Kävimme miehen kanssa Varsinais-Suomen Tietokirjailijoiden tilaisuudessa ja pyysin ottamaan asukuvan, "kun kerrankin on jotenkin pukeutunut". Niin vain on elämä kotikeskeistä, että harvoin pukeudun muuhun kuin konepestävään, saati käytän koruja - nytkin nappasin ne pois heti kotiin tultuamme, sillä pikku L halusi halailla ja samalla nyhtää kaikkea, mistä kiinni sai. Puhelinkuva on huononlainen, mutta tässä se todistaa, että olen edelleen itse olemassa ja myös pukeudun silloin tällöin muuhunkin kuin trikoohameeseen ja neulepaitaan. Hennon keväänvihreä puku on ostettu Alles Gutesta viime kevään antiikkimessuilla ja nähty aiemmin henkarilla täällä.
Kummitusmainen kelmeys tulee esiin jo ensimmäisessä kuvaversiossa, mutta tässä vielä kummitusmaisempi kuva ravintola Koulun portaikosta:
Ps. Käykää vielä osallistumassa arvontaan, huomiseen saakka ehtii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti