Lokakuun ilmainen ilo

Kastanjat keräsi poika, vaahteranlehdet äiti. Malja on Heikki Orvolan Nuutajärvelle suunnittelemaa Miranda-sarjaa, tuotannossa 1971-75; hankintapaikka taloyhtiömme taikaroskis.

Lauantaikävelyllä

Lähdimme kävelylle ajatuksena viedä vaihtarikassi VintagEijaan ja käydä lapsen kanssa Urheilupuistossa sekä Martinkadun divarissa. Eija oli kuitenkin myyntireissulla ja divarikin ehtinyt mennä kiinni, mutta stadionille sentään päästiin. Harjoittelin kentän laidalla istumista mahdollista lapsen yleisurheiluharrastusta silmälläpitäen.

Kuvassa näkyvä laukku on kommenttien määrästä päätellen kadehdituin vintaasiasusteeni. Se on nimittäin paitsi tyylikäs ja helposti asuihin yhdistettävä, myös oikeasti tilava: olen tehnyt se ainoana matkatavarana jopa yöpymisen sisältäneen työmatkan.

Todellisuus syöksähti pian kentänreunan vaahteranlehti-idylliin:

Kun tästä lähdimme kotiinpäin, huomasimme Naantalin Aurinkoisenkin jo sulkeneen ovensa. No, nautimme päiväkahvit mainiossa Bistrot Le Porcissa kera crème bruléen. En valita.

Kolme väriä: punainen

Punainen väri on minulle kausivaihtelija, joka usein nousee esiin syksyn tullen. Nyt se on hiipinyt myös sisustukseen, varsinkin ennen niin sini-ruskeassa makuuhuoneessamme.

(Punainen matkalaukku on isäni vanha 60- tai 70-luvulta. Hieman toisiaan muistuttavat nuorukaiset valokuvissa ovat poikani ja mieheni. Ompelukorissa on sukkia - voi niitäkin käyttää sisustusesineinä! Ihan varmasti voi!)

Pukeutumisessa punaisen hankaluus on sopivan sävyn löytäminen. Kun vaikka sinisistä lähes mikä vain tuntuu sopivan, punaisissa pitää olla hyvin tarkkana. Tiilen ja oranssin sävyt eivät istu. Parhaiten sopii syvä punainen, jossa on loraus viiniä. Viininpunainen taas on mielestäni jo ihan oma värinsä, joka konservatiivisuudestaan huolimatta on pitkäkestoinen suosikkini.

Omistan pari punaista mekkoa, mutta eniten käytän punaista pieninä pilkkuina. Täydelliset punaiset kengät ovat olleet hankintalistalla varmaan kymmenen vuotta. (Avauskuvan lehden kannessa on sellaiset, ne avokkaat. Sopii infota, jos löytää sellaiset koossa 6.) Pidän punaisista kynsistä - sekä tumman- että kirkkaanpunaisista - ja punaisista pallokorviksista ja vöistä. Pidän punaisen yhdistämisestä beigeen, harmaaseen, siniseen ja mustaan.

Kilpatehtävä: etsi päivän asusta viisi punaista yksityiskohtaa!

Hullut päivät

Kävin työhön liittyvällä vierailulla kaupunginosassa, johon minulla ei yleensä ole asiaa, ja vilkaisin tietysti paikalliselle pienelle hyväntekeväisyyskirppikselle. Seuraukset näette tässä.

Huomasin heti, että isosta 50 sentin korista pilkotti kivannäköistä kukkakangasta. Sieltä löytyi lopulta monta hauskaa juttua, eikä paikan hintataso muutenkaan päätä huimannut. Saaliina köyhän hulluilta päiviltä

- kaksi Muoti-Maija -merkkistä beigeä mekkoa 60-luvulta; toinen arki- ja toinen juhla-
- violetti ruusukuvioinen leveähelmainen puuvillamekko
- vaaleanruskea-punainen 70-luku matkii 40-lukua -mekko
- mustavalkoinen pilkku-raitamekko
- Nanson tummansininen trikoomekko, ehkä 80-luvulta
- valkoinen huivikauluspusero
- kermanvärinen trikoopusero, jossa 40-luvun henkisesti kirjailuja ja röyhelö
- sähkönsininen kynähame, raakasilkkiä
- puuteriroosa villainen vekkihame
- syvänpunainen laskoshame, villaa
- turkoosi (vai petrolinvärinen?) neulepusero
- valkoinen huivi, jossa punaisia ja tummansinisiä palloja
- kahdet virkatut pitsihanskat, beiget ja vaaleansiniset
- kirkkaanpinkki mustapilkullinen silkkinauha (alun perin ehkä mekon vyö; yleisiin rusettitarkoituksiin)
- pyöreä virkattu pitsiliina, noin 40 cm halkaisijaltaan; tuunaukseen (saa nähdä, minkä)
- lastenromaanit Mestaritontun seikkailut ja Melukylän lapset sekä Dinosaurus-leffa pojalleni

Maksoin koko kasasta 9,05 e (kyllä, myyjä laski joka tuotteelle oman hintansa, ei mitään säälittäviä pyöristyksiä) ja poimin poistuessani vielä ilmaiskorista yhden vintaasimekon, mustan ruskeilla-kermanvärisillä epämääräisesti jotain kasvinosaa muistuttavilla kuvioilla. Palatessani kotiin en tuntenut tarvetta poiketa keltaisten muovikassien juhlaviikoilla.

