Kuinka onkin aina yhtä vaikea pukeutua, kun säätila muuttuu. Kausien rajoilla pitää keksiä siltä väliltä -ratkaisuja, sillä kuka hullu nyt vielä mihinkään tweediin haluaa pukeutua - sitä riittää sitten huhtikuulle saakka.
Kysymyksiä kuitenkin herää. Ensimmäisen maailman ongelmia parhaimmillaan.
Voiko kevytmielisten kesähalpisballerinojen kanssa käyttää paksuja sukkahousuja?
Sitruunankeltainen vai sinapinkeltainen?
Kirkkaanpunainen vai viininpunainen?
Joko voi käyttää muutakin hattua kuin hellesellaista?
Onko jo mustien mokkakenkien aika?
Koko kesän olkapäillä roikkunut farkkutakki vai puetumpi jakku?
Pitääkö tämä tukka leikata?
Tarkenenko enää ohuessa puuvillamekossa, pitääkö olla aluspuku tai ties mitkä villahousut?
Ehdinkö tänäkään vuonna käyttää kaikkia kesävaatteitani?
Pidänkö niistä käyttämättä jääneistä vielä ensi vuonna?
Ja - gulp - mahdunko niihin enää ensi vuonna?
Sellaista. Syksy ja syysvaatteistoni 40-lukuvaikutteet, monet jutut viime vuodelta periytyviä, näyttävät kiinnostavilta. Mutta nämä vuodenaikojen välit, näistä voisin luopua. Etenkin marraskuusta: lokakuun jälkeen voisi siirtyä suoraan joulukuuhun ja aamulla herätessä maassa odottaisi kevyt, heleä lumipeite.
...Taisin nyt mennä vähän asioiden edelle.
Ja vielä vähän jotain aivan muuta. Maitotyttö kirjoitti aiheesta, jota on hyvä ajatella tarkemmin: käsityöammattien kulurakenteesta ja käsitöiden tekemisen aikaavievyydestä. Matalan palkkatason maissa tehty halpistyö on vääristänyt ajatteluamme siitä, paljonko vaate saa maksaa. Kirpputoriostajalla se hinnan taju vasta vääristyykin - käsi ylös, kuinka moni muukin on usein Uffillakin pohtinut, että onpas kallista! Itse en oikeastaan uusia vaatteita osta, mutta Maitotytön pointti oli hyvä: kannattaa esimerkiksi lahjaksi tai juhlaan ostaa mieluummin kalliimpaa ja uniikkia vaatetta kuin halpaketjun tuotantoa. Niin me pienempituloisetkin voimme edes vähän tukea käsityöläisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti