aihetta juhlaan.)

Neljäs luukku: Muodokkaan mekkoja

Olen parinkin rouvan kanssa jutellessani saanut kuulla, että isokokoisia vintage-vaatteita on vaikea löytää. Myötätunnosta aloin selata Etsyä ja huomasin, että rouvat puhuvat totta. Pluskokojen parhaat todennäköisesti revitään myyjien käsistä. Helpompi on löytää mekko 24-tuumaiselle vyötärölle kuin edes 35-tuumaiselle, mikä ei luultavasti nykyaikana ole edes kovin harvinainen mitta.

Mutta löytyipä jotain! Joulun juhlakauteen ihana pinkki pitsimekko...

ja kesää kaipaavalle xxxl-kokoinen kirjava päiväpuku.

Molempien myyjien etsykaupat ovat erikoistuneet isoihin kokoihin. Ja minä lupaan, etten tästä lähin yritä enää pienentää mahdollisesti vastaan tulevia xl-kokoisia vaatteita kokoon m. Kyllä m-kokoiset mekkoja löytävät muutenkin.

Kolmas luukku: Punaiset kengät

Kuten viime tekstistä voi päätellä, olen vihdoin hankkinut ne täydelliset punaiset kengät. Etsin sellaisia vuosien ajan, ja minulla on tässä välillä ollut parit melkein-hyvät korvikekengät, 80-luvun vähän liian matalia perusavokkaita, jotka nyt vapautuvat kiertoon...

Punaisissa kengissä on sitä jotain. Kun kauan sitten erosin silloisesta suhteestani, painelin lähes ensi töikseni ostamaan voimakengät, korkeakorkoiset punaiset saapikkaat. Sittemmin ne ovat olleet jalassani muun muassa televisiossa, minkä jälkeen joku pelkällä etunimellä esiintynyt mieskatsoja ilmoitti tekstiviestitse kiinnostuksensa ostaa ne. En innostunut ajatuksesta, ja saapikkaat ovat edelleen kaapissani - tosin nyt käyttämättöminä, koska niiden korko muistuttaa ikävästi ostamisvuoden 2001 muodista. Hiljalleen ne siellä muuttuvat vintageksi.

Nämä ovat olleet linkkilistallani pitkään ja ovat myymättä edelleen. Tartu tilaisuuteen, jos janoat punaisia kenkiä ja kokosi on 39.

Merenvihreää ja mansikkaa

Löysin kesällä Uffin alesta kolmella tai neljällä eurolla villaisen 50-luvun puvun. Sitä oli siinä helteessä vaikea edes sovittaa, mutta juuri nyt, talvisessa arjessa, on sen oikea aika.

Tästä vihreän sävystä tulee mieleen Vihervaaran Anna tai joku muu todellinen tai fiktiivinen punatukkasöpöläinen. Minulla ei ole yhtään punapigmenttiä, mutta pidän silti tästä vaatimattomasta, rauhallisesta väristä, jota englanninkieliset kutsuvat kauniisti nimellä 'seafoam'.

Puku on huomiotaherättämätöntä arkivintaasia, joka yllä voi lähteä vaikka töihin pienten koululaisten luo, kuten minä tänä aamuna. Siinä on pari hienoa yksityiskohtaa: pudotettua vyötärölinjaa on korostettu kangaspäällysteisillä napeilla, ja olkapäillä on ilmeisesti vanukirjontaa - kohollaan olevat kukkakuviot, joista ei erota tikkauksia.

Mietin kovasti, miten tämän mekon asustaisin. Töissä oli mustat talvisaapikkaat, nyt nuo punaiset kengät ihan vain siitä ilosta, että sain ne juuri postissa ja haluan ehdottomasti pitää niitä jalassani juuri nyt vaikkei siinä järkeä olekaan.

Mutta löytyisikö teiltä ideoita merenvaahtomekon asustamiseen? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Toinen luukku: Juhlahumuun

Pikkujouluhippakausi on Suomessa pian ohitse, mutta monissa maissa joululla on paljon vähemmän perhekeskeinen ja enemmän bilekeskeinen tehtävä kuin Suomessa. Ja onhan pian myös uusivuosi, jolloin sopii nostella cocktaileja elegantissa aikuisseurassa.

Aidot 60-luvun kutsukortit ovat tyylikäs tapa kutsua tuttavat nauttimaan martineja laakeista laseista. Pitäkää hauskaa!

Ensimmäinen luukku

Alusvaatteet - sekä käytännölliset kuten kuvan herrasmiehellä, joka tunnetusti työskentelee kylmissä olosuhteissa että ihanat hörselöt - ovat klassisia joululahjoja. Parhaimmillaan niissä yhdistyy hyöty ja huvi.

Kaikki vintaasit alusvaatteet eivät ole kovin toimivia tai mukavia käytössä, mutta pitsiyöpaidat ja kokoalushameet toimivat. Kokoalushame sekä näyttää söpöltä että suojaa vaatteita (esimerkiksi hankalasti pestäviä talvisia villapukuja). Kotimaisiakin vintaaseja alushameita ja pikkuyöpaitoja löytää melko helposti ja jopa käyttämättöminä, mutta jollei täksi jouluksi ehdi etsiä Siloa tuomaan suloa, tässä pikavinkki:

Mintunvihreä 50-luvun yöasu on Etsystä ja siinä on talvikauteen sopivasti pitkä helma. Yläosaa voinee täydentää jonkinlaisella yönutulla tai vaikka yömyssyllä, jos makuuhuone on kylmä.

Iloista joulukuuta!