Unien pelastaja on saapunut

Harva asia ryhdistää huonetta niin kuin se, että lampun kaikki polttimot palavat.

Ja se, että täysin räjähtäneen, melkein nukkumiskelvottoman runkopatjaräähkän tilalle hankkii uuden sängyn monta vuotta hankintaa suunniteltuaan. Sängyn runko on halpis ja uutena ostettu, koska etsinnöistä huolimatta 1960-luvun pinnapäätyistä laverisänkyä ei löytynyt parisänkykokoisena (tai edes kahta samanlaista kapeaa, joita olisi voinut käyttää parisänkynä). Huonekalukaupassa oli erikoista huomata, että melkein kaikki sängyt olivat valtavan korkeita, pääty olisi yltänyt puoliväliin seinää. Sopii ehkä kartanoon, mutta ei 1950-luvun kerrostaloasuntoon.

Nyt, kas kummaa, (uudelle patjalle liian pieni) päiväpeitto ja matto näyttävät entistäkin nukkavierummilta ja joutuvat seuraavana uusimisvuoroon. Ja kyllä, sängyn alta pilkistää vaippapaketti. Jossain sitäkin pitää säilyttää!

Tyynyasiat ovat onneksi kunnossa. Koska makuuhuone on hömppähenkisimmin sisustettu huoneemme, keräsin sängylle satiiniset kirjaillut tyynyt aistilliseksi kasaksi, jota pikku L saa ajankulukseen tiputella alas.