Sukkulalinjaa ja polvihameita, 1957

Pariisin syksyä 1957 esittelevillä muotimessuilla järkytyttiin, koska hameiden helmat olivat muuttuneet niin lyhyiksi. Polvet tuskin peittyivät!

Juuri tuo vähän alle polven ulottuva kapean hameen mitta on minusta paras. Ompelen juuri pukua vähän pitemmällä helmalla, ja luultavasti päädyn lyhentämään sitä tähän pituuteen. "Pariisin normit sallivat" helman pituuteen kuitenkin syyskaudella 1957 vaihtelua: helman korkeuden tuli olla 36 - 48 cm lattiasta. Otsikon "sukkulalinja" viittaa selästä pallomaisten takkien ja kapeiden hameiden yhdistelmään.

Ja sitten blogiasiaa. Huomasin, että Hopeapeili täyttää loppukuusta kolme vuotta. Arvontahan siitä tietysti seuraa, mutta nyt ensimmäistä kertaa kysyn teiltä, lukijat hyvät, millainen juhlajuttu teistä olisi kiinnostava? Ideoita saa jättää kommenttiboksiin, kaikki huomioidaan!

Keltainen puuvillamekko ja kaavavinkki

Hienot naiset eivät pidä käsiään taskuissa, kuulemma.

Keltainen taskullinen paitapuku löytyi Helsingistä, jossa olin työreissulla ja samalla ehdin poiketa Uffin kautta. Mietin hetken, ostanko vai en, sillä vaaleankeltainen ei ole väreistä parhaita ja mekon kunnossakin oli vähän sanomista, mutta kun löytyy oikean kokoinen 50-luvun arkimekko kuudella eurolla, kiusausta on vaikea vastustaa. Niin, ja tässä on kaulus... niitä harvoin jaksan itse ommella, kärsimätön kun olen.

Mekon juju on vohvelikangas. Se on arkinen ja sympaattinen, hauskasti kolmiulotteinen materiaali, jota nykyisin ei juuri vaatteissa käytetä.

Halusin mekkoon tummanruskeat asusteet, mutta kas vain, en omistakaan ruskeaa leveää vyötä. Seuraava ajatus oli harmaa, mikä natsasikin ihan hyvin. Kirkas vihreä tai tumma oliivi olisivat voineet myös toimia.

Lähdin mekossani kaupungille ja asioin Eurokankaassa, ostin oliivinvihreää lankaa aamupäivällä leikkaamaani mekkoa varten. Samalla selasin Burdan kaavakuvaston, ja nyt seuraakin vinkki! Burdan syksy/talvessa on vintage/retromallisto, jonka kaavat ovat aitoja 1950-60-luvun tuotteita (ehkä kuitenkin hiukan muokattu lähemmäs nykyistä keskimääräistä vartalotyyppiä). Tarjolla on esimerkiksi hyvin paljon tämän puvun tyyppinen kaava, jossa oli mukana myös hauskoja irtokauluksia, sekä kaksikin 50-luvun kapeahameista kävelypukua. Vanhojen kaavojen metsästäminen on vaikeaa, siksi on Burdalta huippuveto tuoda näitä uudelleen markkinoille.

Tosin, kuten Eurokankaan myyjä minulle sanoi, onhan aidoissa vanhoissa sitä jotakin. Mutta uustuotannossakin on hyvät puolensa. Tämän illan vietän itsekin ompelemassa uutta pukua vanhoilla kaavoilla.

Talvitakki, josta miehetkin pitävät (1951)

Takkimainos flirttailee vuoden 1951 syyskuun Kotiliedessä.

Tänäänkin oli vielä kesäisen lämmintä, mutta mieli askaroi takeissa. Eikä vähiten siksi, että vinttikomerossa kävi kesällä katastrofi: kolmimetrinen takkirekki romahti. En ole tämän talouden ainoa vaatteilla leikkijä, ja vinttirekissä olivat paitsi kaikki minun villakangastakkini, myös miehen syys- ja talvikauden noin sataviisikymmentä pikku- ja päällystakkia. Nyt alkaa olla sellainen aika vuodesta, ettei sotkun selvittämistä voi siirtää paljon pitemmälle tulevaisuuteen... Haluaisiko joku tulla auttamaan? Palkkioksi saa vaikkapa ne takit, jotka päätetään poistaa kirppikselle.

