keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Se paras pikkumusta

Pikkumusta, polvipituinen tumma cocktail-puku, kuuluu listalle "nämä klassikot on oltava toimivassa vaatekaapissa". Onhan muitakin hyviä juhlapukutyyppejä, mutta kerrankin olen jossain asiassa yleisen mielipiteen puolella: pikkumusta on maineensa ansainnut.

Eri asia sitten, että kaikki pikkumustat eivät ole kauniita tai tyylikkäitä. Niitä tehdään halvoista kankaista, huonoilla leikkauksilla, eikä hyväkään leikkaus istu jokaiselle samalla tavalla. Mustia mekkoja ovat kirpparit täynnä, mutta hyviä löytyy harvoin.

Mutta minua on onnistanut. Olemme löytäneet toisemme, minä ja pikkumustani.


Yhteinen taipaleemme ei alkanut helposti. Sydämeni jysähti tavalla, jonka vain vaateharrastaja ymmärtää, kun näin tämän Lilli Ann -merkkisen kaunottaren rekissä. Puvun kurvikkaaksi leikattu muoto, sileä ja napakka kangas, täsmälleen polveen päättyvä pituus ja ainoana koristeena leveä, rusetilla koristettu satiininauha. Oi! Tämä oli minun pukuni siitä hetkestä alkaen.

Paitsi että puku oli liian pieni. Niin selvästi pieni, ettei kannattanut uskotella itselleen, että siihen voisi mahtua jos vetää vähän kylkiluita sisään.

Raskain mielin jätin puvun, mutta en unohtanut. Seuraavalla käynnilläni luulin, että puku oli myyty, koska sitä ei näkynyt. Surin asiaa, kunnes kolmannella käynnillä puku oli putkahtanut uudelleen esille: se olikin vain ollut hautautuneena kaupan kaaokseen! Kun katsoin sisäpuolelle, tajusin, että saumavarat ovat leveät. Pystyisin tekemään puvusta itselleni sopivan. Maksoin 25 euroa ja sain puvun myös fyysisesti omakseni.

Veistoksellisen kaunis vaate ei kaipaa paljon asusteita tai näyttävää kampausta. Minulla on kuvan asussa smaragdinvihreät sukkahousut, 50-luvun peep toe -avokkaat, joissa on pieni strassisomiste, sekä pyöreät korvakorut, joissa on messinginvärisellä pohjalla vihreitä kiviä ja valkoisia helmiä. Kuvasta puuttuvat sukkien värinen helmiäisnappinen 60-luvun alun hohtavapintainen neuletakki ja musta, poimutettu 50-luvun clutch-laukku. Tukan tupeerasin ja kiersin nutturaksi päälaelle beehiven tyyliin. Olisin halunnut sen vielä sileämmäksi, mutta tukan laitossahan en ole järin hyvä.

Illasta tuli hauska, aivan puvun arvoinen. Bonuksena myös tärähtänyt, sisävalossa ilman salamaa otettu, mutta jotenkin metka kakkoskuva samasta aiheesta:

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Täydellinen pikkumusta on kullanarvoinen asia, josta kannattaa pitää kiinni ja jota kannattaa kyllä etsiä pitkäänkin. Omalle kohdalleni sellaista ei ole vielä osunut.

    Sinä olet kyllä selvästi omasi löytänyt, tuo on todella hieno.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiitoksista. Luulen, että tämä vaate on kaapissa pitkään, jollei muotoni kovin radikaalisti muutu.

    VastaaPoista
  4. Tuo vika kuva kuvaa illan tunnelmaa parhaiten :)

    Nimim. En omista pikkumustaa.

    VastaaPoista
  5. Joo :) Kiitos vielä kuvausavusta, Kirsi!

    VastaaPoista