Hauskaa uutta vuotta!

Muistetaanhan ilotulittamisen huumassa myös lapsia ja nelijalkaisia! Meillä tulitetaan tänä vuonna kahdeksan tähtisadetikun verran.

Vuoden paras kierrätyslöytö

Vaikka vuotta on vielä päivä jäljellä, pystyn jo varmasti sanomaan, mikä on ollut vuoden 2013 paras hankinta. Se on monella tavalla aivan omaa luokkaansa, mutta kyllähän tätä hankintaa mietittiinkin kauan ja hartaasti:

Bloggasin kissahaaveistamme juuri viime uuden vuoden tietämillä pohtien, voiko keräilijäkotiin tuoda kissaa. Kyllä voi; olento on antanut niin joulukuusen, palapelin kuin kenkäkokoelmankin olla rauhassa. Väitetään, ettei rahalla voi ostaa rakkautta, mutta lemmikkieläimen hankinta on ehkä poikkeus säännöstä. Elokuussa meille muuttanut Lilli-kissa on osoittautunut ystävälliseksi, lempeäksi, seuralliseksi ja kaikella tavalla rakastettavaksi olennoksi, jonka kanssa touhutessa miettii usein, miksi ihmeessä meille ei hankittu kissaa jo paljon aikaisemmin.

Pikku punahilkan myssy ja muita söpöjä asusteita

Onkohan vähän liian söpöilevää pitää punaista baskeria tällä tavalla takana? Vai meneekö vielä 50-luvun hengessä läpi? Kun pitkän sisälläistumisjakson jälkeen lähtee kaupungille, mielellään asustaa kunnolla ja huolellisesti. Punainen, musta ja mustat pilkut valkoisella pohjalla jatkuivat myös takin alla.

laukku Lola Ramona

sukkahousut Lindex

kaikki muu kirppislöytöjä

Muuten tylsässä lämpimässä talvessa on ainakin se etu, että voi käyttää tällaisia loka-marraskuun stailauksia, kun ei lämpimänä pysyäkseen ole pakko hautautua monien vaatekerrosten alle. Tänään ei edes satanut (silti jalassa on kumisaappaat, ihan vain siksi, että ne ovat niin hienot).

Viininpunainen laukku

Tämä laukku ei ole varsinaisesti joululahja, sillä ostin sen itse itselleni. Yleisen lahjanantopäivän läheisyydellä saattoi kuitenkin olla jotain merkitystä... Minulla on monta sellaista vintagelaukkua, joihin mahtuvat vain avaimet ja huulipuna, mutta tällä 50-luvun laukulla on kunnolla kokoa. Tämä sopii työasioihinkin sitten, kun niihin ensi vuoden puolella taas palaan. Järkihankinta siis!

Pinta on "aivomaista" tekonahkaa ja metalliosissa kauniit koristelut. Löytöpaikka oli erikoinen, pukuvuokraamo Lainahöyhenet Humalistonkadulla. Kuljin ohi, ihailin laukkuja ikkunassa ja tajusin, että niihin olikin merkitty myyntihinnat. Jäljelle jäikin monta kaunista laukkua, käykää toki katsomassa.

Ja nämä kaverit eivät liity asiaan muuten kuin esimerkkinä siitä, miten lumen ja jään tunnelmaa voi yrittää tuoda kotiinsa, vaikka ulkona sataakin vettä.

Rauhallista joulua

Rauhaa, onnea ja iloa jouluun kaikille sitä juhliville, toivottaa Hopeapeili!

Joulukuusi 2013

Tänäkin vuonna meillä on kuusi, perinteistä kotimaista lajia tuoksun vuoksi, kasvatettu ja hiukan vinoon jalkaansa tällätty. Koristeilla jäljitellään lumen ja jään kimallusta, joka tästä joulusta luonnostaan puuttuu.

Kissan vuoksi mietimme hetken, uskaltaako kuusta tänä vuonna tuodakaan kotiin. Mutta kissaneiti on antanut puun olla rauhassa - ainakin kaksi ensimmäistä vuorokautta. Lasiset ja muuten herkät koristeet sijoitimme kuitenkin yläoksille. Tänä vuonna kuusessa on kylmiä värejä: hopeaa, pinkkiä, sinistä, vihreää, joukossa vähän punaistakin lähinnä lapsen toiveesta.

Koristeista piti tulla enemmänkin yksityiskohtakuvia, mutta onneksi edes tämä yksi säilyi, vaikka muistikortti alkoikin oikkuilla. Ylimääräiset pallot päätyivät kaapin päälle suureen keittiötölkkiin, jossa yleensä on piparkakkumuotteja, ja ylimääräiset köynnökset muun muassa peilien ympärille. Nyt kimaltaa!

Iltapukuja, 1961

Vaaleanpunainen sifonkinen ja musta samettinen iltapuku ovat suomalaisen Ika-muotisalongin mallistoa vuodelta 1961; ne on esitelty Hopeapeilissä 12/1961. Ikään kuin ei muuten ihanuus riittäisi, mustan puvun pääntiellä on sulkia!

Kortteja kauppahallista

Vanhat joulukortit ovat monen mieleen, mutta ei niitä aina helposti löydä. Turkulaisilla on divarien lisäksi vaihtoehtona kauppahallin Wanha Turku Kauppa (sydämeni itkee verta nimen kirjoitusasun vuoksi, mutta minkäs teet), josta poimin tänään ylläolevat kortit. 40-luvulta peräisin olevia kortteja oli monta kuva-aihetta; lisäksi tarjolla oli 60-luvun paperisia joulukaitaliinoja ja todennäköisesti saman ajan tonttu- ja pukki- ja punatulkkuhaitareita. Ja kyllä: kuusenkarkkeja. Uustuotantoa, mutta aika tyylikkäitä. Ehkä käyn vielä hakemassa niitä ennen aattoa...

DIY-kerrosrasia

Haluaisin kovasti sellaisen kolmikerroksisen keksirasian. Meillä ei edes kovin usein leivota tai syödä keksejä, mutta kerrosrasiassa on viehätystä; varsinkin siinä versiossa, joka on kolmivärinen ja pastellisävyinen. Sellaisen löytymistä odotellessa tein ikioman kolmikerrosrasian ihan vain nostamalla sopivan kokoiset suosikkipurkkini päällekkäin.

Enkä malttanut pitää joulupallojakaan laatikossa siihen asti, että kuusi tulee, vaan ne (osa niistä - ei niitä noin vähän ole!) ovat ilostuttaneet keittiön pöydällä lasitölkissä jo pari viikkoa.

Tällaiset rasiat pinosin. Kaikki ovat kirppislöytöjä Turusta; Juhlakeksejä on ollut minulla yli kymmenen vuotta, Ipnoksen ruusurasia löytyi pari vuotta sitten ja Kolibri viime kesänä.

Sisälle voi panna sitä, mikä parhaiten kauteen sopii: ruusupurkissa on cantuccineja, muissa...

Niinpä niin! Koristeluja tehtiin koko perheen yhteistyönä, kukin näkemyksensä mukaan. Minusta piparitkin saavat kimmeltää.

Kuusenkarkkeja, 1953

Ostin eilen Paraisilta yhden Viikko-Sanomat -lehden vain sen jouluaiheen takia. Tämän mainoksen nostan esiin, koska se on paitsi värillinen - harvinaista vielä vuonna 1953 - myös siksi, että vanhat kuusenkaramellit viehättävät minua.

Mainos on koko sivun kokoinen, eikä Viikko-Sanomien käyttämä paperikoko mahdu skanneriini, joten tässä kuva kahdessa osassa.

Koskaan en ole löytänyt kirpputoreilta tai muualtakaan vanhoja kuusenkarkkeja, mutta ostaisin riemumielin, jos niitä jostain löytyisi. En taida olla ainoa, sillä silloin, kun näitä vaikka Huuto.netissä vilahtaa, hinnat nousevat korkealle. Ymmärrettävää tietysti, miksi tämän tyyppisiä koristeita ei ole säästynyt...

Paraisilla

Kuvassa on mahdollisesti joulun makein leivos, päärynänmakuisella kreemillä täytetty ihanuus. Joulupukki on jo haukattu pois yhdestä kulmasta. Tällaisia myy Paraisilla Axon kahvila, joka oli jouluasussaan ja soitti vanhaa joulumusiikkia kävelykadun kulkijoille.

Kulkijoita riitti iltapäivän puolella enemmänkin, sillä suntin toisella puolen Vanhalla Malmilla oli joulumarkkinat. Niitä ennen me turistit kävimme tietysti Paraisten kahdella kirppiksellä, jotka sijaitsevat mukavasti melkein toistensa vieressä. Kummempia löytöjä ei tullut, mutta muutaman tunnin matka virkistää mieltä!

Mitään suurta ei markkinoiltakaan ostettu - saaristolaisleipä, saskatoonhilloa ja yksi pieni joululahja - mutta kyllä näissä maisemissa mielellään kulkee ja ihmettelee.

Retrohenkinen olisi löytänyt lahjoja vaikka vanhoilla matkamuistoviireillä ja -merkeillä koristelluista tekstiileistä tai puuleluista, joista erityisen viehättävä oli lossi.