Kolme väriä: sininen

Kun aloin etsiä kangasta suunnittelemalleni pikkupuserolle, poimin yllättäen lähetystorin kangaslaarista raakasilkkimäisen kankaan jostain keski- ja tummansinisen väliltä. En ole ollut sinisen ystävä, mutta viime aikoina suhtautumiseni on muuttunut.

Eräs vintage-harrastaja sanoi, että viehtymys vanhan ajan pukeutumistyyliin on tuonut pukeutumiseen tummansinisen värin. Sen saman suunnilleen laivastonsinisen, jota itsekin olen pitänyt tylsistä tylsimpänä, oikeana mammatätiunivormun sävynä.

Sininen on ollut hyvin suosittu pukeutumisväri 1930-40-luvuilla, joten säilyneistäkin tuon ajan vaatteista suuri osa on juuri sinisiä. Sininen on vaatimaton, hillitty, huomiotaherättämätön; se on kiltin ja kunniallisen ihmisen väri, mikä tiedettiin jo menneinä vuosikymmeninä.

”Olen aina välttänyt huomiota herättäviä värejä. Nyt naimisiin mentyäni olen hieman rohkaistunut, punainen ja vihreä tuntuisivat sopivan minulle hyvin ja suklaanruskea vallan erinomaisesti, mutta en ole vielä käyttänyt niitä. – Jään odottamaan, mitä suosittelette, että pääsisin tuosta ainaisesta sinisestä eroon”, pohtii nimimerkki Eevan vuositilaaja Oulusta, 23-vuotias kotirouva, vaikeuksiaan laajentaa pukeutumisen väriskaalaa Eeva-lehden numerossa 4/1959.

”Sinisen värin käyttö, yksinomaisena, on mitä suurimmassa määrin luonnekysymys. Hyppäys siitä suoraan punaiseen on huomattava ja vaatii rohkeutta”, kommentoi hänelle pukeutumisneuvontapalstan pitäjä, muotitaiteilija Riitta Immonen.

Tiukka laivastonsininen ei vieläkään pääse minun vaatekaappiini, mutta muille sinisille raotan ovea. Keskisininen cocktail-pukuni ei ole yksin. Syksyn lempitakikseni on noussut univormumainen siniharmaa 50-luvun villaflanellijakku, jonka löysin alkukesän visiitillämme Rauman kirpputorielämään. Se sopii mainiosti toiseen kirpputorilöytöön, 70-luvun 50-lukukopioon, kellottuvaan tummansiniseen pilkkuhameeseen. Yhdistelmä on ollut erittäin helppokäyttöinen tempaista päälle aamukiireessä kun pitää lähteä pyörällä johonkin, tähän tapaan:

Vaaleansinisestä pidin yläasteikäisenä. Se on myös äitini lempiväri. Tällaisilla asioilla on tapana jättää jälkensä, eikä minulla pitkiin aikoihin tullut mieleenkään käyttää vaaleansinistä - paitsi sisustuksessa: talo, jossa asumme, on rakennettu vuonna 1957, ja vaaleansiniset keittiönkaapit jotenkin kuuluvat asiaan. Tai lautaset (Sarvis) ja aterimet (tuntematon valmistaja):

Mutta vintaasi on tuonut vaaleansinisen varovasti takaisin myös pukeutumiseen. Löysin kesällä Raumalta myös vaaleansinisen mekko-jakku-yhdistelmän, joka toi heti mieleeni Grace Kellyn - vaikka "Kellyn väri" onkin kirkas vihreä, kelly green, joka viittaa irlantilaisuuteen. Puku ansaitsee oman asupostauksensa myöhemmin, mutta maistiaisiksi kaulus ja kankaan kuosia.

(Mies tosin oli sitä mieltä, että Grace Kellyn puku ei todellakaan olisi rypistynyt rouvan istuessa, toisin kuin tämä puku.)

Harmaat kengät

Järkevät kävelykengät ovat tänä syksynä harmaat. Ne näyttävät hyviltä monenväristen sukkien kanssa – vaaleanpunaisten kuten tässä, punaisten, mustien, neutraalien.

Grafiitinharmaat Ra-Ket –merkkiset noin 1950-luvun alun kengät olivat kesälöytö Salon Fida Lähetystorilta, kampanjahintaan 2 e. - Minulla ei ole tapana ostaa vaatteita tai kenkiä uusina, mutta nämä Zaran kaunokaiset ovat tämän syksyn poikkeus:

Myönnän, että ne ovat äärettömän trendikkäät juuri nyt, mutta silti riittävän vintaasihenkiset sopiakseen 1940- tai 1950-lukujen tyyliin. Korko on ehkä hieman liioitteleva aikakauden alkuperäisiin kenkiin verrattuna, mutta jos jotain olen velkaa burleskille tai Barbielle, se on mieltymys huippukorkeisiin korkoihin.

Terveisiä kirjamessuilta!

Ostin Turun kirjamessuilta nipun Hopeapeilejä. Tässä takakannen hajuvesimainos ylläolevasta lehdestä:

Romanttista viikonloppua!