Kokovartalofiiliksen Ani postasi uskalletun kuvan itsestään: tavis ilman meikkiä. Huvittavaa sinänsä, että netti on täynnä kaiken maailman tällättyjen pimujen ja pojujen kuvia, mutta todellista rohkeutta osoittaa näyttää käsittelemätön naamansa, ei esimerkiksi rusketusrajojaan. Joita ei tietysti niillä hurjimmilla edes ole. Eikä se niin muodikas nude-meikkikään ihan aidolta nudelta näytä, vaikka niitä kosteita huulia ja utuisia silmiä olisi värittänyt sopivan huomaamattomasti tunnin ajan.
Osun kameran eteen vain harvoin vahingossa ja valmistautumatta, mutta pari viikkoa sitten työparina toiminut kuvaaja nappasi minusta otoksen työni ääressä. Oli aamu ja pakkasta, lähtiessä väsytti. Siispä tässä Hopeapeilin henki ilman meikkiä ja tukkatököttejä:
Huu!
Tätähän on pakko kommentoida. Hyvältä näyttää! Itse hämmennän kulmakunnan rouvia hiippailemalla välillä teinipoikavarusteissa (huppari, farkut, tennarit, meikittä), ja välillä viimeisen päälle vintagessa, korkokengillä kuralammikoiden yli loikkien. Mieleeni ei mahdu, miksi ihmisen pitäisi joka päivä näyttää samalta: eihän pään sisältökään onneksi ole staattinen. On liuta tv-ohjelmia, joita aion katsoa, mutta jotka unohdan ja sitten harmittaa: yksi niistä oli Yle Teemalla esitetty (otsake vapaasti muistellen) 'Ylikäinen 35-vuotiaana'. Tunnen monia naisia, jotka ovat vetäisseet tuulipuku-uniformun niskaansa ja leikanneet tukkansa 'käytännöllisen lyhyeksi', ja jotka puhuvat vakain äänenpainoin siitä, miten nyt on aika keskittyä vain perheeseen, eikä pinnallisesti ulkonäköön. Paskapuhetta, sanon! Jos kiva villatakki ja kirkkaanpunainen huulipuna auttavat selviämään arjesta ja tuovat siihen eri viboja, niin mikä ettei? Aion jatkaa valitsemallani linjalla, jota ei ole :)
VastaaPoistaMinä en katsonut tuota Yli-ikäinen -ohjelmaa, mutta Facebookista siitä oli erään ystävän statuksessa vilkasta keskustelua. Olen ehkä onnekas, kun yrittäjänä minun ei tarvitse työmarkkinoilla etenemisen takia huolestua ulkonäöstä merkityksessä rypyt ja kilot. Työelämässä ikäsyrjintää ihan varmasti on, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmiset itsekin ajattelevat itseään vähän ahtaasti. Esim. juuri, ettei pitkä tukka näytä hyvältä enää ikävuosien xx jälkeen ja ettei vaatteissa olisi mitään vaihtoehtoa teinipissismuodin ja tätiunivormun väliltä. Kiva villatakki ehdottomasti pistää viban punttiin, ja välillä haaveilen ryhtyväni eläkkeellä sellaiseksi leopardimummoksi, jonka kaikki vaatteet ovat kissakuosia. On tässä jotain vielä odotettavaakin :) Niin ja vielä: pohjoisesta paenneena olen iloinen, että tässä nykyisessä kotikaupungissa on salliva pukeutumiskulttuuri. Saa olla vapaasti koreana ilman että joku katsoo pahasti. Toisaalta, saa olla olemattakin.
VastaaPoista