Poika ihasteli piparkakkutaloja, jotka olivatkin paljon komeampia kuin meidän kotoinen, vaatimaton, rumahko viritelmämme. Sitten alkoi palella ja piti kiiruhtaa bussipysäkille ja kotiin, jossa iltapäivä sujui rattoisasti kaverin kanssa glögikuppi nenän alla. Kivaa aikaa tämä on, vaikka onkin koko ajan pimeää.

Turkulaista joulua 1950-luvulta

Nostetaanpa esiin muutama joulumainos teemana kotikaupunkini Turku. Mainokset ovat Eevasta, Hopeapeilistä ja Kotiliedestä vuosilta 1950-56.

Aloitetaan jouluruoista, koska tämä osuu olemaan takakannessa ja siksi värillinen. Hernesopasta edelleen tunnettu Jalostaja purkitti ruokaa jo 1950-luvulla - itse asiassa tehdas aloitti jo vuonna 1936.

Pukinkonttiin saattoi sujauttaa vaikka Kupittaan Saven keramiikkaa... 

tai Auran Kultaseppien koruja...

...tai ikisuosikki Siloa, tietysti jouluisessa korupakkauksessa.

Joululahjojen metsästäjille tiedoksi, että huomenna on Paraisten Vanhalla Malmilla joulumarkkinat; ajatuksemme on käydä fiilistelemässä ja muistelemassa mukavaa kesäreissua samaan paikkaan tasan puoli vuotta aiemmin.

Oravannahkakaulustakki

Lupasin eilen kuvan takista, jossa mahdollisesti on oravankarvainen kaulus. Tässä se tulee, vaikka voi hyvänen aika miten pimeää voi olla ikkunan äärellä kello yksi päivällä - pahoittelut kuvan laadusta!

Tämän, tulkintani mukaan 40-luvun takin löysin Hakaniemen Fidasta muutama viikko sitten. Päättelen ajoituksen siitä, ettei tietääkseni minään muuna aikakautena ole suosittu tällaisia teräviä olkatoppauksia. Korjatkaa, jos olen väärässä! Työtavat ja materiaalit vaikuttavat myös vanhoilta; kangas on aavistuksen joustavaa, ehkä kreppisidoksista villaa. Viedessäni vaatteita pesulaan juttelin pesulan työntekijän kanssa, joka muisteli isoäitinsä tai -tätinsä samannäköistä takkia, joka oli jo 1930-luvun valokuvissa. Voisiko tämä olla jopa niin vanha?

Ja tuo kaulus... Väri ainakin täsmäisi. Oravaparat. Mutta kaulus on todella hyvä; se on lämmin ja leikattu sillä tavoin, että takin kanssa ei välttämättä tarvitse käyttää erillistä huivia - toisin kuin vaikka 70-luvun sinänsä tyylikkäiden takkien kanssa, niiden suurista kauluksista tuulee aina sisään. Asu on muuten todellinen aikakaushybridi: kengät, käsineet ja baskeri ovat tältä vuosituhannelta ja laukku 60-luvulta.

Talvinen paitamekko

Tämä talvinen ruosteenruskehtava paitapuku löytyi pari viikkoa sitten Uffilta. Se on kuosiinkudottua kangasta, jota ensin epäilin villaksi, mutta voiko olla villakangasta, joka ei yhtään kutita? Ehkä kyseessä on kuitenkin paksuksi kudottu talvipuuvilla. Puku on rennon oloinen, mutta riittävän asiallinen työtapaamisiinkin - kuten tänään.

Jos aikaa ennen lähtöä olisi ollut yli minuutti, olisitte saaneet nähdä myös uuden-vanhan 40-luvun takkini, jossa erään analyysin mukaan on oravannahkakaulus. Ehkä sen vuoro on jo huomenna?

Amaryllis ja kimallus

Keittiökuva voisi hyvin olla viime vuodelta, kaikki samat jutut olivat esillä silloinkin. Tämän vuoden amaryllis näyttää olevan kiireinen kukkija. Kuvan pääpointti on tietenkin, että katsokaa, on Turussakin lunta. Tai oli, tähän iltapäivään saakka, kunnes alkoi sataa vettä. Parhaiden perinteiden mukaan tein jouluostoksia loskassa kahlaten. Kimalluskokoelma karttui tällaisilla uusilla osilla.

Kuusessa tulee tänä vuonna olemaan paljon pinkkiä. Sitä en vielä tiedä, raskinko avatakaan avaamatonta 60-luvun koristepakettia, suomalaisen Weisteen valmistamaa. Ehkä hipsut pääsevät esille paketteineen päivineen.

Kukkuu!

Jouluinen nailonmainos

Saumat suorassa myös jouluvalmistelujen keskellä - ainakin vanhassa sukkamainoksessa. Toivottavasti joulupukki auttaa rouvan alas noilta aika korkean näköisiltä tikkailta, kengät ovat hankalat. Mutta asukokonaisuus toki erittäin tyylikäs!

Sitruunahatuke, limettiliina

Keskellä tätä kaikkea joulunpunaista ja talvenharmaata on oikeastaan virkistävää tuoda esiin jotain aivan toiselta, keväiseltä väriskaalalta.

Hedelmäisen pikkuhattusen teki minulle lahjaksi La-la! Shopin Silja kiitoksena ideasta tehdä Carmen Miranda -henkisiä hedelmäkorihattuja. Sitruunat ovat ihania monella tapaa - kauniita, hyväntuoksuisia, hyvänmakuisia, joten hedelmävalinta meni ihan nappiin. Minulla onkin ensi kesää varten jemmassa sitruunakuosinen pukukangas; ties vaikka tulisi vastaan tilaisuus käyttää sitruunahattua ja -mekkoa yhtä aikaa!

Alla oleva limettiä, oliivia ja harmaata yhdistävä "liina" on oikeasti tyynynpäällinen, jonka ostin muutama viikko sitten Länsikeskuksen Kodin Kirppikseltä. Myyjärouva oli myymässä lapsuudenkotinsa aarteita; valitettavasti tämän tyylisuunnan sisustustekstiileitä ei ollut enempää.

Tunnelmallinen työpiste

Mies siirtää välillä työkoneensa olohuoneeseen peli- ja elokuvakaappina toimivan vanhan liinavaatekaapin päälle. Tänään aamuhämärissä olohuoneen työpisteessä oli tunnelmavalaistus. Ja juuri nyt ulkona sataa vihdoin lunta.

Huippu Huili

Oletteko jo tutustuneet ekologiseen lifestyle-lehti Huiliin? Jos ette, tehkää hyvät ihmiset se pian!

Huili on independent-laatulehti, jossa yhdistyvät elämän nautinnot ja vastuullinen kuluttaminen. Ja siellä on tosi hyviä blogeja, kuten eräskin teille tuttu vintageblogi vierailevana tähtenä toistaiseksi. Huilin voi tilata vaikkapa joululahjaksi täältä; uusi komea numero on juuri ilmestynyt.

Jouluideoita Ruotsista, 1929

Ruotsalaisen Husmodern-lehden joululahjanumero vuodelta 1929 lupaa sadoittain joululahjaideoita. Skannasin niistä muutaman sivun jo siksi, että näin vanhoja lehtiä minulla on vain muutama, eikä Hopeapeilissäkään ole sen vuoksi paljon 20-lukua nähty.

20 joululahjaa alle kympillä -jutun rahayksikköjä en jaksa kääntää nykyeuroiksi, mutta arvatenkin kyseessä ovat pienet halpisideat. Mikähän on ykkösohjeen "ressykorg", joka valmistetaan paperista ja kankaasta? Viitonen on miestenlahja, tarkoitettu irtokaulusten ja kaulusnappien säilyttämiseen. Kuutosen kaltaisia meillä onkin pari; kyseessä on nenäliinojen säilytyspussukka.

Arvaatteko lukematta, mikä esine on viinirypäletertun näköinen kymppi? Sehän on tietysti nippu naftaliinipusseja eli koipalloja. Terttuideaa voisi hyödyntää tuoksupussukoidenkin tekoon. Ohje 8 on hieman kummallinen esine nykypäivän näkökulmasta, paperisen lautasliinan kotelo.

Lahja 16, käsityötarviketeline, sopii tekstin mukaan poikien tehtäväksi; siinä kun ei tarvita lankaa ja neulaa, vaan työ tehdään vasaralla. 14 ja 15 ovat maalaamalla koristeltuja pöytäliinoja, 13 on matkustavaisen miehen toivelahja, paitapussi.

Kaikkihan rakastavat sekä 20-lukua että laukkuja. Nyt voi tehdä koko sarjan itsel... ei kun tietysti lahjaksi ystävättärille. Laukut 1 ja 2 on rakennettu kirjankansien ympärille! Nelonen taas näyttää hyvin yksinkertaiselta valmistaa, mutta sopisi oikean värisenä vaikka 1920-lukuisten teemahäiden asusteeksi.

Vielä on kolme viikkoa aikaa askarrella ja ideoida joululahjoja!