Nailonien aika

Syyskuussa on mukava pukeutua huolellisesti. Valitettavasti kuukausi on alkanut niin kiireellä, ettei asukuvia ole ehtinyt napsia, mutta uskotteko jos kerron: syyskuussa on jo vähän viileää muttei vielä kylmää, joten se on optimaalinen aika käyttää pienten hattujen ja nailonkäsineiden tyyppisiä asusteita, jotka oikeasti eivät lämmitä, mutta näyttävät kesällä hassuilta. Ja ohuita nailonsukkia tietysti myös.

Oli lämmin päivä, valo kirkas ja kova. Pehmeät erisävyiset ruskeat laukun soljen meripihkasta ja kenkien hiekasta hatun maitosuklaaseen olivat siis hyvin paikallaan. Hansikkaat jätin sentään pois, koska muutenkin tuli kuuma.

 jakku, hame, toppi UFF

hattu Rauman SPR:n kirppis

laukku antiikkimessuilta

kengät Yesterday, Tampere

Kuvia ottaessa tuli mieleen, että olen varmasti käyttänyt tätä samaa yhdistelmää blogissa ennenkin - mutta vanhaan hyvään turvaaminenhan on tämän blogin kantava idea. Virkattu pitsitoppi ja kengät ovat kuitenkin (minulle) uudet, muut asun osat ovat niitä kuuluisia vaatekaapin klassikoita.

Koulutyttö

Koulu alkoi vuoteen 1970 saakka syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä. Tämäkin tyttö Kotilieden syyskuun numeron kannesta vuodelta 1951 on selvästi koulun alun tunnelmissa. Vähän tavallista hienompana toki; pieni korukello ranteessa ei varmasti ollut kouluasun perusosa. Pidän kovasti siitä, miten ruudullista kangasta on mekossa käytetty: suorana, täysvinona ja vielä valkoisten kaulusten tereinä.

Kaavoja, kankaita

Pöllytin kangaskaappini sisällön uuteen järjestykseen ja nostin esiin ne kankaat ja kaavat, jotka juuri nyt eniten inspiroivat. Tavoitteena on tehdä pari hihallista leninkiä, jotain ohuempaa ja jotain niin paksua, että tammikuussakin tarkenee.

Kaavoista ensin pääsee kokeiluun kaverilta lainassa oleva kimonohihainen Stil-kaava jännällä kaulusratkaisulla. Sen - tai sen ensimmäisen version - teen ehkä yläkuvan vihreästä kankaasta, joka on melko ohutta, luullakseni jonkinlaista viskoosia. Violetti-musta kukonaskel on jäykänpuoleinen villa, ja siitä tai sen viereisestä ruskearuutuisesta voisin tehdä Sorja-kaavan puku ja jakku -yhdistelmän. Viininpunaisesta polka dot -kankaasta tulee pusero, se on ohutta mutta sävyltään enemmän syksy/talvea kuin kevät/kesää. Vielä kun ehtisin toteuttaa nämä kaikki ideat!

Unohtaa ei sovi myöskään kauden ykkösmateriaalia asusteissa, mustaa turkista somistettuna valkoisilla laikuilla.

Ensimmäinen syyspäivä

Hieno kesä on vihdoin kokonaan ohi. Elokuun viimeinen olikin täysi kesäpäivä: olimme iltapäivään saakka puistokirppiksellä myymässä ja vieläpä hyvin tuloksin, sitten grillasimme ja söimme pihalla. Tämä aamu valkenikin tylsemmissä merkeissä. Kurkku oli kipeä, ja suunnittelemani sienireissu sai jäädä, vaikka ajatus mustatorvisienistä ja herkkutateista houkuttikin.

Meni sitten kotoiluksi. Säilöin avomaankurkkuja, leivoin omenapiirakkaa; mies teki sadonkorjuun hengessä lounaaksi vihannes-ohrahelmimuhennosta ja päivälliseksi palmukaali-suppilovahverorisottoa. Perkasin kirppismyynnin jämät Uffille ja Pelastusarmeijalle ja siivosin yhdessä lapsen kanssa hänen huonettaan. Muokkasin sopivaksi toukokuussa syksyksi ostamani paitapuvun ja etsin kauniit napit kesän suurella kirppisreissulla ostamaani pinkkiin villaiseen kävelypukuun. Välillä heiteltiin superpalloa kissalle, joka sinkoili sen perässä kuin pahainen pentu (se on oikeasti jo nelivuotias).

Oikeastaan on mukava oleilla kotona ja sisällä ihan rauhassa.