Tukholma

Vierailin eilen Tukholmassa pienen... no, 24 vuoden tauon jälkeen. Hyvällä syyllä voi kysyä, miksi paussi, kun Turusta kuitenkin on helppo matka naapurimaan pääkaupunkiin. Niinpä; en osaa selittää. Paitsi että en pidä siitä laivatouhusta ollenkaan, mutta nyt vasta tajusin, että päivä Tukholmassa -risteilyllähän sitä ei juuri tarvitse katsella.

Tämä ei ole visuaalisesti upea tilitys. Enimmäkseen kameraa käytti poika, ja kuvat ovat samaa tasoa kuin tämä laivalle mennessä räpsäisty auringonlasku. Pahoittelen.

Mutta tarkoitus oli viettää päivä nimenomaan turistina, ei toimittajana tai edes bloggaajana. Lomaakin pitää olla, ja päivästä jäi vähän sellainen kutina, että Tukholmaan menen toistekin ja vähän pienemmän tauon jälkeen... ehkä sitten enemmän blogimielessä.

Tulimme vielä aamukylmään kaupunkiin auringon noustessa ja etsimme aamiaispaikan. Södermalmilta oli meille suositeltu hotelli Columbusta, joka olikin kiva: runsas aamiainen, puitteina tunnelmallinen 1700-luvulla majataloksi tehty rakennus. Pian kävi myös selväksi, että koko Söder on varsin lähellä maanpäällistä paratiisia sanan pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan vivahtavassa merkityksessä; tästä kohta lisää.

Ennen minkään käyntikohteen avautumista haahuilimme hetken Gamla Stanissa ihailemassa taloja, jollaisia näkee Rasmus Nalle -sarjakuvien kaupungeissa. Poika halusi eniten vierailla Globessa, jossa pääsi ulkopintaa pitkin kulkevalla hissillä ihmettelemään näköaloja. En uskaltanut mukaan, koska pelkään korkeita paikkoja, mutta kuulemma elämys ei ollut erityisen kiinnostava aikuisen näkökulmasta. Eipä ollut se Globen viereinen ostoskeskuskaan.

Globe on pienen metromatkan päässä, ja sieltä palasimme Söderiin tarkoituksena kahvitella, hengailla ja lounastaa. Mahdollisuudet olivat mitä mainioimmat. SoFon alueen nettisivulta pääsee alkuun, tai sitten yksinkertaisesti kävelee siitä Vikingin terminaalilta ylös ja alkaa harhailla kaduilla. Medborgarplatsenilla on hieno leikkipuisto, jossa viihtyivät isommatkin lapset. Siitä etelään sijoittuvilla kaduilla taas viihtyivät hipsterit. Ja me.

Mietin aamulla väsyneenä makoillessani, mikä teki siitä kaupunkielämyksestä niin erityisen. Päädyin tämäntapaiseen analyysiin: Söderissä onnistui olemaan samaan aikaan kiinnostavaa ja turvallista. Tuli olo, että ihmisillä siellä on sekä rahaa että kiinnostusta käyttää sitä kaupunkikulttuurin kannalta hyviin juttuihin.

Söderissä oli elämää. Oli kliseisyyteen asti tyylikkäitä nuoria aikuisia lapsineen tai ilman, kahvilla tai pelaamassa pingistä puiston ulkopöydällä. Oli pieniä putiikkeja, oli antiikkia, vintagea ja kirpputoreja, omasta mielestäni paljon kiinnostavampiakin kauppoja kuin se valtava Beyond Retron Åsögatanin myymälä, jonka etukäteen halusin nähdä. Kahviloita - esimerkiksi Nytorgsgatanilla vierekkäin 1950-luvun designiä hyödyntävä String ja vielä vanhemman henkinen Pärlans Konfektyr, jonka nähdessäni tajusin nähneeni sen ennenkin - Miriams kafferep -blogissa!

Mutta ei vain se palvelujen tarjonta, vaan myös ihmisten innokkuus käyttää niitä. Se kaunis ja tyylikäs String-kahvilassa vauvaansa imettänyt äiti oli ehkä ostanut itselleen ja vauvalleen vaatteet viereisistä kalliista pikkuputiikeista, mutta enpä ole Uffin euron päivää lukuunottamatta nähnyt missään kirpputorillakaan niin paljon asiakkaita kuin oli viereisen kulman kaupunkilähetyksen kirppiksellä. Eikä kai vain siksi, että kaunis ja tyylikäs (toistanko itseäni?) myyjä oli liikkeen paras mainos vintagea ja modernia miksaavine tyyleineen. Viereisessä puistossakin tapahtui jotain, oli kirppismyyjiä ja puistokahvilaa.

Enemmän tällaista! Suomessakin ollaan tosin hyvällä alulla Ravintolapäivien, Siivouspäivien ja muiden kaupunkitapahtumien vetämänä.

Tästä eteenpäin reissufiilis vähän lässähti. Kun irrottauduimme katutunnelmahuumasta ja suuntasimme varsinaisia nähtävyyksiä kohti, saimme havaita, että museot olivat talviajassa; esimerkiksi Djurgårdenin museokohteet sulkeutuivat jo viideltä. Vasa-laivaa ehdimme ihastella puoli tuntia, muuta emme. Onneksi Fotografiska ihan Vikingin terminaalin vieressä kunnostautui olemalla auki viikonloppuna peräti iltayhteentoista.

Tukholman tuliaisista seuraavassa postauksessa (ei pitänyt tehdä ostoksia, mutta mutta), tämän päätteeksi kuva String-kahvilan kadunkulmasta. Tajusin vasta kotona, että tässä (keskinkertaisessa) valokuvassa kulma näyttää ihan Käsityöläiskadun ja Rauhankadun kulmalta tässä kotinurkilla, turkulaiset huom. Tehtäisiinkö asemanseudusta Turun SoFo?