Joulukuu, herkkukuu

Koska tähän vuodenaikaan liittyy useita syitä herkutella - joulu, pimeä aika, se, että kaupat ovat väärällään erilaisia herkkutuotteita - on enemmän kuin sopivaa avata joulukuun Hopeapeili keksi- ja makeistehdas Ipnoksen tuoteluettelolla vuodelta 1937. Pitäisiköhän ihan vintaasisyistä ostaa tänä vuonna joulukarkeiksi Budapestejä?

Yllätyskynttelikkö

Joskus erehtyy ajattelemaan, että jokin asia elämässä olisi kunnossa ja täydellinen. Yleensä tällaiset asiat ovat pieniä, yksinkertaisia ja selkeästi rajattavia, kuten nyt vaikka kodin jouluvalaistus, jota olen hartaasti viilannut monen vuoden ajan. Mutta yllätyksiä sattuu, kun kirpputorilta löytää jotain, mitä ei ikinä uskoisi löytävänsä. Tervetuloa taloon, Philips 5911 T.

Olen nähnyt näitä metallilangasta taivutettuja 1950-luvun joulukynttelikköjä aiemmin vain Traderan myynti-ilmoituksissa hirveän hintaisina, mutta tämä yksilö odotteli minua Manhattanin Kirppis-Centerin myyntipöydässä ja ihan kohtuulliseen hintaan. Yksi kynttilöistä on hiukan irti kannasta, mutta valo onneksi toimii. Ja voi miten kaunis kynttelikkö on! Täydellinen aikansa lapsi, elegantti ja moderni, vähän String-hyllyn tapaan.

ps. Haluaisiko joku tulla pesemään meidän ikkunat?

Joulukäsitöitä: Kampausviitta, iltalaukku ja vuodenuttu

"Viehättävimmät lahjat antaa äiti tyttärelle ja tytär äidille", otsikoi Kotiliesi marraskuussa 1954. Naisellisia ihanuuksia saattoi tehdä varsin yksinkertaisin ohjein, kuten allaolevat kampausviitan ja iltalaukun. Vuodenuttukaan ei ole vaikea, se syntyy kahdesta kankaankappaleesta.

Kampausviitta valmistettiin muovista. Tämän nyt jo unohtuneen vaatekappaleen tarkoituksena oli suojella pukua kammatessa irtoavilta hiuksilta ja mahdollisesti myös puuterilta. Viitan voisi varmasti ommella viehkommastakin materiaalista - olen nähnyt näitä esimerkiksi ohuesta nailonista valmistettuina ja pitsillä reunustettuina.

Joko alkavat joululahjat olla valmiina? Vielä on tulossa ainakin pari käsityöideaa!

Jouluikkuna on täällä taas

Maanantai-iltana päätin, että on tarpeeksi joulu, jotta voi tehdä työhuoneeseen jouluikkunan. (Kuvia edellisten vuosien ikkunoista täällä ja täällä.) Huomasin muuten Jouluiloa kierrätysmateriaaleista -kirjasta, että jouluasetelmien teko on muidenkin harrastus kuin minun. Kokeilkaa, tämä on hauskaa.

Mukana on paljon aiemmilta vuosilta tuttua joulukitschiä, mutta myös uutuuksia. Samettipintainen taulu, joka koostuu kävyistä, muovisesta kuusenoksasta, kaurasta ja linnusta, löytyi pari viikkoa sitten Länsikeskuksen sunnuntaikirpputorilta. Tontut olivat mukana jo viime vuonna. Niitä on lisääkin, esille pääsevät hauskimmat.

Koska omistan useita tämän tyyppisiä kynttilänjalkoja ja pidän niistä kovasti, yksi sai tulla jouluikkunaankin varustettuna riemunkirjavilla pallokynttilöillä. Paperiset Nakke-lehden hahmot ovat olleet mukana ainakin kymmenen vuotta. Ihme, että ne ovat säilyneet. Orava ja Cthulhu ovat ikkunassa ympäri vuoden, samoin kirjakasa (niistä ei meidän työhuoneessa pääse eroon eikä tarvitsekaan).

Muovinen maisema-asetelma tuli ikkunaan viime vuonna, samoin räpsyripsinen gay-poropariskunta.

Poroja olisi hauska löytää lisääkin. Etsyssä niitä pyörii - esimerkiksi tämä kultainen poro- ja rekiyhdistelmä olisi aika cool, mutta en halua maksaa itseäni pyörryksiin koristeistani.

(kuva samjams3/Etsy)

Kimallusta kuitenkin pitää olla. Toivottavasti pian saadaan myös hankien kimallusta.